Tänään syntymäpäivä. Mies ei muistanut edes. Kun tuli kotiin töiden jälkeen ei halausta, ei kukkia ei mitään....Minä olen väsynyt anomiseen ja olemaan se osapuoli joka antaa aina itsestään sen viimeisenkin. Eilen imuroin ja jätin imurin levälleen että josko imuroisi loppuun. Ei imuroinut. Minulla kävi asiakas hoidossa kotona, kas kun kahta työtä teen. Tartuin imuriin ja jatkoin työn loppuun. Kun saan tyttären isommaksi minä lähden. Elän loppuelämäni yksin ja vain itselleni. Tiedän silloin mitä ainakin odottaa ja mitä saada ilman turhia odotuksia. Saa etsiä itelleen uuden piian.
-------
ååååå
8635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...tuo "kun saan tyttären isommaksi minä lähden".
Miksi odotat, miksi et laita elämääsi järjestykseen jo nyt?
Aika paljon on pahaa päässyt tapahtumaan kun yksinäistä elämää suunnitelet ja ehkä vähän lapsellisestikin "uhoat".
Pitäisiköhän sinunkin vähän kasvaa isommaksi ja ottaa heti vastuu elämästäsi.
> Eilen imuroin ja jätin imurin levälleen että josko imuroisi loppuun
10v naimisissa enkä vieläkään ole oppinut ajatustenlukua. Onneksi vaimoni alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään tämän ja osaa jo useimmiten kertoa mitä haluaa.
Eihän toinen voi tietää miksi se imuri siinä lattialla lojuu. En minä ainakaan menisi omin päin jatkamaan mieheni kesken jäänyttä hommaa (kun en tiedä hänen aikeistaan), ellei hän itse pyytäisi sitä.
Ei imurilla VOI tehdä mitään muuta kuin imuroida. Imuroi sinäkin useammin
Ei sun miehes osaa ajatuksia lukea eikä hän ole ensimmäinen mies tai nainen, joka ei muista syntymäpäivää. Parisuhteessa kaikki päivät ovat tärkeitä eikä vaan merkkipäivät. Halata ja huomioida pitää muulloinkin - molempien. Itse en koskaan aikuisena ollessani ole odottanut lahjoja - kyllä se yhdessäolo on jo tarpeeksi hyvä lahja. Vaikutat laiskalta, jos jätät imuroinnin kesken kaiken ja vielä imurin toisen jalkoihin. Oisit imuroinut itse ja keskustele miehesi kanssa kuka tekee mitäkin ja milloinkin. Kaikkea ei tarvi uhoten jakaa kirjaimellisesti kahtia. Teillä on ihan selvä kommunikaatio-ongelma. Ole sinä se aikuisempi ja ala puhumaan asioista avoimesti, mutta tappelematta.
kahden työn ja lapsiperheen keskellä?Voisiko olla siitä kyse että kaikki tympäsee?
Tuli vain mieleen,kun olen itse ollut aikoinaan samassa jamassa ja kaikki tuo ap:n asia tuntui niin tutulta.Pienetkin arkiasiat ottavat päästä kun on väsynyt.Eikä se mieskään huomioi mitenkään.
Sun ap täytyy ottaa ukkosi puhutteluun,ja sopia kotihommien jaosta,jos teillä on ne asiat menneet liikaa sinun huollettaviksi.Mies ymmärtää vain suoraa puhetta,ei niitä vihjauksia.
Pidä sinä vähän vapaata,että lataat akkujasi,anna miehen hoitaa oma osuutensa.
Ole vähän itsekäs välillä-ja osta itsellesi jotain hyvää synttäreiksi.
Niin tietenkin vielä-Hyvää syntymäpäivää!
Jos haluan omaa syntymäpäivääni jotenkin erityisesti juhlittavan, muistan kyllä mainita siitä viikkoa ja vielä paria päivää ennen.
... mutta tässä tapauksessa näyttää todellakin siltä, että olet antanut liikaa itsestäsi omia voimavarojasi säästämättä.
Tunnen syndroomaan: toinen on valmis tekemään/antamaan kaikkensa ja toinen loikoilee vaan ja ihmettelee tyhmänä, että mitä onko se imuri iurointia varten, kuinka minä olisin voinut tietää yms. paskaa.
Hyväksikäyttäjä osapuoli on huomannut, että sinä sen homman teet kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, joten mitäpä sitä turhia stressaamaan. Syvältä.
Jos aikuista ihmistä pitää ohjeistaa kodin perustöissä, jotka myös kehitysvammaiset osaavat ongelmitta hoitaa, todistaa tämä kyseisen henkilön totaalisesta aloitekyvyn puutteesta ja haluttomuudesta ottaa vastuuta yhteisestä kodista. Piste. Ja kun ei ole haluja ei myöskään ole tekoja! Tulostamme ajatuksemme kuin printteri ulos tekoina.
Kyseistä miestä ei sinun hyvinvointisi kiinnosta tippaakaan! Sen elämä pyörii oman navan ympärillä ja olenkin varma siitä että keittiö/ravintola kyllä lyötyy kun alkaa nälkä kurnia kyseisen navan seudulla, mutta sinulle ei varmastikaan laita mitään safkaa. Ei kuulemma osaa, raukka! Kukaan ei ole opettanut! Niin, kukaanhan ei itse voi oppia uusia asioita, jos ei halua.
Sinun huomioimisesi tulee pelkästään oman intressin kautta, esim. jos on toilaillut ja haluaa saada anteeksi. Toiminta ei siis koskaan lähde sinun tarpeesta, vaan hänen. Olenko ilmaissut asiani riittävän selkeästi???
Kyseinen mies ei tule muttumaan, vaikka puhuisit itsesi hengästyksiin asti vuosikausia. Ongelma on mukavuudenhaluisessa ja toisia hyväksikäyttävässä asenteessa (opportunismi): mulle kaikki ja muille loput.
Mahdollisessa avioerotilanteessa tulet kyllä näkemään, kuinka tämä mies alkaa toimia helvetin aktiivisesti! - oman etunsa nimissä tosin. Sinun ja lapsen asiat eivät häntä tule kiinnostamaan pätkääkään. Suosittelenkin salaisen tilin avaamista nyt heti. Sinne voit tallentaa pikkuhiljaa kahden työsi hedelmiä sen aikaa kun vielä siinä skeidassa kärvistelet. Ellet toimi niin jäät puille paljaille.
Onnea matkaan. Sitä todella tarkoittaen, koska sitä sinä todella tarvitset!