Monet meistä hämmästelevät; minkä takia 90% miniöistä ei voi sietää anoppejaan, jotka ovat aivan tavallisia sympaattisia vanhoja rouvia. Samoin me pohdiskelemme; minkä vuoksi 90% näistä sympaattisista vanhoista rouvista parjaavat viehättäviä miniöitään.
Vastaus on suomalaisen naisen sairaassa ajatusmaailmassa: Mies on naisen omaisuutta. Äiti ei halua luovuttaa poikaansa miniälleen. Miniä ei voi ymmärtää miten joku muu nainen voi luulla omistavansa osan hänen miehestään.
Miniän tunne on luultavasti verrattavissa siihen, että nuori mies ostaisi Laakkoselta auton. Hankittuaan omakseen luulemansa limousinen, hän huomaakin, että hänen autollaan ajelee sen entinen omistaja. Lupaa kysymättä, omilla avaimillaan. Pitäen autoa ainakin osittain omanaan.
Ärsyttäähän se perkele sellainen. Siitä pitää valittaa ja suuttua! Ei toisen omaisuuteen saa kajota!
Eikö totta tytöt?
Vastaus on suomalaisen naisen sairaassa ajatusmaailmassa: Mies on naisen omaisuutta. Äiti ei halua luovuttaa poikaansa miniälleen. Miniä ei voi ymmärtää miten joku muu nainen voi luulla omistavansa osan hänen miehestään.
Miniän tunne on luultavasti verrattavissa siihen, että nuori mies ostaisi Laakkoselta auton. Hankittuaan omakseen luulemansa limousinen, hän huomaakin, että hänen autollaan ajelee sen entinen omistaja. Lupaa kysymättä, omilla avaimillaan. Pitäen autoa ainakin osittain omanaan.
Ärsyttäähän se perkele sellainen. Siitä pitää valittaa ja suuttua! Ei toisen omaisuuteen saa kajota!
Eikö totta tytöt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miestä kylälutkat eivät osaa jakaa
itseäni tuosta tunnista - eikä ollut anoppinikaan omistelevaa lajia! Ei myöskään äitini ollut sellainen.
Minusta miniät saavat pitää miehensä hyvänään kaikin mokomin.
Yleensäkin aikuistuneet lapset ovat aikuisia ihmisiä enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi sotkeutua heidän elämäänsä.
Elän mielelläni omaa elämääni.
Mieheni ensimmäinen avioliitto päättyi eroon osittain anopin häsläämisen takia. Parhaansa hän on yrittänyt minunkin kohdallani; oli varmaan jo niin helpottunut saadessaan poikansa vähäksi aikaa takaisin. Mokoma kuitenkin meni ja rakastui minuun ja meni naimisiin kanssani...eikä taida nyt anopin konstit riittää meidän erottamiseemme!
äitinsä kanssa tekemisissä niin paljon kuin lystää. Samoin minä olen oman äitini kanssa, eihän tässä ole mitään erikoista. Mammanpoikia tai -tyttöjä emme ole kumpikaan.
Minun kotiini anopilla ei kuitenkaan ole mitään saumaa tulla määräilemään, kuten ei myöskään omalla äidilläni. Enhän itsekään mene anopille tai äidille kertomaan, miten heidän tulisi olla ja elää.
Meillä toisaalta ongelmia aiheuttaa se, että mieheni ex-vaimo eli anoppini ex-miniä oli ilmeisesti perheelle mieluisempi. Toisaalta voi olla, että anoppi ei jaksa enää niin kovasti puuttua meidän asioihimme, mieshän on jo toiseen kertaan "menetetty" eivätkä asiat ole muutenkaan menneet aivan suunnitelmien mukaan.
Minä en koe omistavani miestäni enkä myöskään, että mieheni omistaisi minut. Sensijaan odotan ihmisiltä normaaleja käytöstapoja, kun ovat minun ja perheemme kanssa tekemisissä. Näiden puuttumisesta tulee aina välillä kahnausta. Anopin motiiveja en jaksa arvuutella. Jotkut ihmiset vain ovat hankalia, ei sille voi mitään. Hankalampaa vaan, jos ovat sukulaisia.