Onneksi en lähtenyt

..ensi joulun varmaan vielä näet, mutta seuraavasta ei varmuutta sanoi lääkäri.

Olisin voinut olla yhteiskuntakelpoisempi ja lähteä perheen parista muualle töihin, tosin lastenhoito- asunto ja matkakuluineen olisi tuskin minulle mitään käteen jäänyt tai kotiin tuotavaksi jäädä mitään. Mutta jäin perheen pariin ja tein pätkää kun sain. Olen onnellinen siitä, että olen ollut huolehtimasa lapsistani, usein on ollut tuoreet, lisäaineettomat valmiit sämpylät kun nämä tulevat koulusta, joskus pullatkin. Olen ollut mukana lääkrikäynneillä, vanhempainilloissa, jopa pari kertaa koulun retkellä valvomassa, kun on ollut aikaa.

Jos olisin ollut jossain pk-seudulla yksin kaukana perheestä, niin mitä olisin saanut? Mitä se teitä paskanjauhajia olisi hyödyttänyt?
Minun elämäni on eletty ja vaikka työttömyys olikin masentavaa ja erityisesti ympäristön suhtautuminen masensi lisää, niin elin silti onnellisen elämän ja mikä tärkeintä, lapseni ovat onnellisia ja menestyvät, vanhin on jo aloittanut opiskelunsakin.

Mieleni tekisi toivoa vittumaista elämää kaikille masentajille, mutta en voi olla niin ilkeä. Hehän joutuvst elämään itsensä kanssa koko ajan, se on pahin rangaistus mitä heille voi olla.
5209
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Teit hyvän valinna. Perhe ja lapset ovat tärkeimmät.

Äänestä
  • Ehdottomasti.
    Ilmeisesti hoitamaton masennus on ollut osasyyllisenä sairauden laukeamisessa, mutta luultavasti olisin ollut masentuneempi jos olisin jättänyt lapseni oman onnensa nojaan. Myös pitkälle kehittyminen sen takia, kun olen kaikki oireet selittänyt stressillä tai masennuksella, toisaalta sen takia että rahapulassa olen käynyr vain arvauskeskuksessa. Sieltä sain diagnoosin alentunut hemoglobiini ja käskyn mennä hakemaan rautatabletteja. Kun aloin voida pahoin, oli pakko puuttua asiaan.

    Äänestä

  • masennus.. kirjoitti:

    Ehdottomasti.
    Ilmeisesti hoitamaton masennus on ollut osasyyllisenä sairauden laukeamisessa, mutta luultavasti olisin ollut masentuneempi jos olisin jättänyt lapseni oman onnensa nojaan. Myös pitkälle kehittyminen sen takia, kun olen kaikki oireet selittänyt stressillä tai masennuksella, toisaalta sen takia että rahapulassa olen käynyr vain arvauskeskuksessa. Sieltä sain diagnoosin alentunut hemoglobiini ja käskyn mennä hakemaan rautatabletteja. Kun aloin voida pahoin, oli pakko puuttua asiaan.

    ..kun työmarkkinakelpoiset, kaalepit ja muut valopäät alkavat moraalisaarnata siitä että pitää olla valmis lähtemään tai kouluttautumaan, linkittäkää tätä viestiä. Minähän lähdin kouluttautumaan alalle joka työllistää hyvin, tai ainakin aloitushetkell työllisti. Nyt lähden sorvaamaan kekäleitä..

    Äänestä

niin.

olen asunut melkein jokapuolella suomea. idässä en. lisäksi ulkomailla. työn perässä aina. nyt olen kirjoilla hesassa, olen työtön.

tuo työn perässä ramppaaminen on vanhemmiten alkanut itseänikin tympäseen. on toki lähes velaton osake, kesämökki ja mersunromukin.

mutta mua oikeesti ottaa pattiin pari asiaa.

sun kaltaset työtävieroksuvat kotirouvat

ja

sosiaalidemokraattinen puolue.

kummatkaan ei sais mitenkään liittyä Suomeen.

Äänestä
  • Niin. Meillä täällä maailmassa on ihan liian vähän lapsia, jotka voivat huonosti sen takia kun vanhemmille on ura tärkeä. On tärkeämpää tuotta yhteiskunnalle kuin omalle perheelleen.

    Suomi tarvitsee lisää nuoria, joista ei työn perässä laukkaavat vanhemmat välitä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


muualle.. kirjoitti:

..ensi joulun varmaan vielä näet, mutta seuraavasta ei varmuutta sanoi lääkäri.

Olisin voinut olla yhteiskuntakelpoisempi ja lähteä perheen parista muualle töihin, tosin lastenhoito- asunto ja matkakuluineen olisi tuskin minulle mitään käteen jäänyt tai kotiin tuotavaksi jäädä mitään. Mutta jäin perheen pariin ja tein pätkää kun sain. Olen onnellinen siitä, että olen ollut huolehtimasa lapsistani, usein on ollut tuoreet, lisäaineettomat valmiit sämpylät kun nämä tulevat koulusta, joskus pullatkin. Olen ollut mukana lääkrikäynneillä, vanhempainilloissa, jopa pari kertaa koulun retkellä valvomassa, kun on ollut aikaa.

Jos olisin ollut jossain pk-seudulla yksin kaukana perheestä, niin mitä olisin saanut? Mitä se teitä paskanjauhajia olisi hyödyttänyt?
Minun elämäni on eletty ja vaikka työttömyys olikin masentavaa ja erityisesti ympäristön suhtautuminen masensi lisää, niin elin silti onnellisen elämän ja mikä tärkeintä, lapseni ovat onnellisia ja menestyvät, vanhin on jo aloittanut opiskelunsakin.

Mieleni tekisi toivoa vittumaista elämää kaikille masentajille, mutta en voi olla niin ilkeä. Hehän joutuvst elämään itsensä kanssa koko ajan, se on pahin rangaistus mitä heille voi olla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu