Nuorena minulla oli ystäviä. Bestiksiä ja muita. Naimisiin mennessä mieheni ei sallinut minun mennä minnekään, joten olin yksin lasten kanssa. Nyt eron jälkeenkin olen yksin. Luonani käy dialoni keskustelemassa, ja se on hyvä, mutta hän ei ole ystävä. Sairastuttuani järjestetyissä ryhmissä ole joitain ihmisiä, mutta ei sieltäkään ystävää löytynyt. Olivat niin erilaisia kuin minä. Nyt vähän odotan, kun lähellä asuu eräs nainen, joka voisi olla sellainen, jonka kanssa olisi ehkä hauska käydä keskustelemassa kahvin merkeissä, josko tärppäisi kaveri markkinoilla siinä suhteessa. Mutta yksinäisyys "haisee!!!"
Yksinäinen
Mistä löytäisin ystävän?
3557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joillakin on paljon ystäviä tai edes tuttuja, joillakin muutama, joillakin ei ainuatakaan. Ei ainuatakaan? Sitä ihmettelee jotkut. Kylä sulla joku varmaan on, ainakin joku? Niin pitäisi jokaisella olla, vaan kun ei vaan ole... ei vaikka käyn työssä, ulkona, kaupungilla, harrastuksissa ja ravinteleissakin toisinaan. Ystävällisyyttä ja ystävällismielistä kohtelua kyllä saan, sillä osaan kuitenkin käyttäytyä ja pukeutua ja olen sosiaalinenkin, mutta ei vain ystäviä, läheisiä tai varsinkaan seurustelukumppania ole elämään " eksynyt ", kaipuuta kyllä olisi, niin jokaisella varmaan.
Kun on yksin ja yksinäinen, on aivan kuin olisi omituinen, tai kuin jokin vika olisi: " Kyllä sussa jokin juttu on varmaan sit jos sul ei ketää o" tai " ootsä sit ite nii ronkeli, laske rimaa nii kyl sä jonkun saat ". Noin kuulee joskus sanottavan, kuin elämänohjeeksi... vaan eipä sanojallekaan ole kelvannut kumppaniksi, edes leffaseuraksi tai kävelyseuraksi, sillä yksinäinen on jotenkin " epäilyttävä ".
Parempi siis hiukan valehdella... eli jättää kertomatta yksinäisyydestä, että ei leimaudu enää omituiseksi tai kummalliseksi tai mahdollisesti vialliseksi, vaikka eihän se yksinäisyys tuolla poistu, jos ei se lisäännykään. Jotkut vain on luotuja yksin kulkemaan, halusi sitä tai ei, mutta ei se välttämättä lopullista ole, väliaikaista vaan. Yksin kuluneet 23 vuotta, olen jo oppinut olemaan surematta ja kärsimättä, vaikka vaikeaa oli joskus sopeutua tällaisen osaansa.
Kannattaa kysyä Suomen punaisesta rististä ystäväpalvelua. Se kattaa kaikki ikäryhmät ja siihen voi myös liittyä mukaan. Mukaan liittymällä voi antaa iloa ja seuraa sitä tarvitseville. SPR toimii tässä välikätenä ja etsii sopivan ystävän sitä kaipaavalle.
SPR:n Ystäväpalvelu on ihan hyvä, mutta siihen ja vastaaviin kannattaa ilmoittautua pelkäksi ystävän tarvitsijaksi, jos ei ole valmis hyväksymään melkein kenen tahansa seuraa. Vapaaehtoisten tarkoituksenahan on helpottaa yksinäisten yksinäisyyttä, ei lisätä heidän kurjuuttaan hylkäämällä heidät jos naama ei heti miellytä tai heistä löytyy joku muu pikkuvika. Harkitkaa siis oikeasti ennen kuin menette mukaan vapaaehtoisiksi, halun tulee lähteä muiden auttamisesta eikä siitä että tahtoo vaan itselleen hyvän ystävän.