Tulin uteliaisuuttani tälle sivulle.Kyllä on kamalaa tekstiä.Ajattelin kertoa oman tarinani.Petin vaimoani noin vuosi sitten,ensimmäistä ja viimeistä kertaa.Aivan,en tee sitä koskaan enää.Minulla oli suhde työkaverin,en tiedä miksi.Kotona oli asiat hyvin,mutta joku villitys iski.Vaimoni sai tietää ja riitojen jälkeen muutin pois.Yksin ollessani mietin mitä oikein tapahtui?En todella osaa selittää,tajusin,että rakastan vaimoani enemmän kuin ketään.Nyt olemme jälleen yhdessä,mutta niin paljon on muuttunut.Vaimo on jotenkin etäinen vaikka on läsnä.En tiedä miten voin koskaan hyvittää tai saada anteeksi.Olen tajunnut,että loukkasin häntä todella pahoin.En vain tiedä mitä teen.Haluan entisen vaimoni takaisin,haluan,että kaikki on taas hyvin.Voiko nainen ikinä antaa tuollaista tekoa anteeksi? Kertokaa se minulle.Kiitos.
Ei koskaan enää-
Mies-43....
161745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä tuollainen asia vaivaa vaimoasi pitkään ja voi olla, ettei ikinä unohda sisimmässä sitä :=(.
Anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa!!.
mies, ja toivottavasti oppinut virheestäsi. Mutta kuten edellinenkin kirjoittaja sanoi, että anteeksi voi antaa, unohtaa ei voi koskaan.
Sinun pitää nyt todella vakuttaa vaimollesi, että et koskaan enää toista pettämistä, ja että haluat olla tästä lähtien täysin uskollinen mies. Ja muista
ettet vilkuile missään tilanteissa muita naisia, niin ajan myöden vaimosikin uskoo että olet todella mies johon voi luottaa.
takaisin koska sen juuri olet menettänyt.
Se on pitkä prosessi johon sinä voit vaikuttaa päättyykö se hyvin.
Minua petettiin ja annoin anteeksi mutta koskaan en sitä unohda. En vieläkään pysty täysin luottamaan kumppaniini mutta tiedän hänen tekevän todella töitä saadakseen sen takaisin.
Itse jouduin tilanteeseen jossa olisin voinut aloittaa suhteen. Kuitenkin en siihen pystynyt vaikka halusinkin. Siksi mietinkin mikä sai kumppanini toisen syliin jos rakasti. Hänkään ei sitä pysty selittämään.
Se tekeekin asiasta vaikean kun itse ei pystynyt, halunnut loukata kumppania mutta kumppani pystyi siihen. Silloin miettii sitä koska se tapahtuu uudelleen.
En todellakaan tiedä miksi petin.Olen miettinyt ja miettinyt miksi sen tein.Siihen vaimonikin haluaisi vastauksen,mutta en osaa selittää.Vaimon kanssa on asiat ollut hyvin eikä pahempia riitoja ollut.Jotenkin vain sillon se tapahtui.Olen sanonut vaimolleni,että kadun ja en tee sitä koskaan enää.Enkä todella tee.Kun olin yksin kaipasin vaimoani helvetisti, sillon tajusin mikä idiootti olin.Yhden illan takia tuhosin avioliittoni.Haluaisin vain kaiken entisen takaisin,ja tiedän,että minun on tehtävä töitä,että luottamus palaa.
suhde työkaverisi kanssa, sitten kohta itket kuinka yhden illan takia tuhosit avipoliittosi.
Suhde vai yksi ilta?
Minulla oli suhde,jossa tekstailin ja soittelin tämän naisen kanssa.Tietoisesti sitten menin pettämään vaimoani.Ei ollut mikään kännipano.Enkä itke täällä,totean vain,että pettävä ihminenkin voi katua ja karvaasti.En vain ymmärrä itsekään miksi niin tein,enkä tiedä mitä ededs tällä palstalla teen.Kai vain puran pahaa oloa.
Sinulle kävi niinkuin monelle muullekin. Pidit ehkä tiedostamatta ovea auki, etsit jotain "pientä piristystä" elämääsi. Tuo piristys ilmestyi sitten työkaverin muodossa, alkoi viattomasti jutustelulla, silmäpelillä, vähitellen mukaan tuli muutakin. Venytit koko ajan omia rajojasi ja selitit itsellesi, että olet piristyksesi "ansainnut", olet sen arvionen, kaikki muutkin sitä harrastavat ja sinua hiveli se huomio, jota sait miehenä osaksesi. Sinusta oli kiva lähteä töihin aamuisin ja ajatuksesi karkasi vähän väliä salaisuuteesi sekä töissä että kotona. Lähdit mukaan peliin, joka kiehtoi ja jännitti, jossa oli kaksi pelaajaa, sinä ja suhteesi. Akti oli se finaali, jota odotit monta viikkoa, elit sen moneen kertaan etukäteen ja hekumoit ajatuksella. Nyt jälkeenpäin huomaat, että "jossittelu-vaihe" oli se, mikä sinut sai sekaisin ja uteliaisuutesi vei sinut ottamaan selvää miten kävisi, jos antaisit tilaisuuden. Nyt sitten sen tiedät. Akti oli pettymys, työkaveruus kärsi ja kotona alkoi helvetti.
Opit jotain itsestäsi ja elämästä. Hyvä kun kirjoitat tänne, avaat ajatuksia ja purat pahaa oloa. Älä tuomitse itseäsi liian ankarasti, teit virheen, mutta et tee sitä toista kertaa. Ilman kokemaasi kuvittelisit edelleen, että ruoho on siellä aidan takana vihreämpää.
vastaus.Jotenkin todella huumaannuin ja sekosin.Kohtelin vaimoani niin kuin inhoisin häntä.Se hävettää.Tämä työkaveri sai minut täysin sekaisin.Nyt inhottaa kun näenkin hänet.Minulla on todella kamala olo,kun ajattelen miten vaimoani kohtelin.Jos itselle olisi tehty noin,en tiedä olisiko minusta antamaan anteeksi.Olen sanonut vaimolleni,että antaa minulle toisen mahdollisuuden,aion olla luottamuksen arvoinen.Tiedän tosiaan,että ruoho ei ole aidan takana vihreämpää.Paska juttu,että pitää oppia se kantapään kautta.
Sinun mielikuvituksesi teki sinulle ikivanhan tepposen. Kuvittelit, että työkaverillasi on kaikki sellaiset piirteet, jota naisessa etsit ja ihailet. Teit hänestä etukäteen jonkinlaisen "ajatusten jumalattaren", johon vertasit vaimoasi. Mielesi etsi koko ajan syitä jatkaa finaaliin asti. Tutusta ja turvallisesta vaimosta tuli mielessäsi tylsä, sinua inhotti puheet arkipäiväisistä asioista, kaupassakäynnistä, sinua ärsytti vaimon tavat ja pukeutuminen, käyttäydyit kärsimättömästi. Jos sinulle olisi jossitteluvaiheessa kerrottu ja varoiteltu finaalin seurauksista, olisit suuttunut. Nyt jälkeenpäin huomaat, että se kiiltokuva, josta huumaannuit ja sekosit ei ollutkaan työkaverisi, vaan jotain, jota ei oikeasti ole olemassa kuin ajatuksissasi.
Kriisit kuuluvat parisuhteeseen. Uskottomuus on vaikea asia petetylle, se on aina seuraus, johon yrittää löytää syitä. Älä anna vaimosi etsiä syitä siihen peilistä, se johtaa vaan masennukseen ja pahaan oloon. Toisaalta itseruoskinnastakaan ei ole apua, elämänjano ja mielikuvitus vei sinua väärään suuntaan. Pysykää kosketuväleissä ja puhukaa asioista. Ihmisen iho on tärkeä aisti, kosketuksella voi kertoa enemmän kuin sanoilla, pidä vaimoasi hyvänä.
noita viisauksia? Onko omia kokemuksia?Eilen keskusteltiin vaimon kanssa pitkään ja hartaasti. Näytin näitä juttuja hänelle ja sain hymyn huulille.Oli hyvä ilta.Uskomatonta miten kaunis vaimoni on,kun hymyilee.Tajusin taas kuinka suunnattomasti hän minulle merkitsee ja kuinka paljon häntä rakastan.Jotenkin on tullut parempi mieli näistä kirjoituksista ja tuntuu,että kyllä tästä selvitään.Kiitos annoit minulle toivoa parempaaan.
Liikutuin lukiessani viestisi. Olen onnellinen siitä, että olette pystyneet juttelemaan ja purkamaan tunteiden vyyhteä. Tunteet menevät pitkään vuoristorataa, mutta varsinkin alamäissä on hyvä pitää mielessä yhteinen päämäärä. Sanoilla voi loukata pahasti, teoilla voi loukata pahasti, mutta kun on tahtoa, on myös nöyryyttä pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Sitähän rakkaus on, tahdon ja sydämen asia.
Minä kuulun niihin, jotka eivät elä viisaasti, mutta tekevät omista ja toisten virheistä johtopäätöksiä. Olin nuori, kun jouduin tilanteeseen, jossa riidan jälkeen poikaystävä veti ranteensa auki. Haava neulottiin, mutta minun sieluuni jäi siitä arpi. Se alkoi märkiä mielessä 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Tuntui siltä, että minut kiristettiin suhteeseen, jossa ei ole paha olla, mutta josta puuttuu jotain. Aloin pitää ovea auki. Etsin juttuseuraa netin kautta. Olen jutellut monien miesten kanssa pettämisestä, kuullut tarinoita ja lopuksi pettänyt itsekin. En ole ylpeä itsestäni. Opin sen, että maailma ei ole mustavalkoinen, jokainen suhde on erilainen, kaikkeen ei aina löydy järjellistä syytä. Loukkasin miestäni, mutta tiedän, että minun oli pakko puhkaista märkäpaise mielestäni. En ole enää katkera siitä mitä minulta puuttuu, vaan onnellinen siitä mitä minulla on. Parisuhteessa ei aina voi elää symbioosissa, siinä on kaksi ihmistä, joilla on omat kriisinsä. Joskus oman kriisin läpikäyminen saa tekemään tekoja, jotka satuttavat toista.
Eroaminen on helppo ratkaisu, se on ongelmien pakoilua. Yhdessä pysyminen ja kriisien ratkaiseminen on haaste, joka jälkeenpäin on suuri rikkaus ja vahvuus. Muista loppuelämäsi jokainen päivä mitä kirjoitit viestissäsi vaimostasi ja muista se myös sanoa hänelle. Onnea teille.
Oletko?
ei koskaan muutu ennalleen, se ensimmäinen loukkaus jää ikuisesti kalvamaan vaimosi mieltä,vuosia kun kuluu se kyllä haalistuu, liitosta voi kehittyä ihana kaikesta alku vaikeuksista huolimatta, mutta entiseen paluuta ei ole, siis jatkakaa tästä uutena erilaisina ihmisinä, avioliitot kehityy kokoajan aina tulee muutoksia, ei koskaan kannata talloa paikallaan, tutustu vaimoosi uudelleen hän on nyt eri ihminen niin sinäkin olet nyt eri mies .
vaimosi takaisin ja että kaikki on taas hyvin.
Varmasti vaimosikin haluaisi palata siihen hetkeen, kun et ollut vielä pettänyt ja "kaikki oli hyvin".
Petetyn osa on niin vaikea, kun ei ole voinut itse valita, petetäänkö häntä vai ei. Siksi sitä turhautuu ja on vihainen. Pettäjä voi katua tekemisiään, mutta miten petetty sitten käsittelee tilannetta, johon ei itse ollut vaikuttamassa... Kipeä ja hämmentävä tilanne petetylle.
Itse koen, että kerran voi antaa anteeksi ja mahdollisuuden toiselle parantaa tapojaan jne...
Toista kertaa en pystyisi (pystynyt), koska elämä olisi silloin yhtä epäluuloista "varpaillaan oloa".
Rakkaus on vahva voima. Jos sitä on riittävästi, saat anteeksi.
Ja sitten taas jos vaimosi haluaisi esim. erota ja löytäisi uuden miehen, mikä takaisi, että tuo uusi mies ei pettäisi. Olet ihan järkisyilläkin varmempi valinta kuin ihan outo henkilö, jota vaimosi ei tunne.
Toisinaan tällaiset kriisit puhdistavat ilmaa. Voihan olla, että olitte jotenkin turtuneet seisahtaneeseen ilmapiiriin liitossanne ja sitä piti nyt testata, onko sillä vielä pohja olemassa. Sinun oli otettava irtiotto selvittääksesi itsellesi, missä mennään liitossanne.
Kyllä te tästä selviätte. Jos ette selviä, sitä suuremmalla syyllä irtiottosi oli aiheellinenkin jollain tavalla.
Saihan tällä palstalla asiallista keskustelua aikaiseksi.Teillä on hyviä ohjeita,aion olla vaimolleni uskollinen.Sain uuden mhdollisuuden,aloitamme puhtaalta pöydältä.Kaikille tiedoksi ollaan oltu 15 vuotta yhdessä.Tuntuu kuin olisin vastarakastunut.Meidän ehkä täytyi kokea tämä,jotta näimme,että kuulumme todella yhteen.Tiedän,että tuotin vaimolleni suurta surua ja murhetta,mutta korvaan vastasuudessa kaiken sen.Tänne kirjottaminen helpotti,uskon,että saamme asiamme aikanaan kuntoon ja luottamus palaa.Minä melkein tyhmyyttäni menetin sen minulle tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen.Älkää toiset tehkö samaa virhettä.Kaikkea hyvää teille kaikille ja suuret kiitokset ystävällisistä neuvoista.Tässä on mies,joka ei enää koskaan petä.Kiitos.