Mustasukkaisuus

Mua todella ahdistaa mustasukkainen mieheni. Olemme olleet yhdessä nyt vuotta ja edelleen jaksan asustella hänen kanssaan. Suhteemme ensimmäiset kaksi vuotta kestin fyysistä pahoinpitelyä. En usein saanut tuta nahoissani ja usein löi pelkästään typerän riidan vuoks. Mutta mutta. Aloin odottaa esikoistamme ja tein selväks että yksikin lyönti ja ei näe meitä enää. Ei ole sen jälkeen tähänkään päivään mennessä lyönyt. Mutta ahdistaa tosissaan mustasukkaisuus. Missään en saisi käydä ilman riitaa. Heti tulee määrätyllä äänensävyllä "lähe sit jo" jos ehdotan käyväni kaupassa taikka mummilassa yksin ja mies jäis lasten kans kotio. "Mihin oikeasti menet" on yleisin mitä kuulen. Meillä kaksi lasta ja odotan kolmatta. Tämä "suuri" mustasukkasuus alko toisen lapsen syntymän jälkeen. Laihduin radikaalisti oikein hyviin mittoihin ja sen jälkeen kaikki tää alko. Ei olis tullu kuuloonkaan et oisin voinu kavereiden kanssa lähtee mihinkään jos hän ois saanu päättää. Voi voi..mulla kun sattuu oleen oikeus elää oman pääni mukaan. Ja odotan kolmatta...sama meininki jatkuu. Mihin ihmeeseen mä muka menisin raskaana?!? Kuka mies raskaana olevaa katsoo? Mut siis mieheni syyttää mua ihan täysin syyttä suotta enkä vaan ymmärrä... Muuttuuko mies koskaan? Auttaako koskaan mikään mitä hälle sanon? En tiedä rakastanko avopuolisoani edes enää niinkuin ennen... Tai ties onko koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Fyysisiä koettelemuksia kun anteeksi annan, mut en unohda. Samoin henkiset. Miks oon niin tyhmä..Miksei mulla oo voimia lähtee suhteesta?!?
6801
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

parisuhdeterapeutille. Jos ei äijä suostu, niin jätä se. Tuo vika ei parane kuin terapialla tai muuten tapahtuvalla henkisellä kasvulla.

Äänestä
  • aiheutatko jotain omalla toiminnallasi,,,,lyöminen ei ole hyväksyttävää. Joskus vikaa löytyy molemmista.

    Äänestä

tarvitse sietää. Vaikka miehesi olisi kuinka epävarma hyvänsä, ei hän saa tuolla lailla pelkojansa sinuun purkaa. Elämään kuuluu erilaiset paineet. Ne pitää kantaa jokaisen itse. Ei se siitä paremmaksi muutu, jos alkaa uhkailevaksi ja inhottavaksi. Päinvastoin. Silloinhan se vain pahenee. Mutta joskus mies tulee mustasukkaiseksi, koska ei itse pääse kainaloosi, kun ne lapset ovat siellä koko ajan. Huomiosi pitäisi riittää myös hänelle ja sitten kun väsyneenä haluatkin vain olla, ei miehesi sietokyky enää pärjää, kun lähdetkin vaikka sinne kauppaan. Toinen asia on sitten ihan sinulle. Kyllä myös raskaana oleva nainenkin voi olla miehelle kiinnostava. Ei siinä mitään ihmeitä tarvita. Jos kemiat on kohdallaan, se on ihan sama oletko sattumoisin raskaana. Eihän se rakastelua estä. Eli ei miehesi ihan väärässä ole niiden mahdollisten pelkojensa keskellä.

Äänestä

kaupassa tai mummilassa käydä niin se ei kyllä ole tervettä.

Joku aikaisempi kehotti miettimään aiheutatko itse jotenkin miehen väkivaltaisuuden.. Minä kehotan olemaan miettimättä.

Uskollinen vaimo, kaksi lasta synnyttänyt ja kolmatta odottaa, täällä kyselee neuvoa miten saisi edes ulkona lähteä käymään ilman riitaa ja väkivallan uhkaa. Et varmasti ole mitenkään vastuussa miehesi käytöksestä!

Mustasukkaisuus on kamalaa. Ensinnäkin se on loukkaavaa ja toisinnakin se ennenpitkää tuhoaa koko suhteen. Ei sairaalloisen mustasukkaista puolisoa jaksa kukaan loputtomasti rakastaa, ei kukaan jaksa loputtomasti antaa anteeksi, jos toinen vain syyttää, epäilee ja haukkuu, eikä näe omassa käytöksessään mitään vikaa.

Itse jos lasta odottaisin toiselle ja tuollaisia epäilyjä saisin kuulla niin loukkaantuisin sydänjuuriani myöten.

Mies ei muutu, ellei hänelle tule tilannetta eteen, että on pakko muuttua. Vain sinä voit sellaisen tilanteen järjestää. Kerro että et aio enää turhaa syyttämistä kuunnella. Että muutos on tultava miehen asenteisiin tai sitten se on hei hei. Ehdota parisuhdeterapiaa ratkaisuksi. Jos mies ei suostu, hän ei halua muuttua. Sitten saat valita, haluatko jatkaa samalla tavalla koko loppuelämäsi.

Mutta ole varovainen, tuollainen mies voi olla vaarallinen jos häntä uhkailee esim. erolla. Ota etukäteen selvää turvakodeista tai ystävistä ja sukulaisista joiden luokse voit mennä, jos tilanne äityy pahaksi.

Äänestä

Kuulostaa tosi ilkeeltä suhteelta..
Seurasin lapsesta asti sivusta kuinka isäni pahoinpiteli äitiäni, joka kertoi kaiken alkaneen alkujaan juurikin mustasukkaisuudesta, sitten veikin viina pään ja asiat paheni..
Muista pitää pääsi jos miehesi vielä kerrankin lyö sinua, ehkä ihmiset osaa muuttua mutten ole huomannu suurempia muutoksia kenessäkään..
Toivon ettei itseni tarvitse koskaan kokea mieheltäni nyrkin iskua..vaikkakin hän on myös todella mustasukkainen ja tavarat lentelee sen suuttuessa...=(

Äänestä
  • .. keskellä ajatella sitä, minkälaisen kuvan lapsesi saavat parisuhteessa toimimisesta/perhe-elämästä, mikäli sinua pidetään "vankina omassa kodissasi". Haavat kun tuppaavat siirtymään polvesta polveen..
    Kokevatko he turvallisuutta itsensä ja rakkaan vanhempansa puolesta, vanhempien välistä kunnioitusta jne.
    Monissa vaikeissa suhteissa kitkutellaan yhdessä "lasten takia", vaikka itse - kipeän kodin lapsena - en muuta koskaan toivonut kuin että äiti nyt viimein lähtisi ja ottaisi meidät mukaan...

    Paljon voimia ja onnea elämääsi!

    Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, miten sinä käytät sen?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ahdistaa. kirjoitti:

Mua todella ahdistaa mustasukkainen mieheni. Olemme olleet yhdessä nyt vuotta ja edelleen jaksan asustella hänen kanssaan. Suhteemme ensimmäiset kaksi vuotta kestin fyysistä pahoinpitelyä. En usein saanut tuta nahoissani ja usein löi pelkästään typerän riidan vuoks. Mutta mutta. Aloin odottaa esikoistamme ja tein selväks että yksikin lyönti ja ei näe meitä enää. Ei ole sen jälkeen tähänkään päivään mennessä lyönyt. Mutta ahdistaa tosissaan mustasukkaisuus. Missään en saisi käydä ilman riitaa. Heti tulee määrätyllä äänensävyllä "lähe sit jo" jos ehdotan käyväni kaupassa taikka mummilassa yksin ja mies jäis lasten kans kotio. "Mihin oikeasti menet" on yleisin mitä kuulen. Meillä kaksi lasta ja odotan kolmatta. Tämä "suuri" mustasukkasuus alko toisen lapsen syntymän jälkeen. Laihduin radikaalisti oikein hyviin mittoihin ja sen jälkeen kaikki tää alko. Ei olis tullu kuuloonkaan et oisin voinu kavereiden kanssa lähtee mihinkään jos hän ois saanu päättää. Voi voi..mulla kun sattuu oleen oikeus elää oman pääni mukaan. Ja odotan kolmatta...sama meininki jatkuu. Mihin ihmeeseen mä muka menisin raskaana?!? Kuka mies raskaana olevaa katsoo? Mut siis mieheni syyttää mua ihan täysin syyttä suotta enkä vaan ymmärrä... Muuttuuko mies koskaan? Auttaako koskaan mikään mitä hälle sanon? En tiedä rakastanko avopuolisoani edes enää niinkuin ennen... Tai ties onko koskaan mitään rakkautta ollutkaan. Fyysisiä koettelemuksia kun anteeksi annan, mut en unohda. Samoin henkiset. Miks oon niin tyhmä..Miksei mulla oo voimia lähtee suhteesta?!?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu