Kertokaa ihmeessä jos täältä löytyy 1990 luvun alun juontajia, mitkä olivat meriitit silloin?
Kun levyjä oli aloitustilanteessa 10 pioneeria (ulk)ja kaksi Finkkaria, niillä vedettiin ilta!
Eikä kukaan valittanut, mutta viina virtasi, koska ei uskallettu tulla laulamaan, kuin tuhannen päissään(ota huumorilla)
Omasta mielestäni nykyiset levyjen tehtailijat tekevät liian kaupallisia tuotteita, eihän noissa monessakaan levyssä ole kuin 3 biisiä laulettavaa, vaikka Suomi on pullollaan tosi hyviä kappaleita eri vuosikymmeniltä...no?
Täällä nassutetaan henkseleitä renpsutellen, että laitteet pitäisi olla laadukkaat ja vieläpä kalliit, olen ERI mieltä..sen verran vaatisin, että mikserissä ois vääntöjä, ja ämyrit wattimääriltään sopivat, mutta hyvää fiilistä ei luoda pelkällä musiikilla, vaan tarvitaan ihmiset, jotka Juontajan opastuksella (suurin osa) vielä tarvitsevat empaattista kannustusta/kuin säätöjä lauluun ja taustaan, kirjoitan yksinkertaisesti, että yksinkertaisimmat (ei ammattilaiset) ymmärtäisivät, mistä on kyse!
En tod. halveksi ketään, tunnen ylpeyttä, ylpeyttä ja hyvää mieltä siitä, että KARAOKE on vielä tänä päivänäkin vuorovaikutteinen "juttu" eikä yhden illan juttu.
Rakkaat juontajakollegat, voimia ennenkaikkea!
Mutta nyt asiaan!
Kun levyjä oli aloitustilanteessa 10 pioneeria (ulk)ja kaksi Finkkaria, niillä vedettiin ilta!
Eikä kukaan valittanut, mutta viina virtasi, koska ei uskallettu tulla laulamaan, kuin tuhannen päissään(ota huumorilla)
Omasta mielestäni nykyiset levyjen tehtailijat tekevät liian kaupallisia tuotteita, eihän noissa monessakaan levyssä ole kuin 3 biisiä laulettavaa, vaikka Suomi on pullollaan tosi hyviä kappaleita eri vuosikymmeniltä...no?
Täällä nassutetaan henkseleitä renpsutellen, että laitteet pitäisi olla laadukkaat ja vieläpä kalliit, olen ERI mieltä..sen verran vaatisin, että mikserissä ois vääntöjä, ja ämyrit wattimääriltään sopivat, mutta hyvää fiilistä ei luoda pelkällä musiikilla, vaan tarvitaan ihmiset, jotka Juontajan opastuksella (suurin osa) vielä tarvitsevat empaattista kannustusta/kuin säätöjä lauluun ja taustaan, kirjoitan yksinkertaisesti, että yksinkertaisimmat (ei ammattilaiset) ymmärtäisivät, mistä on kyse!
En tod. halveksi ketään, tunnen ylpeyttä, ylpeyttä ja hyvää mieltä siitä, että KARAOKE on vielä tänä päivänäkin vuorovaikutteinen "juttu" eikä yhden illan juttu.
Rakkaat juontajakollegat, voimia ennenkaikkea!
Mutta nyt asiaan!
Vastaukset 52
Vanhimmat
kun yhden musiikkikappaleen tietokoneen muistiin saaminen vaati sadan neliön huoneen täynnä sen aikaista tekniikkaa. Nyt tulitikkuaskin kokoiseen muistitikkuun mahtuu mieletön määrä musaa.
Kokemuksen äänelle nostan hattua. En kuitenkaan hyväksy jäämistä rippikoulupukuun. Vaikka se silloin olikin niin tyylikäs ja sopiva. Ajan haasteisiin pitää vastata ajan haasteisiin vastaamalla eikä vanhoja muistelemalla.
Vanhoja on aina toki kiva muistella. Historiasta on syytä oppiakkin. Aina se kuitenkin pitää tominnassa sopeuttaa nykyaikaan.
Kiva päästä depattiin mikkikse kans.
On totta että nykyään julkaistavat levyt sisältävät 1-5 "hittiä" mutta muutakin sisältöä ne tarjoavat. Itselläni ei paljoa kokemusta alalta ole mutta tiskin takana 8 vuotta sujuvasti kuunneelleena ja 1,5v juontaneena voin sanoa että vanhemmilta levyiltä tulee vieläkin vastaan kappaleita mitä ei aikaisemmin ole laulettavan kuullut.
Näin tulee varmasti myös olemaan tulevaisuudessa koska ain löytyy niitä harrastajia jotka haluavat opetella myös tuntemattomampia kappaleita. Karaoke olisi tylsää jos kaikki vain laulaisivat "hittejä", eikä levyjäkään tarvittaisi keikkalla kuin 1-5kpl.
Se että myöskin nykypäivän hiteistä on kohtuullisen nopeasti saatavilla myös karaokeversio on kaikkien etu. Niin laulajan, alkuperäisen esittäjän kuin vetäjänkin, jos se levyiltä sattuu löytymään. Ja ne "tusina"biisitkin kyllä tulevat käyttöön kun hitit on loppuun laulettu.
-JaZZ-
Radion eri kanavilta kuulee yhtä ja samaa..peetä
tunnista tuntiin ja päivästä päivään, sitten sitä pitäis vinkua stagella...EV...
En tiedä miten mualla Suomessa mutta täällä Savossa homma meni näin:
Kun siirryttiin isoista kiekoista melplayeriin, vinguttiin aina vanhaa. Uusia ei tänäkään päivänä laula kuin karaoke harrastelijat.
Ja meillä päin nämä harrastajat ovat yleensä autolla liikenteessä, istuvat vesi lasi kourassa koko illan. Mutta tavis JUO ja laulaa hel**** KÄNNISSÄ vanhoja kappaleita joita vetää jo 6 kertaa saman illan aikana. Valittaa juontajalle pitkistä jonoista ja siitä ettei nyt HETI pääse laulamaan sitä valssia mistä ei ole tuonut edes lappua. Mutta hän vaan on SE joka tuo rahan taloon ja pitää karaoken siinäkin paikassa hengissä. Hän on asiakas joka pitää huolen siitä että koko touhu kannattaa. Joten kun niitä levyjä tehdään niin pitäisi sinne mahtua muutamia niitä vanhoja ihania ikivihreitä. Levyvalmistajat työntää jo liian nuorekkaita kappaleita LIIKAA. Ei täällä päin ainakaan tuo Lauri Tähkä ole ollenkaan niin suosittu kun vaikka Esko Rahkosen hiljainen kylätie. Finkuista (1-25) puuttuu paljon ERITTÄIN SUOSITTUJA vanhoja helmiä joita n.8v kuunneltiin kyllästymiseen asti.
Että jos joku tuntee sen jonkun niin viestiä vaan eteenpäin, kansa kaipaa NOSTALGIAA!!!!!
Muutama hassu kappale näillä uusilla levyillä joita lauletaan.
Se on todellakin niin että niiltä iänikuisilta finkuilta löytyy vielä paljon ammennettavaa ihan "uusien tutatvuukisenkin" merkeissä.
Itse tein 10vuotta keikkaa ja vieläkin on monta kappaletta joita en ole edes kuunnellut, ssati laulanut, eihän keikalla voi paljon laulaa mutta kyllä sitä vapaa-aikanakin tuli käytyä ja tulee edelleen laulamassa.
Alkuaikoina oli vanha kunnon Pioneerin "patarauta" ja vanerikaapit roiskittiin vaan johonkin nurkkaan ja homma pelasi.
Kerran sitten huomasin eräässä hieman paremmassa paikassa et kaapit oli eriparia ja silloinen mikseri lainassa ja sekin toinen kanava mykkänä. Siinä sitten samaa kanavaa ajoin molempiin eriparin kaiuttimiin. Hirveää kuultavaa.
Nykypäivänä vaadin kyllä ihan kunnon laitteet ja kattavan levyvalikoiman. Tarkoittaa sitä ettei tarvi olla kaikkia levyjä vaan kohtuullinen määrä ja mielellään paikaan sopivia levyjä.
Pelkillä finkuilla pärjää vallan mainiosti dvd aikanakin tai sitten melpeillä.
Omaan pakkiini ottaisin ehkä noin kymmenkunta-15 melppiä, pari poweria, pari-kolme magnumia, kansanlaulut ja loput finkkareita.
täytyy sanoa että nykyään aika samat biisit finkkareilta lauletaan edelleen. Levypakki olis aika samanlainen kun esittämäsi mut supistaisin melppejä ja lisäisin vähän lisää powereita. Melppien moottorisahasoundi on niin tyrmäävä paitsi ykkösessä joka mielestäni on yksi kymmenestä parhaasta kotimaisesta karaokelevystä kun tsekkaa biisien monipuolisuutta ja taustoja. Jotkut 13-18 powerilta sisältää aikas hyviä biisejä ja siellä on uutta ja vanhaa. Soundit hyvät eli vetäjänäkin jaksaa kuunnella niitä.
Tosi vähän on muuttunut vuosien mittaan ja edes kohtuullisella laadulla tehty homma kantaa hyvin hedelmää ja saa hyvät fiilikset kapakkaan.
Sisältää aivan ok levyjä!mihin jätit numerot 11 ja 12 ? niissä on kohtuutaustaiset biisit, ei mitään vikaa..dvd siis, mutta kannatetaanko sekapakkia, vaikka 15 Finkkaria, loput powerin ja mellin sekä mankun levyjä, unohtamatta ulkolaisia, mielestäni homma toimii hyvin, nuo Finkkarin dvd:T hinnat ovat jo alkaneet tippumaan, joten niitäkin voisi alkaa keräämään!
Toivoisin että levy-yhtiön edustajat voisivat ottaa osaa keskusteluun, kysellä, mitäs Biisejä olis tarve lisätä seuraavalle levylle, mm Laila Kinnusen levyä ei kait ole ilmestynyt (vielä)
Tietysti vaikeusaste saattaisi nousta, mutta monet laulajat hakevat haastavampia kappaleita.
Entäpäs Repe Helismaat ja Hiski Salomaat, puhumattakaan Esa Pakarisesta, voi nenukki, sittenhän kehiin saisi illan hauskin kpl esittäjä, ei siinä tarvitse kultamitalia kaulaan..;)
eikö niitä spedejä kuule ihan tarpeeks nakkarilla?
mutta joitakin "puolivanhoja" biisejä on hyviä noilla mainituilla. Oliskohan ollut esmerkiks biisi Soittaja jossa kyllä tarttis olla jonkunlainen laulaja et saisi kohtuullisen esityksen aikaan.
Pakarisen Pakarockit voisi olla aikas hauskoja.
Kuningas-ajatuksen tänä aamuna.Miksi ostamme karaokelevyjä, joissa on vain pari laulettavaa, jos levyntekijät mielivaltaisesti ymppäävät lätylle jotain ei sinne kuuluvaa, niin jätetään levy ostamatta..on se niin kallista lystiä!
Siis levyissä on siis vain kaksi kolme laulettavaa kappaletta? Herää kysymys, kenenkä mielestä ja ketä varten levyjä ostetaan?
Vastatkaahan nyt, kun ootta tehneet tästä saitista ns. ammattilaisten saitin, mainiten joka kirjoituksessa sana ammattilainen, juontajat ym...
Ostin kotikaraokelevyjä pari kappaletta männä viikolla, ja joka ainoa kappale oli laulettavia. Tarkoitatteko te nyt sitä että teidän mielestänne ei ole laulettavia kappaleita, vai asiakkaiden mielestä? Siis minähän olen tavis, en ammattilainen.
Yrittäjäkokemuksen pohjalta voinen avittaa sen verran, tuotteita ei osteta oman maun mukaan, vaan asiakaskuntaa ajatellen...
Kotikaraokeversiot ainakin joillakin tuottajilla ovat samoja kuin pro-sellaiset, joten pitäisi ainakin asiakkaiden pystyä laulamaan, siitä ei pitäisi olla kiinni. Ja jos ei niin mikäs kokelemisen rohkeuden olisi syönyt?
Nyt herää kysymys, mikä on tehnyt karaokesta todellisuudessa näinkin vakavan? Mä laulan vaikka aakkojärjestyksessä, jos vain tilaisuuden saisi, mitä väliä sillä on onko kappale tuttu vai ei?
Sitäpaitsi jokainen kappale, jopa ensilaulamisen jälkeen alkaa tuntua monesti ihan erilaiselta kuin nimenä listalla. Eihän nyt ole kyseessä ennakkoluuloisuus?? Kenen?
Ihana viikonloppu tulossa, voin laulaa 60 uutta kappaletta, joista osa on vanhoja, jo unohtuneita, upeita. Muistellessani niitä uudestaan, ne eivät ole varmasti puhkilaulettuja, kuultuja tms. Osa on aivan outoja, osa jotenkin tiedossa...
Mutta minähän olenkin tilletalle, ja pää ihan tyhjä ja aina kirjoittamaton tyhjiö. Ja otan karaoken tosi tosi vakavasti :}
Pss. silti ihmettelen musiikkirasistisuutta, ihan oikeasti! ( En oo paljoakaan laulanut heviä, silti olen onnesta mykkyrällä kokeillessani laulaa niitä...) Ja meikäläisen tuottamattomana sijotuksena 40 -50 euroa on paljon, mutta ei hukkaanheitettyä rahaa tässäkään kohdin.
Mutta haukkuessanne täällä kuluneita laulettuja kappaleita, osoitatte itse valitettavasti oman ahdasmielisyytenne. Ehkä ne venyneet vinyylit ovat juuri asiakkaiden mielestä ne mieluisat laulettavat kappaleet --- ja rohkeuden lisääntyessä vielä jotkut muutkin, samoilta levyltä. Eiks se olekin niin, että laulettujen kappaleiden määrä on oikea mittari levyä arvioitaessa. Karaoketuottajat ymppäävät levylle sinne kuulumattomia levyjä? Täh onko joku levy siis kuulumaton? Se ei ole oikein se.
Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos asennekasvatuksen yleinen käynnistäminen todistaa oikeaksi järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.
esson baarissa yökahvilla tuota kyssäriä ja tultu siihen tulokseen että on tosi vaikee sanoa mistä biiseistä tulee lauletuimpia karaokeen ja myös että on vaikea tehdä kappalevalikoimaltaan kaikkia hyysäävä levy.
No okei, valehtelin, on sitä puitu useita kertoja.
Aika paljon olis vielä hyviä julkaisemattomia biisejä -60, -70 ja -80 luvulta. Joissakin on tekijänoikeudellisia probleemeja kun säveltäjän suku on ongelmallinen (haluaa hirveesti fyrkkaa), Jaques Brel, joissakin taas kummia uskonnon ja levy-yhtiön muuttumisen ongelmia, Cat Stevens. On niitä kotimaisiakin kummia tapauksia. Asia on kuiteskin aika omituinen kun jos biisiä lauletaan karaokessa niin sitä vois olettaa että ostetaan alkuperäistäkin että biisi opitaan. Itse ainakin oon ostanut monta levyä vaan siksi kun oon kuullut karaokessa jonkun laulamana sen.
ton juttus? Mäpä yritän kääntää, jos tossa oikeasti on jotain järkeä.
Käytäntö = mielivalta. Mielivallan täytyy turvautua, tarkoituksenmukaisiin = ahdistaviin,pakkotilanteisiin johtaviin keinoihin, kun asennekasvatuksen =( epävarman, muka oikeaksi todetun kasvatuksen täyttävän kriteerien pakkopaitaa), jonka muka yleinen hyväksyntä todistaisi jonkun epäonnistuneen käytännön, mielivaltaisen järjestelmän oikeaksi, jossa hyvät ja rakentavat ajatuksetkin todetaan epäonnistuneiksi ennen kokeilunhaluakaan.
Pistä paremmaksi. Koska tässä lauseessani on paradoksaalisuutta elättävän kulttuurimme puujalka, muka peruskivi, mutta tunteeton voimakeinoistaminen - Mnusta vain yksisilmäisyys. Kahdella mikilläkin laulaminen on uljaampaa kuin uskotella että sata mikkiä on oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden, että taidon tae.
Kerroit mielestäni vain mielivallan hallitsemisen taidon. Tai sitten heitit vain herjan!
ihan sama juttu kotilevyissäkin. Varsinkin näiden uudempien kanssa. Eli siis levyillä on yleensä vain muutama laulettava kappale. Toisille muutama enemmän, toisille vähemmän.
Nyt puhutaan siis nimenomaan laulamisesta, ei siitä että joikhaa biisit läpi.
joikhaaminen on aika hankalaa. Olipa sulla hyvä kommentti, nyt puhutaan laulamisesta, eikä joikhaamisesta...
Minähän tarkoitin omassa kirjoituksessani joikhaamista??
Pari kappaletta tiedän joita voisi yrittää joikata on Tuli mies, Haltin häät. Etkö pysty parempaan perusteluun. Nimittäin sinun mielipiteestäsi suorastaan hypähtää silmille ajatus siitä, että et osaa laulaa kuin hyvin rajoittuneesti ja sitten vika onkin lauluvalikoimassa!
nyt sitten sanoa ihan suoraan.
Ei se ole mitään laulamista, jos vedät kappaleet A:sta Ö:hön niin, että suurinta osaa kappaleista ei tunnista muuten, kuin että kuulee tai näkee nimen.
Lähes poikkeuksetta kappaleissa on kuitenkin jonkinlainen melodia, ja laulaminen olisi tarkoitus suorittaa suunnilleen sen mukaan.
Totta kai minä sen perusasian tiedän. Mutta taidan olla miljoonan vuoden ikäinen kun ymmärrän, että jokaiseen kappaleeseen voi mennä ns. "Sisälle" ja tulkita sitä. Mitä eroa sinusta on tulkinnalla ja laulamisella? Minä tiedän. Vastaan myöhemmin jos et sinä vastaa...
Eikö kenelläkään ole muka sellaista taitoa, että tietää miten sävelkulku tietyissä kappaleissa menee? Jos vastaus on ei, sanon ei ole totta.
Rytmin kuunteleminen, välisoittojen kuunteleminen jne, ja jos vain tietää alkuperäisen laulajan, tulkitsijan, voi arvella liki, miten kappale on "alkuperäisenä" tulkittu. Minulle on ainakin helppoa olla vissiin sen sadasosansekunnin edellä kappaleen kulkua ja en ole sadasosatoleranssin tekijäkään --- ihan harrastajakaraokelainen, jota kunnioitan muissakin.
Sanoin jossain kirjoituksessani: Opettelen kappaleen tai kaksi päivässä karaokekuntoon. Enkä silti usko että olisin ainoa joikhaaja. Tai laulaisin jotenkin väärin. Miten lauletaan väärin? Onks se sitä että tulkitsee erilailla kun alkuperäinen laulaja? Jos tää on virhe, niin sitten karaoke ei minun mielestäni ole karaokea. Onhan paljon laulajia, jotka laulavat tutun kappaleen tahallaan erilailla, joka on rikasta, mutta myös vahingossa, jostain syystä. Toinen kysymys siis, mitä on laulaa väärin ja oikein?
Joskus toivon, että olisin kuullut jonkun kaunissanaisen kappaleen aikaisemmin, koska niissä on riski tulkita. No olkoon esimerkki vaikka "sun särkyä anna mä en". Ulkolaiset kappaleet ovat taas helppoja, koska laulajalle on jätetty tilaa tulkita. Mutta pidän myös suomalaisista taustoista, joiden mukaan voi melko suoraan laulaa, tulkita kappaletta. Tosin joskus ne taas estää tulkintaa.
Olisin todella kiitollinen vastauksesta... Kun juttua näistä minua todella kiinnostavista seikoista alko tulla.
laulajan tekemänä, onko sitä tehty. Ei minusta siihen ole, ei kestä heikot polvet ja hapetus. Mutta eiks' olisi idistä?
Lähipiirissäni on tietylle musiikkityylille omistautuneita soittajia. Miten helskutissa ne joskus ilokseni vetää jotain karaokekappaleita, eikä pelkillä soinnuilla? Liene taitoa, jota en käsitä, mutta niinhän kaikki luominen, jokaisella oma, on todella erikoista. Eriasia tajuaako sen, hyväksyykö sen... Mä hyväksyn itsessäni sen, että luulen olevani sellainen ihminen, jonka ei tarvitse sanoa, en osaa, mutta voin sanoa: yritän.
Ei kai siin sitten mitään pahaa oo? Vessathan ja tupakointi karaokepaikoissa pelastaa monet "harjoittelijoilta". Sorrun joskus harvoin kilpaillessani laulamaan ihan uutta kappaletta - no eihän se läpi mene. Tiedän että joillakin se on onnistunut ---- Pokkaus ja kumarrus. Siis joka ainoa kappale on minun mielestäni laulettava kappale, ellei se ole intrumentaalikappaleeksi tarkoitettu tai pantomiimiksi muutettu.
Uskallan sanoo että olen oppinut monta monituista biisiä karaokelaulajilta, ja myös toisinpäin. Ei ole häpeä tunnustaa että vuorovaikutus toimii karaokerintamalla.
Eikä sitä hauskanpitoa saa edelleenkään unohtaa.
En ole mikään kävelevä standupmainos mutta kyllä reilusti voi vitsiäkin vääntää yleisesti, varovasti, niin ettei se kohdistu kehenkään.
Eilen yx miesasiakas tuli noitumaan mulle että miks hänen kaverinsa ei pääse laulamaan kun on jo laput tuotu siihen ja siihen aikaan, no minä siihen vastasin että mie oon ohjaksisa ja kaikki saa laulaa omalla vuorollaan kylläkin.Ystävällisesti!
Sitten kävikin niin että tää mies alkoi itsekin laulamaan ja kehuskeli että olipa mukavaa, kaikki pahakantainen ajattelu ol tipotiessään!
Pilkun jälkeenkin vielä kysytään, eikö millään vaan yhtä biisä vielä? :))
Hyvää päivänjatkoa hyvät kaiken kansan karaokelaiset ja ennenkaikkea työkaverit eri puolella Suomea..lippu salkoon, mutta ensin salko pystyyn :) soon moro!
Kavri veti läpi kaikki biisit. Aakkosjärjestyksessä. Jatkoi aina siitä mihin jäi edellisellä kerralla.
Koko listan sai muistaakseni läpi.
Ei kyllä miehellä ollut musiikkikorvaa saati laulutaitoa mutta joskus oli hauskaakin kuunneltavaa.
Itse muistan vielä ajan, ennen ensimmäistäkään finnkaraokelevyä,
Silloin soitettiin taustanauhat kasetilta ja biisit laulettiin paperilta.
About vuosi ennen kuin tuli finnkaraoke vol1.
vuosi -89 menossa. Sillon laulettiin myös ulkomaisia biisejä isoilta levyiltä. Maakunnassa kiertävillä parilla kundilla oli vielä kitarat mukana ja säestivät niilläkin joitain juttuja. Sanat paperilla niinkun sanoit. Ei ollut kauhean ykstotista karaokea kun nykyään.
Alkuaikoina oltiin niin vilpittömän kiitollisia niistä muutamasta levystä joita oli valikoimissa. Kukaan ei narissut, että kun ei ole sitä eikä tätä.
Finkkari ykkönen, Flamingo ja mahtavaa oli. Siinä vaiheessa kun viides ja kuudes finkkari ilmestyi, tuntui jo siltä, että valinnan vaikeuttahan tässä tulee kun on niin paljon biisejä!
Karaoke oli tapaus, juontajille maksettiin rahalla eikä vanhoilla vaatteilla ja fiilinki katossa. Kaikki laulajat saivat varauksettoman mielenkiinnon.
Kaiholla muistaen sitä aikaa..
tuo "maksettiin rahalla eikä vanhoilla vaatteilla."
Ehkä huumorikin sai olla brutaalimpaa aikaisemmin, joku aika sitten esittelin laulajan biisin sanomalla että se on täysin tuntemattomaksi jääneen yhtyeen tuntematon kappale. No sitten kun tuo Beatlesin Yesterday oli soinut ja laulettu niin eikös joku yleisöstä sanonut ihan tosissaan että miten sä kehtaat aliarvioida yleisöä ja ei kai me niin tyhmiä olla ettei tuota yhtyettä ja biisiä tiedettäisi. Olin aivan sanaton.
On siis parempi kehua esiintyjän paitaa ja kysyä mistä oot hankkinut sen ja paljonko maksoi. No onneksi joku esiintyjä siihen sanoi mikkiin että Sittarista ja maksoi 15 euroa ja niitä jäi vielä muutama sinne ja että pitäkää kiirettä että saatte omanne.
Vain ysi ysi Stressmanilta! Ja sitten hidasta batistiinikävelyä. Osta lahje, saat toisen kaupan päälle!
(tämän kappaleen kuullessani riemastun aina)
Muistan hyvin ajan kun meillä kävivät keikalla Viktor Kalborrek (Eeki Mantere) ja Lexa Mikkola.
Esittelivät kuvalevysoitinta ja mukana oli kaksi kotimaista levyä. Enempää ei kuulemma ollut vielä tehty. Ulkolaisia oli enemmän, luultavasti juuri Pioneerin levyjä.
Elettiin 90-luvun alkua. Keikkahinta nykyiseen verrattuna oli melko korkea 3500 "mummonmarkaa" eli yli 580 euroa, mutta väkeä tupa täynnä.
Myöhemmin Lexa kävi yksinään ja hinta oli "pudonnut" 3000 markkaan, vaikka biisivalikoima ei ollut miksikään muuttunut.
Verratkaa tämän ajan karaokehintoihin. Nyt saamme keikalle pari tuhatta biisiä omaavan yrittäjän ja hinta vain 200 euroa (alle 1200 mummonmarkkaa).
En maksa enempää kun tuollakin hinnalla saa. Jos ei saisi, niin varmaan pulittaisin enempikin fyrkkaa.
Onko kilpailu alalla niin kovaa vai mikä? Hinnat ovat romahtaneet.
sekä vielä levyjen hinnat. Finkkarit ovat aina maksaneet 3300mk eli 550e. Prolevyjen hinnat ovat laskeneet alle puoleen, itse asiassa levyjä saa 80-180e välillä, samoin laitteiden hinnat ovat ihan muuta kuin silloin. Ja veloitushan riippuu siitä miten hyvin firma on hoidettu. Jos firman rahankäyttöä ei osata hoitaa oikein tai on tehoton löysä firma niin kustannukset ovat suuremmat ja rahaa täytyy saada enemmän. Katsoisin että 200-250e on oikea hinta hyvin hoidetulle karaokelle mutta täytyy sanoa että hyvää karaokepalvelua on tosi vaikea saada ja löytää. Suurin osa on haukotuttavaa amatöörilaatua.
sun täytyy tarttuu puikkoihin jos alkaa haukottaa!!
Niin se vain on ja kun varsin hyvin tiedämme nämä hintojen polkijat, niin en voi kuin säälien seurata katseella. Sitten pitää yrittää pärjätä järjestämällä ö-luokan karaokekisoja. Ilahduttavaa on, että väki alkaa vähetä sellaisista kisoista. Onko sentään vielä toivoa tämän kansan suhteen?
Paljon alaarvoisia kisoja!
Siksikin olen jättänyt kisajuonnot väliin..
Homma ei toimi reilulla tavalla...:-(
Maa on pullollaan ns..kusetuskisoja!
Ei oo reiluu laulajia kohtaan!
No se kuka hommaan haluaa mennä mukaan , siit vaan, jos on euroja taskussa..
ennenvanhaan sentään joka osakisassa 4 parasta palkittiin tuotepalkinnoilla ja diplomeilla, entäs tänä päivänä?
No jotain hyvääkin on se että nykyään karsinnat videoidaan,niin juomarituomareidenkin pää säilyy,
kun ennen vanhaan tuomarit joi ja niin joi laulajatkin! hehe ..no arvostelut meni kylläkin mappi ööhön, ja mulla oli vastuu monestakin kisasta valita parhaat jatkoon, opin kyllä myöhemmin eliminoimaan mokomat kaljasiepot pihalle! tämä on kaikki totta!
joo, kalborrek kyllä teki pioneerin soitin-
esittelyjä ja opasti alkuun karaokehommissa
mut mikkolan lexa ei todellakaan ollut mukana
kuvioissa joten ravintoloisijan muisti pätkii
tai sitten jutun kertoja ei ole mikään ravinto-
loitsija vaan ehkäpä lexa, mistäs tietää.tämän
tiedän eekin 12 v tunteneena aika tarkkaan...
En minä väärin muista, sillä Lexa kävi meillä vetelemässä lauluiltoja jo 80-luvulla.
Lexa juonsi muuten täällä Oulussa erilaisia kilpailuita ja oli radio- ja tv-toimittajana, joten tuttu kasvo meille oululaisille.
Karaokejuontajien historia on oudompaa. Joskus itsestäkin tuntuu siltä että just nyt mä keksin jonkun jota muut eivät ole keksineet.(sanontoja, vain)
Minusta tuntuu siltä, että sadan apinan teoria pitää aina paikkansa. Mutta aina niissä satojen joukkuessa on väittelijiöitä, kuka sen banaanin keksi pestä meressä... ensiksi, varmaan nopein nilkoistaan.
Väittelyä ei muuten voi syntyä, kun sadan apinan teoriassa, aidot laumojen johtajat eivät tienneet toisista laumoista mitään, eikä kännykästä tai netistä ollut hajuakaan. Oikeat johtajat, he nimenomaan eivät tienneet tekevänsä saman keksinnön yhtäaikaa..., muut siipeilijät vain ottivat kunnian itselleen, vaikka hyöty oli enemmän kuin sataprosenttia, ilman mitään arvuuttelua.
Eri asia on kuitenkin se, että eittämättä Lexa Mikkola on jo vaatimattimattomuudessaan itse tietoinen, kuka on jatkanut ansiokkaasti toimintaa.... Uskoisin.
Tiedättekö te kuka toi Suomeen ensimmäisen varsinaisen karaokebaarin, pubin? Joka päivä karaokea-tyyliin? Milloin ja missä?
Sekin on suuri edistysaskel, näin kun karaokea miettii puhtaasti. Emme liene ensimmäinen maa Japanin jälkeen, jonne karaoke rantautui, eikä toivottavasti viimeinenkään.
Hah, heräsi ajatus; vastaamalla todistettavasti oikein kolmeen karaokehistoriaan kuuluvaan kysymykseen, voisi olla mukana joukossa, joka haastaisi karaokekunkut heille tarkoitettuun emergenetilaisuuteen. Keksitty sana, ala tilletalle.
Tieto, tai osa siitä piilee monesti joka kiven kolossa, tai vain timanttina paikassa, joka odottaa kaltaistaan, - siaan. Tämäntasoisilla keskusteluilla, edes silloin tällöin - minusta karaokesta tehtäisiin oikeaa legendaa ja elitismiä, jota sen kuuluu olla - oikealla tavalla. Kaikkien saatavilla, sitä kunnioittaen - Sitä ymmärtäen!
Ettette käsitä väärin, niin olen mukana usemassa ravintolan tominnassa, niin Oulussa kuin myös täällä Turussakin.
Karaokea on muutamina iltoina viikossa vieläkin ja toimii.
Pirjetta Kesselin toimittamasta Karaoken ABC-kirjasta.
Kiitos tuo oli hyvä tieto, IT. Silloinhan voitas oikeasti todistettavasti ainakin muutamia asioita karaokessa oikeaksi todeta. Sekä voitaisiin leikkimieilin arvuutella. Koska leikkimieltä tarvittaisiin...? Kinastelun sijaan.
Olen itse kuullut eri versioita, mutta aion tuon kirjan hankkia. Opetetaanko siinä laulamaankin, eli kirja, joka olisi dvd:na tai ... ?
En olis tätäkään olisi tiennyt jos eilen olisin luopunut karaokesta! ;) Oikkeesti!
Pikkuisen kiireellä tehty opus ja vajavainen.
Kukahan teksisi perusteellisemman. Tilausta löytyisi, sillä Karaoken ABC ei täytä (tietojenkaan osalta) karaokeen kuuluvien asioiden ja asiatietojen janoisen lukijan vaatimuksia.
Itse olin mukana haastattelussa, joka tehtiin puhelimitse viidessä minuutissa.
Minusta taas tästä todella laajasta aiheesta on saatu kerrassaan hyvä otos. Kaikesta ei voi olla kaikkea, mutta kyllä siinä nämä perusfaktat ovat kunnossa. Itse olen kuullut monilta kirjaan haastatelluista, että haastatteluja on tehty puhelimitse, livenä ja tuntitolkulla ja kaikki on nauhalla. Tekstit ovat haastatellut saaneet tarkastettavakseen.
Mutta esim. kysymys Kuka toi karaoken Suomeen, niin siitähän kinastellaan jatkuvasti näiden muutaman ehdokkaan kesken. Siinä oli muutama tyyppi ihan samoihin aikoihin liikkeellä ja kiitos heille.
Itse muistan reaktioni kun kuulin karaokesta ensimmäisen kerran. Nauratti, että onpas typerä juttu eikä tule ikinä toimimaan Suomessa.
Itse olinkin se typerä. Tunnustan virhearvioni miehekkäästi!
Imitattori Juha Laitila toi ensimmäisen karaokenauhan jo 70-luvun (1976) puolivälissä. Mutta eihän sille kukaan mitään ymmärtänyt.
Sitten Jarmo Porola kumppaneineen törmäsi ulkomaanmatkoillaan karaokeen. Toivat näytteitä Suomeen ja idea syntyi suomalaisesta karaokesta.
Toteutus Musiikki Fazerin kanssa, johon filmit toteutti TV kakkosen Jouko Konttinen, joka paremmin tunnettiin myöhemmin Tuttu Juttu ohjelmien ohjaajana.
Robin (Esa Simonen)tarttui ensimmäisiin Finnhits-nauhoihin ja lähti kiertämään. Siis pelkillä VHS nauhoilla.
Tässä lyhykäisyydessään fakta Suomen karaoken alkusynnyistä.
Jo 50-60 luvulla ihmiset katsoivat isoilta LD levyiltä elokuvia (sama tekniikka kuin LD karaokelevyissä), joissa oli tekstitys.
Törmäsin Ruotsissa käydessäni sellaiseen 70-alussa, jossa musiikaileissa yleisö lauloi mukana, sillä laulaukappaleiden tekstitys juoksi kuvan alareunassa.
Sentakiakohan Ruotsissa ei toi karaoke oikein ole sytyttänyt? Saivat kai tarpeekseen noista elokuvien musikaaleista? Mene ja tiedä.
Loistavaa, mielenkiintoista. Mutta kuka oli ensimmäisen karaokepubin ravintolan tai baarin perustaja?
En tiedä itsekään totuutta, mutta vakuuttavan selvityksen. Kiitos!
Halsingin Merihotellissa veivailtiin ensimmäisiä keikkoja ja Lanamäki "artisti maksaa"-karaokellaan pioneerien joukoissa. Muistan itsekin muinoin maksaneeni Lanamäen kuppilassa 5 euroa per biisi! Kuulemma pohjoisessa saattaa olla vieläkin tätä käytäntöä, että karaoke maksaa laulajille.
aloitin itse karaokesoittaja ja viinurin uraa
jounilla pohjatähdessessä, ehkä olemme tavanneet. sitten jatkoin populuksessa ja pata-
ässässä ja kuparikulmassa myöskin ja tästä minut
aika moni tunnistaakin eli ehkä on tavattu.
toimin nykyisin edelleen parissa eli löydätte
mun kun haluatte karaokepaikoisa suomesta, cran
canarialta, ingles, las palmas, puerto rico tai
la bambasta puerto la cruzista teneriffalta
juontamasta talven keskeltä eli ei muuta kuin
canarialle ja berryn baarin laulamaan karaokea
välipäivinä, menkkarit aloittaa meiningit marraskuun puolessa välissä ja meno jatkuu matti
nykäsellä ym. kovilla artisteilla eli jardin del
sol playa de ingles cran canaria
eiköhän siellä robin ja orajärven rami ollu ekat, jounilla ei mitään tekemisä asian kans...
vedettyä kuvitelmaa kuinka olisi voinut käydä. Sitäpaitsi laserlevyistä tuossa on faktoja:
http://en.wikipedia.org/wiki/Laserdisc#History
alkueliittiin. Oletan tietäväni sinut. Oletko toiminut muualla Suomessa kuin eteläsuomessa?
Jos olet, hatunnosto, olet aikamoinen tekijä. Moguli suorastaan.
Onko sinun mielestäsi karaoke muuten muuttunut?
Olen aidosti kiinnostunut karaoken siitä menneisyydestä, jolloin minä itse en osannut laulaa kun saunassa. Ja haaveilin joskus mahdollisuudesta laulaa jossain, jossain tai jollain ihmetavalla lempilauluni. Näin olen saanut tehdä. Kiitos teille kekselijäille, toteuttajille. Enkä uskallan sanoa nyt: meidän muidenkin karaokeharrastajien puolesta - kiitos!
No eihän Lanamäellä Merihotellin kanssa mitään tekemistä ole koskaan ollutkaan. Näköjään ed. tekstini pysyi tulkitsemaan väärin. Robinhan se siellä veti.
Karaoke on mielenkiintoinen kokonaisuus, rikastus kulttuurissamme. Toivoisin ainakin itse sen säilyttävän arvonsa. Kaikesta elävän elämän tapahtumista huolimatta.
Näyttäähän karaoke juurtuakseen tänne tulleen. Ei varmastikaan meillä rakeet, eikä tuulet sitä kuitenkaan kuihduta!
Laulellaan...!
kun sulla on ravintoloita turussa ja oulussa,
saisko nimiä ja osoitteita ja tietysti karaoke-
illat tietoon, tulee ammatin myötä käytyä kummas
sakin kaupungissa vuoden aikaan usean kerran,ois
kiva tavata, voi olla et ollaan tuttujakin ja
voitais käydä keskustelua " lexasta ja eekistä"
Näin..päätän ja kiitän kaikkia Teitä keskustelustamme Karaoken alkuhistoriasta..Homma toimii!
Lexalla ei ollut mitään tekemistä karaoken kanssa noihin aikoihin. Kumma kuin muisti monella pätkii, Lexa kirjoitteli lehtiin ja teki paikallisradiohin juttuja, näin se vaan oli.