Kun nyt paljon puhutaan siitä, että miten sen kumppanin voisi/pitäisi löytää jostakin muualta kuin baareista ja että pitäisi mennä juttelemaan kiinnostavalle henkilölle keskellä kirkasta päivää vaikka bussipysäkillä. Niin miten sitten miehet suhtaudutte yh-äiteihin? Päällepäinhän ei välttämättä näy, että nainen ei ole varattu vaikka hänellä olisikin lapsi. Riittääkö se, että ei ole kihla- tai vihkisormusta? Katsotteko yleensä koskaan äitejä sillä silmällä, että jospa tuo olisikin ei-varattu?
Vai pitäisikö naisen tehdä aina tässä tapauksessa aloite? Naisen (ainakin minun) vaan on ehkä hieman vaikeaa tehdä aloitetta, koska ei voi tietää miten mies suhtautuu naiseen, jolla on lapsia. Ovatko ne baarit ja yökerhot sitten ainoa vaihtoehto yh-äidille löytää kumppani?
Olisi kiva kuulla myös kokemuksia sekä naisilta että miehiltä, että mistä ja miten sinkkuäiti on löytänyt miehen.
Vai pitäisikö naisen tehdä aina tässä tapauksessa aloite? Naisen (ainakin minun) vaan on ehkä hieman vaikeaa tehdä aloitetta, koska ei voi tietää miten mies suhtautuu naiseen, jolla on lapsia. Ovatko ne baarit ja yökerhot sitten ainoa vaihtoehto yh-äidille löytää kumppani?
Olisi kiva kuulla myös kokemuksia sekä naisilta että miehiltä, että mistä ja miten sinkkuäiti on löytänyt miehen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen ajatellut samoja asioita.Kun en oikeinviihdy baareissa missä yh äiti voisi tutustua ihmisiin ja löytää jopa uuden kumppanin?
En etsi seikkailua niitä en ole koskaan harrastanut, vaan rehellistä kahden aikusen suhdetta johon liittyvät lapset joko molempien tai vain minun.
Yh äidilläkin omn tunteet ja läheisyyden kaipuu..
Olisi mukava kuulla miten muut on onnistuneet uuden suhteen aloittamisessa?
Näinhän sitä sanotaan, että kumppani voi löytyä vaikka bussipysäkiltä, kaupan kassajonosta tms.
Niin paljon kun on miehiäkin, niin yhtä paljon on varmaan suhtautumistapoja yh-äiteihin. Toisia ei haittaa lainkaan vaikka olisikin lapsia. Voi olla jopa niin, että sitä pidetään hyvänä asiana. Ei tule ongelmia myöhemmin, jos/kun suhde kehittyy toivottavasti vakavammaksi, tai elämäntilanne on muuten sellainen, ettei halua lisää lapsia.
Sitten on taas sellaisia, jotka ajattelevat helposti, ettei vakavammasta suhteesta voi tulla mitään, kun toisella on ennestään lapsi(a). Voi olla, ettei asiasta uskalla edes puhua, koska pelätään mahdollista negatiivista vastausta. Näin ollen voi olla, että tällaiset miehet kiertävät yh-äipät kaukaa. Maailmassa on kuitenkin vielä miehiä, jotka haluavat myös omia lapsia, mutta asiasta puhuminen voi olla monelle kynnyskysymys. Mene ja tiedä!
Uskallan väittää, riippumatta onko mies suhteessa tai ei, niin jonkunlaista "katsomista" tapahtuu ihan varmaan. Nykyään sormus ei nähdäkseni ole ratkaiseva tekijä, koska suhteessa voi olla ilmankin sormusta. Tästä seuraa ongelma, että mies ei välttämättä lähde keskellä kirkasta päivää tekemään helposti aloitetta, vaikka siihen mahdollisuus tulisikin. Pitäisi olla rohkeammin vaan liikkeellä ja osata lukea naisen elekieltä ja ilmeitä ja lähteä rohkeasti tekemään aloitetta. Ehkäpä tää suomalainen jurous tulee liiankin selkeesti ilmi, varsinkin miehissä. Surullista, mutta totta, että baareissa taitaa vasta liiat estot hävitä, kun on saatu hieman "miestä väkevämpää" ja kielestäkin tulee jouhevampi.
Olen sitä mieltä, että jos keskellä päivää yh-äitiä vastaan tulee kiintoisan tuntuinen henkilö, niin rohkeasti vaan sanainen arkku auki. Ei se ota ellei annakaan. :)
Kerranhan täällä vain eletään! :)
ElwoodBlues
Mul on ollut taloudessa 3 yh-äitiä,
ja 5 lasta,
eikä mulla mitään huonoa
niistä oo sanoa.
Kaikkia oon rakastanut
täysin varauksettomasti
ja maksanut kimpassa yhteistä elämistä!
Jos näen naisella lapsen niin oletan automaattisesti hänen olevan varattu. (Lapset kun harvoin itsestään maailmaan putkahtaa).
Tosin en kyllä katsele äitejä sillä silmällä, joten kohteliaasti kieltäytyisin.
..ettei yh äidit ole kovassa kurssissa miesrintamalla.. Jos haluaa ihan kunnon suhteen niin mies tasoa joutuu aika rankasti laskemaan. Yhden illan suhteita on kyllä tyrkyllä vaikka millä mitalla mut harva mies loppujen lopuks haluaa katkeroitunutta yh äitiä ja toisen miehen lapsikatrasta omaksi riesakseen.. Poikkeuksia tietenkin löytyy mutta niitä on harvassa ja yleensä aina, joku toinen yh- äiti ehtii sellaisen unelmamiehen napata nenäsi edestä.. Ehkä mäkin sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä löydän jonkun, joka haluaa mut just sellaisena kuin olen, lapsineen päivineen.. Ja mä oon vasta 23v..
Siis olenko minä nyt sitten huonotasoinen jo sen perusteella, että minua ei lapsetkaan haittaisi?
Sen sijaan voin sanoa, että meillä etäisillä on jo aika paljon vaikeampi löytää seuraa...
Koska jotain vikaahan minussa täytyy olla! Enhän ole kelvannut sille entisellekkään.
Onhan niitä ennakkoluuloja, yh-äidit ovat rahanahneita sosiaalipummeja ja etäisit juoppoja retkuja. Ja jos satut olemaan etä-äiti niin silloinhan jo kuuluisit vankilaan!
Mutta missä päin suomea vaikutat? Ehkäpä minä voisin olla se unelmamies jota toinen yh ei vielä ole kerinnyt napata... Olen 27. Laita vaikka sähköpostiosoite tms.
Ei tarvi monta sanaa sanoa, kun tietää, että kyseessä on Yyh!
Luuseri on luuseri, ja sellaisena pysyy.
Kysykää vaikka toisilta Yyh-äideitä.
Toki voidaan kehua tyyliin"Sulla on ihana mekko", vaikka se olisi kuinka hirveä tahansa.
Itse olette kumppaninne valinneet, ja vaihtamalla se ei parane, sanoo ikiaikainen sananlaskukin.
Lisääntyvät rypyt ja kakaralauma haittaavat uuden känniläisen pariutumista.
Karua, mutta voiko kukaan oikeasti väittää vääräksi? Jos voi, on hyvä valehtelemaan.
Kukaan ei halua nähdä toisen äpäröitä riiuureissullaan. Niin se nyt vain on,isät ja äidit! Jos ette usko, valehdelkaa lisää, mutta vain itsellenne, koska kukaan muu ei teitä usko!
raukkaa, joka sinutkin saa puolisokseen!
Onko tullut mieleen, että yh-äideissä on paljon niitä, joiden mies on lähtenyt toisen naisen mukaan?
Olisiko näiden naisten sitten pitänyt dumpata samantien penskat tienvarteen, vai?!
Minulla on kokeusta nyt parista hyvästä miehestä joita ei lapsi haittaa. Pikemminkin se on ollut ilo ja lapsi on "kuin oma"! Ei kaikki miehet ole reppanoita tai juoppoja..kun en itsekkään ole, en sellaista halua!
Nykyisin on jo hyvin tavallista, että perheessä on minun, sinun ja meidän lapset.
Kaikenlaisia tolloja täälläkin palstalla muuta väittää, mutta kyllä kaunis, muodokas yh päät kääntää!! KOKEMUKSESTA kerron! Ja vielä, jos lapsi on jo hieman isompi, ei kaupassa tms. välttämättä olla enään aina vierekkäin ja äiti vetää katseita puoleensa!
siis ei todellakaan mitään luuseri äitejä!!!
minun kokemukseni yh-äideistä on että havittelevat toisen omaa eli ravintoloissa yrittävät iskeä naimisissa olevia miehiä että tällee,,,,,munan puutteessa vai haluavat katkeroituneena rikkoa toisenkin liitot kun oma ei toiminut?onneksi mieheni ei lähtenyt naisen matkaan vaikka illan viettivätkin yhdessä.
osapuolille, että miehesi on niin jämy :))
vastausta odotellen
sellainen jämäkkä mies, joka ei sorru naisen viettelyyn esmes....
Chatistä,
itteasiassa
täältä chatistä =/
No minäkin sain 20 v. lapsen (nyt 30) jolloin pelkäsin tuota, muuta kävikin päinvastoin... On ollut varaa valita. Toisaalta näen sen myös miehen kypsyyden mittarina. Erottuupa jyvät akanoista. Toisaalta ei voi myöskään edellyttää, että kaikki ajattelisivat näin. En usko, etteikö sopivaa miestä sen vuoksi löytyisi. Se. miten ies lapseen suhtautuu, onkin eri juttu.
Minua on siunattu miehellä joka huolehtii meistä molemmista ja tyttärelleni hän on tärkein henkilö minun jälkeeni. Tiedän myös monia muita jolle on käynyt samoin, vaikkaikin matkalla voi tulle ongelmiakin.On tärkeää, että lapset oppivat kunnioittamaaan perheen molempia aikuisia ja sitä kautta myös kukaan ei tunne itseään ulkopuoliseksi. Mitä enemmän tulee ikää, sitä todeenäköisemmin tapaat ihmisiä, joille lapsi olisi ongelma, koska me kypsymme ja elämä ei enää näyttäydy niin mustavalkoisena, näin toivon!
Hmm...joo no minnuu ei oo
tosiaan koskaan häirinnyt
ketä lapset on tehnyt,
ne on kaikki aivan ihania =/
Eipä voi valmistajaaa
siis lapsen synniksi lukea.
Mie en kuule usko tohon
ikä juttuun
missään suhteessa,
koskaan ikinä!
Mie oon tarpeeksi nähnyt
tietääkseni, että elämä ei
oo ikää koskaan missään suhteessa!
Elämänkokemus ratkoo asiat,
eikä ajokortissa lukeva ikä.
Olen tavannut elämää
lapsellisempia 45 vuotiaita miehiä
ja naisia, älyä ei mikään ikä tuo
päähän lisää.
Kuin myöskään vastuuntuntoa.
Mie pystyn huolehtimaan
jo tän ikäsenä ittestäni,
kuin myös lapsista,
olivatpa ne minun tai eivät.
Mutta joo koitappa pärjätä!
omani löysin, takuulla parempi keino kun baarissa notkuminen.
Keskustelemalla löytyi yhteinen sävel, sitä on kestänyt yli kaksi vuotta.
Takuulla ei oltais muuten koskaan tavattu ja jos oltais ei oltais toisiamme noteerattu , ei ainakaan missään baarissa.
Sinkkupalstalle laitoin ilmoituksen, hänet valitsin vastaajista,
yhdessä asutaan, hän on etä-isä