Mieheni vaikenee perheväkivallasta

Eikö sinulle ole koskaan ennen uskottu minkäänlaista salaisuutta?

Etkö ole koskaan ennen kokenut mitään paskaa? Jo oli aikakin. Kasva aikuiseksi. Ihmiset ovat pahoja ja sodat tosia. Useammin kuin arvaatkaan niitä pahoja on ihan lähipiirissä. Nyt sinua on kuitenkin varoitettu. Käytä tieto harkiten, esim suojaamalla lapsesi vastaavalta tilanteelta aikanaan.

Eivät ihmiset kohtele kaikkia samallalailla, vaikka yhtä kohtaan olisi väkivaltainen, toista kohtaan voi olla hyvä ja hellä. Näin se vain on. Turhaa inhota suotta menneistä teoista vierasta ihmistä, kosket noista teoista tai syistä jotka noihin tekoihin johtivat mitään tajua. (on voinut olla sairaus)

Kohtele ihmistä sen perustella minkälaisen kohtelun sinä häneltä saat. Ei ole sinun asiasi häntä rangaista vanhoista teoistaan.

Jos miehelläsi ei ole tarvetta puhua asiasta, anna olla. Miehesi siskolle voit olla kanava johon hän saa purkaa itseään, jos pääsi sen kestää aikuismaisesti. (mitä siis kyllä epäilen)
Mutta on hänen asiansa tehdä asiasta julkinen, jos hän niin katsoo, koskapa se häntä kongreettisesti koskee. Älä yritä vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Siitä tulee vain sanomista. Pysy vain kuuntelu linjalla.

Kuten jo edellinenkin kirjoittaja sanoi, anna olla. PArempi niin. Et luultavasti saa mitään hyvää aikaiseksi jos puutut asiaan. Älä ota asiaa puheeksi miehesi tai kenenkään muunkaan kanssa, vain jos tämä miehesi sisko tai joku muu oma-aloitteisesti sinulle uskoutuu. Ole luottamuksensa arvoinen.

Ymmärrän kyllä, että suhtautumisesi appiukkoon muuttuu. Kannattaa ainakin yrittää suhtautua häneen mahdollisimman neutraalisti. Jos alat asiasta räyhäämään niin teet sillä vain hallaa, toisaalta jos asiat lakaistaan maton alle mahdollinen väkivallan kierre jatkuu.

Tietenkään ei ole missään tapauksessa oikein, mitä miehesi perheessä on tapahtunut. Rohkaise miehesi siskoa käsittelemään asioita eikä patoamaan sisälleen. Muuten voi olla vaarana lopunikäinen katkeroituminen.

Ihmetyttää minuakin, että etkö ole ennen mitään vastaavaa tai muita pahoja asioita kohdannut? Uutisissakin tuodaan julki vain jäävuorenhuippu, yhtä hirveitä tai vielä hirveämpiä asioita tapahtuu lähempänä kuin uskotkaan. Hyvin on mennyt, jos et maailman pahuutta ole vielä tätä ennen kohdannut.

Vähän epäilin, että tämä on huono paikka asiaa purkaa mielestäni, koska täällä leimataan helposti. Olin oikeassa. Olen todellakin saanut paskaa niskaani jo aiemmin. Monella tavalla ja monelta taholta. Nuo asiat eivät vain kuulu tähän tilanteeseen. Suhtautumiselleni ihmiseen en voi mitään, oli asiasta aikaa tai ei. Mutta en ole aikeissa alkaa räyhäämään. Tahtoisin vain puhua siitä. On niin vaikea suhtautua. Vaikka saisin mitä niskaani, epäoikeudenmukaisuus ja pahuus sattuu. Niin aikuinen en koskaan halua olla, että hyväksyisin sellaista. Oikeassa olette, että olisi paras olla kaivamatta vanhaa asiaa enempää. Lähinnä kysyinkin miten ihmeessä tällaisen tiedon kanssa pystyy elämään.

Miehesi sisko teki ilmeisesti pahan virheen kun kertoi sinulle lapsuuteensa liittyvistä asioista joita nyt haluaisit vatkata ja vaivata. Anna olla, se on heidän lapsuutensa eikä sinun kuulu siitä vielä jurnuttaa. Jos heidän isänsä on parantanut tapanasa, niin pitääkö sinun olla vielä puukottamassa asiasta selkään.

Kyllä sisko taisi tehdä virheen, kun kertoi minulle. Olisi paras olla tietämätön, jos tilanne ei voisi koskaan toistua. Kuten joku kirjoitti, ihminen ja syyt väkivaltaisiin tilanteisiin ovat minulle vieraita. Jopa siinä määrin, että on vaikea luottaa ihmiseen. Pitäisi esimerkiksi viedä omat lapsemme pian hoitoon vaarin luo enkä voi olla jossain mieleni perällä ajattelematta, mitä jos... Jos hän kuitenkin juo (ei hän nytkään absolutisti ole, muttei ryypppää kuten ennen) ja jompikumpi lapsistani aiheuttaa vaikka käytöksellään saman reaktion. Miten voin sitten elää asian kanssa, kun olen kuitenkin tiennyt asian. Miehelleni täytyy esittää, että vien lapset mielelläni hoitoon, ettei hän saisi tietää mitä ajattelen. Olisi niin paljon helpompi käsitellä tämä asia, kysyä esimerkiksi, miten mieheni asian kokee. Olinpa pumpulipirkko tai en, väkivaltaa en hyväksy. Enkä ymmärrä, miksei ihminen voisi tehdä lapselle pahaa myöhemmin, kun on siihen ennenkin pystynyt.

Älä ihmeessä mene rikkomaan siskon luottamusta.

Itse elin koko lapsuuteni perheessä, jossa oli jokapäiväistä väkivaltaa, tappamista. Ja kenelle oon siitä puhunut? Vain yhdelle ihmiselle, joka kertoi eteenpäin - enkä ole sen jälkeen luottanut enää keneenkään ja sietänyt kyseistä ystävää silmissäni.

Ihan totta - miten SINÄ otat ton asian nyt noin raskaasti? Kuitenkin 1) kyse ei oo sun perheestä 2) väkivaltaa tapahtui välillä kännissä 3) siitä on vuosia, ja isä on lopettanut juomisenkin jo.

Ihan totta, älä mene kertomaan asioita eteenpäin miettien vaan itseäsi ja ole niin draamaqueen. Maailmassa ihmiset pitää paljon pahempiakin asioita sisällään. Jos et osaa pitää salaisuuksia, niin jos ihminen ennen sitä kertoessaan kysyy voiko suhun luottaa, sano sitten EI VOI.

mumma enemmän hoitaa lapsia. On siis myös läsnä, ei pelkkä vaari. Mutta toisaalta, mumma tiesi myös silloin eikä puuttunut asiaan. Jopa syyllisti siskoa. Siksi en mummaankaan luota. Varmasti omat lapset ovat eri asia ja on toivottavasti turhaa pelätä vaaria aiempien tapahtumien vuoksi. Ainakin nyt mieleni vain toimii niin. En osaa ajatella, että kiva vaari siinä leikkii lasteni kanssa. Näen vain silmissäni siskon kuvaamat hirveät tilanteet.

Minä en oikeastaan koe juoruamiseksi eteenpäin asiaa, jonka myös mieheni jo tietää. Kenellekkään muulle ei tulisi mieleeni asiasta puhua. Enkä ole miehellekään puhumassa vaikka se minua (ja uskon että myös miestäni) helpottaisikin, koska en halua itsekkäistä syistä siskon luottamusta rikkoa. Mutta toivon, että mies itse puhuisi asiasta, jonka molemmat tiedämme, eikä se leijuisi meillä mörkönä.

Kiitos kaikille vastaajille haukuista ja rakentavista kommenteista. Olen pahoillani, että olen kysellyt asiasta täällä, vaikka tiedän, että täällä on paljon, paljon pahempaakin. Vaikka sodat ovat tosia ne ovat kaukana. Itse en ole näin rajuun väkivaltaan törmännyt koskaan ennen ja siksi tämä on vaikeaa. Erityisesti siksi, koska pienet lapseni herkistävät mielen ja puistattaa ajatellakin, jos heille tapahtuisi samaa.