Olen parisuhteessa 25-v todella menevän miehen kanssa. Suhteessamme kaikki on muuten ok:sti, meillä synkkaa paremmin kuin hyvin, mutta tunnen että olen jollain tapaa ikuinen kakkonen. Nimittäin viikonloput mies haluaa viettää juhlien kavereidensa kanssa. Aina on jotain menoa, ja minä jään yksin. Aina pitää juoda ja heilua baarissa. Hänen huvielämäänsä on jatkunut jo ties kuinka monta vuotta, se on jollain tapaa elämäntapa hänelle.
Poikaystäväni ei ole koskaan aikaisemmin seurustellut näin "vakavasti", kuin minun kanssani, ja sen kyllä huomaa. Hän on itsekin sanonut että tuntee ettei osaa seurustella, mutta todella haluaa sitä minun kanssani. Ja minä todella haluan tätä suhdetta..en vain halua enää tuntea tätä tunnetta..Hän tekee minulle ohareita kavereidensa takia. Hänellä on aina ollut tiivis kaveripiiri, ja ymmärrän kyllä heidän tärkeyden, mutta miten saisin hänet arvostamaan meidän suhdetta enemmän?
Olen kyllä puhunut tästä asiasta hänen kanssaan. Olen tehnyt kaikkeni, tai siltä ainakin tuntuu. Mökötykset ja mäkätykset eivät auta, niistä hän vain pelästyy..olen toivoton. En halua menettää häntä, haluan vain olla se ykkönen:(
Poikaystäväni ei ole koskaan aikaisemmin seurustellut näin "vakavasti", kuin minun kanssani, ja sen kyllä huomaa. Hän on itsekin sanonut että tuntee ettei osaa seurustella, mutta todella haluaa sitä minun kanssani. Ja minä todella haluan tätä suhdetta..en vain halua enää tuntea tätä tunnetta..Hän tekee minulle ohareita kavereidensa takia. Hänellä on aina ollut tiivis kaveripiiri, ja ymmärrän kyllä heidän tärkeyden, mutta miten saisin hänet arvostamaan meidän suhdetta enemmän?
Olen kyllä puhunut tästä asiasta hänen kanssaan. Olen tehnyt kaikkeni, tai siltä ainakin tuntuu. Mökötykset ja mäkätykset eivät auta, niistä hän vain pelästyy..olen toivoton. En halua menettää häntä, haluan vain olla se ykkönen:(
Vastaukset 11
Vanhimmat
ymmärtää mitä tunnet. Tarinasi oli kuin omasta elämästäni!
Tottakai nainen haluua olla miehensä elämsässä nro 1.
Kaveri ei ole valmis sitoutumaan/seurustelemaan vakavasti. Anna sen mennä ja etsi ihminen, joka arvostaa sua ja on samalla viivalla kanssasi.
Turha sun on jäädä odottelemaan, että koska rauhoittuu vai rauhoittuuko ikinä. Maailma on miehiä puolillaan!
Samaa mieltä. Pelkkä tekosyy on, ettei muka "osaa" seurustella. Haluamisesta se on kiinni, eikä mistään osaamisista.
Lähde heidän kanssaan viihteelle. Tai sitten mene miehesi kanssa viihteelle hänen mukaansa. Ei kotona ole pakko elää hiirulaisena.
Vain siksi että toinenkin menee...
Parisuhde vaatii onnistuakseen muutakin kuin sopivan miehen. Vaikka olisi kuinka kaikin puolin sopiva yksilö, niin ajoituskin pitää olla kohdillaan. Eli sun miehesi ei halua kyllä sitoutua vaan se haluaa vielä mennä. Se tahtoo yhtäaikaisesti olla "sinkku" sekä seurusteleva. Eihän sitä pakko ole lopettaa omia menojaan kun alkaa seurustelemaan, eikä se ole järkevääkään. Mutta jokin tasapaino täytyy löytää. Tässä se dumppaa sut sivuun ja pitää kavereitaan ykkösenä. Eihän ketään dumpata oli sitten kaveri tai tyttöystävä.
Eiköhän tuo miehesi muutaman vuoden päästä rauhoitu. Mutta kannattaa miettiä aiotko jäädä odottamaan sitä. On myös näitä ikisinkkuja, jotka eivät koskaan tahdo sitoutua.
ja/tai hän ei vielä ymmärrä, mitä se vaatii.
Missään nimessä ei voi olla niin, että mies menee kavereidensa kanssa kaikki viikonloput kuuntelematta tyttöystävän toiveita.
Pääsetkö edes mukaan hänen rientoihinsa, vaikka haluaisitkin?
Jos olet jo yrittänyt keskustellakin vakavasti miehen kanssa eikä meininki ole parantunut, voi olla, että asialle ei ole paljon tehtävissä. Hän on kypsymätön eikä osaa/välitä ajatella asiaa sinun kannaltasi. En sano, että mies olisi toivoton, mutta voi mennä useita vuosia, ennenkuin hän on oikeasti valmis sitoutumaan. Oletko sinä valmis ottamaan riskin ja odottamaan niin kauan? Entä arvostatko itseäsi enää sen jälkeen kun olet saanut vuosikausia "roikkua lahkeessa?"
Kannattaa aivan nuoresta saakka oppia se, että toista ei voi muuttaa, ellei hän itse halua muuttua. Jos painostat miestä olemaan kotona, uhkailet ja kiukkuilet, hän tulee vain katkeraksi sinua kohtaan. Jos hän ei halua sinun kanssasi viettää aikaa, eikö se kerro jo jostakin? Kenties vähän kokeneempana "parisuhdekonkarina" minä kysyisin ihan suoraan, että haluaako mies että meininki muuttuu ja minullekin alkaa löytyä tilaa viikonlopun aikataulusta vai haluaako hän jatkaa entiseen malliin. Jos muutosta ei tapahtuisi, laittaisin lakin päähän ja lähtisin etsimään miestä, jolle olen oikeasti tärkeä.
Etkö sä nyt ymmärrä että sun poikakaverin parhaat kaverit on sen ystävät. Jos se viihtyy niiden kanssa paremmin kuin sun kanssa niin kukahan on ykkös-sijalla. ei pitäis olla näin vaikeeta. Hommaa sellainen kaveri joka viihtyy sun kanssa.
Jos välität poikafrendistäsi niin anna sen ELÄÄ jos se haluaa sinut niin se valitsee myös sinut. Jos se haluaa kaverinsa niin se valitsee ne. Jos kaverillasi ei ole kokemusta niin et voi sitä häneltä vaatia. Mutta anna poikasi elää niin kuin hän haluaa äläkä yritä muuttaa sitä. Jos et kestä tilannetta niin jätä se tilaisuus väliin.
Jotenkin haiskahtaa että nää jutut on niitä teinien juttuja jotka ei selittelyillä parane.......ja plaa plaa plaa.
Kyllä te ymmärrätte kun aikuistuttu....ja plaaa plaaa plaaa
ei taida vastauksien antajilla paljon järki päätä pakottaa..
Miehesi todennäköisesti pitää sinua itsestään selvänä. Hän ei lotkauta korvaansa valituksille tai muullekkaan koska tietää sinun pysyvän rinnalla esim. ohareista huolimatta. Tee selväksi että asia ei enää vetele. Ala itse elämään omaa elämääsi. Keksi itsellesi niin paljon tekemistä joka riippuu vain sinusta itsestäsi. Puukkaa aikataulusi täyteen. Tällöin et ehdi miettimään miehesi tempauksia ja hän puolestaan alkaa ihmettelemään kun sinua näkyy vähemmän kotona ja et enää nalkuta hänen menoistaan. Älä ihmettele jos miehesi alkaa yllättäen tukkimaan mukaan menoihisi. Tuleen vastataan tulella.
Tulee myös muistaa että toista ihmistä ei voi muuttaa. Muuta itse omaa elämääsi. Sinun ei tarvitse jättää miestäsi ollaksesi onnellinen. Keskity vaan enemmän itseesi kuin häneen toistaiseksi.