mua pidetään ihan sympaattisena ihmisenä.tiedänhän sen mutta olen aina kokenut ns.henkistä yksinäisyytä, pelkoa että tulisin torjutuksi.olen ihmissuhteissa aina se passivinen osapuoli.en koskaa soittele ja ehdottele tapaamisia ihmisten kanssa.jaksan ihmisiä vain rajallisesti.nyt oltiin reissussa pojan harrastuksen takia ja mulla oli kahden muun äidin kanssa tosi hauskaa. olen hyvä imitoimaan ja tilannekomiikka voi joskus sujua aika hauskoin maustein.eli haluaisin tulla rennommaksi sisäiseti.ujous tietysti myös vaivaa.eli kaikki näennäinen "helppous"minun tapauksessani on Hikisen työn" takana.mulla ei oo sisaruksia.pelkään siis tulevani torjutuksi ja olevani ajan myötä tylsääkin tylsempi ja raskassoutuinen vaikka olenkin esim. hyvä kuuntelija. saiko kukaan mitään tolkkua tästä. oon jo 55v. eli ois aika oppia uusille tavoille.
yhteydenottoja
riittalisa
1278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Olen samalla vuosikymmenellä syntynyt avioliitossa oleva nainen.Ilmoituksesi kiinnosti, joten jos haluat vaihtaa ajatuksia kanssani, niin oheisena on sähköpostiosoitteeni. Muutkin voivat kirjoitella minulle.
[email protected]