Minulla on ulkomaalainen mies, jonka suomen kielen taito on tyydyttävä. Mies sai juuri suomalaisen yliopiston humanistisen alan maisterintutkintonsa valmiiksi ja etsii oman alansa töitä. Niitä on vaikea löytää. Asumme kaukana pk-seudulta, joten tämäkin vaikuttanee asiaan. Mies on tehnyt aina välillä "hanttihommia" opintojen ajan iltaisin ja viikonloppusin ja kesäisin. Työt ovat olleet osa-aikaisia ja määräaikaisia.
Minä olen töissä, joten raha ei ole ongelma juuri nyt. Olemme nyt kuitenkin alkaneet jutella perheenlisäyksestä. Olemme miettineet, että kohta voisi olla lasten aika. Miehen työnhaku vain on niin masentavaa, että en tiedä, uskaltaako sitä koskaan tehdä lapsia. Mitä jos mies saa nyt työn, mutta lapsen saatuamme jääkin työttömäksi, eikä työllistykään pitkään aikaan?
Minä haluaisin imettää pitkään ja muutenkin olla lapsen kanssa kotona ainakin alkuajan kotihoidontuen saamisajasta. Äitiys- ja vanhempainrahakaudet pärjäämme vaikka mies olisikin työtön, mutta kotihoidontuki on niin pieni, että se ei riittäisi asuntolainan maksamiseen ja elämiseen.
Tiedän, että mies voisi ehkä saada siivoojan töitä (sekään ei ole helppoa, kun on "liian hyvä" koulutus), mutta miehellä ei ole kokemusta siivoamisesta eikä ymmärrettävästi olisi kovin motivoitunut työhön. Pakkotilanteessa mies on valmis siihenkin työhön. Olemme myös miettineet ulkomaille töiden perässä lähtöä.
Oletteko te muut miettineet tällaisia? Onko kenelläkään ideoita tai jotain rohkaisevaa sanottavaa aiheesta?
Minä olen töissä, joten raha ei ole ongelma juuri nyt. Olemme nyt kuitenkin alkaneet jutella perheenlisäyksestä. Olemme miettineet, että kohta voisi olla lasten aika. Miehen työnhaku vain on niin masentavaa, että en tiedä, uskaltaako sitä koskaan tehdä lapsia. Mitä jos mies saa nyt työn, mutta lapsen saatuamme jääkin työttömäksi, eikä työllistykään pitkään aikaan?
Minä haluaisin imettää pitkään ja muutenkin olla lapsen kanssa kotona ainakin alkuajan kotihoidontuen saamisajasta. Äitiys- ja vanhempainrahakaudet pärjäämme vaikka mies olisikin työtön, mutta kotihoidontuki on niin pieni, että se ei riittäisi asuntolainan maksamiseen ja elämiseen.
Tiedän, että mies voisi ehkä saada siivoojan töitä (sekään ei ole helppoa, kun on "liian hyvä" koulutus), mutta miehellä ei ole kokemusta siivoamisesta eikä ymmärrettävästi olisi kovin motivoitunut työhön. Pakkotilanteessa mies on valmis siihenkin työhön. Olemme myös miettineet ulkomaille töiden perässä lähtöä.
Oletteko te muut miettineet tällaisia? Onko kenelläkään ideoita tai jotain rohkaisevaa sanottavaa aiheesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Humanististen tieteiden loppututkinnolla on voi olla vaikea saada oman alansa töitä, vaikka olisi ihan supisuomalainenkin. Tämä ei tietysti ole mitenkään rohkaisevaa, mutta kannattaa ehkä miettiä sitä, pitäisikö teidän henkisesti valmistautua sellaiseen, että mies lähettää nipun hakemuksia CV:ineen potentiaalisiin työpaikkoihin sijainnista riippumatta ja muuttaisitte sitten työn perässä. Sinun on luultavasti helpompi saada töitä kuin hänen.
Sitten kun uusi elämä olisi pedattu, voisitte alkaa miettiä perheenlisäystä.
Suosittelen myös muuttoa työn perässä, joko muualle Suomeen tai ulkomaille. Paitsi tietysti jos sinullakin on myös tälläinen vaikeasti työllistävä esim. humanistinen koulutus JA sinulla on jo jokin erinomainen virka vaikka yliopistolla. Silloin tätä ei ehkä kannata riskeerata ainakaan muuttamalla tyhjän päälle, vaan sinunkin pitäisi löytää jotain vähintään yhtä hyvää uudesta asuinpaikasta.
Kokemusta on muuten tuosta kuviosta. Ensin piti työ- ja opiskelusyistä muutta pk-seudulle ja sitten miehen työn perässä ulkomaille. Tuttavapiirissä on muitakin vastaavia tapauksia, tämä on vain usein sitä elämän realiteettien mukaan toimimista mokuperheissä, mikäli puolisot ovat myös edes jotenkin kunnianhimoisia ja haluavat tosiaan käyttää koulutustaan ja päästä niin pitkälle kuin mahdollista työelämässä.
suomalaiseksi nimeksi...
Näin teki eräs ulkkis ja sai töitä!
Haastatteluun ei ole helppoa päästä esim. afrikkalaisella nimellä, tietävät heti, että on musta.
Näin se vaan menee valitettavasti...
No minä itse en ole moku-suhteessa, mutta tuli silti mieleen pari juttua.
Vaikka olisi tietysti mukavinta saada ihan oman alansa töitä, niin
kannattaa ehkä laajentaa hakua myös niihin tehtäviin, josta kyseisestä
tutkinnosta voisi olla hyötyä. Yliopistotutkinto voi kuitenkin antaa valmiuksia myös
jonkun toisen alan tehtäviin. Esim. veljeni vaimo on töissä lääkealalla, vaikka hänellä
on aivan eri alan tutkinto yliopistosta. Moni työnantaja on valmis
antamaan mahdollisuuden myös sellaiselle työntekijälle joka tuntuu
muuten sopivalta, vaikka hänellä ei täsmälleen sen alan tutkintoa olisikaan.
Monessa työssä tietysti vaaditaan tutkinto täsmälleen kyseiseltä alalta.
Kannattaa silti hakea rohkeasti myös sen oman alan ulkopuolelta sellaisia
tehtäviä, joihin uskoo omien kykyjen riittävän.
Toinen vinkki: Suosittelijat. Jos ei ole vielä varsinaista työuraa takana, niin
sitten vaikka harjoittelupaikkojen, opiskelupaikan ym. kontaktit. Työnantajan silmissä
näyttää hyvältä, jos hän voi kysellä mielipiteitä kyseisestä henkilöstä ihan oikeilta
ihmisiltä, eikä tarvitse tehdä johtopäätöksiä pelkkien papereiden perusteella.
Rekrytoijat lukevat hakemuksia niin paljon, että jollain tavalla täytyy yrittää erottua
joukosta.
täytyy vaan jatkaa hyvän työn metsästämistä. paikkakunnan ja maankin vaihto on nyt mielessä. kiitti kaikille vastanneille. :)
En tieda onko tama miten rohkaisevaa mutta kuulun itse siihen vanhempaan koulukuntaan jonka mukaan miehen tulee viime kadessa vastata perheen taloudesta, tavalla tai toisella. Jos valmiuksia siihen ei viela ole niin sitten saa perheen perustaminen odottaa. Se taitaa olla kylla aika vanhanaikainen tapa ajatella nykyaan, ainakin nailla palstoilla.
Tasmalleen oikeassa. Tosin nama mokumorsiot ovat tottuneet etta KELA maksaa kaiken.