Hei. Ongelma ( enhän muutoin kirjoittaisi tänne).
Olen 40 , toisessa vakavassa ihmisuhteessa... tämä toinen ihmissuhde on vielä " uutta". Kaikki ( osaamme keskustella, seksi on hyvää, mieheni suku hyväksyy minut jne)on ihan ok. Silti mietin, miksi kaipaan uusia ystäviä, miksi välillä hermostun, miksi en ole varma tästä suhteesta...
No, ne asiat mitkä minua vaivaavat... mieheni on flirtaileva tyyppi ( en ole tottunut sellaiseen ), mieheni on suosittu, mieheni on lahjakas, fiksu jne.
No, tiedän olevani ( ikäisekseni kaunis ja fiksu), silti miksi en ole tyytyväinen?
MIksi tuntuu masentavalta että mieheni saa niin paljon huomiota ( hän ei ole narsisti) mutta muut naiset yksinkertaisesti huomioivat hänet.
Minä vetäydyn yhä enemmän kuoreeni ja haen ystäviä täältä netistä. Psyk. ongelmia ei ole koska olen käynyt keskustelemassa psyk. sairaanhoitajan luona ( vakavan sairauden vuoksi) ja hän on todennut minut "tervejärkiseksi", mutta yksinäiseksi.
Kommentteja hyvät "ystävät".
ps. en näköjään osannut kertoa ihan tarkasti mitä ajattelen, mutta kiitos jos vastaatte...
Olen 40 , toisessa vakavassa ihmisuhteessa... tämä toinen ihmissuhde on vielä " uutta". Kaikki ( osaamme keskustella, seksi on hyvää, mieheni suku hyväksyy minut jne)on ihan ok. Silti mietin, miksi kaipaan uusia ystäviä, miksi välillä hermostun, miksi en ole varma tästä suhteesta...
No, ne asiat mitkä minua vaivaavat... mieheni on flirtaileva tyyppi ( en ole tottunut sellaiseen ), mieheni on suosittu, mieheni on lahjakas, fiksu jne.
No, tiedän olevani ( ikäisekseni kaunis ja fiksu), silti miksi en ole tyytyväinen?
MIksi tuntuu masentavalta että mieheni saa niin paljon huomiota ( hän ei ole narsisti) mutta muut naiset yksinkertaisesti huomioivat hänet.
Minä vetäydyn yhä enemmän kuoreeni ja haen ystäviä täältä netistä. Psyk. ongelmia ei ole koska olen käynyt keskustelemassa psyk. sairaanhoitajan luona ( vakavan sairauden vuoksi) ja hän on todennut minut "tervejärkiseksi", mutta yksinäiseksi.
Kommentteja hyvät "ystävät".
ps. en näköjään osannut kertoa ihan tarkasti mitä ajattelen, mutta kiitos jos vastaatte...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taidat pelätä miehesi menettämistä ennemmin tai myöhemmin. Et uskalla rakastua täysillä, kun tuo peikko kummittelee koko ajan taustalla.
Naisia on ja tulee olemaan jatkuvasti tarjolla, mutta se, että miehesi lähtee flirttiin mukaan jopa sinun aikanasi on merkki siitä, että myös toiset naiset kiinnostavat.
Olen täältä lukenut miehistä, jotka katselevat vieraiden naisten perään. Nyt olin treffeillä sellaisen miehen kanssa. Aika pyöristyttävä kokemus. Ihan kuin mies olisi ollut vieteriukko, jonka pää kääntyi joka naisen perään.
Oli ensimmäiset ja viimeiset treffit sen miehen kanssa :) kyllä atrian lihapullia saa kaupastakin.
Mutta sun pitää vain hyväksyä tuo tosiasia ja elää sen kanssa. Eihän mieskään ulkonäölleen mitään voi, mutta käytökselleen kyllä.
Ei tämäkään vastaus Sinua varmaan auta mutta kerron omista kokemuksistani. Olen vähän vanhempi mies ja olen ajatellut samoin. Monissa suhteissani olen kokenut epävarmuutta, kumppanini on ollut miehesi tyyppinen, sosiaalinen, avoin, suosittu, kaikkea sellaista. Olen kokenut epävarmuutta omasta "riittävyydestäni." Nykyisen kumppanini kanssa olen keskustellut asiasta, olen kertonut hänelle omat tuntemukseni, hän on saanut minut vakuuttuneeksi että ajatukseni ovat turhia. Se vanha sanonta, kaiken perustana on keskinäinen luottamus, se pätee tässäkin asiassa.
Kaikki periaatteessa hyvin, mutta kuitenkaan ei ole...Itselläni vähän samankaltainen kokemus.
Koin vaan että ollaan täysin eri tasoilla miehen kanssa.Hän oli kaikin puolin hyvin toimeentuleva ja rahasta ei ollut mikään kiinni.Ihmisenä kyllä ihan ok, ei liikaa korostanut itseään.Mutta tottunut korkeaan elintasoon, ulkomaan matkoja, hienot autot...jne.
Itse taas olen enemmänkin tällainen kädestä suuhun eläjä, toimeen tulen omillani, laskut maksan ja näin pärjään.Paljoa ei ylimääräistä jää.
Vaikka tavallaan olin onnellinen seurustellessa, niin jokin asia vaivasi, kalvoi mieltä...
Tajusin, että pidemmän päälle tästä ei tule mitään.Ollaan jotenkin vaan niin eri maailmoista.Miehen elintaso oli täysin eri luokkaa omani kanssa.Hän varakas ja minä verrattuna häneen köyhä.Jos hän olisi tarjoutunut maksamaan esim.lomamatkan puolestani, olisin kauniisti kieltäytynyt.Ei musta ole sellaiseen.
Ei vaan tuntunut hyvältä.Itsetunto mulla on aika ollut kohtalaisen hyvä, mutta huomasin, että tämä kaikki alkoi vaikuttamaan itsetuntooni negatiivisesti.Koin itseni joten huonommaksi ihmiseksi hänen rinnallaan.No juttu lopahti sitten, mutta loppupeleissä kuitenkin eri ongelmiin.Kavereita ollaan edelleen.
Mä kyllä luulen tietäväni, mitä sä ajattelet ja koet.Välillä vaan ajatuksia on vaikea pukea sanoksi.
Varmasti on vaikea elää "menestyjän" rinnalla.Sitä alkaa pikkuhiljaa tuntemaan itsensä jotenkin mitättömäksi, kun toinen saa kaiken huomion.Sellaisella ihmisellä on "vientiä".Tietty riippuu täysin miehestä, mihin hän lähtee mukaan.
Ei kai muu auta kuin ottaa härkää sarvista ja kertoa rehellisesti omat ajatuksensa miehelle, vaikka uskon sen olevan todella vaikeaa.Paljastaahan siinä rehellisesti jotain omasta sisimmästään.Ja siihen ei moni pysty.
Ei tästä varmasti paljoa apua sulle ollut, mutta tiedät, että joku voi hieman samankaltaisen jutun kokeneena ymmrtää fiiliksesi ja ajatuksesi.Eli et ole yksin.