Nykyinen avovaimoni on minun kolmas vakava seurustelusuhde. Taidamme oikeasti rakastaa toisiamme - myös riidellessämme, mitä tapahtuu aina sillointällöin. Oikeastaan kaikki on hyvin mutta seksisuhteemme ei ole minun (eikä hänenkään) mielestä ongelmaton. Olen siisti, hyvinkin urheilullinen, huomioiva, hellä jne. Hoidan varmasti oman osuuden kotitöistä jne jne. En varmasti ole täydellinen, mutta en millään näe että ulkoisessa/sisäisessä olemuksessa olisi jotain johon tämä ainoastaan tökkäisi. Minähän haluaisin seksiä melkein joka päivä. 2-3 krt/vko olisi ihan huippua. Nyt sitä on tuo 2-3 krt/3vkoa. Hänkin ehkä haluais hieman useammin, mutta kun ei ole tarvittavia haluja. Varmaan hän haluais haluta. Joskus homma on jäänyt (molemminpuolisen) kovan yrittämisen asteelle kun hän ei ole sitten syttynyt kai riittävästi.
Ensimmäisessä suhteessani seksi ei ollut ongelma. En oikeastaan muista siitäpuolesta mitään, muutakuin että olin tyytyväinen. Se loppui sitten muihin seikkoihin. Toinen suhteeni oli vielä hankalampi seksinsuhteen kuin nykyinen. Tein aika paljon, mutta ei auttanut. Siinä osoittautui lopulta syyksi varmaankin tunteiden puute.
Tiedän tasan tarkkaan, että miehet ja naiset on yleensä seksiasioissa erilaisia. (Huom. yleensä = tyypillinen nainen vs. tyypillinen mies.) Miehet haluavat seksiä keskimäärin kolme kertaa useammin kuin naiset. Tämä pätee nykyisessäkin suhteessani. Naisten seksihalukkuuteen vaikuttaa useampi asia kuin miesten. Eli ei ole ihme jos joutuu sovittelemaan, huomioimaan, lutvittelemaan ja olemaan ilman tai antamaan vaikka ei haluttaisi. Mutta kun tuo viimeinen on oikeastaan aika mahdoton vaihtoehto. En kai minäkään sellaista halua! Nyt kun ollaan vielä avoliitossa ja kyllä haluais vaikka loppuelämää kokeilla yhdessä olla, hiertää tuo asia... Nyt kun pitäis tehdä loppuelämän päätöksiä ei kaipais tämmösiä juttuja.. Olemme olltu nyt 1.5 vuotta ja oikeastaan koko ajan on ollut vähän tämmöistä tän yhden asian suhteen. Yleensähän seksiä on kai alussa vielä enemmän... Tähän jos tulis lapsonen tai sitten jotai pahempaa elämän kriisiä, seksi varmaan jäis ensimmäisenä.
Mutta ei tämä hirveen tasapuoliselta tunnu. Kun toinen haluaa seksiä ja toinen ei, ei sitä voi olla. Sillä joka haluaa vähemmän on valta päättää milloin harrastetaan ja milloin ei. Sitten kuitenkin hellyyttä, läheisyyttä, keskusteluja jne on aina hänelle tarjolla, ei niin, ettenkö itsekin noistakin vaan nauttisi, mutta en pelkästään noista.
Tasa-arvoa voidaan edistää vaikka miten, mutta tämä epätasa-arvo on luontainen eikä häviä ikinä. Eikä kyllä häviä ikinä esim se että nainen tulee raskaaksi, joutuu lapsen kantamaan ja synnyttämään. Ei mies. Mutta pitääkö naista rakastaa niin paljon, että on valmis elämään vaikka puutteessa tämän kanssa?
Ensimmäisessä suhteessani seksi ei ollut ongelma. En oikeastaan muista siitäpuolesta mitään, muutakuin että olin tyytyväinen. Se loppui sitten muihin seikkoihin. Toinen suhteeni oli vielä hankalampi seksinsuhteen kuin nykyinen. Tein aika paljon, mutta ei auttanut. Siinä osoittautui lopulta syyksi varmaankin tunteiden puute.
Tiedän tasan tarkkaan, että miehet ja naiset on yleensä seksiasioissa erilaisia. (Huom. yleensä = tyypillinen nainen vs. tyypillinen mies.) Miehet haluavat seksiä keskimäärin kolme kertaa useammin kuin naiset. Tämä pätee nykyisessäkin suhteessani. Naisten seksihalukkuuteen vaikuttaa useampi asia kuin miesten. Eli ei ole ihme jos joutuu sovittelemaan, huomioimaan, lutvittelemaan ja olemaan ilman tai antamaan vaikka ei haluttaisi. Mutta kun tuo viimeinen on oikeastaan aika mahdoton vaihtoehto. En kai minäkään sellaista halua! Nyt kun ollaan vielä avoliitossa ja kyllä haluais vaikka loppuelämää kokeilla yhdessä olla, hiertää tuo asia... Nyt kun pitäis tehdä loppuelämän päätöksiä ei kaipais tämmösiä juttuja.. Olemme olltu nyt 1.5 vuotta ja oikeastaan koko ajan on ollut vähän tämmöistä tän yhden asian suhteen. Yleensähän seksiä on kai alussa vielä enemmän... Tähän jos tulis lapsonen tai sitten jotai pahempaa elämän kriisiä, seksi varmaan jäis ensimmäisenä.
Mutta ei tämä hirveen tasapuoliselta tunnu. Kun toinen haluaa seksiä ja toinen ei, ei sitä voi olla. Sillä joka haluaa vähemmän on valta päättää milloin harrastetaan ja milloin ei. Sitten kuitenkin hellyyttä, läheisyyttä, keskusteluja jne on aina hänelle tarjolla, ei niin, ettenkö itsekin noistakin vaan nauttisi, mutta en pelkästään noista.
Tasa-arvoa voidaan edistää vaikka miten, mutta tämä epätasa-arvo on luontainen eikä häviä ikinä. Eikä kyllä häviä ikinä esim se että nainen tulee raskaaksi, joutuu lapsen kantamaan ja synnyttämään. Ei mies. Mutta pitääkö naista rakastaa niin paljon, että on valmis elämään vaikka puutteessa tämän kanssa?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Vietän sen vuoksi loppu ikäni sinkkuelämää, jottei kukaan mies ikinä kiusaisi, painostaisi ja kostaisi seksistä kieltäytymistä.
Kaikki parisuhteet ovat päättyneet samaan asiaan, en jaksa sietää miehen kiukuttelua siitä, etten ole kiinnostunut tosiaankin kolme kertaa päivässä seksistä tai mitä mies nyt milloinkin haluaisi.
Homma ei toimi, siinä olet oikeassa.
Nyt on kivaa, kun ei tarvitse asua miehen kanssa, jolloin ei tarvitse sietää sitä kiukuttelua.
Ei jaksa suostua seksiä miestä miellyttääkseni.
Siis tuohon: "Mutta pitääkö naista rakastaa niin paljon, että on valmis elämään vaikka puutteessa tämän kanssa?"
Jos elämäsi on tuon takia liian kurjaa (eikä auta, että hoitelisit itse itsesi väliaikoina), ja vaimosi elämä yhtä sietämätöntä, kuin tuolla edellisellä vastaajalla on ollut, niin ei kai siinä muu auta kuin etsiä "sopivampi" kumppani.
Hmm...seksiä piisaa kuitenkin kohtuudella joten hieman "hemmoteltu" olet.
Syitä haluttomuuteen monia.
Alussa mies huomioi enemmän ja muutakin ihailua saa mikä taas vaikuttaa haluun.
Nainenkin haluaa usein, mutta erinlaista seksiä kuin mies.
Mies rentoutuu saatuaan, naisen pitää olla rentoutunut ja fiiliksessä jotta haluaa.
Onko avovaimollasi ollut samaa ongelmaa entisissä suhteissa?
Miten on, onko pillereiden vaihtoa kokeiltu? Usein nimittäin e-pillerit aiheuttavat haluttomuutta; tämän puolesta puhuisi se, että vaimosi haluaisi haluta enemmän...
omasta kokemuksesta,veikkaissin syylliseksi hormoniehkäisyä. e-pillereiden aikaan olin haluton ja erittäin passiivinen. Hormonikierukka sopii paremmin. Nyt on ongelmana se, etten ole tyytyväinen määrään enkä laatuun. Pitäisköhän siirtyä takaisin pillereihin? Pihtari en koskaan kuitenkaan ole ollut, mutta lahna kylläkin.
...niin ole, että mies haluaa enemmän. Mulla on ollut pari suhdetta, joissa oon saanu vongata mieheltä. Ovat kommentoineet, että haluan liikaa, kun oisin tyytyväinen kolmeen kertaan viikossa. Yx sanoi, etti ole mikään seksikone, toinen sanoi itteään vanhaksi mieheksi (40 v.). Tyhmää sikäli, että itten pitää aina olla valmis, ku toinen haluaa, kieltäytyä ei voi, ku ei tiiä koska taas saa. Aloite on aina toisella. Epistä. Kyllä rassas. Kiikaroin nyt vähän vuorempia miehiä...
Miksi aina väitetään, että mies haluaa enemmän..
Taitavat vaan pitää suurempaa meteliä asiasta.
Naiset varmaan vielä "suojelevat" miehen mainetta SUURENA rakastajana, koska käännetäänhän miehen haluttomuus yleensä naisen syyksi sekin...Elä nyt tässä:(
säännön. Tottakai joissakin suhteissa asia on päinvastoin. Prosentuaalisesti enemmän kuitenkin taitaa olla niitä suhteita, joissa mies haluaa useammin.
Mies pitää siitä suurempaa meteliä...
Perustelu on tämä: Nainen ei ole saanut haluta eikä näyttää halukkuuttaan=lutka.
joskus muinoin naisella ei ole ollut oikeutta saada orkkuja ja jos vahingossa sai niin oli huono nainen.
Kasvatus on vielä nykyäänkin sellaista,että poikia kannustetaan "kiipeämään tytön ikkunasta" kun taas tytön isä vahtii tyttäriään haulikolla ikkunan alla.
Jossainpäin maailmaa tehdään neitsyytensä menettäneille tytöille uusi immenkalvo, sillä eihän miehille mikään seksiä harrastanut nainen kelpaa.
Entäs tv-mainonta..Vähäpukeiset naiset pyllistelevät ruudussa. En tiedä sen tarkoitusta, mutta miehen seksihaluja ne ainakin lisää...Minusta nämä jos mitkä ovat sitä seksuaalista epätasa-arvoa. Miksi siis miehet olettavat, että kun naisen seksuaalisuus on synti ja häpeä monesti vieläkin,niin miten naisesta ykskaks yllättäen tulisi joku seksipeto avioiduttuaan?
Esimerkki: Ystäväni kertoi miehensä vähäisistä haluista, suorastaan pihtasi.Kerran sitten oli kuulolla kun mieskuoro valitti vaimojensa pihtauksesta ja myös ystäväni mies muiden mukana.
Miksei kertonut itse olevansa se pihtari? Häpeä kenties?
Mutta miesten maailmahan tämä on ja voin vaan sanoa, että sitä niittää mitä kylvää..
Ap.lle voin sanoa, että jos tilanne olisi toisin päin, saisit kehoituksia katsoa peiliin, laihdutusvinkkejä, seksiasujen käyttöön ottoa ja strippausesitysten järjestämistä ja sylitanssia;)
Mä kiihotuin jo pelkästä ajatuksesta...Siis pitäisiköhän pihdata,että näkisin mitä mieheni tekisi saadakseen. No, hyppisin seinille jo huomenna..Huono idea:(
Kaltaisesi naiset ovat siltikin vähemmistönä. Enkä minä ainakaan ole väittänyt ettei teikäläisiä muka olisi, mutta sinun kokemuksesi ei myöskään tee siitä useimpien naisten kokemusta.
Sitäpaitsi, tänä seksin ja pornon ylikorostuksen aikakautena, on lapsellista väittää ettei nainen muka "saisi haluta". Minä olen seitkytluvun nuori, eikä silloinkaan enää kasvatus kuvailemasi kaltaista ollut.
Se on ihmisen yksilöllinen ominaisuus, eikä sukupuoleen sidottu, vai uskotko aina galluppeihin?
Totuus on, että miehet liioittelevat seksikertojensa määrää ja halukkuuttaan...Jokainenhan nyt haluaa olla MAHTISONNI.
Naiset vähättelevät ja hihittelevät lyöden jarruja päälle, sillä kuka haluaa olla LUTKA?
Seksuaalisuus on pitkälle perittyä, sillä minun sukuni on aivan seksihullua väkeä. Niin naiset kuin miehetkin.
Jos ihminen saisi ilman moraalia harrastaa seksiä, niin kiksauteltaisiin tervehdyksenä kaikki vastaantulijat kuten tekee eräs apinalaji..
"Kaltaisesi naiset"....
olipa jotenkin halveksiva säväys..
Ei ollut tarkoitus halveksia, käytin vain ihan tavallista suomenkielen sanaa. Sorry, että loukkasin tunteitasi.
Omista sukulaisistani ei (eikä kyllä tuttavistakaan) löydy niitä jotka kaikkia kiksauttelisivat. Minun tuttavapiirissäni jonkinlaiset valintakriteerit on kyllä kaikilla.
suhtautumista. Vain seksi ja taas seksi. Tietty tärkeää muttei kait sentään ainoa asia elämässä? Jos on, ehkä pitäisi hakeutua terapiaan. Psyyke vaikuttaa eniten henkiseen hyvinvointiisi. Kaikki millä stressaat etkä omasta mielestäsi pysty sitä ratkaisemaan, saa sinut tuntemaan epätyydytyksen. Kaikki vaatimukset toiselle eivät ole perusteltuja. Ei ole perusteita vaatia toiselta semmoista mihin hän ei tunne kykenevänsä. Raukkamaista väitelläkään asiasta. Eli sanoisin, että antamalla toiselle tilaa hengittää, voit itsekin paremmin. Ja elämänkumppanilta vaaditaan muitakin kykyjä kuin seksi. Sama kuin vaatisi toiselta uimataitoa, jos sitä ei olekaan. Opettaa voi, jos toinen siihen suostuu. Mutta opeta kärsivällisesti ja muista ettei toinen ehkä opi.
"Sama kuin vaatisi toiselta uimataitoa"
No ei todellakaan ole sama, sitä voi uida yksinkin, mutta seksin suhteen on täysin riippuvainen puolisostaan.
harrastaa ihan yksinkin. Eikä se ole edes harvinaista.
Joo, ja voi sitä harrastaa vaikka porukallakin ja ties miten, mutta tässä ketjussa oli puhetta kahdenkeskisestä seksistä, ja siihen viittasin vastauksellani. Juu, sinne uimahalliin voi mennä kaverinkin kanssa, mutta sänkyyn vain puolison kanssa, oli mun pointti. Ja asian vierestä, masturbaatio ja seksi kumppanin kanssa on molemmat kyllä hienoja asioita, mutta painii mun mielestä aika eri sarjoissa.
Niin, itse olen samassa veneessä tämän ketjun aloittajan kanssa. Seksiä tai muuten vain hellyyttä ei ole läheskään siinä määrin, kuin haluaisin. Tämä aiheuttaa suurta turhautumista ja sitä kautta muita ongelmia parisuhteessa. Jos toiselle seksi ei olekaan tärkeä asia, niin ainakin minulle se on; minun mielestäni se on parisuhteen pohja. Ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä. Tähän taas moni vastaa, että entä rakkaus? No, minä en kyllä voi rakastaakaan ilman seksiä, koska minulle fyysisyys ja läheisyys ovat puolestaan niin tärkeitä tekijöitä suhteessa.
Yhtä hyvin minä voisin väittää raukkamaiseksi puolisoani, koska hän ei viitsi käyttää päivästä sitä 5..30 minuuttia seksiin tai muuhun fyysiseen kanssakäymiseen, minä kuitenkin joudun koko päivän olemaan ns. täydellinen; huomaavainen, osallistuva, kiltti, avulias, kuunteleva yms. Ei sillä, ettenkö näin haluaisi toimia, mutta missä vastavuoroisuus?
Minulle liian vähäinen seksuaalinen tms. kanssakäyminen rakastamani puolison kanssa aiheuttaa oikeasti tuskaa sekä henkisesti että fyysisesti. Millä tavalla tämä tuska on vähempiarvoista, kuin sen vähemmän haluavan puolison tuska siitä, että hän mahdollisesti välillä joutuu "antamaan" vastoin haluaan? Meillä varsinkin kun kuitenkin aina käy niin, että myös puolisoni lopulta nauttii seksistä, kun vain ensin "jaksaa" siihen ryhtyä!
kuitenkin oikeassa. Itsekään en lasiin sylje, joten omassa elämässäni annan kunhan jaksan. Se on kuitenkin syy miksi ollaan toistemme kanssa. Eikä ole kivaa, jos joutuu toiselta ruikuttamaan, koska asian pitäisi olla selvää molemmille. Mutta pointtini tarkoittaa, että latelemalla tukun ehtoja kanssaelämiselle ladataan samalla myös suorituspaineita, jotka aika monelle on se syy kieltäytymiseen, kun se maistuu työlle joka on pakko tehdä. Eli tarkoitan, että mieluummin kuin vaatii, niin ehdottaa muita kivoja juttuja. Kyllä ne solmut aukeaa kunhan se tuntuu kivalta. Ei hellimisessä mitään väärää ole päinvastoin ne ovat
tosi kivoja. Samoin yleensä yhdessäolo. Miksiköhän
aikoinaan näin kovasti vaivaa tehdäkseni vaikutuksen? Hyvä kysymys monelle. Mitä vastaisitte siihen tänään? Sitä ei kannata unohtaa, että aikoinaan sitä teki aika temppuja sen eteen, että kelpasi. Ja nyt kun sitten kelpaa, niin aletaankin oikuttelemaan.
Seksi muuttuu erittäin tärkeäksi ja elämää hallitsevaksi tekijäksi silloin, kun siitä on puuetta.
Eläpä joskus oikein kunnon puutteessa, niin tiedät.
mitään selibaatti-clubin edustajaa. Mutta ei väkisin saa ketään ottaa. Jokainen omistaa itse oman ruumiinsa ja päättää mitä sille tapahtuu. Se on jokaisen oikeus. Myös avioliitossa. Ja väsyneen pitää
saada levätä ilman ehtoja. Onko näissä jotain ristiriitaista seksin nimissä?
ja kahdenkeskeinen seksi painivat eri sarjoissa?
Monta kertaa olen tätä ihmetellyt, kun miehet ovat valittaneet, että nainen ei halua. Pitäisi kuulemma "antaa" vaikka ei haluttaisikaan, ikäänkuin hyväntekeväisyytenä toista kohtaan.
Onko se sitten sama asia, jos toinen ei ihan selvästi nauti tilanteesta? Eikö miestä kiinnosta, onko naisesta touhu kivaa vai kamalaa? Onko vain omalla tyydytyksellä merkitystä? Ja jos on, niin miksi oma käsi tai keinovagina eivät kelpaa sitten yhtä hyvin?
Tätä asiaa minä 80-luvun lapsi en ole vielä onnistunut ymmärtämään miehistä. Kotona ei ole kasvatettu nunnaksi eikä lutkaksi, olen jotenkin onnistunut joutumaan sellaiseen harhakäsitykseen, että seksiä harrastetaan vain, kun kumpikin osapuoli sitä haluaa ja toivoo. Sen olen kyllä huomannut jo tähän mennessä, että miehet eivät keskimäärin ole yhtä kiinnostuneita muiden haluista ja toiveista kuin naiset.
>>>Miksi masturbaatio ja kahdenkeskeinen seksi painivat eri sarjoissa? >>>
No vähän niinkuin oikean kitaran ja ilmakitaran soittokin. Niissä on samoja liikkeitä mutta toisesta puuttuu musiikki.
Kokeilepa sinäkin joskus seksiä toisen ihmisen kanssa, niin huomaat eron eikä tarvitse kysellä tyhmiä.
Ja sinä tarvitsitit myös 3 naista.
Yhdeltä kiihkeää seksiä, toiselta hyvää kumppanuutta& seuraa ja kolmannen kanssa perhe (kotielämä kotitöineen sujuu).
Jostakin pitää näköjään aina luopua, jos haluaa toisen kohdan.
Kontulan uusin seksitutkimushan todisti, että keskpanotieheys Suomessa on 1 kertaa/viikko.
pitääkö sen seksin olla aina molemminpuolista ja lopputuloksena yhdyntä? Meillä minä (nainen) en aina ole mamboilutuulella, vaikka miehellä olisi joka ilta valmiustila päällä. olemme ratkaisseet asian niin, että tyydytän hänet muulla tavoin (käsin, suihin..). Homma kestää yleensä vähän vähemmän aikaa, mies saa tyydytyksen ja minulla on hyvä mieli kun miehelle tekee hyvää.
pihtaava aviomieheni minulle noin:)
ÄÄH, jos tekisi niin toisella silmällä ainakin pitäisi nähdä tv.tä...(miehen).
Se kyllä latistaisi tunnelman...
Äläpäs maksa TV-lupaa......(meikä kyllä hoitais sut mielellään) :)
meillä ei ole telkkaria makuuhuoneessa. Kun sänkyyn mennään, siellä nukutaan tai puuhaillaan ihan muuta.
Et itse saisi seisokkia tai muuten vaan olisit haluton?
Aina valmiina tyydyttämään VAIN minut?
Kahdesti päivässä?
Voi ihanuutta;)
Tekeekö Viegra halukkaaksi, vai saako se vain erektion aikaiseksi?
Meillä on sama epätasapainotilanne. Mies haluaa joka päivä ja minulle riittää 2-3 krt/vko.
Suhde on pitkä ja asiaa ratkottu aikanaan riitelemällä. Asiaa ratkottu myös siten, että minä suostun seksiin vastoin tahtoani, mikä aikaa myöden ei ole sekään hyvä juttu, koska koen itseni painostetuksi ja hyväksikäytetyksi.
Tämän vuoksi olen vähitellen lakannut rakastamasta miestäni. Jonakin päivänä lähden.
Niin, että tiedoksi: näinkin voi käydä.
Oletan että te olette aika nuoria vielä.
Monesti naisilla (ja nyt en tarkoita kaikkia naisia!!) (ja puhun lähinnä omasta kokemuksestani ja ystävieni kertomasta) ei oma kroppa ole ihan handussa heti. Ja mitä jo aiemmin tytöt puhelivat, niin hormonaalinen ehkäisy tuottaa haluttomuutta. VAihtakaa kortsuun, se on selkein halunpalauttaja naiselle (mutta miehet valittaa - vaikka saa!) tai kokeilkaa eri pillereitä.
Toinen on että aloita tutkia rakkaasi ruumista. Tee rakastelusta jotain yhdyntää-eri-asennoissa enemmän. Jos nainen on allasi, ei hän voi liikkua, ei koskettaa, ei olla aktiivinen, eikä ilmaista/tutkia mikä häntä itseään kiihottaa. ELI vähintään tunti (TODELLA VÄHINTÄÄN), näin aluksi, eroottista kosketusta ilman yhdyntää (vaikka hänen ei aluksi tekisikään mieli, voipi olla että lopulta tekee). Seuraa reagtioita, millaisesta hän pitää, kerro mistä itse pidit. Yleisenä neuvona annan sen, että tee jotain, lopeta se, palaa siihen, lopeta se, palaa siihen (nainen on hitaampi kiihottumaan, asteittainen kiiman nostaminen on hyvä keino, odottaminen on kiihottavampaa kuin todellisuus). JA ajattele, että kaikki tämä on siinä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden projekti. JA ole valmis kiihottamaan häntä ilman että saat yhtyä, se tuo turvallisuutta. JA ihmisen koko ruumis on eroottinen elin, ei vain ne ilmeisimmät.
Tämä tarkoittaa oikeastaan, että alkaa ali-erotisoida, ei yli. Tekee siitä paineetonta ja uutta, tilan jossa voi nauraa ja olla.
>>>Mutta ei tämä hirveen tasapuoliselta tunnu. Kun toinen haluaa seksiä ja toinen ei, ei sitä voi olla. Sillä joka haluaa vähemmän on valta päättää milloin harrastetaan ja milloin ei. >>>
Näin se menee, valitettavasti. Jotkut onnelliset löytävät kumppanin, joka haluaa yhtä paljon tai yhtä vähän kuin itse. Meillä muilla on ne kolme vaihtoehtoa. Olipa se halukkaampi osapuoli sitten kulloinkin mies tai nainen.
>>> Mutta pitääkö naista rakastaa niin paljon, että on valmis elämään vaikka puutteessa tämän kanssa?>>>
Tämähän on se keskeinen kysymys. Vastaus riippuu kovasti sinusta ja naisestasi. Onko hän sinulle niin rakas että voisit luopua niin tärkeästä asiasta kuin seksi? Vai pitäisikö sittenkin vaihtaa kumppani ennen avioitumista? Vai hankkia rakastajatar?
Hyvä että mietit näitä asioita nyt, etkä sitten vasta kun se lapsi on syntynyt ja huomaat ettei seksi kiinnosta vaimoasi enää lainkaan.
Tuossa ylempänä neuvottiin harrastamaan eroottista koskettelua ilman yhdyntää, tai suuseksiä niin että haluttomampi on antavana osapuolena. Joillakin tämmöiset ratkaisut ehkä toimivat, mutta ei kaikilla. En jaksa uskoa että se pitemmän päälle korvaisi molemminpuolisesta halusta harjoitetun kunnon seksin. Ennemmin tai myöhemmin haet sitä kodin ulkopuolelta ellet saa sitä kotona.