mulla on kämppiksenä hyvä ystäväni, ja ollaan tultu toimeen saman katon alla lähes täydellisesti. viime aikoina mua on kuitenkin alkanut raivostuttamaan jatkuva kysely mun elämästä. esim. kun lähen kotoota, heti se tulee ovelle: "mihin sä meet?" yms. eikä se tunnu tajuavan mun vihjailua jos vastaan tyyliin "ulos". Ja kaikesta muustakin se aina utelee. Ja mulla on sellanen olo etten voi tehä mitään ilman sitä, aina se täytyy kutsua mukaan joka paikkaan. ahdistavaa.
alkaa tuntua ettei mulla oo omaa elämää enää ollenkaan! onko kellään vastaavia kokemuksia?! miten mä voin ystävällisesti sanoa että anna mun olla ja kyllä mä kerron mun elämästä jos mulla no jotain mitä haluun kertoa! en haluais loukata ketään kuitenkaan.
alkaa tuntua ettei mulla oo omaa elämää enää ollenkaan! onko kellään vastaavia kokemuksia?! miten mä voin ystävällisesti sanoa että anna mun olla ja kyllä mä kerron mun elämästä jos mulla no jotain mitä haluun kertoa! en haluais loukata ketään kuitenkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tottuneet siihen, että jos lähtee jonnekin, niin ilmoittaa, minne menee. Ehkä varsinkin, jos olette ystäviä eli juttelette enemmänkin, voi tuntua luonnolliselta kysyä, että minne olet menossa. Vieraammat kämppikset eivät välttämättä miettisi, missä toinen on. Mutta ystävä voi miettiä, huolestuakin, jos toista ei näy pitkään aikaan, eikä tiedä, missä toinen menee.
Ehkä voit kertoa ystävällesi, että olet tottunut menemään omia menojasi kertomatta sen kummemmin kenellekään, minne menet. Ehkä hän sitten ymmärtää, että haluat mennä omia menojasi ja koettaa olla sitten kyselemättä tai miettimättä. Ei kannata raahata toista mukana, jos ei itse nimenomaan halua kutsua mukaan. Jokainen itsenäistyy omaa tahtiaan. Ystäväsikin varmasti itsenäistyy ja keksii omia juttujaan ja menojaan pikku hiljaa.