Adventismi

Koskapa aikaisempiin kirjoituksiin ei enää pääse haulla ja kirjoittajien historiakin on pyyhkiytynyt pois, niin kertaan tähän kirjoitukseni adventismista muistin virkistämiseksi.

Ilman naispappia ja väärää profeettaa Ellen Whitea tuskin olisi Seitsemännen Päivän Adventtikirkkoa ja varsinkaan heidän epäraamatullisia erikoisoppejaan.

Vaikka adventistit yrittävät hämätä selittämällä tukeutuvansa yksin Raamattuun, niin todellisuus on toinen. Adventtikirkon 17. opinkohta: "Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelustyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat JATKUVANA JA ARVOVALTAISENA TOTUUDEN LÄHTEENÄ ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava" (Olavi Rouhe, Adventtiliike. Usko, toiminta ja tavoitteet, s 52). Mutta koska Ellen ja Raamattu ovat pahasti vastakkaiset, niin käytännössä tuo Raamatulla koetteleminen on sitä, että Raamattu ensin väännetään (vääntämistä kutsutaan tulkitsemiseksi) Ellenin näkyihin ja uniin sopivaksi ja sitten sillä ”koetellaan” Elleniä ja todetaan, että tuo väännetty Raamattu tukee Elleniä.

Nimikehitys meni näin: milleristit -> ovensulkijat –> seitsemännen päivän adventistit.

Adventtikirkko on kristillisperäinen harhaoppi samalla tavalla kuin Jehovan todistajat ja mormonitkin. Vastaavasti islam on juutalais-kristillisperäinen harhaoppi.

”Seitsemännen päivän” tarkoittaa sitä, että lauantaisapatti on sinetti, joka tulee olemaan taivaaseen pääsyn ehto. Sapatti ei ole kuitenkaan sen paremmin vanhan liiton sapatti, eli varjo Jeesuksesta temppelitoimituksineen, kuin uuden liiton sapattikaan, joka on uudestisyntyneiden kristittyjen jatkuva sapatin lepo päivin ja öin sapatin herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Adventistien sapatti on kokonaan kolmas ja erilainen: sen sai Ellen demoninäyssään ja Ellen siihen teki kaikki säännökset, joita on tiukasti noudatettava ja Ellen sen näyssään näki sinetiksi. Ellensapatti ei ole raamatullinen.

”Adventti” taas nimessä on yhtä kuin harhaoppi.

Latinalaisen termin adventti käyttö alkoi pimeältä keskiajalta. Sen käyttö on Raamatun yhteyksissä täysin perusteetonta. Joulu ei ole raamatullinen juhla eli ei voi olla mitään raamatullisia adventteja edeltämässä sitä. Harhaopin edustaja, Ellen White, on muokannut tuon keskiajalta lähtöisin olevan latinalaisen termin adventti omaan käyttöönsä, ajamaan omia tarkoitusperiään.

Tuo jatkuva adventistien ja jo adventistien harhauttamaksi tulleiden hokema, että adventistit ovat kristittyjä, uskovia tai evankeelisia on täyttä soopaa ja toisten eksytysyritystä. Termit adventisti ja adventismi ovat täysin Raamatun vastaisia. Adventisti on harhaopin kannattaja, adventismi on harhaoppi.

Kristityn kokonaisuuteen kuuluu odottaa Jeesuksen tuloa (tempaus 7-vuotisen vihan ajan alussa, keskivälissä tai lopussa), mutta se ei ole mikään toinen tulemus, vaan tempaus, jossa uskovat temmataan taivaaseen. Niinpä adventistit jäävät tänne maan päälle, mutta koska pakanoiden aika menee umpeen tempauksessa (Room 11:25) eikä enää voi pelastua kuin juutalaisia, niin tuo päivä jolloin Jeesus tulee toisen kerran maan päälle tulee olemaan heille kauhistus. Poikkeuksena voi olla se oletettu mökin mummo, joka on jo käytännössä sanoutunut irti Ellen Whitesta ja adventismista ja nuhdellut muut adventistit, niin etteivät he enää häntä tervehdi, mutta ei enää vanhuuden raihnaisuudessaan osaa ryhtyä eroamaan jäsenyydestään.

Niinpä sana adventisti (ja adventismi) ei sovi mihinkään muuhun kuin harhaoppiin. Raamatussa ei puhuta, kirkkoisät eivät puhuneet, eivätkä kristityt missään puhu, olevansa adventisteja.

Katolilaisuudessakaan ei sanottu, että joku on adventisti. Tai että joku parousiasti. Parousia on kreikkaa ja tarkoittaa mm. Kristuksen tulemista. On vain vääriä adventisteja. Termi adventisti/adventismi on väärä ja on ihan turhaa yrittää keksiä sille oikeita sovellutuksia. Parousia Raamatussa on ihan eri asia kuin adventismi. Ei kukaan voisi olla parousiastikaan siten, että liittäisi siihen semmoisia harhaoppikokonaisuuksia kuin seitsemännen päivän adventistit ovat sanaan adventti liittäneet. Jos liittäisi, niin sitten voisi täydellä syyllä sanoa, että parousiaismi on harhaoppi. Sitten olisi ihan turha keksiä positiivista sisältöä sille nimitykselle. Mormoneilla, jehovan todistajilla ja adventisteilla on joitain hyviä ja raamatullisia ideoita, mutta se ei tee niistä oikeita eikä kristillisiä – ne ovat kristillisperäisiä harhaoppeja ja niistä pitää erota.

Niinpä, jos olet adventisti tee parannus adventismista kokonaisuudessaan ja anna Jeesuksen pelastaa itsesi. Ja jos et ole adventisti, mutta olet jotenkin jo kietoutunut siihen ainakin mielessäsi, tai pidät sitä hengellisesti vaarattomana tai jopa hyväksyttävänä, niin tee parannus. Kristittyjen tehtävä on nuhdella harhaoppisia ja jos adventistit tai heidän oppeihinsa jo kietoutuneet eivät tee parannusta on heitä kartettava (Tiit. 3:10) .

KAIKKI ALKOI MILLERIN VÄÄRISTÄ LASKELMISTA

William Miller oli laskenut vastoin Raamattua (Matt 24:36) päivämääriä Kristuksen toiselle tulemiselle. Jokainen kristittyhän on odottanut Jeesusta Hänen taivaaseen nousustaan lähtien, mutta juuri tuo tarkkojen päivämäärien ennustaminen oli väärin. Laskettu päivä oli 21.3.1843 ja kun mitään ei tapahtunut 21.3.1844 ja taas 22.10.1844. Tuohon mennessä oli milleristejä jo noin 50.000 ja päälle vielä ne, jotka seurasivat pelon, jännityksen tai muun syyn takia mukana.

Miller oli maanviljelijä ja vapaamuurari, joka sodassa kiinnostui Raamatusta. Hänellä oli niin heikot historian tiedot, ettei hän ei tiennyt noiden Danielin kirjan (Dan 8:14) kohtien, joita hän käytti laskelmiinsa, kuvanneen tapahtumia jo ennen Kristuksen syntymää.

Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes ryöstätytti temppelin ja asetti sinne pakanallisen Zeus-epäjumalan kultin ja hävitti Vanhan Testamentin kirjoitukset vuonna 168 eKr, josta 2300 vuorokauden, eli 6 vuoden ja 100 päivän, kuluttua makkabilaissotien seurauksena Antiokos V Eupator 162 eKr antoi juutalaisille luvan Mooseksen lakien ja omien tapojensa noudattamiseen. (Saarnivaara, Voiko Raamattuun luottaa, s.523-524)

Tästä samasta asiasta voi lukea historiankirjoista: Makkabealaiskirje 1 ja 2. Temppelin takaisin valtaamisen, pakanoiden saastutuksen sieltä pois heittämisen ja temppelin uudelleen käyttöön vihkimisen muistoksi juutalaiset viettävät vieläkin joka vuosi joulun aikoihin Hanukka-juhlaa. Hanukka on juutalainen jokavuotinen juhlapäivä.
200 eKr juutalaiset elivät Israelin maassa, jota Syyria kontrolloi. 180 eKr Antiokus IV Epifanes tuli valtaan ja ryöstätytti Jerusalemin temppelin, juutalaisia tapettiin ja juutalaisen uskonnon harjoitus tuli laittomaksi. 167 eKr Antiokos määräsi Zeus-jumalan alttarin nostettavaksi temppeliin. Pappi Mattatias ja hänen viisi poikaansa kapinoivat Antiokusta vastaan. Yksi pojista, Juuda, tuli johtajaksi Mattatiaksen kuollessa 166 eKr. Temppeli saatiin vapautettua ja otettua uudelleen käyttöön. Rakennettiin uusi alttari saastuneen tilalle ja tehtiin uudet astiat. Kahdeksan päivää juhlittiin alttarin käyttöönottoa. Juutalaisten talmudissa kerrotaan, että rituaaliesineitä oli häväisty ja he ottivat rituaalein puhdistettua oliiviöljyä ja sytyttivät menorahin vihkiäkseen temppelin uudelleen. Vaikka öljyä oli vähän, se ihmeen kautta paloi 8 päivää, kunnes uutta saatiin puristettua ja valmistettua. Siksi juutalaiset sytyttävät kynttilän juhlan joka iltana.

Mutta Miller otti mitä tahansa lukemia ympäri Danielin kirjaa saadakseen laskelmat omaan aikaansa. Hän muutti 2300 vuorokautta vuosiksi ja alkoi mätkiä Danielin kirjan lukusanoja mitä ihmeellisimpiin muodostelmiin päästäkseen omaan aikaansa laskelmiensa kanssa. Tässä koko sekava ihmismielen tuote, jolla ei tee mitään, mutta olkoot se varoittavana esimerkkinä siitä, mitä saadaan aikaan, kun toimitaan ihmisviisaudessa vastoin Raamattua:

Daniel 9:24-27:n seitsemänkymmentä viikkoa eli 490 vuotta, hän katsoi leikatuksi 2300:sta vuorokaudesta, koska tämä oli ainoa ajanjakso, joka oli mainittu kahdeksannessa luvussa, eli 70 oli osa 2300:a. 70 viikon ajanjakso alkoi silloin, kun annettiin Jerusalemin jälleenrakentamista koskeva käsky ja tämä käsky on Esran 7:12-26, joka tuli täydellisemmäksi vuonna 457 eKr Persian kuningas Antakserkseksen antamalla käskyllä. Tähän 457 eKr lisäämällä 7 vuosiviikkoa sekä 62 vuosiviikkoa = 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta Miller sai vuoden syksyn 27 jKr, jolloin ajatteli Johanneksen kastaneen Jeesuksen. Vuodesta 27 jKr vuoteen 34 jKr Jeesus esitti evankeliumin juutalaisille ensin itse ja sitten opetuslastensa välityksellä eli tämä aika oli 70 vuosiviikon viimeinen viikko. "Juutalaisille säädetyt 70 viikkoa eli 490 vuotta päättyivät, kuten olemme nähneet, vuonna 34 jKr." Nyt kun 70 viikkoa eli 490 päivää leikataan 2300 päivästä jää jäljelle 1810 päivää. Kun vuoteen 34 jKr lisätään 1810 vuotta tullaan vuoteen 1844 jKr. (White Ellen. Suuri Taistelu, ss. 312-313)

Kuten tiedetään Jeesus ei tullut tuona älyttömän laskelman 22.10.1844 päivämääränä. Kun tuo viimeinen pettymys tuli, hajaantuivat milleristit pettyneinä ja eikä ihme, sillä monet olivat jakaneet omaisuutensa pois luullen tulevansa temmatuiksi taivaaseen tuona päivänä. Ja päälle vielä häpeä, kun olivat julistaneet väärää päivämääräänsä ja halveksineet niitä, jotka eivät eksyneet. Miller kyllä itse katui vääriä laskelmiaan.

ELLEN WHITE ALKAA UUDEN EKSYTYKSEN

Pyhä Henki ei tuo vääriin profetioihin uskoneiden avuksi uusia valheprofetioita. Jos Ellen olisi halunnut seurata Jeesusta, hän olisi tunnustanut synniksi väärän ajanlaskijan ennustuksiin uskomisen. Nyt hän keskittyi ylpeyksissään selityksen löytämiseen, kuten pieni joukko hänen kanssaan. Niinpä he tämän paatumuksen lisäksi joutuivat alttiiksi uusille eksytyksille, joita sitten tulikin oikein roppakaupalla Ellenin saadessa vääriä näkyjään.

Ellen White (tuolloin vielä Harmon) näki vähän yli kuukauden kuluttua pettymyksestä näyn, joka kelpasi heidän korvasyyhyynsä selitykseksi 22.10.1844 päivämäärälle. Näkyyn uskovista muodostui ovensulkijoiden ryhmä. Ovensulkijat asettelivat uusia aikoja Jeesuksen paluulle: kesäkuu 1845, syyskuu 1845 ja 1851. Vielä 1856 Ellen profetoi, että jotkut paikallaolleista eivät ehdi kuolla ennenkuin Jeesus tulee – missä ovat nyt nuo elossa olevat 150-vuotiaat?

Ellenin rooli nykyihmisille on toimia varoittavana esimerkkinä siitä, miten väärään voi ihminen mennä, jos lähtee ylpeyksissään vääntämään Raamattua omien pettymystensä peitteeksi.

Ovensulkijat alkoivatkin kyhätä omaa kristikunnasta poikkeavaa oppirakennelmaansa. Yleensä ensin joku jäsenistä toi esiin jonkin uuden opin ja Ellen sitten vahvisti sen näyillään.

SULJETUN OVEN OPPI

Ellen näki ensimmäisessä näyssään, että polulla taivaaseen matkasivat vain milleristit, muut eivät edes päässeet taivaspolulle olivatpa uudestisyntyneitä kristittyjä tai eivät. Jotta olisivat pysyneet polulla, piti heidän jatkaa uskomistaan päivämäärään 22.10.1844, jota Ellen piti näkynsä mukaan Ilmestyskirjan keskiyön huutona. Raamatun mukaan keskiyön huutoa ei ole vielä edes tullut eikä se suinkaan ole mikään historian päivämäärä, vaan kuvaa Jeesuksen tuloa pilviin tempaamaan uskovat sekä maassa tuolloin elävät että taivaaseen aikaisemmin menneiden uskovien ruumiit (Matt 25:6-13, 1Tes 4:16-17).

Osa adventisteista alkoi epäillä päivämäärää, joka loisti heille valona ja he putosivat taivaspolulta. Päivämäärä oli jonkinlainen itsellinen toimija, joka lakkasi valaisemasta heidän kulkuaan, jos he lakkasivat uskomasta siihen "ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään". Ja siinä meni mahdollisuus taivaaseen pääsemiseen: "ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan". Takaisinpääsyä ei noilla päivämäärään uskomattomilla adventisteilla ollut polulle sen enempää kuin niillä, jotka eivät siihen olleet alunperinkään uskoneet: "Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt" (A Word to the ”Little Flock” s. 14, Ellen kertoo omasta näystään).

Ne, jotka eivät uskoneet Ellenin näkyyn, että 22.10.1844 Jeesus oli noussut valtaistuimelta, mennyt taivaassa toiseen huoneeseen ja sulkenut oven takanaan, rukoilivat yhä taivaan istuimella istuvaa Jumalaa, mutta siellä olikin saatana Hänen tilallaan, joten heidän rukouksensa menivät saatanalle: "Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tavoite oli pitää heidät petettyinä ja houkutella takaisin ja pettää Jumalan lapset” (White Ellen. EARLY WRITINGS, osa Experience & Views www.EllenWhiteExposed.com).

Jeesuksen rukoukset eivät heitä hyödyttäneet: "heillä ei ole tietoa tiestä kaikkein pyhimpään ja he eivät voi hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä". (White Ellen. EARLY WRITINGS, osa Spiritual Gifts www.EllenWhiteExposed.com)

Muut olivat täysin saatanan vietävissä: "Samoin kuin juutalaiset, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhreja, he uhraavat hyödyttömiä rukouksiaan huoneeseen, josta Jeesus on lähtenyt ja Saatana, tyytyväisenä harhauttamisesta, teeskentelee uskonnollista hahmoa ja johtaa näiden tunnustavien kristittyjen mielet itseensä, toimien voimallaan, merkeillään ja valheellisilla ihmeillään, sulkeakseen heidät ansaan" (White Ellen. EARLY WRITINGS, osa Spiritual Gifts www.EllenWhiteExposed.com)

Tämä, että taivaan ovi oli lopullisesti muilta kuin Ellenin joukoissa kulkevilta suljettu, oli nimeltään Suljetun Oven oppi.

Ellen White yritti käännyttää hajaantuneista milleristeisä 144.000 ovensulkijaksi vuoteen 1851 mennessä, jolloin Jeesuksen piti tulla takaisin. Eräässä kokouksessa ei oikein uskottu: "monet heistä eivät uskoneet suljettuun oveen. Minä kärsin paljon kokouksen alussa. Epäusko näytti olevan joka puolella" Toinen adventistisaarnaajanainen ei voinut uskoa tuohon Ellenin oppiin: "Mutta oli syntynyt erimielisyyttä suljetusta ovesta. Hän oli hyvin myötätuntoinen eikä voinut uskoa, että ovi oli kiinni". Kun nainen puhui kokouksessa Ellen oli tyrmistynyt, ettei hänen oppiinsa uskottu: "Minä olin hyvin, hyvin surullinen. Pitkään sieluni näytti olevan suuressa hädässä" Ja silloin joko paha henki otti Ellenin valtaansa tai hän itse teki teatteriesityksen, jotta saisi oppinsa läpi: "minä putosin tuolilta lattialle. Silloin sain näyn, että Jeesus nousi välittäjän valtaistuimeltaan ja meni Pyhimpään Sulhasena ottamaan vastaan valtakuntansa."
Joka tapauksessa Ellen sai tuolla menettelyllään ihmiset eksytettyä oppinsa uskomiseen: "He olivat syvästi kiinnostuneet näystä. He kaikki sanoivat, että se oli heille täysin uutta. Herra teki töitä mahtavalla voimalla asettaessaan totuuden heidän sydämiinsä." Toisen naisen oli taivuttava tähän: "Sisar Durben tiesi, mikä Herran voima oli, sillä hän oli tuntenut sen monet kerrat; ja pian sen jälkeen, kun minä olin pudonnut, hänet kaadettiin ja hän kaatui lattialle ja anoi itkien armoa Jumalalta". Esityksen tuloksena Ellenin eksytystoimet onnistuivat: "Useimmat heistä hyväksyivät näyn ja asettuivat kannattamaan suljettua ovea" (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 26-28. Ottanut lainauksen Manuscript Releases vol 5)

Jeesus ei tullut 1951 niinkuin Ellen ja seuraajansa odottivat eikä 144.000 ihmistäkään oltu saatu käännytettyä. Taas tuli pettymys.

OVENSULKIJOIDEN HÄPEÄ JA PEITTELY-YRITYKSET

Ellen miehensä kanssa hävitti kaikki kirjoituksensa suljetusta ovesta ja muutti paikkakunnalta. Mitään väärää ei taaskaan tunnustettu tehdyn, vaan väärät profetiat Whitet apureineen poistivat vuosien 1851 ja 1882 julkaisuista ikäänkuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan. Toiset näyt oli jätetty kokonaan pois ja toisista jo vääräksi huomattuja osia, niinpä Whitet ja suurisuiset kirkon johtajat väittivät ihmettelijöille, että ovat rehellisesti julkaisseet uudelleen kaikki häivytetyt tekstit. Ellenin näyt eivät olleet Jumalalta eikä tämä tieto saanut levitä, vaan kerta toisensa jälkeen vääriä näkyjä pimitettiin ja väitettiin, että kaikki on kerrottu ja kaikki pitää paikkansa. Koskaan he eivät kirjoittaneet kirjaa, jossa Ellen olisi tunnustanut, ettei ole saanut näkyjään Jumalalta. Vain peittelyn ja oikeaksi selittelyn kierre jatkui ja jatkuu yhä nykyadventiteillakin. Ellen päinvastoin väittää Suuri Taistelu kirjassaan, että jotkut muut, ”he”, uskoivat Suljettuun Oveen, mutta ei hän. Sumeilematonta valehtelua, olihan se hänen oma oppinsa, johon hän uhkaillen käännytti ihmisiä. Sitäpaitsi Ellen liu´uttaa tuota suljettua ovea tulevaisuuteenkin sapatinsinetin muodossa.

Yli sata vuotta noita kirjoituksia saatiin piiloteltua ja kiistettyä niiden olemassaolo aina huhujen ilmaantuessa, mutta sitten Skip Baker toimi valokuvaajana Seitsemännen Päivän Adventistien pääkonferenssin toimistoissa ja sai vahingossa käsiinsä Ellen Whiten kirjeen Joseph Batesille (13.5.1847), josta käy ilmi, että Ellen opetti Suljetun Oven Oppia yli kymmenen vuotta 1840-luvulla ja näki sitä tukevia näkyjä. Hän sai salaa kuvattua kirjeen, joka on nähtävissä sivulla:
http://www.truthorfables.com/EGW_to_J.Bates_1847.htm

Ellenin käsin kirjoittamassa kirjeessä oli myös kaksi Batesin merkintää, joista käy ilmi, että Bates tiesi, mistä Ellen oli varastanut kirjoittamansa (Ellenin tapanahan oli plagioida toisten kirjoituksia kirjoihinsa ja sanoa, että hän sai niissä olevat asiat näyssä Jumalalta) jo silloin. Kolmannen sivun jälkeiset sivut on hävitetty. Mitä niin pahaa on sen jälkeen kirjoitettu, että se oli poistettava. Ilmeisesti kuitenkin jotain niin tyrmistyttävää, että suljetun oven oppikin jäi pieneksi sen rinnalla.

ADVENTTIKIRKKO SEISOO YHÄ OVENSULKIJOIDEN OPEILLA

Ellenin profeetan ura alkoi joulukuussa 1844, kun hän näki ensimmäisen näkynsä. Tuo Raamatun vastaisuuksia sisältävä näky oli hänen mukaansa muka Jumalan hänelle näyttämä. Tuossa näyssä oli perusta seuraaville adventistiopeille: keskiyön huuto, korvausteologia, pyhäkköoppi, iankaikkinen elämä materiaalisessa paikassa, suljettu ovi, 144.000 jäännöskansa on adventistit, muut palvelevat adventistien jalkojen juuressa, synnittömänä seisominen, kuolleiden uni eli tuonela poistettu ja jalkojen pesu. (White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 14-18)

Ellen 7.4.1847 Joseph Batesille lähettämässä kirjeessä (edellisenä lauantaina näkemästään näystä) näkyy seuraavien oppien perustat: lauantaisapatti, paavi sapatin sunnuntaille muuttajana ja petona, sapattisinetin perusta, sunnuntai pedon merkki, adventistien vainot ja pako maalle. (White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 18-20)

Ellen vahvisti 21.4.1847 Eli Curtisille kirjoittamassaan kirjeessä näyillään opit: pyhäkön puhdistaminen taivaassa, ei helvettiä vain palaminen olemattomiin, ei iankaikkista sielua ihmisillä, uuden Jerusalemin temppeli materiaalinen eikä Jumala ja kaikki muukin eläimineen päivineen materiaalista, muut polvistuvat lopussa adventistien jalkoihin ja Jeesus on enkeli Miikael. (White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 11-12)

1847 julkaistussa kirjassa olivat jo myös: 1000-vuotinen viimeinen tuomio adventistien ja Jeesuksen yhteistyönä. (White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s 24)

Ellenin kirja Early Writings julkaistiin 1882, joten joskus tätä ennen Ellen oli näyssään nähnyt: Saatana istuu Jumalan valtaistuimella ja ei-adventistien rukoukset menevät hänelle, Saatana suorittaa lopullisen sovituksen ihmisten synneistä.

Tutkivan tuomion oppi tuli vasta noin 15 vuotta pyhäkön puhdistamisopin jälkeen ja terveysopit ja ruokasäännöt tulivat Ellenille näkynä 1863 ja siitä eteenpäin (tosin nekin olivat kopioita sen ajan terveysjulkaisuista ja -kirjoista).

ELLENSAPATTI

Sapattioppi on vain yksi adventistien väärien oppien joukossa, joskin siitä ehkä eniten näillä palstoilla puhutaan.

Raamatussa on selvää tekstiä, joka puhuu adventistien väärää profeettaa Ellen Whiteä ja heidän vääriä oppejaan vastaan, mutta paatuneille kivisydämisille adventisteille ei mene mikään Jumalan sana perille, eivätkä he avaa sydämensä ovea kolkuttavalle Jeesukselle. He ovat omassa uskonnollisuudessaan tulleet niin mielestään niin ”hengellisesti” kehittyneiksi ja ”nöyriksi”, etteivät ymmärrä paatuneisuudessaan omaa tilaansa. Mutta jos tunnet adventisteja niin sinun on kuitenkin nuhdeltava heitä ja jos eivät ole halukkaita parannukseen, niin silloin Raamattu käskee karttamaan noita harhaoppisia: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti” (Tiit. 3:10) Et siis saa jäädä jänkkäämään, mutta et myöskään seurustelemaan. Eri asia on sitten oma perhe, joihin tuota karttamista ei voi soveltaa, mutta kuviot on heillekin tehtävä selviksi.

Mutta on se jo huomattu, että kun asiat sanoo suoraan, niinkuin Jumala ne tahtoo sanottavan, niin aina joku adventisti tulee synnintuntoonkin ja alkaa miettiä tilannettaan ja ovathat jotkut tulleet uskoon ja päässeet irti adventtikirkosta ja Ellenistä. Toivoa siis on.

LAIN ALLA

Adventisteille sapatin vietto ei ole mikään vapaaehtoinen, sillä se on yhtenä ehtona jo adventistikasteelle ja jäseneksi pääsyyn. Kastelupauksessa lukee: ”Minä uskon, että raamatullinen viikon seitsemäs päivä, lauantai, on Herran asettama ja siunaama sapatti, lepopäivä, jota Vapahtajan ja alkuseurakunnan antaman esimerkin mukaan tahdon rakastaa ja pyhittää.” (kohta 7.) Niinpä hänen on pakosta vietettävä sapattia, jotta ei tulisi erotetuksi. Tämän sanoi myös adventistipastori Timo Flink (24.10.2005): ”Sapatin jatkuva rikkominen ovat myös syy seurakunnasta erottamiselle”. Eikä lain alla olla vain ulkoisen valvonnan takia, vaan mikä pahinta omatunto on orjuutettu ja mielen syövereissä kaikuvat ne monet uhkaukset, mitä Ellen Whiten kirjoituksissa ja adventistien puheissa on uhkana sapatin pitämättömyydelle tai siitä kokonaan luopumiselle.

Raamatussa sanotaan, että ihmisen on tultava uskoon eikä hän enää sen jälkeen saa vaipua lain alle eikä orjuuttaa omaatuntoaan päivillä (Gal 4:4-11). Lain alle meneminen ja omantunnon orjuuttaminen on synti. Uudestisyntymätöntä ihmistä ei myöskään laki pelasta (Gal 2:16, 3:11-12, Ef 2:8-9).

Ei Jeesus sanonut "joka uskoo, kastetaan ja pitää sapatin, se pelastuu, mutta joka ei pidä sapattia se tuomitaan kadotukseen", vaan "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen" (Mark 16:16).

Uskovilla on jokapäiväinen lepo Kristuksessa täältä iankaikkisuuteen, ei enää vanhan liiton varjosapatissa (Room 10:4, Kol 2:16-17, Gal 3:11,19,23-25; 5:1,18; Heb 4:9-10, Fil 3:9-10).

VÄÄRÄN PROFEETAN KÄSKYTETTÄVÄNÄ

Se sapatti, mitä adventistit pitävät, ei ole vanhan liiton sapatti, koska he eivät ole kääntyneet juutalaisiksi ja ympärileikkauttaneet itseään, heillä ei ole leeviläisiä pappeja, ei temppeliä eikä uhritoimituksia. Se sapatti, mitä he viettävät, ei myöskään ole uuden liiton sapatti Jeesuksessa. Vanhan liiton sapatin vietto oli varjoa tulevasta Messiaasta. Messias eli Jeesus tuli jo, ja nyt niillä, jotka tulevat uskoon ja pysyvät uskossa, on sapatin lepo Jeesuksessa joka päivä täällä maan päällä ja vielä täydellisempänä taivaassa. Jeesus on sapatin Herra, miksi vetää päivä herrakseen. (Matt 12:8, Luuk 6:5)

Adventistien sapatin vietto ei ole vain lain alle menemistä, vaan pahempaa, eli väärän profeetan Ellen Whiten väärien säännösten alle menemistä, joista yksi on sapatti. Ellen White määräsi sapatinvieton Herralta tulleena pakkona ja laukoi kerta toisensa jälkeen Herran nimissä uhkauksia niille, jotka eivät pidä sapattia.

Ellenin mukaan lauantaisapatin rikkominen on kadottava synti, mutta Uuden Testamentin kadottavissa syntilistoissa lauantaisapatin viettämättömyyttä ei ole mainittu kertaakaan eikä sen viettämättömyyttä ylipäätään mainita ristin jälkeen kertaakaan syntinä.
SAPATTI LÄHETYSKÄSKYNÄ

Ellen, ja niin ollen adventtikirkko, velvoittaa adventistit viemään epäraamatullista ja Raamatusta löytymätöntä Kolmen Enkelin Sanomaa maailmalle. Tuon sanoman kolmas viesti on sapatti taivaaseen pääsyn sinettinä ja sunnuntainvietto pedon merkkinä, joka estää taivaaseen pääsyn.

Jeesus sanoi selvästi Raamatussa, mitä sanomaa heidän on ihmisille vietävä: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt 28:19-20). Ei siis sanaakaan sapatin viemisestä ihmisille. Eikä sapatti päivänä voi sisältyä siihen, mitä Jeesus käski pitämään, koska Hän ei käskenyt pitämään lauantaisapattia, vaan tulemaan uskoon Häneen, sapatin Herraan.

Ellenin uhkaukset, joita voi lukea esimerkiksi hänen kirjastaan Suuri Taistelu, ovat vääriä uhkauksia. Ellenin näyt ja unet, joita hän väitti saaneensa Herralta, eivät olleet yhtä Raamatun eikä tapahtumienkaan suhteen, joten häntä ja hänen sanojaan ei saa pelätä (5Moos 18:22)

SAPATTI SINETTINÄ

Ellen White väittää, että: ”Jumalan lain sinetti on neljännessä käskyssä.” (Ellen White, Suuri Taistelu, s 448). Tuollaiselle väitteelle ei Raamatusta löydy perusteita eikä tuo tieto ole Herralta. Raamattuun on kielletty lisäämästä uutta profetiaa, muuten saa kaikki Raamatussa luvatut rangaistukset kärsittävikseen (Ilm 22:18-19). Ellenin mukaan lauantaisapatti on sinetti, jolla pääsee taivaaseen ja sunnuntai pedon merkki, joka estää taivaaseen pääsyn. Raamatun mukaan taas mikään päivä ei ole sinetti, vaan uskovilla on sinettinä Pyhä Henki (Ef 1:13-14; 4:30, 2 Kor 1:21-22, 5:5).

Ellen sanoo, että "Kun paavinvalta muutti sapatin, se otti sinetin pois laista."(ST, s. 449), mutta paaveja ei ollut vielä syntynytkään, kun kristityt viettivät sunnuntaisin ehtoolliskokouksiaan. Jeesus nousi haudasta viikon ensimmäisenä päivänä, ilmestyi viikon ensimmäisinä päivinä opetuslapsilleen, tarjosi viikon ensimmäisenä päivänä ehtoollista opetuslapsilleen ja niinpä kristityt alkoivat kokoontua sunnuntaisin erotuksena juutalaisten lauantaikokoontumisille ja Jeesuksen kuolleista nousemisen muistona. Noita kohtia löytyy Raamatusta Joh 20:1-23, 26, Luuk 24:30, Apt 20:7-11, Mark 16:9, Matt 28:1,9, Luuk 24:15 jne. Jos Jeesus olisi halunnut vakiinnuttaa lauantaisapattia kristittyjen kokoontumispäiväksi, Hän olisi voinut nousta haudasta sapattina ja kokoontua ja tarjota ehtoollista sapattisin, mutta niin Hän ei tehnyt. Myös noina aikoina eläneiden ihmisten kirjoituksista löytyy kertomuksia, kuinka kristityt kokoontuivat sunnuntaisin: Barnabaan kirje 75 eKr, Ignatius 110 jKr, Justinus140jKr. Alkuun juutalaisuskovat kävivät synagoogassa lauantaisin ja kristityjen kokouksissa sunnuntaisin, mutta uskoontulleet pakanat kokoontuivat sunnuntaisin ja niin tuosta tuli käytäntö kristittyjen keskuudessa. Rooman sunnuntailaki tuli vasta myöhemmin vastaamaan käytäntöä. Käytänto olisi luultavasti jatkunut ilman lakiakin.

Ellenin muka Jumalalta saamat uhkavaatimukset ovat selkeät: ”Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti. Liian myöhään he näkevät väärän sapatin todellisen luonteen ja sen hiekkaperustuksen, jolle ovat rakentaneet. He huomaavat taistelleensa Jumalaa vastaan. Uskonnon opettajat ovat johtaneet sieluja kadotukseen, selittäessään ohjaavansa niitä paratiisiin porteille" (Suuri Taistelu, s 618) Näitä samoja uhkauksia ovat Ellenin kirjat täynnänsä, mutta Raamattu ei kieltää pelkäämästä tuommoisia vääriä profeettoja ja heidän Raamatun vastaisia uhkauksiaan (5Moos 18:20-22).

ELLENSAPATIN ALKUJUURET

Ellensapatin juuret ovat näyssä, jonka Ellen White (os. Harmon) näki. Tosin sitä ennen Bates niminen milleristi oli jo hänelle markkinoinut sapatti-ideaa. Tuossa näyssä sapattikäsky loisti taivaassa muut 9 eivät. Raamatun mukaan taas ensimmäinen käsky on tärkein, sitä on toistettu Uudessa testamentissakin kymmeniä kertoja, mutta sapattikäskyä ei määrätty päivänä vietettäväksi kertaakaan Jeesuksen uhrin jälkeen, ei Jeesus itse eikä apostolit. Kaikki muutkin kymmenestä käskystä uusittiin ja vieläpä tiukennettiin Uudessa Testamentissa, mutta ei sapattikäskyä. Niinpä uskovat lepuuttakoot itseään työstä yhtenä päivänä viikossa ja olkoot joka päivä, päivin ja öin, sapatinlevossa Jeesuksessa.

SUNNUNTAI PEDON MERKKINÄ

"Mitä muuta sapatin muutos silloin on kuin roomalaisen kirkon vallan merkki - ´pedon merkki´?"(Suuri Taistelu, 445), sanoo Ellen White.

Ellen vääntää Raamatun tekstiä omiin näkyihinsä sopivaksi ja kertoo, miten sunnuntai pedon merkkinä muka pakotetaan kaikille: ”Kauhea on se taistelu, jota kohti maailman käy. Maan vallat yhtyvät taisteluun Jumalan käskyjä vastaan ja antavat määräyksen, joka velvoittaa ”kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat” (Ilm 13:16) väärää sapattia viettämällä mukautumaan kirkon vakiintuneisiin tapoihin. Kaikkia, jotka kieltäytyvät noudattamasta tätä määräystä, rangaistaan yhteiskunnallisen lain mukaan, ja lopulta selitetään, että he ansaitsevat kuoleman. Toiselta puolen Jumalan laki vaatii viettämään Luojan lepopäivää, ja Jumala uhkaa vuodattaa vihansa kaikkien niiden ylle, jotka hänen käskynsä rikkovat. Jokainen, joka on saanut tästä riitakohdasta tällaisen selvän näkemyksen ja sitten hylkää Jumalan lain, noudattaakseen ihmisten säädöstä, ottaa pedon merkin...” (Suuri Taistelu, 589). Jos nyt olisit adventisti ja kasvanut Ellen-opetukseen, niin kyllähän tällainen kauhistuttaisi sinua ja vetäisi tiukasti kiinni sapatinviettoon. Mutta kuten sanottu väärää profeettaa ei saa pelätä.

Ei sunnuntain vietto ole mikään pedon merkki. Ja jos katsotaan Ilmestyskirjaa, niin ei siellä mistään sunnuntaista pedon merkkinä puhuta, vaan sellaisesta rahaliikenteen välineestä, joka voidaan laittaa otsaan tai käteen. Nykytekniikalla se tarkoittaisi mikrosirua, samaa, joka jo on luottokorteissa ja pankkikorteissa, upotettuna ihon alle käteen tai otsaan, mutta teknologian kehittyessä se voi olla jokin hienompi versio. Joka tapauksessa tuon merkin antikristuksen hallinto tekee pakolliseksi ja ne, jotka eivät sitä ota, eivät pysty ilman sitä ostamaan eikä myymään. Raamattu kieltää tuon antikristuksen eli pedon merkin ottamisen. Mitenkähän sunnuntai liimattaisiin tai upotettaisiin ihmisten käteen tai otsaan ja miten vain sillä saisi ostaa ja myydä – nooh sitä on turha miettiä, koska sunnuntai ei Raamatussa ole pedon merkki.

Adventistit yrittävät eksyttää silläkin, että ovat luterilaisempia kuin luterilaiset ja niinpä katsotaan, mitä luterilaiset tunnustuskirjat sanovat:

"Samankaltaisia ovat säännökset sunnuntain, pääsiäisen, helluntain ja vastaavien juhlapäivien ja kirkkotapojen pitämisestä. Ne, jotka väittävät, että Herran päivän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatin vieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta. Koska kuitenkin oli välttämätöntä sopia määrätystä päivästä, jotta kansa tietäisi, milloin sen tulee kokoontua, on ilmeistä, että kirkko tätä tarkoitusta varten valitsi sunnuntain. Tätä on pidetty parhaana siitäkin syystä, että ihmiset saisivat esimerkin kristillisestä vapaudesta ja käsittäisivät, ettei sapatin yhtä vähän kuin minkään muunkaan päivän vietto ole välttämätön.
Esiintyy mitä kummallisimpia väitteitä lain muuttamisesta, uuden lain seremonioista ja sapatin muuttamisesta. Ne ovat kaikki saaneet alkunsa siitä väärästä käsityksestä, että kirkossa pitäisi noudattaa leviittojen tapaista jumalanpalvelusmuotoa ja että Kristus olisi valtuuttanut apostolit ja piispat keksimään uusia seremonioita, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen. Nämä harhakäsitykset pääsivät leviämään kirkossa, kun uskon vanhurskautta ei opetettu riittävän selvästi. Jotkut väittävät, että sunnuntain pyhittäminen ei tapahdu suoranaisesti jumalallisen oikeuden perusteella, vaan eräänlaisen näennäisen jumalallisen oikeuden perusteella, kuvaten tarkoin, kuinka paljon pyhäpäivinä saa tehdä työtä. Mitä ovat moiset väitteet muuta kuin omantunnon pauloja? Vaikkakin he yrittävät lieventää perinnäissääntöjä, he eivät koskaan saavuta tarpeellista kohtuutta, niin kauan kuin käsitys niiden välttämättömyydestä säilyy. Tämä käsitys säilyy välttämättä siellä, missä uskon vanhurskautta ja kristillistä vapautta ei tunnusteta. " (Augsburgin tunnustus, Suomalaisen teologin kirjallisuusseuran julkaisuja 118, Helsinki 1980, XXVIII KIRKOLLISESTA VALLASTA, s. 47-48)    

SUURI TAISTELU KIRJA

Ellen Whiten pääteos, joka muuttui ja laajeni hänen elinaikanaan on tuo Suuri Taistelu. Uskovilla, jopa uskomattomilla pitäisi soida hälytyskellot, kun lukevat Suuri Taistelu kirjaa. Se on läpeensä täynnä jumalatonta eksytystä. Joitakin esimerkkejä Suuri Taistelu kirjan Raamatun ja todellisuuden vataisuuksista:

ss. 312-313 väärät laskelmat, joilla Ellen todistaa 22.10.1844 taivaassa tapahtunutta Jeesuksen huoneesta toiseen menemistä ja tutkivan tuomion alkamista.

s. 598 Ellen kirjoittaa israelilaisista, joita hän kutsuu Juudan kansaksi: "Kansa, josta Jumalan henki on lopullisesti poistunut, on jatkava uskonnon ulkonaisten muotojen noudattamista; ja se saatanallinen into, minkä pahuuden ruhtinas herättää totuuden vihollisissa, näyttää samanlaiselta kuin into Jumalan puolesta". Raamatun mukaan taas israelilaisia ei ole hylätty, vaan heille tulee uusi herätys, kun pakanoiden aika täyttyy.

s. 428 White vierittää syyn toisille suljetun oven opista, ikään kuin ei itse olisikaan suuna päänä profetoinut ´suljettua ovea´ ja uhkaillut niitä, jotka eivät suostuneet tätä oppia ottamaan vastaan: "Annettuaan varoituksen tuomion läheisyydestä, he tunsivat työnsä maailman suhteen päättyneen, eikä heillä enää ollut taakkaa syntisten pelastumisesta, samalla kun jumalattomien röyhkeä ja herjaava ivailu näytti lisäksi todistavan, että Jumalan Henki oli vetäytynyt pois hänen armonsa halveksijoista. Kaikki tämä vahvisti heissä sitä käsitystä, että koetusaika oli loppunut eli niin kuin he silloin sen ilmaisivat, "armon ovi oli suljettu"."

s. 617-618 Herran päivästä Ellen kirjoittaa: "On mahdotonta kuvailla niiden kauhua ja epätoivoa, jotka ovat polkeneet jalkoihinsa Jumalan pyhät vaatimukset. Herra antoi heille lakinsa. He olisivat voineet verrata luonnettaan siihen ja oppia tuntemaan puutteellisuutensa, kun vielä oli aikaa katumukseen ja parannukseen. Mutta voittaakseen maailman suosiota he syrjäyttivät sen määräykset ja opettivat muitakin rikkomaan niitä. He ovat koettaneet pakottaa Jumalan kansaa häpäisemään hänen sapattiaan. Nyt heidän halveksimansa laki tuomitsee heidät. Pelottavan selvästi he näkevät olevansa ilman puolustusta" ja "Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti. Liian myöhään he näkevät väärän sapatin todellisen luonteen ja sen hiekkaperustuksen, jolle ovat rakentaneet. He huomaavat taistelleensa Jumalaa vastaan. Uskonnon opettajat ovat johtaneet sieluja kadotukseen, selittäessään ohjaavansa niitä paratiisiin porteille"

ss. 318-319,EGW sanoi Turkin kansakunnan loppuneen elokuun 11. päivänä, vuonna 1840

s. 402 "Kaikista suurista uskonnollisista liikkeistä apostolien ajasta lähtien ei mikään ole ollut vapaampi inhimillisistä puuttellisuuksista ja Saatanan juonista kuin syksyn 1844 liike. Vielä nytkin, monen vuoden perästä tässä liikkeessä mukana olleet ja totuudessa lujina pysyneet tuntevat tuon siunauksellisen toiminnan pyhän vaikutuksen ja todistavat sen olleen Jumalasta."

s. 392 Ellen kirjoitti uskontunnustuksia vastaan, mutta silti suositteli omia kirjoituksiaan ja niistä onkin kyhätty adventistien uskontunnustus 27 nyttemmin 28 opinkohtaa "katolisuutta vastustavat evankeliset kirkkokunnat ovat niin sitoneet toistensa kädet ja omat kätensä, ettei heidän keskuudessaan voi tulla saarnaajiksi, ellei hyväksy jotain kirjaa Raamatun ohella... Ei ole mitään luuloteltua siinä väitteessä, että uskontunnustukset alkavat olla Raamatulle yhtä todellisena esteenä kuin Roomakin, vaikka se tapahtuu hienommalla tavalla."

Sitten pyhäkkö/tutkivan tuomion oppia
s. 431 "He näkivät hänen nyt suorittavan pappispalvelustaan Jumalan arkin edessä, esittäen verensä syntisten puolustukseksi.",

s. 420-421 "Pappien palvelus kautta vuoden pyhäkön ensimmäisessä osastossa, sen esiripun sisäpuolella, joka oli ovena ja erotti pyhän esikartanosta, kuvasi sitä palvelustyötä, johon Kristus ryhtyi taivaaseen astuessaan. Jokapäiväisessä palveluksessa papin tehtävänä oli syntiuhrin veren vieminen Jumalan eteen sekä Israelin rukousten mukana ylösnousevan suitsutuksen toimittaminen. Samoin vetosi Kristus Isän edessä vereensä syntisten puolustuksena ja esitti hänelle katuvien uskovaisten rukoukset oman vanhurskautensa suloisen tuoksun yhteydessä. Tällaista oli palvelustyö taivaallisen pyhäkön ensimmäisessä osastossa."

s. 421 "Kahdeksantoista vuosisataa tämä palvelustyö jatkui pyhäkön ensimmäisessä osastossa. Kristuksen veri, joka puhui katuvien uskovaisten puolesta, takasi heille anteeksiannon ja hyväksymisen Isän luona, mutta heidän syntinsä jäivät vielä taivaan kirjoihin."

s. 424 "He eivät olleet erehtyneet profeetallisen ajanjakson laskemisessa, vaan 2300 päivän päättyessä esiintyvän tapahtuman tulkinnassa. Tämän erehdyksen tähden he olivat pettyneet, mutta kaikki mitä profeetat olivat ennustaneet ja mitä heillä Raamatun mukaan oli oikeus odottaa, oli täyttynyt." "Kristus oli tullut, ei maan päälle, niin kuin he olivat odottaneet, vaan Jumalan temppelin kaikkein pyhimpään taivaassa, niin kuin vertauskuvissa oli osoitettu."

s. 423 "Pyhäkköoppi oli se avain, jonka avulla vuonna 1844 koetun pettymyksen salaisuus paljastui. Se toi päivänvaloon täydellisen totuuden järjestelmän, yhtenäisen ja sopusointuisen, näyttäen että Jumalan käsi oli johtanut suurta adventtiliikettä. Samalla se ilmoitti Jumalan kansalle sen velvollisuuden, paljastaessaan sen aseman ja tehtävän."

s. 481 "Taivaassa oleva pyhäkkö on sen työn keskus, mitä Kristus suorittaa ihmisten hyväksi. Tämä koskee jokaista maan päällä elävää ihmistä. Pyhäkköoppi esittää pelastussuunnitelman, johtaen meidät aina ajan loppuun saakka, ja ilmaisee vanhurskauden ja synnin välisen taistelun onnellisen päätöksen. On mitä tärkeintä, että kaikki tutkivat näitä asioita perusteellisesti, niin että kykenevät antamaan vastauksen jokaiselle, joka kysyy heissä olevan toivon perustusta."

s. 426 "Häät ovat silloin, kun Kristus ottaa vastaan valtakuntansa. Pyhää kaupunkia, uutta Jerusalemia, joka on valtakunnan pääkaupunki ja edustaja, nimitetään morsiameksi, Karitsan vaimoksi. Sanoihan enkeli Johannekselle: ´Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, karitsan vaimon´. ´Ja hän vei minut hengessä´, Johannes sanoo suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä´. Ilm. 21:9,10. Morsian on siis pyhä kaupunki ja neitsyet, jotka menevät kohtaamaan ylkää, ovat seurakunnan vertauskuva. Ilmestyskirjassa sanotaan Jumalan lasten olevan hääaterialla kutsuvieraina Ilm.19:9. Jos he ovat vieraita, heitä ei voi samalla kertaa esittää morsiamena." Morsian on Raamatun mukaan kaikkien aikojen uskovat, ei mikään kaupunki eikä häitä ole vielä ollut, vaan vasta tempauksen jälkeen häät ovat taivaassa. Perin kummallinen tuokin demonioppi, että Jeesus olisi mennyt kaupungin kanssa naimisiin.

s. 480 "Jumalan kansan tulee saada selvä käsitys pyhäköstä ja tutkivasta tuomiosta. Kaikki tarvitsevat tietoa suuren ylimmäisen Pappimme asemasta ja työstä. Muuten on mahdoton harjoittaa tälle ajalle välttämätöntä uskoa tai ottaa Jumalan tahdon mukaista asemaa." Tässäpä se, että tutkivan tuomion oppi, jota ei Raamatusta löydy, on näin vahvasti taivaan pääsyn ehtona adventismissa. Vahva on eksytys.

s. 597 "Kun Jeesus jättää pyhäkön, peittää pimeys maan asukkaat. Tuona kauheana aikana vanhurskaiden täytyy elää pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Jumalattomia hillinnyt voima on otettu pois, ja lopullisesti parantumattomiksi jääneet ovat täydellisesti saatanan hallinnassa"

s. 450 "Nämä totuudet, sellaisina kuin ne esitetään Ilmestykirjan 14. luvussa iankaikkisen evankeliumin yhteydessä, ovat Kristuksen seurakunnan tuntomerkkinä hänen ilmestymisensä aikana." Nämä totuudet pyhäköstä ja lain muuttumattomuudesta eivät kuitenkaan olleet "tervetulleita monille niistä, jotka väittivät olevansa kristittyjä. Neljännen käskyn noudattaminen vaatii uhria, mistä useimmat kieltäytyivät."

s. 364 "Synnin ihmisellä, jota myös kutsutaan laittomuuden salaisuudeksi, kadotuksen lapseksi ja vastustajaksi, tarkoitetaan paavinvaltaa, joka profeetan ennustuksen mukaan oli säilyttävä valta-asemansa 1260 vuotta. Tämä ajanjakso päättyi vuonna 1798."

s. 433 "Tuomitsemistyön, joka alkoi 1844, täytyy jatkua, kunnes jokaisen ihmisen asia on ratkaistu, sekä elävien että kuolleiden."

s. 445 "Mitä muuta sapatin muutos silloin on kuin roomalaisen kirkon vallan merkki - ´pedon merkki´?"

s. 596 "Kun kolmannen enkelin sanomaa ei enää julisteta, on maan rikollisten asukkaiden armonaika päättynyt. Jumalan kansa on täyttänyt työnsä. Se on sanut ´kevätsateen´, ´virvoituksen Herran kasvoista´ ja on valmistunut edessään olevaa koetuksen hetkeä varten." "Kaikki, jotka ovat osoittautuneet kuuliaisiksi Jumalan käskyille, ovat vastaanottaneet ´elävän Jumalan sinetin´. Silloin Jeesus lopettaa välitystyönsä taivaan pyhäkössä. Hän kohottaa kätensä ja sanoo suurella äänellä:´Se on täytetty´." "Kristus on sovittanut kansansa ja poistanut sen synnit. Hänen alamaistensa luku on täysi."

s. 487 "Lucifer ei alussa nähnyt, mihin hän oli menossa; hän ei ymmärtänyt tunteidensa todellista luonnetta. Mutta kun hänen tyytymättömyytensä osoitettiin aiheettomaksi, hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että hän oli väärässä, että Jumalan vaatimukset olivat oikeat ja että hänen tulisi tämä tunnustaa koko taivaan edessä. Jos hän olisi tämän tehnyt, hän olisi voinut pelastaa itsensä ja paljon enkeleitä."

s. 478 "Niinkuin pappi, poistaessaan synnit pyhäköstä, pani ne syntikauriin päälle, niin Kristus on siirtävä kaikki synnit saatanalle, synnin alkuunpanijalle ja siihen yllyttäjälle. Syntikauris vietiin erämaahan, ja näin se kantoi Israelin synnit ´autioon seutuun´ 3 Moos. 16:22. Samoin Saatana, syypäänä kaikkiin niihin synteihin, joita hän on Jumalan kansan saattanut tekemään, on oleva tuhat vuotta sidottuna maan päälle, joka silloin on oleva autiona ja asumattomana, ja lopuksi hän on kärsivä synnin täydellisen rangaistuksen siinä tulessa, joka on hävittävä kaikki jumalattomat. Siten suuri pelastussunnitelma toteutuu synnin tullessa lopullisesti hävitetyksi ja kaikkien niiden tullessa pelastetuiksi, jotka ovat olleet valmiit hylkäämään pahan." Kammottava eksytys, että sovitus ei ollutkaan lopullinen ristillä, vaan saatanan pitää se suorittaa loppuun.

s. 422 "Kun Kristus pappispalveluksensa lopussa oman verensä ansiolla poistaa kansansa synnit taivaallisesta pyhäköstä, hän asettaa ne saatanan päälle, jonka tuomiota toimeenpantaessa täytyy kärsiä lopullinen rangaistus." Ja tämä, että ihmisten synnit ovat menneet Jeesuksen veren mukana taivaaseen sitä likaamaan.

s. 533 "Myös oppi tietoisuudesta kuolemassa nojautuu siihen peruserheeseen, että ihminen on luonnostaan kuolematon. Niin kuin iankaikkisen piinan oppi, on tämäkin oppi ristiriidassa Raamatun opetusten, järjen ja inhimillisten tunteittemme kanssa. Kansanomaisen uskon mukaan pelastetut taivaassa tuntevat kaikki maailman tapahtumat ja aivan erityisesti tänne maan päälle jättämiensä ystävien elämän. Mutta kuinka ihmisten huolien tunteminen ja rakkaiden ystävien syntien, surujen, pettymysten ja ahdistusten näkeminen voisi olla vainajien onnen lähteenä? Kuinka paljon voivat taivaan autuudesta nauttia ne, jotka liitelevät maan päällä elävien ystäviensä yllä? Ja miten järkyttävä onkaan sellainen usko, että katumattoman sielu joutuu helvetin tuleen, heti kun henki on lähtenyt ruumiista! Mihin tuskan syvyyksiin täytyykään niiden vaipua, jotka näkevät ystäviensä kuolevan valmistumattomina, joutuakseen iäisyyteen, missä on vain kärsimystä ja syntiä! Monet ovat tulleet mielisairaiksi tämän pöyristyttävän ajatuksen vaivaamina." Ellen White ei halunnut tulla uskoon ja sen takia pelkäsi helvettiä ja niinpä sekin piti Raamatusta poistaa ja selitetllä muuksi.

s. 384 "..epäraamatullinen toivo ajallisesta tuhatvuotisesta valtakunnasta hyljättiin..." Mutta eipä se poistunut Raamatun sanasta eli yhäkin tulee Jeesuksella olemaan tuhatvuotinen hallituskausi maan päällä.

s. 433 "Kristus oli avannut oven kaikkein pyhimpään ryhtyessään siellä suorittamaan palvelusta. Tästä taivaallisen pyhäkön avoimesta ovesta loisti valo, ja neljännen käskyn nähtiin kuuluvan pyhäkön arkissa olevaan lakiin".

s. 424-425 "Niiden, jotka elävät maan päällä, kun Kristuksen välittäjätoimi taivaan pyhäkössä päättyy, täytyy seisoa pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Heidän vaatteidensa täytyy olla tahrattomat, heidän luonteidensa täytyy olla vihmontaverellä synnistä puhdistetut. Jumalan armon ja omien uutterien ponnistustensa kautta heidän on täytynyt päästä voittajiksi taistelussa pahaa vastaan".

s. 575 "Kahden suuren erheen avulla, sielun kuolemattomuuden ja sunnuntain pyhyyden, saatana kietoo ihmiset petoksiinsa. Edellinen laskee spiritualismin perustuksen ja jälkimmäinen muodostaa Roomaan yhdistävän myötätunnon siteen."

s. 322 "Ja niinkuin ihmiset Nooan aikana nauraen ivasivat vanhurskauden saarnaajan ennustuksia, niin myös Millerin aikana monet, vieläpä Jumalan Lapsiksi tunnustautuvat, pilkkasivat varoitussanomaa."

s. 427 "Tämä luonteentutkiminen on taivaallisen pyhäkön viimeinen työ, tutkiva tuomio, joka ratkaisee, ketkä ovat valmistuneet Jumalan valtakuntaan."

s. 479 "Tuomiolle määrättynä aikana - 2300 päivän päättyessä vuonna 1844 - alkoi tutkimus ja syntien poispyyhkiminen. Kaikkien, jotka joskus ovat tunnustaneet Kristuksen nimeä, täytyy läpikäydä tarkka tutkimus. Sekä elävät että kuolleet tuomitaan ´sen perusteella, mitä kirjoihin on kirjoitettu, tekojensa mukaan´. Niitä syntejä, joita ei ole kaduttu eikä hyljätty, ei anneta anteeksi eikä poisteta kirjoista, vaan ne tulevat todistamaan syntistä vastaan Jumalan päivänä."

s. 425 "Samalla kun tutkiva tuomio on käynnissä taivaassa ja katuvien uskovaisten synnit poistetaan pyhäköstä, on erikoinen puhdistustyö ja synnin hylkääminen tapahtuva Jumalan kansan keskuudessa maan päällä. "

s. 433 "Tuomitsemistyön, joka alkoi 1844, täytyy jatkua, kunnes jokaisen ihmisen asia on ratkaistu, sekä elävien että kuolleiden."

s.482 "Vakavia ovat sovitustyön päättymiseen liittyvät tapahtumat. Tärkeät edut ovat siinä kysymyksessä. Tuomitseminen on nyt parhaillaan käynnissä taivaan pyhäkössä. Tämä työ on kestänyt jo monta vuotta. Pian - kukaan ei tiedä, kuinka pian - se tapahtuu elossa oleviin nähden. Suuren Jumalan läsnäollessa tarkastetaan meidän elämämme."

Jaossa on myöskin lyhennys yllämainitusta kirjasta, josta paljastavimmat paikat on siistitty, jotta se saataisiin näyttämään kristillisemmältä. Nuo edellä olevat lainaukseni on otettu 692 sivuisesta adventistien silloisen kirjapainon Kirjatoimen 1981 painoksesta