2v8kk ei puhu juuri mitään.

Niin toivottavasti se puhe lähtee sieltä tulemaan nopeammin, kunhan vaan päästäisiin puheterapiaan. Luulen, että sitten muutkin lapset leikkisivät mieluummin hänen kanssaan, kun voisi jutellakin.

Olen alkanut lukea paljon juttuja puheenviivästymisestä ja on ollut lohduttavaa huomata, että emme ole yksin tämän ongelman kanssa. Vaikuttaisi olevan yleisempi ongelma, mitä olen kuvitellut.

Minun suvussa lapset ovat oppineet ajoissa puhumaan ja senkin takia olen ollut hyvin hämmentynyt ja turhautunut tämän asian kanssa, kun en yhtään tiedä mitä voisi tehdä.

Huolestunut äiti kirjoitti:

Niin toivottavasti se puhe lähtee sieltä tulemaan nopeammin, kunhan vaan päästäisiin puheterapiaan. Luulen, että sitten muutkin lapset leikkisivät mieluummin hänen kanssaan, kun voisi jutellakin.

Olen alkanut lukea paljon juttuja puheenviivästymisestä ja on ollut lohduttavaa huomata, että emme ole yksin tämän ongelman kanssa. Vaikuttaisi olevan yleisempi ongelma, mitä olen kuvitellut.

Minun suvussa lapset ovat oppineet ajoissa puhumaan ja senkin takia olen ollut hyvin hämmentynyt ja turhautunut tämän asian kanssa, kun en yhtään tiedä mitä voisi tehdä.

Lue lisää

ootte yrittäny selvittää asiaa toisille lapsille niiden vanhempien kanssa? Pidä sen puolia, kun ei itse vielä osaa.

Ei kannata vaan odotella, että muut lapset alkavat tykkäämään. Mun mielestä fiksumpaa olis muuttaa niiden toisten mukuloiden käytöstä, ei teidän lapsen (kun ei oo mitään kiusaa kellekkään tehnyt).

te nyt kirjoitti:

ootte yrittäny selvittää asiaa toisille lapsille niiden vanhempien kanssa? Pidä sen puolia, kun ei itse vielä osaa.

Ei kannata vaan odotella, että muut lapset alkavat tykkäämään. Mun mielestä fiksumpaa olis muuttaa niiden toisten mukuloiden käytöstä, ei teidän lapsen (kun ei oo mitään kiusaa kellekkään tehnyt).

Lue lisää

Kyllä niitä toisia lapsia komennetaan, että ei saa lyödä yms. mutta varsinkin tuossa yhdessä paikassa lapset kaikkoaa parhaansa mukaan poikani luota. Jos ei muuten karkuun pääse, niin lähtevät pihalle leikkimään, kun minun poikani ei saa olla pihalla ilman valvontaa. Tässä paikassa perheen äitiä tuo sorsiminen ei tunnu mitenkään haittaavan, tai sitten hän ei vaan huomaa ollenkaan.

Toisella ystävälläni jonka lapsi ei halua leikkiä lapseni kanssa, niin hän ei vaan leiki vaikka kuinka houkuttelisi leikkimään lapseni kanssa. Heidän lapsi leikkii ennemmin yksin, kun me olemme kylässä, tai huomioi vain nuorempaa (1v2kk) lastani. Vanhempaa lastani kohtaan hän osoittaa vain agressiivisuutta. Viimeksikin hän muutaman kerran ilmoitti aikovansa löydä lastani milloin milläkin lelulla, kun lapseni leikki yksin huoneen toisella puolella. Jätti kuitenkin lyömättä, kun sanoin "Eihän niin saa tehdä, se sattuu ja eihän kukaan saa sinuakaan lyödä".

Ihme kyllä lapseni on aina innoissaan lähdössä kaikkiin paikkoihin kyläilemään. Ehkä hän ei sitten vielä pahastu niin paljon toisten syrjimisestä. Hän leikkii usein perheiden koirien kanssa, jos kukaan lapsista ei pidä hänelle seuraa. Tyytyväisenä hän koirille heittää palloa ja rapsuttelee niitä, mutta kyllä tietenkin toisten lasten seura olisi varmasti kehittävämpää puuhaa.

On hän kyllä jotain huomiota kiinnittänyt siihen, ettei kaikki lapset leiki hänen kanssa, koska hän ei vilkuta ollenkaan lähtiessämme niille lapsille, jotka eivät hänen kanssaan leiki.

Lähtiessämme olen aina kysynyt "Oliko sinulla kivaa kylässä" ja kuulemma oli. Toivottavasti saadaan hommat toimimaan paremmin, ennen kuin poika alkaa vastaamaan, ettei ollut kivaa..

Huolestunut äiti kirjoitti:

Kyllä niitä toisia lapsia komennetaan, että ei saa lyödä yms. mutta varsinkin tuossa yhdessä paikassa lapset kaikkoaa parhaansa mukaan poikani luota. Jos ei muuten karkuun pääse, niin lähtevät pihalle leikkimään, kun minun poikani ei saa olla pihalla ilman valvontaa. Tässä paikassa perheen äitiä tuo sorsiminen ei tunnu mitenkään haittaavan, tai sitten hän ei vaan huomaa ollenkaan.

Toisella ystävälläni jonka lapsi ei halua leikkiä lapseni kanssa, niin hän ei vaan leiki vaikka kuinka houkuttelisi leikkimään lapseni kanssa. Heidän lapsi leikkii ennemmin yksin, kun me olemme kylässä, tai huomioi vain nuorempaa (1v2kk) lastani. Vanhempaa lastani kohtaan hän osoittaa vain agressiivisuutta. Viimeksikin hän muutaman kerran ilmoitti aikovansa löydä lastani milloin milläkin lelulla, kun lapseni leikki yksin huoneen toisella puolella. Jätti kuitenkin lyömättä, kun sanoin "Eihän niin saa tehdä, se sattuu ja eihän kukaan saa sinuakaan lyödä".

Ihme kyllä lapseni on aina innoissaan lähdössä kaikkiin paikkoihin kyläilemään. Ehkä hän ei sitten vielä pahastu niin paljon toisten syrjimisestä. Hän leikkii usein perheiden koirien kanssa, jos kukaan lapsista ei pidä hänelle seuraa. Tyytyväisenä hän koirille heittää palloa ja rapsuttelee niitä, mutta kyllä tietenkin toisten lasten seura olisi varmasti kehittävämpää puuhaa.

On hän kyllä jotain huomiota kiinnittänyt siihen, ettei kaikki lapset leiki hänen kanssa, koska hän ei vilkuta ollenkaan lähtiessämme niille lapsille, jotka eivät hänen kanssaan leiki.

Lähtiessämme olen aina kysynyt "Oliko sinulla kivaa kylässä" ja kuulemma oli. Toivottavasti saadaan hommat toimimaan paremmin, ennen kuin poika alkaa vastaamaan, ettei ollut kivaa..

Lue lisää

ettei kyläpaikoissa vanhemmat puutu tähän käytöksen. Meillä on ollut aina samat säännöt kotona, kylässä, tarhassa jne. Kaikki halukkaat on otettava leikkiin mukaan. Minusta nämä ovat ihan yleiset säännöt muutenkin asuinpaikkakunnallani.

Jos lapsesi haluaa mennä leikkiin mukaan, hänet on otettava mukaan. Mitään suljettuja ovia ei pidä sallia, kaikki pääsevät mukaan leikkiin. Sen voisit itsekin tuoda esiin, kun kyläilette.

Oma ensimmäinen poikani oppi puhumaan vasta pitkälle yli kolmen vanhana. Laskin, että kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hän alkoi puhua, alkoi koulu. Ja hyvin on mennyt. Lapsi vaistoaa, jos häneltä kovin "odotetaan" puhetta ja saattaa mennä lukoon. Kyllä se puhe sieltä tulee, ei pidä huolestua. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Sinun pojallasi on taatusti jotain muita "hyveitä", joita ei "puhuvilla" kavereilla ole. Vaikkakin kaikki vertailu tulisi unohtaa; lapset ovat yksilöitä ja rakkaita juuri sellaisena kuin ovat.

4:n äiti.. kirjoitti:

ettei kyläpaikoissa vanhemmat puutu tähän käytöksen. Meillä on ollut aina samat säännöt kotona, kylässä, tarhassa jne. Kaikki halukkaat on otettava leikkiin mukaan. Minusta nämä ovat ihan yleiset säännöt muutenkin asuinpaikkakunnallani.

Jos lapsesi haluaa mennä leikkiin mukaan, hänet on otettava mukaan. Mitään suljettuja ovia ei pidä sallia, kaikki pääsevät mukaan leikkiin. Sen voisit itsekin tuoda esiin, kun kyläilette.

Oma ensimmäinen poikani oppi puhumaan vasta pitkälle yli kolmen vanhana. Laskin, että kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hän alkoi puhua, alkoi koulu. Ja hyvin on mennyt. Lapsi vaistoaa, jos häneltä kovin "odotetaan" puhetta ja saattaa mennä lukoon. Kyllä se puhe sieltä tulee, ei pidä huolestua. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Sinun pojallasi on taatusti jotain muita "hyveitä", joita ei "puhuvilla" kavereilla ole. Vaikkakin kaikki vertailu tulisi unohtaa; lapset ovat yksilöitä ja rakkaita juuri sellaisena kuin ovat.

Lue lisää

Niin se täytyy kai vaan tuossa yhdessä paikassa itse komentaa lapsia, että jättävät oven auki, jotta kaikki pääsevät mukaan leikkiin.

Onhan tuolla meidän poitsulla hyveitä. ;) Hän on mahdottoman hyvätapainen vaikka eloisa onkin. :) Kaupassa ei yleensä tule mitään sanomista, eikä poika säntäile ympäriinsä kantaen tavaroita kärryyn, vaan ottaa vain ne mitä pyydetään. No on hän kerran pyytänyt ostamaan nakkeja. Niin ja onhan poikamme aika näppärä. Syökin melko hyvin haarukalla ja veitsellä.

Huolestunut äiti kirjoitti:

Niin se täytyy kai vaan tuossa yhdessä paikassa itse komentaa lapsia, että jättävät oven auki, jotta kaikki pääsevät mukaan leikkiin.

Onhan tuolla meidän poitsulla hyveitä. ;) Hän on mahdottoman hyvätapainen vaikka eloisa onkin. :) Kaupassa ei yleensä tule mitään sanomista, eikä poika säntäile ympäriinsä kantaen tavaroita kärryyn, vaan ottaa vain ne mitä pyydetään. No on hän kerran pyytänyt ostamaan nakkeja. Niin ja onhan poikamme aika näppärä. Syökin melko hyvin haarukalla ja veitsellä.

Lue lisää

Tiukka linja vaan: ketään ei saa syrjiä. Meilläkin poika oli tosi näppärä ja kätevä sormistaan ja on sitä tänäkin päivänä. Näppärin lapsistamme, vaikkei vertailla saisikaan ;)

Kannattaa olla paljon muiden lasten kanssa hiekkalaatikolla jne. Äidin seurassa on helppo olla, kun hän ymmärtää jokaisesta inahduksestakin, mitä lapsi haluaa. Kun on muiden lasten kanssa, on pakko pikku hiljaa alkaa puhua, jotta tulisi ymmärretyksi.

Mutta tosiaan, huolestua ei kannata, eikä alkaa stressata lasta. Kyllä hän vielä puhuu ja pälpättää niin paljon, että joskus vielä toivot hiljaisuutta. Meitä "lohduteltiin" aikanaan sillä, ettei Einstein puhunut vielä neljä vuotiaanakaan. Myöhäinen puheen oppiminen ei sulje pois korkea älykkyyttä. Vaikkakin uskon, että tavalliset pulliaiset ovat kyllä kaikkein onnellisimpia ihmisiä, korkea älykkyys on usein vain taakka. Kaipa lohduttelijat pelkäsivät, että luullemme, että poika on jälkeenjäänyt tms.

Huisia, että poikasi käyttelee jo veistäkin! Suurin osa ekaluokkalaisista ei osaa syödä veitsellä ja haarukalla.

4:n äiti.. kirjoitti:

Tiukka linja vaan: ketään ei saa syrjiä. Meilläkin poika oli tosi näppärä ja kätevä sormistaan ja on sitä tänäkin päivänä. Näppärin lapsistamme, vaikkei vertailla saisikaan ;)

Kannattaa olla paljon muiden lasten kanssa hiekkalaatikolla jne. Äidin seurassa on helppo olla, kun hän ymmärtää jokaisesta inahduksestakin, mitä lapsi haluaa. Kun on muiden lasten kanssa, on pakko pikku hiljaa alkaa puhua, jotta tulisi ymmärretyksi.

Mutta tosiaan, huolestua ei kannata, eikä alkaa stressata lasta. Kyllä hän vielä puhuu ja pälpättää niin paljon, että joskus vielä toivot hiljaisuutta. Meitä "lohduteltiin" aikanaan sillä, ettei Einstein puhunut vielä neljä vuotiaanakaan. Myöhäinen puheen oppiminen ei sulje pois korkea älykkyyttä. Vaikkakin uskon, että tavalliset pulliaiset ovat kyllä kaikkein onnellisimpia ihmisiä, korkea älykkyys on usein vain taakka. Kaipa lohduttelijat pelkäsivät, että luullemme, että poika on jälkeenjäänyt tms.

Huisia, että poikasi käyttelee jo veistäkin! Suurin osa ekaluokkalaisista ei osaa syödä veitsellä ja haarukalla.

Lue lisää

Minun täytyy kai vaan koittaa olla ajattelematta koko puheasiaa hetken aikaa. Ainakin siihen asti, että saadaan aika puheterapeutille, jos se puhe vaikka lähtisikin sieltä tulemaan ihan omalla painolla.

Joo, tosiaan jokin aika sitten poika hoksasi, että minä syön melkein kaikki ruuat veitsellä ja haarukalla ja alkoi vaatia itselleenkin veistä ruokailuissa.

Aika hyvin on alkanut sujua tuo veitsen käyttö. Ei hän nyt sentään kokolihapihviä leikkaa (kun on sen verran kovaa), mutta perunaa, jauhelihapihviä yms. hän leikkaa oikein sujuvasti. :)

Huolestunut äiti kirjoitti:

Minun täytyy kai vaan koittaa olla ajattelematta koko puheasiaa hetken aikaa. Ainakin siihen asti, että saadaan aika puheterapeutille, jos se puhe vaikka lähtisikin sieltä tulemaan ihan omalla painolla.

Joo, tosiaan jokin aika sitten poika hoksasi, että minä syön melkein kaikki ruuat veitsellä ja haarukalla ja alkoi vaatia itselleenkin veistä ruokailuissa.

Aika hyvin on alkanut sujua tuo veitsen käyttö. Ei hän nyt sentään kokolihapihviä leikkaa (kun on sen verran kovaa), mutta perunaa, jauhelihapihviä yms. hän leikkaa oikein sujuvasti. :)

Lue lisää

Eli mulla on ihan saman ikäinen poika kuin sinulla ja hän puhuu aika saman verran kun teidänkin, eli tosi vähän. Me käytiin puheterapiassa viikko sitten. Eipä siellä mitään kummempaa tapahtunut. Terapeutti vain sanoi että hyvin tulee ääntä ja on yritystä puhua (siansaksaa). Suositteli että kannattaa ottaa tukiviittomat avuksi. Ne yleensä kuulema nopeuttaa puheenkehitystä.

griih!!!
pojalla kouluun menoon 4v aikaa.eiköhön puhu siihen mennesä kuin muutkin.
kamala pessimismiä sinulta nim.!!!:C
omalla pojalla oli samaa tilanne tossa iässä,nyt 3,5v puhuu aivan hyvin.
ja kavereita oli jo sillon vaikka ei paljoa puhunutkaan.
lapset kun leikkivät tuossa iässä,eivät keskustele.muutamat sanat riitävät heillä alkuun hyvin ja hiljaisuuskin.oletko ikinä serannut kun pienet pojat leikkivät,ei ne paljoa juttele vaikka osaisivatkin.

oikein itkit? kirjoitti:

griih!!!
pojalla kouluun menoon 4v aikaa.eiköhön puhu siihen mennesä kuin muutkin.
kamala pessimismiä sinulta nim.!!!:C
omalla pojalla oli samaa tilanne tossa iässä,nyt 3,5v puhuu aivan hyvin.
ja kavereita oli jo sillon vaikka ei paljoa puhunutkaan.
lapset kun leikkivät tuossa iässä,eivät keskustele.muutamat sanat riitävät heillä alkuun hyvin ja hiljaisuuskin.oletko ikinä serannut kun pienet pojat leikkivät,ei ne paljoa juttele vaikka osaisivatkin.

Lue lisää

saa olla empaattinen lasta kohtaan? Se, että joku kykenee vielä itkemään lapsen tähden, mahtaa tuntua aivan järjettömältä sellaisesta ihmisestä, jonka mielestä tunne on heikkoutta.

Nyt on käyty puheteraputilla ja olen hieman vähemmän huolestunut. Puheterapeutti oli sitä mieltä, että ei ole mitään syytä huoleen. Hänestä lapsi vaikutti hyvin näppärältä ja ymmärtää kaiken mitä puhutaan, joten hänen mielestään voi olla ihan suvussa kulkeva ominaisuus, että varsinkin jotkut pojat oppii myöhään puhumaan, vähän niin kuin muutkin periytyvät ominaisuudet. Hänen mielestään ei mitään varsinaista vikaa pojassa ole.

Hän ehdotti tukiviittomia, joita voisimme käyttää vähän apuna, jotta puhe alkaisi paremmin tulla. Seuraavan kerran käydään sitten kolmen vuoden tienoilla. Hän sanoi, että joillekin lapsille juuri kolme vuotta on sellainen ikä, jolloin aivot ovat valmiit tuottamaan paljon puhetta. Hän sanoi, ettei lupaa mitään, mutta voi olla, että kolme vuotiaana alkaa puhetta tulemaan kovaakin vauhtia. No se jää nähtäväksi. :)

Pakko sanoa, että nyt meni kyllä vähän ohi tuon viestisi tarkoitus/neuvo, eli mitä sinä oikeastaan ajoit takaa viestilläsi?

Mitä tarkoitat raiskausterapialla? Ja mitä nuo intialaiset tähän liittyy?

Meillä on aika paljon kuvakirjoja joita luetaankin säännöllisesti. Tilasin nyt kuitenkin tuon mainitsemasi kirjankin. Oli halvalla Bookplussassa, maksoi alle neljä euroa. Otin samalla myös saman tyylisen disneyn 1000 sanaa-kirjan, kun sekin oli tarjouksessa ja maksoi alle viisi euroa.

Poika odottaakin nyt innoissaan, että posti tuo uusia kirjoja. :)

Poikani alkoi puhumaan 3-vuotiaana. Hänellä oli vain verkkainen tahti puheenkehityksessä. Älykkyydellä ja puhumisen aloitus iällä ei ymmärtääkseni ole yhteyttä. Kuulostaa että hänen motorinen kehitys on ok joteb en jaksa uskoa että mitään vakavaa neurologista taustalla. Lue paljon kirjoja ja ole kiinnostunut hänen puheesta ja tee tarkentavia kysymyksiä. Omalla pojallani oli 5v ikätasoaan laajempi ja monipuolinen sanavarasto vaikka juttelemaan alkoi 3v. Nyt puhua purpattaa enemmän kuin pikkusiskonsa joka kommunikoi sanoilla jo 1v. Niin ne vain lapset kehittyy omaan tahtiinsa.

Noh, totta, vanhemmat voivat tehdä paljon lapsensa kielenkehityksen eteen. Mutta ehkäpä hieman liioiteltua tuo että vanhemmat voivat itse olla lapsen puheterapeutteja. Jos lapsella on kielenkehityksen erityishäiriö, niin silloin asian tutkimiseen sekä kuntoutuksen suunnitteluun tarvitaan puheterapeutti. Kuntoutus on erilaista, riippuen siitä onko ongelma esim. sanan löytämisen vaikeus, suun alueen dyspraksia, kuuloerottelun vaikeutta tms tms.

Ketjun aloittajalle sellainen vinkki, että ei kannata liikaa "ymmärtää" lasta, jos lapsi pyytää jotain vaikka osoittamalla tms. Leikkikää tyhmää, ja pyytäkää lasta selittämään että mitä hän haluaa. Lapsen selitys voi sitten tapahtua äänteiden lisäksi esimerkiksi niillä viittomilla, jotka ovat äärettömän hyvä ja tehokas tuki kielenkehityksessä. On tärkeää, että lapsi saa jotenkin itsensä ilmaistua, mutta jos vanhemmat eivät yhtään vaadi puhetta (vaan ymmärtävät pään nyökäytystäkin), ei lapsi välttämättä harjoittele tätä itselleen vaikeaa taitoa yhtä motivoituneesti.

..... kirjoitti:

Noh, totta, vanhemmat voivat tehdä paljon lapsensa kielenkehityksen eteen. Mutta ehkäpä hieman liioiteltua tuo että vanhemmat voivat itse olla lapsen puheterapeutteja. Jos lapsella on kielenkehityksen erityishäiriö, niin silloin asian tutkimiseen sekä kuntoutuksen suunnitteluun tarvitaan puheterapeutti. Kuntoutus on erilaista, riippuen siitä onko ongelma esim. sanan löytämisen vaikeus, suun alueen dyspraksia, kuuloerottelun vaikeutta tms tms.

Ketjun aloittajalle sellainen vinkki, että ei kannata liikaa "ymmärtää" lasta, jos lapsi pyytää jotain vaikka osoittamalla tms. Leikkikää tyhmää, ja pyytäkää lasta selittämään että mitä hän haluaa. Lapsen selitys voi sitten tapahtua äänteiden lisäksi esimerkiksi niillä viittomilla, jotka ovat äärettömän hyvä ja tehokas tuki kielenkehityksessä. On tärkeää, että lapsi saa jotenkin itsensä ilmaistua, mutta jos vanhemmat eivät yhtään vaadi puhetta (vaan ymmärtävät pään nyökäytystäkin), ei lapsi välttämättä harjoittele tätä itselleen vaikeaa taitoa yhtä motivoituneesti.

Lue lisää

Itse aikoinani ehdotin puheterapeutille että olisin kuin en ymmärtäisikään lastani ja hän tyrmäsi tämän ehdotuksen jyrkästi. 2-3-vuotiaan tärkein kehitystehtävä on tunne-elämän kehittyminen ja jos yks kaks se läheisin ei enää ymmärräkkään voi seuraukset näkyä vielä aikuisenakin. Joten ymmärtäkää hyvät vanhemmat lapsianne ja voitte esittää asioihin tarkentavia kysymyksiä jolloin kommunikointi ikäänkuin lisääntyy.

äitiliinikjhgfdsdf kirjoitti:

Itse aikoinani ehdotin puheterapeutille että olisin kuin en ymmärtäisikään lastani ja hän tyrmäsi tämän ehdotuksen jyrkästi. 2-3-vuotiaan tärkein kehitystehtävä on tunne-elämän kehittyminen ja jos yks kaks se läheisin ei enää ymmärräkkään voi seuraukset näkyä vielä aikuisenakin. Joten ymmärtäkää hyvät vanhemmat lapsianne ja voitte esittää asioihin tarkentavia kysymyksiä jolloin kommunikointi ikäänkuin lisääntyy.

Lue lisää

Minä olen aina yrittänyt kysymyksillä saada selville mitä poikani haluaa. Hän osaa sanoa "joo" melko selvästi ja hänellä on myös omanlaisensa kieltävä vastaus. Näillä on selvitty, jos ei häneltä ole muuta sanaa tilanteessa löytynyt.

Itse en varmaan edes pystyisi ruveta ymmärtämättömäksi, koska se tuntuisi niin julmalta, kun olen nähnyt kuinka surullinen pojastamme tulee, jos hän ei saa kerrottua minulle jotain haluamaansa asiaa.

Uskon, että tuollainen ymmärtämättömäksi heittäytyminen voisi toimia sellaisella lapsella, joka osaisi ehkä puhua enemmän, kuin viitsii, mutta ainakin meidän poikamme tilanne on se, että sanoja ei vaan ole muodostunut vaikka haluasi. Puheterapeutti sanoikin meille, että kaikilla lapsilla ei tässä iässä ole vielä puhetta kehittävä osa aivoista siinä valmiudessa, että lapsi kykenisi tuottamaan paljon puhetta. Kuulemma monesti, jos näin on, niin lapsen kätisyys ei myöskään ole vielä vakiintunut vasempaan tai oikeaan, vaan lapsi on molempikätinen, kuten meidän poikamme.

Nyt siis jatkammekin "kotiopetusta" lukemalla kuvakirjoja ja puhumalla paljon pojallemme. Seuraava tapaaminen puheterapeutin kanssa on lapsemme ollessa kolme vuotias.

Nyt poikamme onkin jo ruvennut tapailemaan sanoja huomattavasti aikaisempaa enemmän ja jatkamme puheen odottelua huojentuneemmalla mielellä. :)

Huolestunut äiti kirjoitti:

Minä olen aina yrittänyt kysymyksillä saada selville mitä poikani haluaa. Hän osaa sanoa "joo" melko selvästi ja hänellä on myös omanlaisensa kieltävä vastaus. Näillä on selvitty, jos ei häneltä ole muuta sanaa tilanteessa löytynyt.

Itse en varmaan edes pystyisi ruveta ymmärtämättömäksi, koska se tuntuisi niin julmalta, kun olen nähnyt kuinka surullinen pojastamme tulee, jos hän ei saa kerrottua minulle jotain haluamaansa asiaa.

Uskon, että tuollainen ymmärtämättömäksi heittäytyminen voisi toimia sellaisella lapsella, joka osaisi ehkä puhua enemmän, kuin viitsii, mutta ainakin meidän poikamme tilanne on se, että sanoja ei vaan ole muodostunut vaikka haluasi. Puheterapeutti sanoikin meille, että kaikilla lapsilla ei tässä iässä ole vielä puhetta kehittävä osa aivoista siinä valmiudessa, että lapsi kykenisi tuottamaan paljon puhetta. Kuulemma monesti, jos näin on, niin lapsen kätisyys ei myöskään ole vielä vakiintunut vasempaan tai oikeaan, vaan lapsi on molempikätinen, kuten meidän poikamme.

Nyt siis jatkammekin "kotiopetusta" lukemalla kuvakirjoja ja puhumalla paljon pojallemme. Seuraava tapaaminen puheterapeutin kanssa on lapsemme ollessa kolme vuotias.

Nyt poikamme onkin jo ruvennut tapailemaan sanoja huomattavasti aikaisempaa enemmän ja jatkamme puheen odottelua huojentuneemmalla mielellä. :)

Lue lisää

Juu, kätisyys on olennaisesti yhteydessä aivojen lateralisaatioon, eli siihen, että eri aivojen puoliskot erikoistuvat tiettyihin toimintoihin, esim puhumiseen.

Kätisyyden löytymistä voi tukea ihan kotikonstein tukemalla keskilinjan ylittämistä. Molempikätiset lapset, kuten varmaan teidänkin lapsi, tarttuu yleensä vasemmalla puolella oleviin tavaroihin vasemmalla kädellä, ja oikealla oleviin oikealla kädellä? Tällöin lapsi siis ei ylitä keskilinjaa. Harjoittelemalla ristikkäisiä liikkeitä, ylittäminen sujuvoituu ja sen myötä kätisyys lähtee vakiintumaan. Hyviä leikkejä ovat esimerkiksi erilaiset mailapelit jossa maila on koko ajan toisessa kädessä, seinän maalaaminen (leikisti tietty =) niin että pensseli on toisessa kädessä, tai vaikka isolle paperille piirtäminen. Ohjaa siis toiminnassa aina keskilinjan ylittämiseen, huomioi, ettei lapsi tällöin käännä vartaloa niin että tuokin käden taas vain keskilinjaan. Toimintaa kannattaa tehdä vuorotellen molemmilla käsillä tai sillä mitä lapsi alkaa suosimaan. Tavarat (aterimet, kynät ym) anna aina keskilinjaan lapsen eteen.

Pääsimmekin jo käymään puheterapiassa. :) Kyllä tosiaan siellä käynti huojensi mieltä.

Hänen mukaansa pojallamme ei luultavasti ole mitään varsinaista ongelmaa puheen kehityksen esteenä, vaan hän epäilee, että ennemminkin hänen kohdallaan on kyse perityistä ominaisuuksista. Vähän niin kuin perintötekijät vaikuttavat kävelyn oppimiseen yms, sillä mieheni suvussa monet miehet on oppineet myöhään (n.3 vuotiaana) puhumaan. Seuraavan kerran tapaamme puheterapeutin poikamme ollessa kolme vuotias.

Lähi päivinä on poikamme alkanutkin paljon enemmän tapailemaan uusia sanoja paljon rohkeammin. Ja nykyään hän näyttää oikeastaan jo nauttivan sanojen harjoittelusta. Aikaisemmin hän ei juurikaan yrittänyt sanoa uusia sanoja.

Tuo sanan käyttäminen lauseessa olikin hyvä vihje. Täytyykin käyttää enemmän lauseita katsellessamme kuvia kirjoista.

Nyt tuntuu, että kyllä tämä tästä lähtee sujumaan. :)