kaikki vituiksko?

tuskin on raskaana, ainaki menkat oli viikko sitte.

Oon koittanu kertoo sille et mykkäkoulu vaan siirtää ongelmia. Joskus ne kummiski tulee esille. Mut ei se sitä tajua. Ja miä alan olla aika täynnä tätä koko hommaa. Se suuttuu ihan naurettavista asioista ja musta tuntuuki että teen/en tee mitä tahansa ni johan alkaa mykkäkoulu. Tänää sanoin aamulla että en jaksa kauan enää. Mitä järkee "kiduttaa" itteäni tälläsessä tilanteessa? Kummiski rakastan sitä ja haluaisin että voitaisiin jatkaa, mut toisaalta en taas halua sitä että mykkäkoulun loputtua ongelmat jää ratkaisemattomiksi ja ne vaan oottaa seuraavaa kertaa. Mietin just että pitäiskö lähtee litomaan. Tuntuu siltä, mut toisaalta se ei oo niin helppoo. Mitäs tehä?

jaahas kirjoitti:

Oon koittanu kertoo sille et mykkäkoulu vaan siirtää ongelmia. Joskus ne kummiski tulee esille. Mut ei se sitä tajua. Ja miä alan olla aika täynnä tätä koko hommaa. Se suuttuu ihan naurettavista asioista ja musta tuntuuki että teen/en tee mitä tahansa ni johan alkaa mykkäkoulu. Tänää sanoin aamulla että en jaksa kauan enää. Mitä järkee "kiduttaa" itteäni tälläsessä tilanteessa? Kummiski rakastan sitä ja haluaisin että voitaisiin jatkaa, mut toisaalta en taas halua sitä että mykkäkoulun loputtua ongelmat jää ratkaisemattomiksi ja ne vaan oottaa seuraavaa kertaa. Mietin just että pitäiskö lähtee litomaan. Tuntuu siltä, mut toisaalta se ei oo niin helppoo. Mitäs tehä?

.. pieni tauko suhteeseen tai muuten vaan antaisitte tilaa toisillenne? Ylipäätään tuo että toinen suuttuu jo melkein siitä ku päivää sanoo vois johtuu siitä että suhde on jostain kumman syystä alkanut ahistaa. Ja sit ku toinen ihan aiheesta inttää vieres et "mikä nyt taas on" ja 2puhuttais nyt" ni varmasti on viel enemmän hiilenä. Mulla oli aikoinaan eräässä suhteessa ihan sama juttu, tosin niihin aikoihin kärsin sitoutumiskammosta ja informoin asiasta jo seurustelun alussa. Sit ku parin kuukauden rajapyykki tuli vastaan ja tajusin et juttu vois olla vähän vakavammalla pohjalla ni alko ahistaa ihan vit****. Kiukuttelin joka asiast ja olin ku pyllyyn ammuttu karhu. Mieheni sitten tajus onneks tilanteen ja päätettiin yhdessä tuumin antaa vähän tilaa toisillemme. Oltiin sitten muutama päivä täysin erossa toisistamme kunnes mieheni soitti mulle ja päätettiin lähteä ihan perinteisille treffeille: mies haki mut kotoa, mentiin syömään, juteltiin kaikki asiat selväks ja sit mies toi mut kotiin. Tosin tuli hetken päästä takasin ku ei voitu olla erossa toisistamme ;). Mut se helpotti et sai parikin päivää olla itekseen ja miettiä mikä mättää ja puhua sit puolueettomalla maaperällä asiat halki. Päästiin me kihloihin ja synnytyssaliin asti tän miehen kaa mut yks asia johti toiseen ja molempien yllätykseks erottiin puol vuotta sitten. Mulla meni aikaa ennenku tajusin menettäneeni elämäni miehen.. Ehkä me viel joskus.. tai sitten ei..

Ottanut opiksi möhläyksestä kirjoitti:

.. pieni tauko suhteeseen tai muuten vaan antaisitte tilaa toisillenne? Ylipäätään tuo että toinen suuttuu jo melkein siitä ku päivää sanoo vois johtuu siitä että suhde on jostain kumman syystä alkanut ahistaa. Ja sit ku toinen ihan aiheesta inttää vieres et "mikä nyt taas on" ja 2puhuttais nyt" ni varmasti on viel enemmän hiilenä. Mulla oli aikoinaan eräässä suhteessa ihan sama juttu, tosin niihin aikoihin kärsin sitoutumiskammosta ja informoin asiasta jo seurustelun alussa. Sit ku parin kuukauden rajapyykki tuli vastaan ja tajusin et juttu vois olla vähän vakavammalla pohjalla ni alko ahistaa ihan vit****. Kiukuttelin joka asiast ja olin ku pyllyyn ammuttu karhu. Mieheni sitten tajus onneks tilanteen ja päätettiin yhdessä tuumin antaa vähän tilaa toisillemme. Oltiin sitten muutama päivä täysin erossa toisistamme kunnes mieheni soitti mulle ja päätettiin lähteä ihan perinteisille treffeille: mies haki mut kotoa, mentiin syömään, juteltiin kaikki asiat selväks ja sit mies toi mut kotiin. Tosin tuli hetken päästä takasin ku ei voitu olla erossa toisistamme ;). Mut se helpotti et sai parikin päivää olla itekseen ja miettiä mikä mättää ja puhua sit puolueettomalla maaperällä asiat halki. Päästiin me kihloihin ja synnytyssaliin asti tän miehen kaa mut yks asia johti toiseen ja molempien yllätykseks erottiin puol vuotta sitten. Mulla meni aikaa ennenku tajusin menettäneeni elämäni miehen.. Ehkä me viel joskus.. tai sitten ei..

Pitää varmaan kokeilla tota. Tosin asutaa saman katon alla, mut lähtö ei kyl oo mikää ongelma. Aattelin jos majoittuisin pariksi päiväksi kaverin luokse. Sanoin tossa vähän aikaa tyttöystävälle että homma ei voi jatkua näin. Tuntuu turhalta ees mitää puhua ku tuntuu että puhuisin itekseni. Ahistaa aika vitusti.

jaahas kirjoitti:

Pitää varmaan kokeilla tota. Tosin asutaa saman katon alla, mut lähtö ei kyl oo mikää ongelma. Aattelin jos majoittuisin pariksi päiväksi kaverin luokse. Sanoin tossa vähän aikaa tyttöystävälle että homma ei voi jatkua näin. Tuntuu turhalta ees mitää puhua ku tuntuu että puhuisin itekseni. Ahistaa aika vitusti.

Turha mun mielest pistää suoraan poikki jos kuitenkin rakastaa toista. Antakaa ajatuksille tilaa niin kyllä se siitä.. Voimahaleja sinnepäin!! Ei oo helppoa, tiedän sen..