Jos saisit valita niin olisitko mieluummin jättäjä tai jätetty? Miksi?
Lisää
gallupppia
16369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minä kestäsin sen luultavammin paremmin ku toinen osapuoli.
Olen aina jättäjä ja se on ainakin mulle ollut jostain syystä melko helppoa. Jos rakastaisin miestä ja minut jätettäisiin, niin se olisi varmasti kauheaa, se kipu, ettei rakkauteni kohde välitä minusta edes sen vertaa, että haluaisi olla kanssani.
Voi vetää rivien välistä sen johtopäätöksen että pelkäät jätettynä olemista niin paljon että vältät rakkautta lähtemällä itse ja siten vältät pelon?
sen, että olen aika ehdoton ihminen ja myös kyllästyn helposti. Mä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä kaikkea paskaa jotkut naiset sietää miehiltä! Pettämistä ja väkivaltaa ja eksiin ja muihin naisiin vertailua, haukkumista ja vaikka mitä. Toisaalta mussa on jokin kynnysmatto-ominaisuus, minkä takia miehet aina alkaa kohtelemaan mua itsestäänselvyytenä ja sitten vasta alkaa ruikutus, että miten ihana olin, kun lähden. Siinä vaiheessa se vain on myöhäistä. Jos en saa suhteesta, sitä mitä haluan ja tarvitsen, niin olen mieluummin yksin. Tunteet kyllä menee aikanaan ohi, tosin yhtä jättämääni rakastin vielä seitsemän vuoden jälkeenkin.
Mutta joo, sen verran pelkäänkin, että jos oikein todella rakastun mieheen, niin ihan itseni suojelemiseksi en sellaisen kanssa aloita suhdetta.
"Mutta joo, sen verran pelkäänkin, että jos oikein todella rakastun mieheen, niin ihan itseni suojelemiseksi en sellaisen kanssa aloita suhdetta."
Sun ainoo chanssi on törmätä sellaiseen mieheen joka jaksaa palata sun luo jos sitä kiinnostaa vaikka jättäisitkin.
Tossa voit auttaa vähä chansseja kertomalla etukäteen millainen olet. Jos se mies välittää - se kuuntelee ja ymmärtää - ja siksi jos se oikeati tykkää niin se yrittää vaikka jätätkin.
Mut jos et kerro koskaan millainen olet niin sit se mies ei yritäkään.
Nojoo, vanhapiikamerkithän sussa on hyvin hyvin vahvat.
http://www.youtube.com/watch?v=TZb0b-WwB7A
olla yksin, olen ihan mielelläni vanhapiika. Paljon mieluummin, kuin huonossa suhteessa.
Kun olen jonkun jättänyt, niin se on ohi lopullisesti.
Se hyvä suhde?
Välttämällä suhteita vältät todellakin ne huonot suhteet. Mutta myös hyvät.
Rakastumalla vain sellaisiin miehiin joiden kanssa suhde on hyvä voit olla turvassa. Eikö?
nainen ei voi päättää keneen rakastuu, rakastuminen on naiselle ihan eri asia kuin miehelle. Sitä paitsi hyviä miehiä on ehkä yksi miljoonasta, eikä ne tule osumaan mun kohdalle. Ne jahtaa sitä baarin kauneinta prinsessaa ja sitten katkeroituu, kun ei saaneet sitä, vaikka olivat niin hyviä miehiä. Ja sitten niitä huonoja miehiä on taas muutama lisää.
Olis mukavaa vaihtelua. Saako myös oikeat tunteet mukaan, siis sellaisen syvän kiintymyksen niin että oikein kunnolla kirpoo?
Vaihtelu virkistäis.
Jättäjästä aina saadaan tehtyä se mulkku, vaikka miten päin hommat hoitaisi. paras tietysti, jos ero on yhteinen tahto.
Kyllä minusta on se mulkku tehty, vaikka olen ollut jätetty. En ole vaan selitellyt mitään ja en ole haukkunut toista. Olen ollut hiljaa. Kyllä asianosaiset tiesi silloin itsekin, mistä se johtui. Haukkuja kerää haukkuessaan sympatioita itselle ja yrittää viedä huomion pois omista valinnoista mitkä johti jättäjän jättämiseen. Onneksi en anna kovinkaan paljon painoarvoa muiden mielipiteille. Totuus asioista ei niistä muutu, vaikka kuin jotkut haluaisi uskotella.
vittumaista, joten jättäjä.
Jätettävälle koko homma saattaa tulla yllätyksenä ja sitä sattuu liikaa.
...jätetyksi tulemisen selvästi keskivertonaista paremmin, joten mieluummin ottaisin sen roolin.
Periaatteessa se on ihan sama mulle kumpi olen. Mulle homma loppuu eroilmoitukseen ja pääsisin jätetyksi tulemisestakin varmasti äkkiä ohi. Mutta vielä nopeampaa se tapahtuu jos on jättäjä. Jättäjällä on siinä vaikeempaa, että saa kaikki syyt niskoilleen, ja joutuu kuunteleen vaikka mitä sontaa x-ajan.
Että en osaa valita. Kummassakin on puolensa.
mutta jättäjä on jo prosessoinut koko homman päässään valmiiksi, joten se on siinä mielessä jättäjälle helppoa, puuttuu enää vaan käytännön toteutus.
Sitten se on tietenkin vaikeeta jättäjälläkin, jos ei ole muuta syytä, kuin että iteltä on vaan tunteet lakannu ja jäljellä on vaan sääli sitä toista kohtaan ja jos se toinen on vielä ihastunut.
Jos taas se jätettävä reagoi vihalla, niin silloin jättäminen on tosi helppoa.
itsekin.
Olen mieluummin jätetty kuin jättäjä. Kokemusta kummastakin. Jättäminen ei ole ollut kovin opettavaista. Jätettynä olo on taas opettanut hyvin paljon. Kasvua kovan tuskan kautta. Muunlainen kasvu on aina toisen käden tietoa. Se ei ole tietämistä.