Olen lukenut paljon samasta ongelmasta näillä palstoilla. Mutta ei silti tunnu löytyvän ratkaisua omaan ongelmaan.
Eli, olen ollut mieheni kanssa 5 vuotta, ja yksi lapsi on. Emme ole naimisissa, mutta lapsen ja yhteisen kodin takia elämme kuin naimisissa, joten kirjoitin tänne. Tuolla avoliitto-osastolla kun on niin paljon nuorien ja lapsettomien liittoihin painottuvia juttuja...
Meillä on liian pieni asunto, ja olemme suunnitelleet jo pitkään uuden talon rakentamista. Nyt pitäisi viimeistään hakea rakennusluvat, että lapsi saisi oman huoneen ennen kouluikää.
Olen jo kaksi vuotta murehtinut, että hakeako luvat ja rakentaa. Eikä ratkaisua vain tule.
Murhe johtuu siitä, että alun intohimoinen suhde laantui parin vuoden jälkeen. Kolmas vuosi harrastettiin seksiä enää parin kuukauden välein. Nyt kaksi vuotta on menty kokonaan ilman. En halua enää miestäni sillä tavalla. Hän on niinkuin kaveri, veli, ystävä.
Emme kumpikaan halua lapsen takia eroa. Mutta mieltäni raastaa suuresti, kun ei ole suhteessa sitä halua mennä toisen lähelle, ja rakastaa häntä.
Emme myöskään petä. On kamalaa, kun läheisyyttä ja seksiä ei ole kotona, eikä muuallakaan.
Meillä on hyvin samanlainen halu siihen, millaisen talon rakennamme. Emme myöskään riitele rahasta tai kotitöistä. Meillä on hyvin toimiva kämppis-suhde. Mutta riittääkö se? Itselleni ei tahdo riittää. No miksi ei riitä.. No ehkä kaipaisin ainakin joskus läheisyyttä, halailua, pussailua, seksiäkin. Mutta en mieheni kanssa. Hän ei vain jostain syystä ole alkuhuuman jälkeen sytyttänyt sillä tavalla.
Ja yritetty ollaan tosiaan, eikä olla erottu. Ollaan järjestetty kahden keskistä aikaa yms. loputtomiin. Mutta kun se toinen ei vain ole kaveritunnetta enempää enää.
Kuinka pitkään voi yrittää sinnitellä seksittömässä liitossa? Voiko se kestää? Itse tiedän, että en millään pysty olemaan loppuelämääni uskollinen, vaikka haluaisin. Kaipaan niin paljon rakkautta ja suudelmia, että heikko hetki vielä tulee jossain sopivassa tilanteessa jonkun kanssa. En haluaisi missään nimessä pettää, mutta en oikein kestä tässä suhteessakaan. Mikä neuvoksi? Emme kumpikaan kuitenkaan nimenomaan lapsen takia halua erota. Ja toinen syy, miksi emme halua erota, on juuri se, että molemmat haluamme samanlaisen kodin, eikä meillä ole riitaa asumisesta ja siihen liittyvästä.
Edellinen suhteeni kesti neljä vuotta, ja loppui samaan ongelmaan. Seksiä ja intohimoa oli kaksi vuotta. Kolmantena vuotena enää harvoin, ja neljäs vuosi sinniteltiin seksitöntä liittoa, sitten erottiin.
Sen vuoksi jotenkin tiedän, että se ei vaihtamalla parane. Enkä uudesta suhteesta haaveilekaan, päin vastoin! Jos eroaisin, ja antaisin miehelle samalla vapauden harrastaa seksiä muiden kanssa (nuoria kun vielä ollaan, kolmikymppisiä). Niin itse en halua enää koskaan uutta suhdetta! Haluan kyllä rakastua ja tuntea rakkautta. Mutta olen kahdessa pitkässä suhteessa jo huomannut, miten minulla aina käy. Parempi kai elää sitten loppuelämä sinkkuna saati alkaa uusi suhde, joka parin vuoden jälkeen kuitenkin laimenee, kolmen vuoden jälkeen seksi loppuu kokonaan, ja sitten mietitään enää eroa.
Ei sinkkuna elokaan herkkua aina ole. Mutta jos miettii, että sinkkuna ei voi esim, käpertyä toisen kainaloon nukkumaan, niin ei me sitä tehdä kyllä tässä suhteessakaan.
Mies on kyllä kaikin tavoin hyödyllinen, ja minä hänelle.
Esim. mies korjaa autot ja tekee remontit. Minä laitan ruuat, siivoan ja pesen pyykit. Molemmat käydään töissä ja jaetaan asumiskustannukset.
Miten minä sitten eron jälkeen autoni korjaan, tai mies laittaa ruokaa... tai sitten tulee kovin kalliiksi kun molemmat maksaisi yksin omaa asuntoa, kun nyt voidaan maksaa puoliksi.
Mitään yksinhuoltajuutta tai elatusmaksuja en myöskään halua, jos joku siitä piikittelee. Haluan yhteishuoltajuuden, jos ero tulee. Silloinhan se menee niin, että lapsi on puoliksi molemmilla, eikä kummankaan tarvitsee maksaa toiselle mitään, eikö se näin mene? Se on ainakin reilu peli. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi nainen haluaa yksinhuoltajuutta, jos mies on kuitenkin hyvä isä, ja haluaa osallistua puoliksi.
Kiitos, kun jaksoitte lukea.
Olisiko mielipiteitä, miten jatkaa tästä eteenpäin?
Olisko yhdessä jatkaminen ja ns. vapaa suhdekaan mikään ratkaisu? Eli jos seksiä ei ole kotona, saa hakea muualta...
Seksitön liitto
34
3662
Vastaukset
No, enpä ainakaan minä tuossa tilanteessa edes harkitsisi yhteisen rakennusprojektin aloittamista. Siinä kun menee vuosia (siis jos tekee suurimmalta osin yksin) eikä yhteistä aikaa ole senkään vertaa. Ainakin hermot menee... Aika paha haaste tuollaisessa tilanteessa ja melko sata varmasti viimeinen naula arkkuun.
Mitä tuohon seksittömään liittoon tulee, niin ei hyvältä vaikuta. Et itse ainakaan ole siihen tyytyväinen, luuletko että miehesi on?
Miksiköhän se seksi on kummassakin liitossa loppunut? Vaikutatko siihen itse? Läheisyyshän täytyy säilyttää ja sitä pitää vaalia. Ilman sitä intohimo kyllä hiipuu.
Ja olen tuosta eri mieltä - kyllä se vaihtamalla voi parantua. Mutta - kaikkeahan ei voi toisen osapuolen niskaan kaataa, puolet suhteen vastuusta kuuluu sinulle...
En oikein voi samaistua tilanteeseesi, kun olisin älähtänyt jo viikon pituiseen rakastelutaukoon. Ja jos et itse tunne mitään romanttisia tunteita kumppaniasi kohtaan, miksi ihmeessä haluaisit tämän kämppäkarveri -liiton jatkuvan? Ja vaikka itse "uhrautuisit" lapsesi tähden ja pysyisit seksittömässä liitossa vaikka loppuelämäsi, et voi kuitenkaan vaikuttaa siihen mitä miehesi tulee tekemään... Ehkä hänen mukavuudenhalunsa ei ole yhtä kestävää laatua?
Ja mitä tähän mukavuuteen tulee, (remontit, kustannusten jaot yms.) onko se kaiken muun uhraamisen arvoista?
Minä väittäisin ettei seksitön, pelkkä kaverisuhde joka perustuu mukavuudenhaluun, tule kestämään. Miksi ihmeessä edes haluaisit? Olet niin nuorikin vielä...
En voi väittää etteikö teillä avoin parisuhde voisi toimia - aika harvoilla se vain toimii. Ja kun ette tunne toisianne kohtaan romanttisia fiiliksiä, varmaan näistä "toisista" joku kolahtaa jompaan kumpaan ja koko yhteiselämä heittääkin äkkiä häränpyllyä.
Jos olisin sinä, lähtisin suhteesta. Mutta tietenkin teet omat ratkaisusi. Toivottavasti ne perustuu omiin haluihisi eikä pelkoihin tai uhrautumiseen.- ehkä näin
eri vaihtoehtoja. Olet varsin nuori. Käsitykset parisuhteesta ja sen huumasta ovat epärealistiset.
- on sinun..
Seksittömiä liittoja on aika paljon, niistä ei vaan puhuta ääneen.
Oikeastaan itse jo vastasit kysymykseesi kun sanoit, että haluat läheisyyttä ja seksiä, mutta et mieheltäsi. Aika paha tilanne, jos meinaatte kuitenkin taloa ruveta rakentamaan.
Seksuaalisuus on yksi perustarpeista, sitä ilman on kamala elää.
Itse olen seksittömässä liitossa. Yhdessä olemme olleet 15 vuotta, joista viimeiset 3 vuotta ilman seksiä. Minä en miestäni halua millään muotoa. Hän on aina ollut hyvin itsekäs sängyssä, enkä ole opetuksista huolimatta saanut häntä siinä asiassa muuttumaan. En siis suostu enää olemaan hänen masturbaatioreikänsä.
Mutta...mulla onkin rakastaja ja ihana sellainen! Seksi on mieletöntä ilotulitusta ja en enää koskaan suostu ilman seksiä elämään.
Pari vuotta vielä olen naimisissa, sitten alan pyristelemään irti. Syitä on monia, miksi en lähde vielä. - väitän että voi - kumpikin
on sinun.. kirjoitti:
Seksittömiä liittoja on aika paljon, niistä ei vaan puhuta ääneen.
Oikeastaan itse jo vastasit kysymykseesi kun sanoit, että haluat läheisyyttä ja seksiä, mutta et mieheltäsi. Aika paha tilanne, jos meinaatte kuitenkin taloa ruveta rakentamaan.
Seksuaalisuus on yksi perustarpeista, sitä ilman on kamala elää.
Itse olen seksittömässä liitossa. Yhdessä olemme olleet 15 vuotta, joista viimeiset 3 vuotta ilman seksiä. Minä en miestäni halua millään muotoa. Hän on aina ollut hyvin itsekäs sängyssä, enkä ole opetuksista huolimatta saanut häntä siinä asiassa muuttumaan. En siis suostu enää olemaan hänen masturbaatioreikänsä.
Mutta...mulla onkin rakastaja ja ihana sellainen! Seksi on mieletöntä ilotulitusta ja en enää koskaan suostu ilman seksiä elämään.
Pari vuotta vielä olen naimisissa, sitten alan pyristelemään irti. Syitä on monia, miksi en lähde vielä.tuo esille, että syy seksittömyyteen on se, että inhoaa ko. ihmistä/ ei rakasta enää / halveksii.
Eli en usko, että jos aidosti rakastaa, ei haluaisi.
- Kärsivä
Hei!
Otsikkoni mukaan, viestisi kuvaa aivan tarkasti meidän liittoamme. Meillä tosin meni yli 10 vuotta ja tarvittiin 2 lasta, ennen kuin vaimoni alkoi "oireilemaan" kuten sinä. Eli minä olen tässä se puutteessa elävä osapuoli. Vaikeaa on kummallakin.
Mikä sitten lääkkeeksi...Itse ehdottaisin ensimmäiseksi parisuhdeterapiaan hakeutumista. Siellä tilannetta käsitellään puolueettomasti ja mukaansa voi saada käyttäytymismalleja tai - ohjeita. Ja ainakin on sekin vaihtoehto tullut kokeiltua. Meillä vaimo ei tähän suostu, itse kävin sitten yksin kyselemässä asiasta. Se ei tietenkään paljon auta, molempien osallistuminen on tärkeää.
Haluttomuutesi voi olla myös hormonaalista, joten lääkäriinkin varmasti kannattaa ottaa yhteyttä.
En tiedä, miten teidän suhteenne laantui. Meillä tapahtui niin, että ajanpuutteen vuoksi sekä muiden ulkoisten stressitekijöiden vaikutuksesta jossakin vaiheessa seksiä ei ehditty tai "jaksettu" tarpeeksi harrastaa. Sitten seksin puute aiheutti henkisiä ongelmia suhteeseemme ( minä mökötin ), jotka puolestaan vielä entisestään saivat vaimoni loitontumaan minusta fyysisesti. Olen sitä mieltä, että jos mitään selvää syytä liiton hiipumiseen ei ole ( alkoholismi, pahoinpitelyt yms. ), niin rakkaus kuitenkaan ei voi noin vain kuolla, ellei sitten seksi lopu. Kuten siis nyt teillä ( ja meillä ) on käynyt tai käymässä.
"Sillä lähtee millä on tullutkin" sopii minun mielestäni yhdeksi kokeilun arvoiseksi jutuksi. Tämä voi tosin olla miehille helpomaa kuin naisille, naiset kun vaativat juuri tuon henkisen puolen myös olevan kohdallaan.
Eli, jos et nyt vallan seksistä oksenna, niin harrastakaa sitä vastenmielisyydestäsi huolimatta. Aluksi miehesi saa nautintoa ja sinä teet hänelle palveluksen. Kun aika kuluu, niin varmasti myös sinäkin alat kiinnostua asiasta, jos vain miehellesi kerrot, mitä haluat ja hän on valmis sinua kuuntelemaan. Parisuhdeterapeutit usein suosittelevat ( ainakin lehdissä ), että seksiin ei pitäisi suostua, jos ei tee mieli. Mielestäni tuon neuvon voi unohtaa, jos oikeasti haluaa suhteensa pelastaa. Seksin kieltäminen nimittäin aivan varmasti ajaa suhteen jollakin aikavälillä loppuun.
Tahtomalla jotakin asiaa ja tekemällä yhteysvoimin työtä sen saavuttamiseksi on rakennettu vaikka mitä ja menty avaruuteen. Seksiä halutaan vaikka ei "haluttaisi". Miksi ei siis vain voi päättää, että nyt harrastan seksiä ja tehdä niin? Hormonit alkaisivat elämään ja maailman näyttäessä paremmalta paikalta asiat voisivat seljetä. No, tahto on toisilla vahvempi kuin toisilla. Vaikea asia, jonka parissa minäkin siis taistelen koko ajan.- hieman.
Minusta vaikuttaa, että miehen on kovin vaikea ymmärtää, että jos nainen ei halua niin hän ei VOI.
Eihän mieskään voi, jos hän ei halua, silloin käy yleensä niin, että tarvittava välineistö ei ole toimintavalmiudessa. Naisesta taas ajatellaan, että eihän hänen tarvitse muuta kuin levittää haaransa ja "yrittää olla oksentamatta." Erikoista.
Mieheltä ei koskaan kukaan vaatisi samaa.
Käsittääkseni nainen ei myöskään yleensä vaatimalla vaadi seksiä, jos mies ei sitä halua. Nainen voi olla pahoillaan, loukkaantunut tai suuttunut, mutta hän ei kehota miestä tekemään tälle vastenmielisiä asioita. Nainen haluaa, että mies haluaisi häntä. Tietysti mieskin toivoo, että nainen haluaisi häntä, mutta se ei tunnu olevan samalla tavalla välttämätöntä.
Minä (naisena) en voisi kuvitellakaan, että harrastaisin sekunninkaan ajan seksiä, jos se olisi miehelle vastenmielistä. Ajatuskin oksettaa.
Olisi mukava, jos tauti "lähtisi sillä millä on tullutkin." Itse en vain usko siihen. Nainen voi yrittää, mutta hyvin todennäköinen lopputulos on, että hänestä tuntuu, että hänen haluillaan ja toiveillaan ei ole merkitystä kunhan toinen saa tyydytyksensä. Eli miehen tarpeet menevät hänen tarpeittensa edelle ei pelkästään niin, että miehen tyydytys on tärkeämpää vaan myös niin, että naisen kokema vastenmielisyys, arvottomuuden tunne ja pettymys ei paina vaakakupissa yhtään mitään miehen tyydytyksen rinnalla.
Minusta on tärkeää, että suhteen kumpikin osapuoli lähtee ajatuksissaan siitä, että mitä toinen ei halua, sitä hän ei voi. Sitten voidaan lähteä keskustelemaan siitä, mitä toinen haluaa ja voitaisiinko siitä lähteä liikkeelle ja kehittämään hommaa.
Muuten neuvosi ovat minusta ihan hyviä. Yhdessä tahtomalla ja työtä tekemällä voidaan päästä erinomaisiin lopputuloksiin asiassa kuin asiassa. Joskus se vaatii paljon kärsivällisyyttä, kipeiden asioiden kohtaamista tai toisaalta rajojen tunnustamista. Itseään voi toki myös kehoittaa ja vähän pakottaakin, kunhan ei pakota toista, syyllistä, velvoita ja tällä tavalla astu hänen itsemääräämisoikeutensa reviirille. Toista pakottamalla ei yleensä saa aikaan kuin katkeruutta, syyllisyyttä ja pettymystä, jotka ovat myrkkyä seksielämälle ja läheisyydelle. - ehkä ei voi
hieman. kirjoitti:
Minusta vaikuttaa, että miehen on kovin vaikea ymmärtää, että jos nainen ei halua niin hän ei VOI.
Eihän mieskään voi, jos hän ei halua, silloin käy yleensä niin, että tarvittava välineistö ei ole toimintavalmiudessa. Naisesta taas ajatellaan, että eihän hänen tarvitse muuta kuin levittää haaransa ja "yrittää olla oksentamatta." Erikoista.
Mieheltä ei koskaan kukaan vaatisi samaa.
Käsittääkseni nainen ei myöskään yleensä vaatimalla vaadi seksiä, jos mies ei sitä halua. Nainen voi olla pahoillaan, loukkaantunut tai suuttunut, mutta hän ei kehota miestä tekemään tälle vastenmielisiä asioita. Nainen haluaa, että mies haluaisi häntä. Tietysti mieskin toivoo, että nainen haluaisi häntä, mutta se ei tunnu olevan samalla tavalla välttämätöntä.
Minä (naisena) en voisi kuvitellakaan, että harrastaisin sekunninkaan ajan seksiä, jos se olisi miehelle vastenmielistä. Ajatuskin oksettaa.
Olisi mukava, jos tauti "lähtisi sillä millä on tullutkin." Itse en vain usko siihen. Nainen voi yrittää, mutta hyvin todennäköinen lopputulos on, että hänestä tuntuu, että hänen haluillaan ja toiveillaan ei ole merkitystä kunhan toinen saa tyydytyksensä. Eli miehen tarpeet menevät hänen tarpeittensa edelle ei pelkästään niin, että miehen tyydytys on tärkeämpää vaan myös niin, että naisen kokema vastenmielisyys, arvottomuuden tunne ja pettymys ei paina vaakakupissa yhtään mitään miehen tyydytyksen rinnalla.
Minusta on tärkeää, että suhteen kumpikin osapuoli lähtee ajatuksissaan siitä, että mitä toinen ei halua, sitä hän ei voi. Sitten voidaan lähteä keskustelemaan siitä, mitä toinen haluaa ja voitaisiinko siitä lähteä liikkeelle ja kehittämään hommaa.
Muuten neuvosi ovat minusta ihan hyviä. Yhdessä tahtomalla ja työtä tekemällä voidaan päästä erinomaisiin lopputuloksiin asiassa kuin asiassa. Joskus se vaatii paljon kärsivällisyyttä, kipeiden asioiden kohtaamista tai toisaalta rajojen tunnustamista. Itseään voi toki myös kehoittaa ja vähän pakottaakin, kunhan ei pakota toista, syyllistä, velvoita ja tällä tavalla astu hänen itsemääräämisoikeutensa reviirille. Toista pakottamalla ei yleensä saa aikaan kuin katkeruutta, syyllisyyttä ja pettymystä, jotka ovat myrkkyä seksielämälle ja läheisyydelle.yleistää, että jos "nainen ei halua, hän ei voi"!
Jos minä olisin kykenemätön tai siis en todella VOISI suostua sukupuolielämään, minun täytyisi inhota miestäni kovasti tai sitten olla vaikkapa riidan jälkeen henkisesti niin kaukana hänestä, että tuo yhteys tuntuisi väkivallalta!
Mutta jos puhutaan tavallisesta elämästä, jossa ollaan yhdessä ja eletään normaalia arkea, en ymmärrä miksi en VOISI tehdä vaikkapa sitä hänen mielikseen - vaikka en itse haluaisikaan! Toisaalta hän on tarkka siinä, ettei hän haluaisi ellen minä myöskin halua ja minä taas koen sen ongelmalliseksi. Minun pitäisi siis vielä VOIMISEN lisäksi HALUTA ja se on kyllä joskus aivan mahdotonta!
Olemme jo aika ikääntyviä ja katson tämän tilanteen siitä johtuvaksi nykyisin. Haluaisin vanheta rauhassa ilman mitään suorituspaineita tässä asiassa ja olemme siitä paljon keskustelleet myös. Minä suon hänelle tuon ilon mielelläni, koska hän on mieheni - meillä on pitkä liitto takana ja perhettäkin mukavasti. Jos taas hän haluaisi minun haluavan enkä minä pysty siihen niin siinä asiassa täytyy kyllä hänen joustaa - minä joustan omalta osaltani.
Onko tämä niin kummallista? Täydellisyyttä ei taida löytyä tästä maailmasta - tai minä en ainakaan sitä tavoittele. Minulle riittää tämä tavallinen elämä. - väitän
ehkä ei voi kirjoitti:
yleistää, että jos "nainen ei halua, hän ei voi"!
Jos minä olisin kykenemätön tai siis en todella VOISI suostua sukupuolielämään, minun täytyisi inhota miestäni kovasti tai sitten olla vaikkapa riidan jälkeen henkisesti niin kaukana hänestä, että tuo yhteys tuntuisi väkivallalta!
Mutta jos puhutaan tavallisesta elämästä, jossa ollaan yhdessä ja eletään normaalia arkea, en ymmärrä miksi en VOISI tehdä vaikkapa sitä hänen mielikseen - vaikka en itse haluaisikaan! Toisaalta hän on tarkka siinä, ettei hän haluaisi ellen minä myöskin halua ja minä taas koen sen ongelmalliseksi. Minun pitäisi siis vielä VOIMISEN lisäksi HALUTA ja se on kyllä joskus aivan mahdotonta!
Olemme jo aika ikääntyviä ja katson tämän tilanteen siitä johtuvaksi nykyisin. Haluaisin vanheta rauhassa ilman mitään suorituspaineita tässä asiassa ja olemme siitä paljon keskustelleet myös. Minä suon hänelle tuon ilon mielelläni, koska hän on mieheni - meillä on pitkä liitto takana ja perhettäkin mukavasti. Jos taas hän haluaisi minun haluavan enkä minä pysty siihen niin siinä asiassa täytyy kyllä hänen joustaa - minä joustan omalta osaltani.
Onko tämä niin kummallista? Täydellisyyttä ei taida löytyä tästä maailmasta - tai minä en ainakaan sitä tavoittele. Minulle riittää tämä tavallinen elämä.jos haluaa - olla toiselle hyvä.
Seksi on paljon muutakin kuin yhdyntä. Mies voi tyydyttää naisen ilman stondista muilla keinoin, jos haluttomuus nyt on niin vakavaa, että ei ota eteen. Leikkikalutkin on keksitty.
Samaten nainen voi.
Jos muka ei voi, ei edes tosissaan yritä.
Lisäksi tosiaan voi mennä terapiaan, lääkärille. Eikä vain toistaa mantraa "en voi, en voi, en voi, en voi, en voi, en voi". - vaimo- ja äiti-immeinen
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Avioliitto on nimenomaan tahtoasia. Halut vähenevät varmasti vääjäämättä, mutta perheen vuoksi on yritettävä kaikkensa. Ja kuten sanoit, kun "suostuu" vaikkei haluttaisikaan, saattaa yllättyä itsekin. Jos miehellä haluja riittää, ei ole hätää, sillä nainen pärjää "vähemmilläkin haluilla".
- Kärsivä
hieman. kirjoitti:
Minusta vaikuttaa, että miehen on kovin vaikea ymmärtää, että jos nainen ei halua niin hän ei VOI.
Eihän mieskään voi, jos hän ei halua, silloin käy yleensä niin, että tarvittava välineistö ei ole toimintavalmiudessa. Naisesta taas ajatellaan, että eihän hänen tarvitse muuta kuin levittää haaransa ja "yrittää olla oksentamatta." Erikoista.
Mieheltä ei koskaan kukaan vaatisi samaa.
Käsittääkseni nainen ei myöskään yleensä vaatimalla vaadi seksiä, jos mies ei sitä halua. Nainen voi olla pahoillaan, loukkaantunut tai suuttunut, mutta hän ei kehota miestä tekemään tälle vastenmielisiä asioita. Nainen haluaa, että mies haluaisi häntä. Tietysti mieskin toivoo, että nainen haluaisi häntä, mutta se ei tunnu olevan samalla tavalla välttämätöntä.
Minä (naisena) en voisi kuvitellakaan, että harrastaisin sekunninkaan ajan seksiä, jos se olisi miehelle vastenmielistä. Ajatuskin oksettaa.
Olisi mukava, jos tauti "lähtisi sillä millä on tullutkin." Itse en vain usko siihen. Nainen voi yrittää, mutta hyvin todennäköinen lopputulos on, että hänestä tuntuu, että hänen haluillaan ja toiveillaan ei ole merkitystä kunhan toinen saa tyydytyksensä. Eli miehen tarpeet menevät hänen tarpeittensa edelle ei pelkästään niin, että miehen tyydytys on tärkeämpää vaan myös niin, että naisen kokema vastenmielisyys, arvottomuuden tunne ja pettymys ei paina vaakakupissa yhtään mitään miehen tyydytyksen rinnalla.
Minusta on tärkeää, että suhteen kumpikin osapuoli lähtee ajatuksissaan siitä, että mitä toinen ei halua, sitä hän ei voi. Sitten voidaan lähteä keskustelemaan siitä, mitä toinen haluaa ja voitaisiinko siitä lähteä liikkeelle ja kehittämään hommaa.
Muuten neuvosi ovat minusta ihan hyviä. Yhdessä tahtomalla ja työtä tekemällä voidaan päästä erinomaisiin lopputuloksiin asiassa kuin asiassa. Joskus se vaatii paljon kärsivällisyyttä, kipeiden asioiden kohtaamista tai toisaalta rajojen tunnustamista. Itseään voi toki myös kehoittaa ja vähän pakottaakin, kunhan ei pakota toista, syyllistä, velvoita ja tällä tavalla astu hänen itsemääräämisoikeutensa reviirille. Toista pakottamalla ei yleensä saa aikaan kuin katkeruutta, syyllisyyttä ja pettymystä, jotka ovat myrkkyä seksielämälle ja läheisyydelle.Alkuperäiseen kysymykseen näyttää tulleen aika hyviä vastauksia, toivottavasti ratkaisu löytyy.
Se ihmetyttää, että miksi vastauksissa pitää tehdä asiat niin sukupuolisidonnaisiksi? Nämä ongelmat ovat molemminpuolisia, eli myös naiset voivat olla se paitsioon jäänyt osapuoli ja mies kokee ongelmia seksuaalisuutensa ja tunteidensa kanssa.
"Tarvittava välineistö ei ole toimintavalmiudessa". Niinpä niin, olisikohan sitten joissakin tapauksissa mahdollista, että "kyvytön" mies, jos "kykenisi", kuitenkin voisi yhdyntää mahdollisen solmun aukaisemiseksi harrastaa vaimonsa mieliksi, jos tämä juuri sitä haluaa? Naisilla ei tätä "välineongelmaa" ole, vaan ongelma on usein itse luotu tai syntynyt oman pään sisälle. Tietoisella päätöksellä seksin harrastaminen on siis mahdollista, miksi sitä ei voi kokeilla? Ja tosiaan, en minä puhunut yhdynnästä tuolla aikaisemmin, niin että niitä haarojakaan ei tarvitse levitellä - ja mieskin voi vaimonsa tyydyttää jotenkin muuten kuin "välineellään"!
Itse (miehenä) koen syvää tuskaa siitä, että vaimoni ei halua minua, eikä edes tee asian hyväksi mitään. Mitä tulee siihen, että minun tarpeeni jotenkin olisivat "tärkeämmät" kuin vaimoni, ei tietenkään pidä paikkaansa. Mutta onko sitten niin, että minun tarpeitani, jotka ovat yhtä paljon fyysisiä kuin henkisiä, ei sitten tarvitse huomioida, koska minähän haen kuitenkin vain "tyydytystä"? Entä minun pettymykseni ja arvottomuuden tunteeni? Ovatko ne vähäisempiä, kuin puolisoni vastaavat tunteet, jos tämä "pakottautuu" harrastamaan seksiä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on jo tehty lapsia ja koettu vaikka mitä yhdessä?
Kyllä sitä paitsi näiden keskustelujen perusteella miehiltäkin vaaditaan ihan samoja asioita kuin naisilta, ja päinvastoin!
Ei pakottamista, paitsi itsensä kohdalla, on hyvä lähtökohta ja siinä tosiaan pitääkin pysyä. Harrastakaa sitä seksiä!
- tilanne.
Sellaista tuli mieleen, että oletko keskustellut tästä asiasta ihan rehellisesti miehesi kanssa? Samoin kuin kirjoitit tänne?
Tietääkö mies, että et enää halua häntä ja että et usko että tulet koskaan haluamaankaan? Ja jos tietää/tietäisi, millä tavalla se vaikuttaisi hänen tulevaisuudesuunnitelmiinsa?
Ennen kaikkea sinun ehkä pitäisi olla rehellinen miehellesi. Teidän pitäisi yhdessä puhua näistä asioista ja päättää, mitä teette.
Kirjoituksestasi sai sen kuvan, että ette ole mitenkään riidoissa miehesi kanssa, tulette toimeen, arki sujuu hienosti ja olette hyviä ystäviä keskenänne. Siis tämä seksittömyys, läheisyyden puute ja sen tuoma paha mielikään ei heijastu suhteeseenne mitenkään? Se on aika erikoista. Jotenkin tuli mieleen, että ehkä teillä (/sinulla) on muutenkin ongelmia tunteiden näyttämisessä ja käsittelemisessä. Millaista oli omassa perheessäsi, oltiinko pidättyväisiä ja kohteliaita, koskaan ei riidelty? Tämä on tietysti vain ihan arvailua.
Sanot myös, että et usko, että voisit pidemmän päälle olla seksuaalisesti kiinnostunut kenestäkään muustakaan. Haluaisit siis irtosuhteita. Arki tappaa intohimon, tai ehkä jopa se, että tunnet toisen liian hyvin ja läpikotaisin, tekee hänestä sinulle "veljen", jota et voi enää haluta seksuaalisessa mielessä. Olisiko mahdollista käsitellä tätä ongelmaa jotenkin? Minulla on joskus ollut vähän samalaisia tuntemuksia, joudun suhteessa pitämään välillä hiukan etäisyyttä ja olemaan itsenäinen, jotta mies ei muutu liikaa "perheenjäseneksi" niinkuin veli tai isä. Voi kuulostaa pahalta mutta en tarkoita etteikö mies olisi perheenjäsen siinä kuin muutkin. Asiaa on vaikea selittää.
Ihannetilannehan olisi, että asia voitaisiin jotenkin käsitellä ja sen yli päästäisiin. Suhteennehan on muuten mitä mainioin.
Sinkkuus voi tuntua hyvältä vaihtoehdolta, mutta se tuo mukanaan uusia ongelmia. Sanot että haluat ihastua, rakastua ja harrastaa seksiä, mutta et halua uutta suhdetta. Oletko ajatellut, että kun tunne loppuu, vaihdat aina uuden kohteen ihastumisellesi? Kuitenkin ihastuksesi kohteet ovat myös ihmisiä, jotka voivat toivoa ja hyvin todennäköisesti toivovatkin suhteelta myös muuta, sitoutumista jne. Vai ajatteletko, että tarjolla on paljonkin ehdokkaita, jotka haluavat elämältä aivan samaa kuin sinä? Et voi mitenkään välttyä syyllisyydeltä, jonka sellainen elämä aiheuttaa. Se pilaa varmasti myös hellyyden ja intohimon näistä suhteista. Minusta se ei kuulosta vastuullisen ihmisen ratkaisulta.
Itse ajattelisin näin, että jos koen, että minulla on ongelma ja että ongelma on nimenomaan minun, niin velvollisuuteni puolisoa kohtaan on edes yrittää selvittää sitä jotenkin. Vaikea sanoa, olisiko ratkaisu sitten terapia tai jokin muu. Seksuaaliterapeuttejahan on nykyään tarjolla ja ovat kuuleman mukaan ihan osaaviakin. Eikö olisi hienoa, jos saisit jonkin lukon aukeamaan ja voisit ihastua omaan mieheesi uudelleen ja haluta häntä kuten suhteenne alussa? Sehän olisi mahtavaa. - .Alkuperäinen.
Olemme kyllä keskustelleet mieheni kanssa asiasta useasti. Hänelle olen sanonut, etten tunne enää sitä rakkautta, jota alussa. Ja välillä tuntuu, etten enää pysty tarjoamaan muuta kuin ystävyyttä. Mies on aina ottanut asian kovin hienosti, ja haluaa jatkaa suhdetta siitä huolimatta, vaikka seksi loppuisi kokonaan. Vaikka hän tietysti toivoo, ettei loppuisi.
Ehkä kyllästymiseni miehiin johtuu enemmän juuri liiasta läheisyydestä, saati siitä, ettei oltaisi yhdessä tarpeeksi. Koska yhteistä aikaa on ollut riittämiin. Ehkä kaipaisin enemmän nimenomaan etäisyyttä, saati lisää yhteistä aikaa.
Etäisyys kyllä toisaalta saa katselemaan muita miehiä, ja se taas ei ole suhteelle hyväksi...
Taustani omassa perheessä ei ole mitä mainioin. Omat vanhempani erosivat, kun olin pieni. Isä on sanonut minulle aikanaan, että on helpottunut, kun muutti äidin luota pois. Kummallakaan vanhemmista ei ole uutta suhdetta. Siitä saa jotenkin kieroutuneen kuvan, että kun omat vanhemmat ovat eläneet kauhean liiton ja "päässeet siitä pois". Eivätkä enää ikinä ala uuteen suhteeseen. Niin ei kai sitä itsekään osaa ajatella, että alkuhuuman jälkeen voisi olla enää mitään muuta kuin sietämistä?
Nostettiin taas miehen kanssa ihan kissa pöydälle tästä asiasta. Ja päätimme, että emme ala sitä rakennusprojektia vielä. Vaikka lapsi tarvitsee pian oman huoneen, emme voi alkaa rakentamaan tässä tilanteessa. Eli emme rakenna taloa vielä. Koitamme nyt sitten vielä rakentaa tätä parisuhdetta ihan rauhassa. Vaikka tila käy ahtaaksi, niin ei kukaan tee kesken jääneellä rakennusprojektillakaan mitään, jos kesken kaiken ero tulee.
Ei aavistustakaan, miten sen rakkauden tunteen saa tästä vielä syttymään. Mutta onneksi meillä molemmat haluaa yrittää.
En olisi pariterapiaakaan vastaan, mutta kynnys varata aikaa on liian suuri. Jos mies olisi sen järjestänyt, ja pyytäisi mukaan, menisin. Mutta hän ei ole sen tyylinen, että järjestelisi tuollaisia.
Koitetaan nyt sitten vielä kaikin mahdollisin muin keinoin. Ei ainakaan hätäisesti erota. Eikä aleta rakentamaan, vaikka rakennusprojektin siirtyminen harmittaakin.
Olen miettinyt tuotakin, että alkaisiko sitä haluta seksiä, jos sitä vain tekisi, vaikka ei niin haluttaisi aloittakaan? Vai muuttuuko se vain vastenmielisemmäksi?
Mitä jos sovittaisiin miehen kanssa vaikka, että harrastetaan seksiä joka kuun ensimmäinen lauantai, vaikka ei haluttaisikaan? Eikä minua kyllä tosiaan haluta, ja ajatuksesta tulee hieman halpa olo..... Mutta alkaako sitä sitten haluta, jos vaan aloittaa seksin, vaikka ei tee mieli?
Kyllä toisaalta ihan nautin aikoinani seksistä mieheni kanssa. Mutta koska se henkinen halu nykyään puuttu, tuntuu jotenkin kummallselta harrastaa seksiä pelkän fyysisen himon takia, ilman minkäänlaista henkistä halua juuri siihen henkilöön. Tulee sellainen olo, että samantien voisi harrastaa seksiä kenen tahansa vastaantulijan kanssa, jos henkistä tunnetta ei tarvita.- se on
positiivista, että voitte keskustella avoimesti ja ilman sarvia ja hampaita.
Suhteenne kuulostaa kyllä säilyttämisen arvoiselta.
Rakentaahan voi myöhemminkin, on ihan viisasta, että ette ota tässä vaiheessa suhteelle lisää painolastia.
Älä arastele terapiaan hakeutumista, ei se ole sen erikoisempaa kunhan alkuun pääsee. Siitä voi olla paljon hyötyä! Toisaalta jos se ei toimi teille, voittehan aina lopettaa kun haluatte.
Voithan sanoa miehelle, että hän voi varata teille ajan, mikäli haluaa, koska sinä arastelet asiaa.
Tuo "joka kuun ensimmäinen lauantai" voi kyllä olla ihan hyväkin idea. Voihan sitä ainakin kokeilla, ei se mahdotonta ole, että löydätte jossakin vaiheessa "kadonneen sävelen." Sitä voisi ajatella niin, että teet sen itsesi ja puolison vuoksi ja parhaaksi. Olettehan sentään aviopari, eihän asiaan siis mitään "halpaa" liity.
Perhetaustastasi voisi löytyä jotain selitystä ongelmille, mutta sitä ei voi tietää näin vähillä tiedoilla. Ehkä voit itse ottaa siitä selvää. Terapeutin luona näistäkin asioista voisi puhua ja saada vinkkejä ja ajattelemisen aihetta.
Hätäisesti ei kannata tehdä mitään.
Kyllä minulla usein halut heräävät pelkästään yrittämällä ja eläytymällä toimintaan. Sitä voi myös opetella ihan määrätietoisesti. Miehesi vaikuttaa keskustelutaitoiselta ja huomaavaiselta puolisolta. Ehkä opitte keskustelemaan myös seksiin liittyvistä asioista. Lähtekää liikkeelle jostakin pienestä ja vaihtakaa kokemuksia. Tehkää lisää sitä, mikä tuntui hyvältä ja jättäkää ne pois, jotka ovat ikäviä ja vaivaannuttavia. Saatat vielä innostua, kun pääset vauhtiin.
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Seksistä nauttiminen vaatii aina hiukan itsekkyyttä ja heittäytymistä hetkeen. Jos alat ajatella että onkohan sitä henkistä halua nyt vai onko tämä vain pelkkää fyysistä, putoat kärryiltä takuuvarmasti heti. Minä ainakin mietin usein aivan muita asioita, minulla on omat fantasiani, joita en ole edes kertonut miehelle. Se ei kuitenkaan vähennä läheisyyttä tai nautintoa yhtään. Seksi on parasta sillion, kun ollaan "yhdessä itsekkäitä." Samalla kun annetaan toiselle jotakin, "tehdään" tai "annetaan" jotakin myös itselle. - chanel3
se on kirjoitti:
positiivista, että voitte keskustella avoimesti ja ilman sarvia ja hampaita.
Suhteenne kuulostaa kyllä säilyttämisen arvoiselta.
Rakentaahan voi myöhemminkin, on ihan viisasta, että ette ota tässä vaiheessa suhteelle lisää painolastia.
Älä arastele terapiaan hakeutumista, ei se ole sen erikoisempaa kunhan alkuun pääsee. Siitä voi olla paljon hyötyä! Toisaalta jos se ei toimi teille, voittehan aina lopettaa kun haluatte.
Voithan sanoa miehelle, että hän voi varata teille ajan, mikäli haluaa, koska sinä arastelet asiaa.
Tuo "joka kuun ensimmäinen lauantai" voi kyllä olla ihan hyväkin idea. Voihan sitä ainakin kokeilla, ei se mahdotonta ole, että löydätte jossakin vaiheessa "kadonneen sävelen." Sitä voisi ajatella niin, että teet sen itsesi ja puolison vuoksi ja parhaaksi. Olettehan sentään aviopari, eihän asiaan siis mitään "halpaa" liity.
Perhetaustastasi voisi löytyä jotain selitystä ongelmille, mutta sitä ei voi tietää näin vähillä tiedoilla. Ehkä voit itse ottaa siitä selvää. Terapeutin luona näistäkin asioista voisi puhua ja saada vinkkejä ja ajattelemisen aihetta.
Hätäisesti ei kannata tehdä mitään.
Kyllä minulla usein halut heräävät pelkästään yrittämällä ja eläytymällä toimintaan. Sitä voi myös opetella ihan määrätietoisesti. Miehesi vaikuttaa keskustelutaitoiselta ja huomaavaiselta puolisolta. Ehkä opitte keskustelemaan myös seksiin liittyvistä asioista. Lähtekää liikkeelle jostakin pienestä ja vaihtakaa kokemuksia. Tehkää lisää sitä, mikä tuntui hyvältä ja jättäkää ne pois, jotka ovat ikäviä ja vaivaannuttavia. Saatat vielä innostua, kun pääset vauhtiin.
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Seksistä nauttiminen vaatii aina hiukan itsekkyyttä ja heittäytymistä hetkeen. Jos alat ajatella että onkohan sitä henkistä halua nyt vai onko tämä vain pelkkää fyysistä, putoat kärryiltä takuuvarmasti heti. Minä ainakin mietin usein aivan muita asioita, minulla on omat fantasiani, joita en ole edes kertonut miehelle. Se ei kuitenkaan vähennä läheisyyttä tai nautintoa yhtään. Seksi on parasta sillion, kun ollaan "yhdessä itsekkäitä." Samalla kun annetaan toiselle jotakin, "tehdään" tai "annetaan" jotakin myös itselle.Tässä ei kukaan huomannut ottaa puheeksi sitä,että se seksi EI tarkoita välttämättä vain sitä "panemista",vaan se aloitus voisi olla esim. yhteinen illallinen,jonka jälkeen kynttilät palamaan...kevyttä juttelua, (ei rakennusprojektista:)) hellää läheisyyttä toisen kainalossa,kevyttä "tunnustelua" tilanteeseen...
Yhteinen saunailta,suihku,ihan mikä vaan,joka voisi virittää vaimonkin otollisempaan mielentilaan PIKKUHILJAA!! Tiedät varmasti mitä ajan takaa:)
Ei kukaan voi yhtäkkiä estotta antautua kylmästi suoraan seksiin tällaisen sisko/veli-syndrooman jälkeen,vaan hommaa voisi lähestyä varovasti,ja opettelemalla tuntemaan toinen UUDELLEEN!
Pariterapia on hyvä ajatus,ja kun sen ekan askelen ottaa,loppu käy aina helpommin ja helpommin! Saisitte solmut auki.
hienoa,että harkitset vielä asiaa,ja tuntuu,että kuitenkin siellä sisälläsi palaa ihan hienoinen liekki miestäsi kohtaan...se vaan on ollut ehkä tuhkan peitossa tämän ajan!
ONNEA ja TSEMPPIÄ jatkoon! - chanel3
se on kirjoitti:
positiivista, että voitte keskustella avoimesti ja ilman sarvia ja hampaita.
Suhteenne kuulostaa kyllä säilyttämisen arvoiselta.
Rakentaahan voi myöhemminkin, on ihan viisasta, että ette ota tässä vaiheessa suhteelle lisää painolastia.
Älä arastele terapiaan hakeutumista, ei se ole sen erikoisempaa kunhan alkuun pääsee. Siitä voi olla paljon hyötyä! Toisaalta jos se ei toimi teille, voittehan aina lopettaa kun haluatte.
Voithan sanoa miehelle, että hän voi varata teille ajan, mikäli haluaa, koska sinä arastelet asiaa.
Tuo "joka kuun ensimmäinen lauantai" voi kyllä olla ihan hyväkin idea. Voihan sitä ainakin kokeilla, ei se mahdotonta ole, että löydätte jossakin vaiheessa "kadonneen sävelen." Sitä voisi ajatella niin, että teet sen itsesi ja puolison vuoksi ja parhaaksi. Olettehan sentään aviopari, eihän asiaan siis mitään "halpaa" liity.
Perhetaustastasi voisi löytyä jotain selitystä ongelmille, mutta sitä ei voi tietää näin vähillä tiedoilla. Ehkä voit itse ottaa siitä selvää. Terapeutin luona näistäkin asioista voisi puhua ja saada vinkkejä ja ajattelemisen aihetta.
Hätäisesti ei kannata tehdä mitään.
Kyllä minulla usein halut heräävät pelkästään yrittämällä ja eläytymällä toimintaan. Sitä voi myös opetella ihan määrätietoisesti. Miehesi vaikuttaa keskustelutaitoiselta ja huomaavaiselta puolisolta. Ehkä opitte keskustelemaan myös seksiin liittyvistä asioista. Lähtekää liikkeelle jostakin pienestä ja vaihtakaa kokemuksia. Tehkää lisää sitä, mikä tuntui hyvältä ja jättäkää ne pois, jotka ovat ikäviä ja vaivaannuttavia. Saatat vielä innostua, kun pääset vauhtiin.
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Seksistä nauttiminen vaatii aina hiukan itsekkyyttä ja heittäytymistä hetkeen. Jos alat ajatella että onkohan sitä henkistä halua nyt vai onko tämä vain pelkkää fyysistä, putoat kärryiltä takuuvarmasti heti. Minä ainakin mietin usein aivan muita asioita, minulla on omat fantasiani, joita en ole edes kertonut miehelle. Se ei kuitenkaan vähennä läheisyyttä tai nautintoa yhtään. Seksi on parasta sillion, kun ollaan "yhdessä itsekkäitä." Samalla kun annetaan toiselle jotakin, "tehdään" tai "annetaan" jotakin myös itselle.Edellinen vastaaja olikin osannut ottaa tämän asian huomioon...sorry,kun luin liian hätäisesti - ei ollut tarkoitus vaikuttaa näsäviisaalta:D
- että sä
olet sekoittanut sen alkuhuuman, kiihkon, rakastumisen tunteen siihen oikeaan rakkauteen jossa halutaan tehdä toisen puolesta asioita ja toinen haluaa tehdä sun puolesta asioita.
Rakastaminen on tahdon asia, ei tunne joka tulee itsekseen. Rakkautta täytyy hoitaa ja hoivata, antaa sille jotain niin saa jotain takaisinkin.
Mihin sinä ihastuit miehessäsi? Mieti ne jutut ja sitten ala taas ihailla niitä asioita hänessä.
Minä en ikinä olisi päästänyt suhdettani tuohon jamaan että seksiä ei ole kuin kerran 2 vuodessa tai vuodessa. - Nutturatäti
Ruvetkaa avoimeen suhteeseen. Sopikaa että kumpikin saa pitää muita seksisuhteita.
Kun kerran arkielämänne sujuu sopuisasti ja pystytte juttelemaan noinkin hankalista asioista ja lapsikin on, niin turha seksittömyyden vuoksi on erota. Mutta ei puutteessakaan pidä elää. Avoin liitto on juuri teille sopiva ratkaisu. Sitä tuskin kuitenkaan kukaan terapeutti rohkenee suositella.
>>>Mitä jos sovittaisiin miehen kanssa vaikka, että harrastetaan seksiä joka kuun ensimmäinen lauantai, vaikka ei haluttaisikaan?>>>
Erittäin huono idea. Seksistä katoaa loputkin nautinnot ja se muuttuu kamalaksi pakkopullaksi.
Joskus voi antaa toisen mieliksi, mutta silloin pitää osata uskottavasti näyttää siltä että itsekin nauttii. Muuten toiselle vasta viheliäinen olo tuleekin. Määräpäivinä ei missään tapauksessa.
>>>Ehkä kyllästymiseni miehiin johtuu enemmän juuri liiasta läheisyydestä, saati siitä, ettei oltaisi yhdessä tarpeeksi. Koska yhteistä aikaa on ollut riittämiin. Ehkä kaipaisin enemmän nimenomaan etäisyyttä, saati lisää yhteistä aikaa.>>>
Ei "saati" vaan "eikä". Suomi ei taida olla äidinkielesi?
Itse asiasta: tuossa voi olla perää. Jos koko ajan ollaan yhdessä niin suhteesta kyllä katoaa kaipuu toisen lähelle ja sen myötä intohimo.
Eikö niitä asumisvaihtoehtoja muuten voisi miettiä muitakin kuin joko jatkaa ahtaassa luukussanne tai rakentaa hulppean omakotitalon? Miten olisi vain vähän isompi kerrostaloasunto? - hyin.
Muuttakaa kahteen eri asuntoon --siis silti varsinaisesti "eroamatta". Ja katsokaa kuinka käy. Meille kävi hyvin.
- tollopollo
Jos ei seksi maistu miehen kanssa , niin aika turha kai taloa alkaa rakentaa. Kohta mies löytää jonkun naisen jonka kanssa se onnistuu. Koita aikuistua ja löytää Nainen sisältäsi tai lopeta onneton suhde!!!
- taas yksi...
...pikkurouva tehnyt virhearvion pukkaamalla lapsen maailmaan ja nyt alitajuisesti syyttää lapsen siittänyttä miestä vapauden riistosta?
- give sex or you will be ex
Mistä näitä haluttomia valittajia riittää...sulle siis olis tarjolla seksiä mieheltäsi, mutta et halua?
Koska entinen kiihkon kohde on muuttunut kaveriksi?
Voi sentään. Jo otsikossa näkyy se, missä mennään metsään : kaikki liitot ovat ennen pitkää seksittömiä. Miksikö? No siksi ettei ihminen mikään joutsen ole. Useimmat meistä ovat sen verran älykkäitä, ettei todellakaan yksi ja sama ihminen voi viehättää vuosikymmeniä.
Miettikää nyt hei....kyllästyyhän sitä syömään aina samaa ruokaakin tai kattelemaan samoja huonekaluja...
Jos teidän suhde toimii kaveripohjalla muuten hyvin ja lapsella on tasapainoinen koti, niin hankkikaa seksikaverit muualta. Niitä voi sitten vaihtaa taas, kun alkaa kyllästyttää. - peliin
Ei se ota jos ei annakaan.Kokeilette sitä seksiä vaan sovitusti heti huomenna illalla.Ja katsotte oliko se nyt niin kauheata ollenkaan.Vähän huumoriakin peliin.Tuo ei tuosta nyt etene jollei hommiin ryhdytä.Mitä kauheaa siitä kokeilusta voisi seurata......ei yhtään mitään.Hyvässä lykyssä onkin ihan jes kokemus ja pääsette lähemmäs samalle aaltopituudelle.joku esto nyt vaan päälle teille sattunut.Kannattaa ainakin testata.Eli tuumasta toimeen ja laitahan kommenttia että oksettiko vai ei :) Tsemppiä
- 4-5 vuotta
ei ole pitkäsuhde, sitten kun vuosia on takana 10-> voit puhua pitkästä suhteesta.
Mutta ei viilata mitään välimerkkiä, joten yksinkertainen ratkaisu, kun ajattelet seksiä myös haluat sitä, kun unelmoit minkälaista seksiä haluaisit niin alat kaipaan seksiä. Mutta jos et edes kaipaa seksiä, et sitä haluakkaan.
Nuo, lapsen takia yhdessä, on kaikista tyhmimpiä ajatuksia mitä maapäällään kantaa, siinä pienen ihmisen vastuulle pannaan vanhempien kehno suhde. Ja eihän se voi olla oikein.
Yhdessä ollaan jos siinä halutaan olla, siis aikuiset päättää että tässä ollaan ja tästä tehdään paras mahdollinen suhde meille. Rakastaminen ja yhdessä olo on tahdon asioita.
tosin kukin tyylillään elää tätä elämää, se vain on se ainoa elämä ja siitä täytyisi myös nauttia.- uralla eteneminen intohimona
Kukaan ei ole tuonut esille sellaista mahdollisuutta, että on olemassa ihmisiä, joille seksi sellaisena kuin siitä nykyisin puhutaan, ei ole erityisen tärkeä.
Meillä ei ole ole ollut seksiä 20 vuoteen. Juu, luitte oikein. Ja yhdessä on oltu 30 vuotta.
Kai meistä kumpikin on niitä, joille muut asiat ovat tärkeämpiä. Edes alussa emme viettäneet sellaista yhteen liimautumisen aikaa, joka näyttää olevan monille pariskunnille yleistä.
Olemme molemmat hyvin urasuuntautuneita ihmisiä. Meillä on paljon sukulaisia ja työyhteisön tuttavia, on niin paljon kaikenlaista harrastamistakin oman työn lisäksi.
Lapsemme ovat menestyneet mukavasti ja ovat tasapainoisia. Ovat tietysti jo aikuisia ja poissa kotoa.
Elämme siis miehen kanssa oikein selvässä kaveruusliitossa, jossa ei koskaan riidellä, mutta elämä maistuu kummallekin.
On tämä mahdollista. - valintako??
uralla eteneminen intohimona kirjoitti:
Kukaan ei ole tuonut esille sellaista mahdollisuutta, että on olemassa ihmisiä, joille seksi sellaisena kuin siitä nykyisin puhutaan, ei ole erityisen tärkeä.
Meillä ei ole ole ollut seksiä 20 vuoteen. Juu, luitte oikein. Ja yhdessä on oltu 30 vuotta.
Kai meistä kumpikin on niitä, joille muut asiat ovat tärkeämpiä. Edes alussa emme viettäneet sellaista yhteen liimautumisen aikaa, joka näyttää olevan monille pariskunnille yleistä.
Olemme molemmat hyvin urasuuntautuneita ihmisiä. Meillä on paljon sukulaisia ja työyhteisön tuttavia, on niin paljon kaikenlaista harrastamistakin oman työn lisäksi.
Lapsemme ovat menestyneet mukavasti ja ovat tasapainoisia. Ovat tietysti jo aikuisia ja poissa kotoa.
Elämme siis miehen kanssa oikein selvässä kaveruusliitossa, jossa ei koskaan riidellä, mutta elämä maistuu kummallekin.
On tämä mahdollista.No jos asia on teistä ok niin mikäs siinä.Ongelmana kyllä usein on se että toinen haluaa ja toinen ei.Onkohan tuo kuitenkaan "molempien" valinta vai sinun ja mies sitten sopeutuu jos se hänelle ei ole se ykkösasia?Toisaalta säälittää että teiltäkin jää jotain hienoa kokematta,mutta sääli on sairautta.Ehkä olette sitä ikäluokkaa,että on jo opetettu salailemaan sitä seksuaalisuutta kasvatuksessa niin että se on teille ihan normaalia.Onko se ura todellakin niin tärkeä asia??No onneksi olette toisenne löytäneet.Harvoin kaksi noin identtistä hynttyyt lyö yhteen.Toiv lapsistanne ei tule noin urakeskeisiä vaan osaavat näyttää tunteensa avoimesti.Vai onko heille jo ne ihanat urapaineet pakolla syötetty??Henkilökohtaisesti en ymmärrä tuollaista avioliittoa.Ei millään pahalla,mutta en näe tuota normaalina ilmiönä.
- vaihtoehto...
Rakentakaa paritalo, kummallekin oma asunto ja vaikka sitten väliovi, jonka saa lukkoon asuntojen välille. Jos välit lämpenevät, väliovi aukeaa, jos viilenevät, se jää kiinni eli lukkoon molemmin puolin. Jos sitten päädytte erilleen toisistanne lopullisesti, voi toinen aina myydä oman puolikkaansa. Tai jos olette erossa voi kumpikin tuoda tilanteen niin kehittyessä oman uuden kumppanin omaan asuntoonsa. Ja lapsi saa olla kummankin vanhemman kanssa ongelmitta milloin haluaa.
- '''''''''''''''''''''''''''
Tää oli hyvä!
- Somali-Escort for Gays
matkaan. Olet kiimapillu. Ja huora.
- Nainen 40+
aivan sama tilanne!
Elämme täysin seksittömässä avioliitossa. Kallis talo ostettu puoliksi.
Minä kärsin myös kovasti läheisyyden ja seksin puutteesta. Omalla kohdallani vaihtoehdot ovat ne, että haen itselleni rakastajan tai sitten otan eron.
Ilman läheisyyttä ja seksiä en halua enää olla! - cm*
Sitä ei sitten jaksa edes ehdotella yrittää seksiä tai vastaavaa kun tarpeeksi monta kertaa tulee torjutuksi milloin milläkin syyllä.
Mutta onneksi elämme vapaassa markkinataloudessa ja seksipalveluja saa ostaa rahalla. Eipä sillä rahalla tosin rakkauttaa saa kuten jo Halkola muistaakseni lauloi. Mutta eipä tarvitse tumputtaa tai olla ilmankaan kaiken aikaa :p - valitusta
ja valitusta. Eräättä täällä joutuu elämään yksin ilman miestä, ilman lapsia ilman läheityyttä ja ilman seksiä. Seinille tässä saa kohtaa alkaa juttelemaan kun ei ole edes juttukaveria.
Kannataiskohan miettiä, miten hyvin sulla asiat oikeasti ovat.- .Alkuperäinen.
Osaan kylla arvostaa, että on juttukaveri. Joku jolle kertoa päivän kuulumiset. Ja joku jonka kanssa voi käydä reissaamassa, kun yksin ei tulisi lähdettyä varmaan mihinkään.
Ehkä nimenomaan vain pitäisi olla tyytyväinen. Ehkä seksittömyys on aika pieni asia, kun kuitenkin on lapset ja se mies edes kämppäkaverina.
Ja tuosta seksin yrittämisestä, että voi yrittää jos ei tee mieli, jos ei aivan oksenna, niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Niin ei onnistu, kun niin paljon etoo, ja toinen on niinkuin veli, en vain pysty. Koitin ja yritin. Kyllä se nyt on pelkkä kämppäkaveri tai ei mitään.
Ja niinkuin jo sanoin, niin onhan sekin jo aika paljon, että on edes se kämppis. Ja on lapset elämää rikastuttamassa.
Mutta jos joskus satunnaisesti satunnaisella reissullansa jompi kumpi hairahtaa pettämään, olisiko se tässä tilanteessa tuomittavaa?
En vain jaksa uskoa, että kumpikin lopun elämäänsä pystyy olemaan uskollinen. Varsinkin kun molemmilla varmasti on vientiä muualla. - sinusta.....
.Alkuperäinen. kirjoitti:
Osaan kylla arvostaa, että on juttukaveri. Joku jolle kertoa päivän kuulumiset. Ja joku jonka kanssa voi käydä reissaamassa, kun yksin ei tulisi lähdettyä varmaan mihinkään.
Ehkä nimenomaan vain pitäisi olla tyytyväinen. Ehkä seksittömyys on aika pieni asia, kun kuitenkin on lapset ja se mies edes kämppäkaverina.
Ja tuosta seksin yrittämisestä, että voi yrittää jos ei tee mieli, jos ei aivan oksenna, niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Niin ei onnistu, kun niin paljon etoo, ja toinen on niinkuin veli, en vain pysty. Koitin ja yritin. Kyllä se nyt on pelkkä kämppäkaveri tai ei mitään.
Ja niinkuin jo sanoin, niin onhan sekin jo aika paljon, että on edes se kämppis. Ja on lapset elämää rikastuttamassa.
Mutta jos joskus satunnaisesti satunnaisella reissullansa jompi kumpi hairahtaa pettämään, olisiko se tässä tilanteessa tuomittavaa?
En vain jaksa uskoa, että kumpikin lopun elämäänsä pystyy olemaan uskollinen. Varsinkin kun molemmilla varmasti on vientiä muualla.Ja sinun korvien välistä, joku siellä nyt ei ole ihan kohdallaan, jos seksiä ei voi harrastaa kun uuden kumppanin kanssa aina, on vähän eläimen aistit, tai jotain, eläimethän tekee niin; panee muutaman kerran ja vaihtaa seuraavaan.
Kannattais varmaan käydä jollain tavallisella terapeutilla, tai seksiin liittyvällä terapeutilla.
Ongelmahan toi on jos seksi rupee noin paljon vaikuttaan elämään, et lapsikin kärsii.
- ..ja taloudellien riippuvuu...
Loistava tilanne "avoimen suhteen" kehittämiselle -edellyttäen, että molemmat sen oikein ymmärrtävät.. huomautettakoon, että taloudellien riippuvuus toisesta heikentää onnistumismahdollisuuksia..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 841592
Nainen, huomasitko kun muutin sinua?
Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/88868- 8832
IS Viikonloppu 12.-13.7.2025
Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko56829- 53812
Tämä kesä ei ollut vielä meidän
Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos58763Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä
Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html189749Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit
Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.80705Teet tämän niin
Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸41700Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan
Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.172680