Asumusero????

Meilläkin mietittiin tuossa pari vuotta sitten asumuseron vaihtoehtoa mutta tilannehan riippuu siitä että jos on lapsia perheessä niin ei se taida onnistua , koska silloin se kärsimysnäytelmä lapsille olisi tuplasti suurempi.Eli meillä erottiin sitten kerralla ja kunnolla tietty asiallisesti kuitenkin.

on tietenki ihan mahdollista palata vielä yhteen, jos tunteita vielä pelissä jne. olen ollu nyt muutaman kuukauden as.erossa, varsinaista eroa en ole vielä hakenut, vaikka lapun täyttelinkin ajat sitten.

ei ole aikomus palata takaisin, mutta tämä - sanokoot joku vaikka sitten että "vetkuttelu" - nähtävästi vie sen ajan minkä vie.. olen silti ns "vaiheessa", vaikka tiedänkin mikä ois seuraava siirto..

tosin on ollut oikeasti niin paljon kaikenlaista, että lapun toimittaminen on vain jäänyt.

ei ole tullu lähdön jälkeen mitään suurta romahdusta, ikävä ei ole, ei mullistunut maailma. mutta voihan se jollain toisella mullistuakin. lapsiakaan ei ole.

kaksi vuotta jos asuu erillään, niin sitten voi hakea suoraan eroa, ei tartte enää odottaa mitään puolta vuotta. on käynyt sekin mielessä.

ihmiset ja tilanteet on niin erilaisia, että ei tuohon ole olemassa vastausta. itse sen tietää, haluaako "vain" ottaa ns. etäisyyttä, ja mitä sen jälkeen haluaa.

jossain vaiheessa sen vaan sitten tietää.
kauan mietin asumuseroakin. se vaan tuntui niiiiin hankalalta.
ei se sitten ole sitä ollutkaan!

muilta ei kannata kysyä tekiskö niin tai näin, kun mieltä on yhtä monta kuin miestäkin.
ystävät ovat kuitenkin tuossaKIN asiassa kullanarvoisia;)

Kokeilimme tuota asumuseroa, koska elättelin vielä yhteenpaluuta. Niin myös tapahtui ja palasimme yhteen. Taas meni jonkin aikaa hyvin tai vähän paremmin.
Lopulta kuitenkin erosimme. Joten yhteenvetona oli, että avioero vain pitkittyi!

Asumuseroa ei enää käsitteenä tunneta.
Ihan sama missä ja miten asutte.
Palaatte tai ette palaa yhteen,
ei se ole niin monimutkaista.

Me muutettiin ekaa kertaa erilleen vuoden alusta miehen tahdosta. Asuttiin muutama kuukausi erillään ja sitten mies palasi takaisin. Sitten asuttiin taas muutama kuukausi yhdessä kunnes mies taas ilmoitti haluavansa pois. Sen jälkeen on asunut vanhemmillaan. Koko ajan tämä on ollut melkoista soutamista ja huopaamista, mies ei ole tiennyt mitä haluaa, välillä haluaa takas tähän ja välillä tahtoo eron. Eikä tiedä vieläkään mitä todellisuudessa tahtoo. Mutta minä laitan nyt pisteen tälle tarinalle ja haluan itse eron, jota myös olen hakenut jo ajat sitten eli harkinta-aikakin alkaa olla ummessa. Ei kukaan jaksa tällaista vetkuttelua ja itsekkin olen kestänyt tätä jo liian pitkään. Nyt ymmärrän etten enää sitä liittoa ja miestä saa takaisin mitä haluaisin, se on ollutta ja mennyttä. Liian paljon on muuttunut ja liian paljon on tapahtunut. Helpottunein mielin jatkan nyt elämää eteenpäin, ihanaa päästä tästä oravanpyörästä vapaaksi, vaikkakin päätös on ollut vaikea tehdä. Siksi tämä onkin kestänyt näin kauan, mutta nyt olen siihen valmis.
Uskon kuitenkin, että jos molemmilla on tahtoa voi vielä palata asumuserosta takaisin yhteen. Se kuitenkin tarvitsee tahdon molemmille.

Minulla ja miehelläni tulee nyt vuosi täyteen erossa asumista. Emme ole vielä virallisesti eronneet ja meillä on kaksi lasta. Meillä tilanne kärjistyi niin pahaksi, että koin tämän kertakaikkiaan olevan ainoa vaihtoehto. Luulen, että mahdolliseen yhteenpalaamiseen vaikuttaa moni asia. Asumusero antaa aikaa miettiä asioita.

Jos eroon liittyy kolmansia osapuolia ei etäisyys varmaankaan tuo pulisoita lähemmäs. Suurin hyöty siitä olisi jos molemmat oikeasti olisivat yksin eivätkä kulkisi metsästämässä "vapaana ollessaan" muita.

Omalla kohdallani...meidät ajoi eroon poikittaiset ajatusmaailmat ja väännämme vieläkin samoista asioista, joten luovutettava varmastikin on. Perheen hajoaminen on helvetillistä, mutta en silti halua samaan takaisin.
Myös jos omaisuus on yhteinen ja toinen puoliso haluaa jäädä yhteiseen taloon kannattaa tämä hoitaa järkevästi - toinen voi näin säästää varainsiirtoveron. Siten, että ositus tehdään ennenkuin eropaperit allekirjoitetaan.

Ennemmin suosittelen muita keinoja jos vaan mahdollista. Olen kuullut että onni voi vielä löytyä jos molemmat myötävät virheensä. Suhteessa kun on aina kaksi sopankeittäjää.