keskustelupaikka missä voisi oikein tosissaan puhua näistä asioista? Tällä sivulla kun ei tunnuta haluavan kuin vain sellaisia "lööppi" juttuja, jotta saisi keksiä oikein nasevia sanoja pilkatakseen toista. Minä olen juuri kärähtänyt uskottomuudesta vaimolleni. Keskusteluyhteys häneen on ainakin tilapäisesti poikki. Ilmeisesti tämä on kai sitten lähinnä sotatilanne. En kai minäkään läpeensä paha ihminen silti ole. Sitä mitä kaipaisin olisi sivu jossa vakavasti keskusteltaisiin näistäkin elämän laitapuolen asioista. Tietääkö kukaan sellaista sivua?
missä olisi
sellainen.....
9859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä sellainen paikka löytyy perheasiain neuvottelukeskuksesta tai parisuhdeterapiasta. Täältä on turha odottaa kovin tasokasta keskustelua, muutama asiallinen vastaus voi joukossa olla, mutta enimmäkseen vain näitä "lööppijuttuja". Yksi paikka purkaa anonyymisti tuntojaan on kirkon palvelevanetti-palvelu. Siellä voi kirjoittaa ajatuksiaan auki, joku lukee ne, mutta ei kritisoi eikä tuomitse.
Nyt on sinun aika pysähtyä ja miettiä syitä, miksi alunperin ryhdyit suhteeseen vieraan naisen kanssa. Tiedät, mitä oli jännitys ja seikkailu ja nyt sitten tiedät, mitä seuraa, kun todellisuus kohtaa fantasiat. Uskottelit itsellesi, että sinulla on oikeus elää kahta elämää. Asetu hetkeksi vaimon asemaan, olet rikkonut jotain peruuttamattomasti. Vaimo on shokissa.
Jos kakkonen oli sinulle vain huvia ja jännitystä, on aika katkaista välit häneen välittömästi ja lopullisesti. Jos kuvittelet, että elämä hänen kanssaan olisi parempaa kuin kotona vaimon kanssa, pakkaa laukkusi ja häivy. Muuta et voi tehdä nyt. Odota, että vaimo saa ajatuksiaan selkenemään ja otat sitten vastaan sen, mitä sieltä tulee. Jos hän haluaa eron, niin sinulla on sitten yksin yksiön sohvalla nukkuessasi runsaasti aikaa miettiä asioita asumuseron aikana. Jos hän haluaa jatkaa liittoa, sinun on tehtävä paljon töitä sen eteen, unohdettava kaikki se, mikä näytti aidan takana niin vihreältä. Elämä ei tule olemaan helppoa.
juuri sinunlaisiasi minä täältä toivoinkin tapaavani. Se suhteeni on jo loppu, eikä se ollut kuin kännissä harrastettu yhden illan juttu. Olin niin juovuksissa että olikohan minusta hänelle mitään iloa. Muistan vain että heräsin hänen asunnostaan ja mietin että missä helvetissä oikein olen. Näin sen naisen siinä nukkumassa ja menin aivan puhumattomaksi. Näin kännykässäni varmaan parikymmentä puhelua ja viestiä vaimoltani. Ja koska asun sellaisessa pikkukylässä missä mikään ei pysy kauan salassa tiesin että paljastuminen on vain ajan kysymys, kuten siinä lopulta kävikin. Minussa ei ollut miestä kertoa asiasta,vaikka olenkin aivan varma että en koskenutkaan häneen, luulen että pääsin vain eteiseen jonka lattialta heräsin. Mutta rikos mikä rikos. Kun aamulla noin puoli kuuden aikaan harhailin tyhjiä katuja kotiinpäin niin kyllä täytyy myöntää että katuvassa ja krapulaisessa päässäni se sillan alla virtaaava vesi näytti houkuyyelevalta.No yhtä kaikki jäin kiinni, vaimoni pyysi minua aivan asiallisesti painumaan helvettiin, joten lähdin. vuokrasin yksiön toisesta kylästä,sain puhuttua sairaslomaa ja täällä minä nyt telttapatjalla istuen kirjoitan tätä kannettavalla. nyt viimeistään joku haukkuu luuseriksi. Juuri sellaista minä inhoan kun nk. voittajat täällä jakelevat "ohjeitaan" Ja niistä kirkon sivuista sen verran että olen kyllä vieraantunut koko laitoksesta sen verran että tuskin osaisin sinne soitella. Sitäpaitsi sinne pitää puhua. Kirjoittaminen on paljon helpompaa. kiitos sinulle kuitenkin neuvoista ja vastauksestasi. Niin kauan kun maailmassa on kaltaisiasi ihmisiä on meillä vielä toivoa.
suhteesta, vaan kännipanosta. Kannattaa heti alkuun tehdä selväksi mistä haluaa synninpäästön.
sitten oikein on? Ei ainakaan vaimoni mielestä mitään. Enhän minä nyt kuvittelisikkaan toiseen rakastuvani, en edes ihastuvani. Miksi minä vaihtaisin parempaa huonompaan? Joskus vaan viinapäissään tekee tyhmyyksiä, vaikka tämä olikin ensimmäinen kerta minulle. Eikö sinusta vaimoni voisi antaa minulle anteeksi?
yhden kännipanon antaa anteeksi, kunhan ei tule tavaksi. Mutta suhdetta, kuukausien tai vuosien kestävää en voisi, en pelkästään sen suhteen vuoksi vaan niiden kaikkien valheiden vuoksi.
Niin.. palvelevanetti on kirjallinen versio palvelevasta puhelimesta, sinne ei puhuta.
Kukaan meistä ei voi sanoa, mitä vaimosi pitäisi tehdä. Se on vain ja ainoastaan vaimosi päätettävissä. Emme tiedä onko hän ehdoton ja taipumaton, vai pystyykö hän antamaan toisen tekemät virheet anteeksi. Anna hänelle aikaa.
Uskottomuuden "vakavuusasteeseen" en ota kantaa. Jollekin jo pelkkä toisen kumppanin ajatteleminen ja fantasiointi on pettämistä, joku ei suvaitse pornoa, joku sietää henkisen suhteen, joku lyhyen fyysisen suhteen, joku vuosien uskottomuuden. Jos pahin vaihtoehto on vuosien valehtelu ja pettäminen, "kännipano" on silloin lievä petos, jonka lieventävänä asianhaarana on se, että et valehdellut. Keskustelkaa asiasta, se on ainoa tie.
Täältä vähän aiheeseen liittyen..
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen/
ja kiitos tuosta linkittämistäsi. mutta mutta löytyisikö tuolta sivulta sinun veroista keskusteluapua? Olen tälläinen epäilevä tuomas ja tse asiassa ensimmäistä kertaa näin paljon itsestäni muille kerron!
Noin vuosi sitten mieheni petti minua.Me asuimme jonkin aikaa erossa ja palasimme yhteen.Vaikka rakastan miestäni,en voi antaa anteeksi.Hän oli suhteessa tuohon toiseen naiseen noin puoli vuotta.Uskon,että suhde on loppu,mutta itsetuntoni sai kovan kolauksen.Mieheni ei osaa kuulemma selittää,miksi näin kävi.Minulta meni kuitenkin usko mieheeni.En osaa enää luottaa häneen vaikka haluaisin.Anna vaimollesi aikaa hän käsittelee tosi raskasta asiaa.Minä rakastan edelleen miestäni,mutta hän satutti minua ja lujaa.Vaimollasi on varmasti todella paha olla.Anna hänelle aikaa,sitä hän tarvitsee ja näytä hänelle,että hän on tärkein sinulle.Toivon onnea teille,kuten myös itselleni.
Sinä satutit vaimoasi todella pahasti ja rikoit jotain sellaista mitä et voi ikinä korjata. Anteeksi antoa voi anella toki ja selittää... Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei se teko sieltä mihkään katoa vaikka saisitkin "anteeksi". Kyllä se siellä taustalla vaivaa ja hiertää. Kannattaisi monenkin miettiä mitä tekee ja missä ja kenen kanssa. Sillä voi olla aika kauas kantoiset seuraukset. Ja pilata voi monta elämää yhdellä typerällä teolla, kun ei osata arvostaa sitä, mikä on oikeasti tärkeää.