Moro vaan !
Tällänen keissi. Olen itte yli 40-v, ja ei ongelmia rakkauselämässä millään osa-alueella ! Naimisissa ja ollu saman tytön kanssa jo parikyt vuotta. Toimii, ja on räiskettä ja romantiikkaa ym.
Mutta meillä on poika, täysikäinen kaveri, joka on aivan uskomattoman juro ja hiljanen. Tosi raamikas kundi, hyvännäkönen (isänsä poika).. ( SIIS MUN), fiksu ja kohtelias, mutta ei pysty pitää mitään juttua yllä, tai keskustelemaan juuri mistään. Pelaa vaan netissä, käy kuntosalilla ja on yksin jumissa jossain, yleensä kotona. En pysty millään kuvitteleen, että sais pokattua akan jostain, ja on siis tosi ujo, vaivaantunut. Yrittää tietysti olla jotenkin kovis.
Mistä mä sille järjestäisin jonkun hoidon, mikä pistäis vähän tsuhinaa siihen, ja silmät loistaan.
Tai voinko mä yleensäkin tehdä sen asian eteen mitään, pitäiskö vaan uskoo siihen tikanpojan puuhun pääsemiseen, vai mitä ?
Mielipiteitä ja kokemuksia vastaanotetaan
Tällänen keissi. Olen itte yli 40-v, ja ei ongelmia rakkauselämässä millään osa-alueella ! Naimisissa ja ollu saman tytön kanssa jo parikyt vuotta. Toimii, ja on räiskettä ja romantiikkaa ym.
Mutta meillä on poika, täysikäinen kaveri, joka on aivan uskomattoman juro ja hiljanen. Tosi raamikas kundi, hyvännäkönen (isänsä poika).. ( SIIS MUN), fiksu ja kohtelias, mutta ei pysty pitää mitään juttua yllä, tai keskustelemaan juuri mistään. Pelaa vaan netissä, käy kuntosalilla ja on yksin jumissa jossain, yleensä kotona. En pysty millään kuvitteleen, että sais pokattua akan jostain, ja on siis tosi ujo, vaivaantunut. Yrittää tietysti olla jotenkin kovis.
Mistä mä sille järjestäisin jonkun hoidon, mikä pistäis vähän tsuhinaa siihen, ja silmät loistaan.
Tai voinko mä yleensäkin tehdä sen asian eteen mitään, pitäiskö vaan uskoo siihen tikanpojan puuhun pääsemiseen, vai mitä ?
Mielipiteitä ja kokemuksia vastaanotetaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisit vaan ilonen ettei ole mikään baarien kanta-asiakas tms.. Jos ulkonäköä kerta löytyy niin kyllä se tyttö vielä vastaan tulee.
Mitä jos harrastaisit hänen kanssaan?? Vai käykö hän yksin salilla, mee sinne mukaan juttelette yhdessä niin ehkä se keskustelu siitä rupeaa sujumaan. Itse nuorena naisena olen edelleen hiljainen, olen aina ollut. Minulla ei ole ystäviä kuin kaksi, heidän kanssa juttu luistaa, mutta äidin ja veljien seurassa olo on tosi vaivaantunut, kukaan ei keksi puhuttavaa. Asumme eri paikkakunnilla ja näemme harvoin. Tuntemattomien kanssa juttelu tyssää jos he ei ole tosi puheliaita, vastaan mitä kysytään..
Sitten kun johonkin tutustuu niin saatan olla avoimempi. Kai mä ajattelen ettei niitä kuitenkaan kiinnosta mun asiat, ja puhun niin hiljaa etteivät kuule.
Ihmiset vaan on erilaisia, mutta kantsii huolehtia ettei poikasi jää täysin ulkopuolelle, opiskelu ja työelämässä. Saattaa tarvita kannustustajaa ja auttajaa sillä saralla, ettei putoa kyydistä. Kuten minä..
Oma veljeni muuten ei ollut juurikaan kiinnostunut tytöistä, ei käynyt ulkona, harrasti kyllä urheilua.. vasta pari vuotta lukion jälkeen löysi tyttöystävän, työpaikalta =)
siitä kai tulee. Onhan se kiva ettei pämppää eikä mummoja potki, ei siinä mittään. Mut jotenkin tuntuu vaan niin kurjalle kun se vaikuttaa niin ujolle, haluis auttaa jotenkin. On me harrastettu yhdessä kaikennäköstä, ja ottais sen mukaan kaikkeen, mutta kun se vaan on jotenkin vaivaantunu.
Joku pelko siellä on takana, menettämisen pelko tai pelko siittä, ettei olekaan täydellinen.
Sitä tietysti vertaa itteensä, mua ei juuri paikaallaan saanu pysymään. Meiän likka on just samanlainen kun minä, aina menossa. Se on pari vuotta nuorempi.
Ja kyl tota kundii friidut kiinnostaa, jostain sivuhistoriasta päätellen.
Kiitti kun kirjotit, nappaa sä se ittelles testiin ;)
Kaikkee hyvää sulle.
Monissa kulttuureissa vanhemmilla on tapana hoidella lastensa naima-asiat järjestykseen.
Tästä seuraa tietysti monia ongelmia, mutta on siinä puolensakin.
Jotenkin tuntuu, että länsimainen ikisinkkuus-ilmiö juontaa juurensa kaudeuden ihannoinin ylikorostuneesta roolista mediassa.
Kumppanin ulkonäöltä vaaditaan liikoja ja oma peilikuva koetaan rumaksi.
on varmaankin monella se suurin syy ettei löydä/uskalla lähestyä naista. Pelätään että se vastapuoli kuitenkin nauraa päin naamaa tai jotain. Varsinkin itte oon kokenut että baarissa on melkosen vaikeata yrittää lähestyä naisia, jossain muussa tilanteessa ei niinkään (vaikka olis kuinka päissään ja itseluottamus muuten hyvä) Esim. koulussa tai työssä, missä tulee päivittäin oltua tekemisissä, niin kiinnostuskin herää hiljalleen (jos on herätäkseen) ja alotteen teko on helpompaa.
Mutta sitten vaan sellainen ongelma, että esim. omalla alallani (autoihin liittyvää) naisia on aika vähän ja nekin on.. mitä on.
Niin, en oo itsekään löytäny vielä sitä oikeaa, kai se joskus jostain löytyy :D