haluaisin kuulla millasia te muut olette poikaystäviänne kohtaan?
koska mä itse olen seurustellut 3 vuotta, olen 21 vuotias nainen. ja olen huomannut itsessäni uuden piirteen. olen alkanut olemaan kamala häntä kohtaan. se varmaan johtuu myös omista vaikeuksistani ja stressistä. mutta olen aivan kaikesta kateellinen ja mustasukkanen. jos hän puhuu toiselle tytölle tai katsoo toista musta tulee mustis. en tykkää että hän on kavereidensa kanssa. kiukuttelen koko ajan kaikesta. suutun kaikesta jos hän heittää läppää mulle. roikun hänessä koko ajan, en anna olla rauhassa. uhkaileb että jätän hänet, vaikka en todellakaan halua. lätkin häntä ja raivostun helposti, alan jopä lyömään häntä vartaloon (en päähän). haluan huomiota koko ajan, en anna hänelle omaa aikaa tai tilaa. valitan hänen käytöksestä koko ajan, vaikka hän on kiltti ja ihana.
ihailen sellaisia pareja joilla on kummallakin oma elämä, harrastukset ja kaverit. jossa rakastetaan ja välitetään paljon toisistaan, eikä riidellä paljon.
onko muilla tällästä ongelmaa?
koska mä itse olen seurustellut 3 vuotta, olen 21 vuotias nainen. ja olen huomannut itsessäni uuden piirteen. olen alkanut olemaan kamala häntä kohtaan. se varmaan johtuu myös omista vaikeuksistani ja stressistä. mutta olen aivan kaikesta kateellinen ja mustasukkanen. jos hän puhuu toiselle tytölle tai katsoo toista musta tulee mustis. en tykkää että hän on kavereidensa kanssa. kiukuttelen koko ajan kaikesta. suutun kaikesta jos hän heittää läppää mulle. roikun hänessä koko ajan, en anna olla rauhassa. uhkaileb että jätän hänet, vaikka en todellakaan halua. lätkin häntä ja raivostun helposti, alan jopä lyömään häntä vartaloon (en päähän). haluan huomiota koko ajan, en anna hänelle omaa aikaa tai tilaa. valitan hänen käytöksestä koko ajan, vaikka hän on kiltti ja ihana.
ihailen sellaisia pareja joilla on kummallakin oma elämä, harrastukset ja kaverit. jossa rakastetaan ja välitetään paljon toisistaan, eikä riidellä paljon.
onko muilla tällästä ongelmaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
teettää.
ja kohtelee kuin sontaa niin voi jäädä soittelemaan lehdellä. Kun ei osaa arvostaa sitä mitä jo on. Myöhäistä sitten huutaa kun maito on jo maassa.
ei kukaan tajua tätä. turha mun on tänne tulla kirjottelemaan ja kyselemään mitään.
onneksi mä olen käynyt psykologilla juttelemassa ja saanut hyvää apua tähän. koska mä aijon muuttua.
hyvä puoli on se että mä tunnusta itselleni et mussa on vikaa.
ja mun poikaystävä ymmärtää muo, koska mulla on jonkin asteen masennus. mä roikun siksi hänessä, koska haen hänestä turvaa. mulla on aina niin turhautunut olo, että tahdon poikaystäväni mun luokse.
mut ei täällä saa kunnon vastauksia mihinkään, yleensä nää palstat on just tälläsii et kaikki joil on vaikeeta tulee vaa v*ttuilemaa tänne. koska oikees elämäs ne on niin huonoja (ainaki omasta mielestä), et jossai niiden pitää pätee.
Kysymys on juuri äiti-vietistä. Sehän tarkoittaa oman perheen rakentamista. Ja siihen tietenkin tarvitaan myös isä. Ja se on iso kysymys. Elämänkumppani on tärkein ihmissuhteesi. Koska olet löytänyt ihmisen, joka on saavuttanut luottamuksesi tässä suhteessa, olet tietenkin rakastunut häneen. Ja siksi haluat hänen huomionsa kokonaan. Se on ihan luonnollista ja normaalia. Se myöskin kuluttaa energiasi, koska haluat vakuuttua hänestä koko ajan. Siis lääkkeeksi kelpaa tietenkin hänen läsnäolonsa mutta samaanaikaan
yleinen hyvä kunto. Siis nuku riittävästi, syö terveellisesti, huolehdi jaksamisestasi, siivoa ja muutenkin järjestele uutta kotianne hyvillä mielin, koska nythän uusi oma perheesi on saanut lähtölaskennan. Onnea sinulle.