Kylläpäs olin

tyhmä... kirjoitti:

Kun tapasin nykyisen exäni, niin hän alkoi tauotta piirittää minua. Soitteli, ehdotteli tapaamisia ja lähetteli kukkasia ja lahjoja. No sulin hänen huomionosoituksistaan ja alettiin tapailla säännöllisesti.
Hän vietti öitä luonani ja kaikki oli mielestäni hyvin. No kävikin yksi aamu selville, että tämä mies olikin avoliitossa.
Oma tuttuni tunsi tämän miehen avovaimon ja sitä kautta sitten alkoi salaisuudet tulla ilmi. Mä potkin samantein jätkän pihalle ja haistatin pitkät paskat perään.

Meni viikon verran kun mies tuli takaisin häntä koipien välissä anteeksi anellen.
Ei mua ihan heti sulatettu, mutta sain varmuuden, että hän oli eronnut tästä avovaimostaan ja oli nyt vapaa jatkamaan kanssani.
Meni taas päiviä kun mies piiritti minkä ehti ja taas mun sydän suli.

Alettiin seurustelemaan ja jo puolen vuoden jälkeen muutettiin sitten kimppaan.
Yksi kaunis ilta hän sanoi itkien, ettei pysty saamaan koskaan lapsia.
Oli pienenä sairastanut jonkun sairauden, jonka seurauksena ei sitten sperma toimi. No ajattelin siinä vaiheessa, että okei, onhan niitä muitatkin keinoja jos joskus lapsia halutaan. Lopetin e-pillerit, eikä kumiakaan käytetty.

Meni kuukauden päivät ja kaikki oli mielestäni hyvin. Yksi ilta sitten löhöiltiin sohvalla sylikkäin ja mietittiin niinkin arkisia asioita kuin seuraavan päivän ohjelmaa, että mennään leffaan ja syömään ym kivaa.
Mies lähti siitä sohvalta sitten yöksi töihin, eikä enää tullutkaan takaisin. Soitin monta kertaa, mutta ei vastausta. Olin sairas huolesta ja soittelin jo sairaaloihin, kunnes vihdoinkin illalla tuli viesti, että hän on palannut exänsä luokse... MITÄ HELVETTIÄ!!!! Ei selityksiä ei mitään. Jätti mut kuin nallin kalliolle. Tuli siinä sitten jossain vaiheessa hakemaan kamojaan, eikä vieläkään puhunut mitään. Ei anteeksi pyyntöä, ei pahoittelua. Oli kylmä ja etäinen. Olin ihan äimänä.
Paruin siinä sitten silmäni turvoksiin muutamana iltana ja päätin, että nyt saa riittää. En ala moisen kusipään takia enempään suremaan.
Meni päivä pari ja loin itseeni taas uutta energiaa.
Tapailin kavereitani ja pidin hauskaa. Yhdellä ystävälläni oli raskaustesti ja ihan piloillaan sitten kusta lorautin sen päälle ja kappas... kolmen minuutin kuluttua sain tietää olevani raskaana.
En uskonut asiaa ja menin apteekista hakemaan pari testiä lisää. Molemmat näytti positiivista tulosta.
Ei jumalauta ajattelin. Kävin vielä seuraavana päivänä viemässä terveyskeskukseen virtsanäytteen ja iltapäivällä soittaessani sen kuulin sitten ääneen. Olin raskaana. Eipä naurattanut ei.

Yritin soittaa siitä sitten tälle tunnevammaiselle exälleni, siis tälle jonka sperman piti olla ö-luokkaa.
Ei tietenkään vastaa puhelimeen. Laitoin sitten viestiä, että et sitten ollutkaan tuhkamuna. Hetken päästä tuli puhelu ja kundi kysyy, että mitä toi tarkoitti. Vastasin olevani raskaana. No fiksu kundi kun on oli, niin alkoi väittämään että olin koirani antanut kusta siihen testi tikkuun. Sanoin, että voi kulta pieni, kun se ei oikein toimi siten.
Eipä kaveri sitten muuta kuin alkoi vaatimaan aborttia.
Itsekin sitä mietin. Oikeastaan mietin sitä kaksi viikkoa yötä päivää ja tulin siihen tulokseen, että pidän lapsen.
Tiesin sen olevan raskasta, kun yksin sen joudun kasvattamaan ja niinhän se olikin.
Mies ei koskaan ollut kiinnostunut lapsesta. Minua hän kyllä yritti sänkyyn kanssaan vielä monet kerrat.

Tänä päivänä ihana kaunis tyttäreni on reipas ekaluokkalainen.
Hänen isäpuolensa rakastaa häntä ja toisinpäin. Se mitä tälle yhdelle sankarille kuuluu onkin vähän säälittävää ja koomista.
Tämän seitsemän vuoden aikana hän on tullut kolme kertaa isäksi, mennyt naimisiin ja eronnut, mennyt naimisiin ja taas eronnut. Kohta varmaan taas kirkon kellot soi, mutta silti jaksaa minua vielä yrittää kanssaan suhteeseen ja hokee rakastavansa vain minua.
Esikoistaan eli tytärtämme hän on nähnyt vain pari kertaa. Eipä ole kaveria kiinnostanut sen enempää.
Enpä tiedä kuuluuko tämä kertomus ihan tälle palstalle, mutta kirjoitin kuitenkin oman tuhkimotarinani.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä