Ihan totta! Olisi mahtavaa jos olisin kyennyt tähän ikään asti säilyttämään tuollaisen uskon parisuhteen voimaannuttavaan taikaan, mutta en ole. Tunnustan, olen ollut suhteessa ja lisäksi viettänyt lapsuuteni ydinperheessä, jolloin suhteen peruskuvio kävi selväksi vähintään murrosikäisenä. Ehkä vielä lapsena ajattelin, että vanhempani eivät voisi elää ilman toisiaan, mutta lopultakin nyt olen sitä mieltä että luultavasti olisivat voineet ja ehkäpä jopa onnellisempina.
Onko niin, että ATM:llä on ollut niin uskomattoman toisiinsa umpirakastuneet vanhemmat, että uskotaan, ettei lähes ainoa looginen vaihtoehto parisuhteelle on tappaa itsensä (sitä vaihtoehtoahan täällä jatkuvasti viljellään).
OK! Jos joku on todellakin sitä mieltä, että vain ja ainoastaan naisen läsnäolo heidän elämässään voi pelastaa heidät, niin olen valmis - tarkoitan tätä todella - sosiaalibiologiseen kokeeseen, jossa autorisoitu ATM(* mies voi tulla kanssani asumaan viikoksi. Katsotaan sitten, miten voimaannuttavaa se oli :). Lupaan käyttäytyä tasan samoin, kuin pitkässä avoliitossani minulla oli tapana.
(* Ikä n. 30-v., neistyt, korkeastikoulutettu, ei vaaraksi ympäristölle, "kunnon mies", hyväpalkkainen, mitä vielä?
Onko niin, että ATM:llä on ollut niin uskomattoman toisiinsa umpirakastuneet vanhemmat, että uskotaan, ettei lähes ainoa looginen vaihtoehto parisuhteelle on tappaa itsensä (sitä vaihtoehtoahan täällä jatkuvasti viljellään).
OK! Jos joku on todellakin sitä mieltä, että vain ja ainoastaan naisen läsnäolo heidän elämässään voi pelastaa heidät, niin olen valmis - tarkoitan tätä todella - sosiaalibiologiseen kokeeseen, jossa autorisoitu ATM(* mies voi tulla kanssani asumaan viikoksi. Katsotaan sitten, miten voimaannuttavaa se oli :). Lupaan käyttäytyä tasan samoin, kuin pitkässä avoliitossani minulla oli tapana.
(* Ikä n. 30-v., neistyt, korkeastikoulutettu, ei vaaraksi ympäristölle, "kunnon mies", hyväpalkkainen, mitä vielä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Olisi mahtavaa jos olisin kyennyt tähän ikään asti säilyttämään tuollaisen uskon parisuhteen voimaannuttavaan taikaan, mutta en ole."
Ei kukaan usko että parisuhde olisi jotenkin erinomainen. Lähdemateriaali huomioonottaen se on aika hyvin. Turhaan ei suomalaisia kehuta fiksuiksi.
Asia nyt vain on niin että tämä maa kantaa päällänsä paskaa materiaalia. Miksi se siis lisääntyy? Pillun jakaminen tuntemattomille ei edelleenkään ole hyve, vaikka kuitenkin on. Se on melkoinen ristiriita, toisaalta ajatellaan ihan kollektiivisesti että tytöt pukeutuu punaiseen ja pojat siniseen, ja sitten kuitenkin huorataan minkä keretään. Jos asiaa oikein ajattelee, niin onhan tämä yhteiskunta ihan läpimätä tabujen siivittämä keskinkertaisuus.
Miten edes viitsitte miettiä näitä juttuja?
Tota mä en ole ATM mutta mä voisin tulla kokemaan tätä av(i)o-onnea taas hetkeksi. Kukaan ei oo nimittäin vuoteen aliarvioinut ja vittuillut mulle jatkuvasti ja on silleen tietyllä kierolla tavalla ikävä sitä parisuhde-oloa.
Toisin sanoen kaipaisin virkistystä sille miksi sinkkuus on niin ihanaa. Jonkinlainen naisenkaipuu tässä minuakin kai riivaa, olis mukavaa saada siihen juurikin realismihoitoa.
Ehkäpä oma perihinkuni olla jonkun kanssa johtuu juurikin siitä että äitini oli pitkään yksinhuoltaja ja sitten tosi perseestä olevan äijän kanssa. "Olisin niin paljon parempi" on jäänyt kytemään ja jotenkin sitä hakee tilaisuutta näyttää kyntensä. Roiskiminen on tietty toinen suuri bonus mutta mutta mutta, kyllä parisuhteelle pitää joku ambitio olla.
Jos siis sulta irtoais vaikka 400 eurolla sellainen viikonloppu jossa lupaat pihdata 100%, ruuat on valmisruokia ja nekin pohjaanpalaneet, olet tosi aneemisen näköinen (jos satut oleen hyvännäköinen niin voitko jotenkin yrittää plösähtää pikana hetkeksi?) ja kiukuttelet mulle siitä kun en tajua tehdä mitään kotitöitä vieraassa kodissa (naisen jälkeen miehen koti on vieras koti; levittele vaatekaappisi ja tavarasi lattioille jotta on sopiva perjantai-siivousfiilis) niin niinku toi olis omiaan vähentään koti-ikävää. 400 euroo on just sopuisa hinta tuollaisesta vaimo-simulaatiosta, oikeehan tulis vielä kalliimmaksi :D
( Ikä n. 30-v., ei vaaraksi ympäristölle; ellei ympäristö vaaraksi itselle..., """"""kunnon mies"""""")
Ja nimenomaan tämä viikonloppu olisi omiaan koska olen loppuviikosta lupautunut ylitöihin joten saavun (simulaatio)kotiin rähjäisenä, suihkun ja levon tarpeisena joten niinkuin se arki-parisuhde realiteetteineen läpsähtäisi juurikin oikealla hetkellä vasten kasvoja...
Mut sä et ole auktorisoitu ATM, joten et kelpaa. Tosin tohdin epäillä, onko täällä ketään muukaan. Tuntuu poikia kiinnostavan enemmän TOSI-tv BB, ja sen "todellisuutta" peilaavat tilanteet, kuin oikeasti pohtia vaihtoehtoa tulla tutustumaan naisen maailmaan. Alkanut tuntua siltä, että tää koko ATM-ilmiö täällä on ihan teini-ikäisten (w*ttu, kun en oo saanu vielä lootaa) angstia.
Ja mä kun olin ihan tosissani!
Mielenkiintoinen teoria, mutta osaltani menee hiukan ohi. Oma äitini oli vuosia yh (vai voiko leskeä sanoa yh:ksi), isäni kuoli minun ollessani vielä vaipoissa.
Toisilla läheisyyden kaipuu voi olla voimakkaampaa kuin toisilla, itse ainakin koen elämänlaatuni ja itsetuntoni parantuneen suhteessa. Ei se nyt kaikkea korjaa mutta en vaihtaisi entiseen. Luulisin että useimmilla on jonkinlainen tarve syvemmille suhteille, ehkä naiset voivat sitten korvata tarpeen jollain muulla tavalla.
Itse en ainakaan ystävistä ole ikinä löytänyt kovin suurta tukea tai keskusteluhalukkuutta. Muutenkin välit sukulaisiin ja ystäviin ovat vanhemmiten etääntyneet, varsinkin kun on joutunut muuttamaan työn perässä. Pinnallisemmat tuttavuudet ja ihmisten tapaaminen ilostuttaa juuri sen ajan kun olen seurassa (kunhan en liian pitkään), mutta jälkeenpäin on vain tyhjä olo.
totta, toi mun aloitushan oli tämän "teorian" osalta kärjistys, koska niin monissa viesteissä juuri miehet sanovat, että naisen läsnäolo heidän elämässään olisi se kaiken parantava voima.
Tähän syvempi keskusteluyhteys asiaan, mulla on kyllä hieman skeptinen suhtautuminen sekä kokemukset yhdestä lähes 8-vuotta kestäneestä suhteesta ja toisesta 2 ja puoli vuotta kestäneestä suhteesta. Paha tässä on mennä yleistämäänkään, mutta kyllä mulla on suomalaisesta miehestä vähän sellainen jörrikkä kuva kuitenkin. Asiat korjataan mielummin panemalla kuin puhumalla. Kavereilla tuntuu olevan vähän saman suuntaisia kokemuksia. Avautuuko ne miehet ees vaimokkeilleen? Musta ainakin tuntuu, että kaikki oli ns. hyvin jos mies piti suunsa kiinni, vaikka sitten usein ilmeni ettei sekään pitänyt paikkaansa. Molempiin kumppaneihin sain paljon paremman yhteyden vasta suhteiden loputtua kokonaan.
Voi olla että noille miehille tuokin on pieni kärjistys. Monelle tuon tarpeen täyttäminenkin on vaikeaa millään muulla tavalla. Kokemuksesta tiedän ettei sitä voi harrastamallakaan kokonaan syrjään sysätä, vaikka olisi kuinka hauskaa ollut pari tuntia, niin joskus jo kotiin kävellessä mieliala laski kun vanhat ajatukset palasivat päähän.
Parisuhde on kuitenkin kehitysteorioissakin monesti (usein/aina?) yksi vaihe nuoren elämässä. Uskoisin että lyhytkin suhde voisi auttaa monelle, ainakin siinä olisi mahdollisuus oppia suhtautumaan suhteeseen luonnollisemmalla tavalla, eikä tuntisi itseään joksikin poikkeavaksi luonnonoikuksi.
Ja syvemmällä yhteydellä en tarkoittanut välttämättä keskustelua, vaan myös läheisyyttä eli kosketusta, halaamista, seksiä. Miehille voi olla hankala saada mitään noista tuttavapiirinsä kautta (kaksi ensimmäistä voi onnistua kännissä / urheiluhurmoksessa / vahingossa ;).
"totta, toi mun aloitushan oli tämän "teorian" osalta kärjistys, koska niin monissa viesteissä juuri miehet sanovat, että naisen läsnäolo heidän elämässään olisi se kaiken parantava voima. "
Jos mies ei ole koskaan edes saanut naista, niin tällaisiin arvioihin voi suhtautua kyllä terveellä epäluulolla.
Mutta siltikin tutkimusten mukaan nimenomaan mies hyötyy erityisen paljon onnistuneesta parisuhteesta.
Ja voin kyllä sanoa, että mikäli minulla ei olisi nykyistä avovaimoa ja kaikki ex-tyttöystäväni, heilat, panot, romanssit ja muut vastaavat kokemukset naisten kanssa pyyhkiytyisivät elämästäni, niin en oikein näe mitään mahdollisuutta nykyisen onnellisuustason saavuttamiseen.
Voin helposti nimetä elämäni onnellisimpia päiviä/tapahtumia ja jokainen niistä liittyy naiseen.
venuksesta. En mä sitten kyllä tiedä, että minkä planeetan miehiä olen elämässäni tavannut, mutta kyllä aika usein saan kuulla ukkomiesten virsiä ja marinaa niistä eukoistaan. Moni saanoo, että ilman yhteisiä lapsia eukko olisi jo pihalla.
Ehkäpä sitten olen osunut itsekin niihin epäonnellisiin liittoihin, empä usko että exieni elämän upeimmat hetket valitettavasti liittyvät minuun. Ja ei taitaisi miehet olla minunkaan top 3:ssa. Olenko siis kylmä?
Mielestäni olen kuitenkin suhteissa ollut aina se optimistisempi ja hellempi osapuoli. Ukot ovat olleet kuten jo sanoin enemmänkin sellaisia jöröjä, ei ole luvattu mulle kuuta taivaalta tai muutakaan hömppää. En ole sitä tosin tajunnut vaatiakkaan, koska olen uskonut olevan ko. miesten lähinnä taruolentoja tai pahimpia pelimiehiä. Jos kuitenkin on niin, että nainen edustaa tuota onnellisuutta suhteessa, niin mistä sitten johtuu se ainainen dissaaminen suhteissa, jöröttäminen? Tuttavapiiristä ehkä yksi pari vaikuttaa aidosti onnellisilta, muilla tuntuu ja kuuluu parisuhteen pohjan olevan ihan muissa tekijöistä.
Missä tämä hyöty sitten näkyy? Ei sitä ainakaan tunnuta naiseen takaisin heijastettavan?
"En mä sitten kyllä tiedä, että minkä planeetan miehiä olen elämässäni tavannut, mutta kyllä aika usein saan kuulla ukkomiesten virsiä ja marinaa niistä eukoistaan. Moni saanoo, että ilman yhteisiä lapsia eukko olisi jo pihalla."
Eihän tuo tarkoita sitä, että kyseiset miehet haluaisivat olla loppuelämänsä sinkkuina ilman naisia. Varmasti moni noin sanoneesta ajattelee, että voi että kun saisi tuon nykyisen vaimon ja väljähtyneen suhteen vaihdettua kauniimpaan ja nuorempaan naiseen sekä kiihkeään romanssiin. Tai sitten ajatellaan että olisipa taas hienoa olla sinkku ja naiskennella joka viikonloppu toistaan kauniimpia naisia. Todellisuudessa keskimääräisen sinkkumiehen seksielämä on melko köyhää ja eipä ne satunnaiset irtopanotkaan mitään isoryntäisiä missejä ole.
"Ehkäpä sitten olen osunut itsekin niihin epäonnellisiin liittoihin, empä usko että exieni elämän upeimmat hetket valitettavasti liittyvät minuun. Ja ei taitaisi miehet olla minunkaan top 3:ssa. Olenko siis kylmä?"
Ensimmäiseksi tulisi mieleen, että sulla tai sun miehilläsi ei ole kovinkaan paljoa ole ollut tarjottavana toisilleen ;)
"Jos kuitenkin on niin, että nainen edustaa tuota onnellisuutta suhteessa, niin mistä sitten johtuu se ainainen dissaaminen suhteissa, jöröttäminen? Tuttavapiiristä ehkä yksi pari vaikuttaa aidosti onnellisilta, muilla tuntuu ja kuuluu parisuhteen pohjan olevan ihan muissa tekijöistä. "
Ajan kuluessa suhteet väljähtyy. Kun mietin ex-avokkiani, niin eipä ne onnellisimmat hetket kuulu viimeisiinn seurusteluvuosiin, vaan ne ajoittuvat alkuhetkiin. Ja itsellänikin ne kaikkein järisyttävimmät hetket on koettu nopeissa romansseissa. Jos suhde on vain hyvin lyhyt, siitä jää käytännössä vain alun hienoimmat hetket mieleen. Mitä pitempi suhde, sitä enemmän siinä on arkea.
"Tuttavapiiristä ehkä yksi pari vaikuttaa aidosti onnellisilta, muilla tuntuu ja kuuluu parisuhteen pohjan olevan ihan muissa tekijöistä. "
Kyllä mun kaveripiirissä aika suuri osa tuntuu olevan onnellisia.
Etpä taida oikein ymmärtää AT-miehen tilannetta. Se, ettei hempeile toisen kanssa koska ei halua, on 10x parempi tilanne verrattuna siihen, ettei hempeile kenenkään kanssa koska ei kelpaa kenellekään.
Miten ihmeessä kukaan voi olla kateellinen yksinäisille ihmisille? Tosin jos oikein väkisin talikolla jotain hyvää kelpaamattomuudestaan kaivaa, niin joitakin kertoja olen todistanut kun naimisissa ollut mies on rakentanut hartiapankkivoimin talon ja sen valmistuttua puoliso on löytänyt ihanan miehen netistä ja nostanut kytkintä.
Sitten on se rutiini että istutaan autotallin nurkassa kaljakorin päällä, kuunnellaan Popedaa ja surraan menetettyä vapautta samalla kun vihainen papiljotti-kojootti mulkoilee keittiön verhojen välistä ja näyttää siltä kuin sähisisi kuin kiukkuinen kissa.
Noissa tilanteissa voin sanoa että tuntuu paremmalta olla yksin forever, puhumattakaan niistä välähdyksistä mitä koen kun isäksi tulleet kollegat/tuttavat surkuttelevat hiekkaan valuneiden ura- ja komennusmahdollisuuksien perään. Vaikea lähteä Shanghaihin kun on muksu tulossa ja toinen on juuri aloittamassa koulua.
En sitten tiedä kannattaako näistä niin kauheasti ilakoida, elämä toimii jollain asteella reiluusperiaatteen mukaan, vaikka teoriassa vapaudestaan voisi nauttia niin siinähän muumioidun asuntooni kun näillä parisuhdekarikoilla käyneillä tulevat lapsenlapset käymään.
Mummit ja vaarit kyörätään nykyisin hoitokoteihin ja jouluna käydään tuomassa kukka perintöä odotellessa.
Minä ratkaisin omat ongelmani jo ajat sitten. Menin bariin. Baareja on erilaisia ja jokaiselle on se oikea, johon oman henkistä porukkaa jostain syystä kokoontuu. En ole enää yksinäinen ja jokainen kaappijeesus, joka haluaa nyt todeta ettei baariporukka ole oikeita kavereita, voi vetää vtun päähänsä. Siellä istuu myös ATM-naisia ja vaikka näemmä kahden ATM:n suhteesta ei mitään tulekaan ovat he parhaimmilaan hauskaa seuraa.
Marssikaa baareihin te tyhjissä kodeissanne hiljaa hulluksi tulevat ATM:ät. Me muut olemme täällä jo!
Mummit ja vaarit kyörätään nykyisin hoitokoteihin ja jouluna käydään tuomassa kukka perintöä odotellessa.
Minä ratkaisin omat ongelmani jo ajat sitten. Menin bariin. Baareja on erilaisia ja jokaiselle on se oikea, johon oman henkistä porukkaa jostain syystä kokoontuu. En ole enää yksinäinen ja jokainen kaappijeesus, joka haluaa nyt todeta ettei baariporukka ole oikeita kavereita, voi vetää vtun päähänsä. Siellä istuu myös ATM-naisia ja vaikka näemmä kahden ATM:n suhteesta ei mitään tulekaan ovat he parhaimmilaan hauskaa seuraa.
Marssikaa baareihin te tyhjissä kodeissanne hiljaa hulluksi tulevat ATM:ät.
Me muut olemme täällä jo!