Se SIILI- tarina joskus

Se vaan ylitti tietä, ja tepasteli sitten pusikkoon keskeltä tietä...

the end

:)

Sinä iltana Varis kaarsi taivaalle.

Tunteiden kuoleman odottaminen kesti pitkään. Variksen täytyi lähteä kaukomaille siksi. Eikä siihen riittänyt yksi matka. Eivät toiset rakkaudet eivätkä vuodet.

Mikään aika ei tuntunut riittävän ja Varis päätti sitten odottaa vielä huomiseen. Hän halusi pelastaa Siilin sydämen rakastamaan elämää.

Sitten yhtenä päivänä Varis pysähtyi suuren meren rannalle kuuntelemaan sydäntään. "Käänny kotiin." sydän sanoi. Laineet löivät rantaan. "Rakastat." sydän sanoi hiljaisuudessa. Tuuli liikutti rannikon kaisloja kevyesti. Varis huokaisi.

Varis oli odottanut kaukomailla seitsemän pitkää, yksinäistä vuotta.

Kun aurinko laski hän päätti lähteä yötä vasten, kotia kohden.

Varis lensi tummalla taivaalla kuu ja tähdet seuranaan. Maan magneettikenttä poltti hänen siipiensä kärjissä. Maisemat vaihtuivat nopeasti. Laaksot ja meren rannat jäivät taakse. Merituuli vaihtui metsän tuoksuun.

Ja kun aamu kajasti, Varis oli jälleen Siilin kotipolulla. Auringon säteet koskettivat puiden latvoja. Kastepisarat kimmelsivät metsätähdillä ja ketunleivillä. Sitten Varis näki Siilin. Varis tervehti Siiliä varovasti, lempeästi. "Olen kaivannut sinua" Varis sanoi ja jatkoi: "Olen pahoillani. Pelkäsin huomiotasi ensin, en varmasti ymmärtänyt sinua oikein, sillä en ole koskaan kohdannut lempeyttä, hellyyttä tai hyvää tahtoa niinkuin se sinussa on. Toivon sydäntäsi."

Siili katseli Varista hetken lempein silmin. Hän ei sanonut sanaakaan. Sitten hän käveli pois, kuin loputtomaan unohdukseen.

Varis lehahti Siilin perään. Neulaset pistelivät hänen jalkojaan metsäpolulla. Siili meni hänen ohitseen rauhallisesti, sopivan etäältä.

"Mitä?" Varis kysyi arasti, hiljaa kun Siili oli jo metsänreunassa. Siili kääntyi ympäri ja sanoi: "Minä en voi tulla." Sitten Siili katosi metsänreunan taa.

jossa hellyys piili.