Onko koskaan kellään tullut vastaan että omat vanhemmat on kaikkein pahimpia arvostelijoita?
Haluaisin niin tulla toimeen mutta mutta se ei ole enää niin kovin helppoa kun saan kuulla arvostelua vanhempieni puolelta lähes joka kerta kun olemme omien vanhempieni luona. Etenkin isäni on aika ikävällä tavalla aiheuttanut mielepahaa minulle kun saarnaa siitä miten minun lemmikkini haisee niin kauheelta.
Viimeksi kun lähdimme sieltä työnsi wunderbaumin käteeni että laita tuo kämppään ettei haise niin pahalle. muuten kuulemma voidaan saada häätö omistusasunnosta!
Meillä on kolme kissaa, jotka ovat tosi rakkaita ja mulle ja miehelleni. Etenkin minulle hyvin tärkeitä koska meillä ei ole lapsia.
Välillä saan kuulla painostani ja siitä miten kauhea olen muka miehelleni.
Jankutan muka jotain koko ajan.
Mitä oikein pitäisi tehdä? En haluaisi kuunnella koko ajan moitteita mulle tärkeistä kissoista tai muusta. Silti en halua loukata ketään. Olen yrittänyt olla välittämättä kommenteja mutta en tiedä mihin asti jaksan kunnes räjähdän taas.
Tuntuu siltä etten koskaan ole kelvannut sellaisena kun olen heille vaan aina on jotain vikaa minussa.
Kommenteja asiallisia kiitos!
Haluaisin niin tulla toimeen mutta mutta se ei ole enää niin kovin helppoa kun saan kuulla arvostelua vanhempieni puolelta lähes joka kerta kun olemme omien vanhempieni luona. Etenkin isäni on aika ikävällä tavalla aiheuttanut mielepahaa minulle kun saarnaa siitä miten minun lemmikkini haisee niin kauheelta.
Viimeksi kun lähdimme sieltä työnsi wunderbaumin käteeni että laita tuo kämppään ettei haise niin pahalle. muuten kuulemma voidaan saada häätö omistusasunnosta!
Meillä on kolme kissaa, jotka ovat tosi rakkaita ja mulle ja miehelleni. Etenkin minulle hyvin tärkeitä koska meillä ei ole lapsia.
Välillä saan kuulla painostani ja siitä miten kauhea olen muka miehelleni.
Jankutan muka jotain koko ajan.
Mitä oikein pitäisi tehdä? En haluaisi kuunnella koko ajan moitteita mulle tärkeistä kissoista tai muusta. Silti en halua loukata ketään. Olen yrittänyt olla välittämättä kommenteja mutta en tiedä mihin asti jaksan kunnes räjähdän taas.
Tuntuu siltä etten koskaan ole kelvannut sellaisena kun olen heille vaan aina on jotain vikaa minussa.
Kommenteja asiallisia kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on äiti, joka arvostelee ja moitiskelee ja haukuskelee. Lopulta ilmoitin, etten mene hänen luokseen kylästelemään, koska en halua kuunnella kerta toisensa jälkeen samojen asioiden jauhantaa. Pari kuukautta meni hiljaiselossa, ja olemme jälleen hyvissä väleissä ja hän muistaa ainakin jonkin aikaa, etten kestä hänen arvostelevia sanojaan.
Voithan yrittää samaa konstia, toimii jonkin aikaa tai sitten ei.
viestiä selkeästi, missä rajat kulkevat. Se ei ole loukkaamista, vaikka vastapuoli loukkaantuisikin. Ehkä teidänkin tapauksessanne käy niin, että vähän aikaa pidetään "mykkäkoulua" ja koetetaan sisäistää asia. Oma olosi paranee joka tapauksessa huimasti, kun olet puolustanut oikeuksiasi niin kuin aikuinen ainakin.
olevan ihan oikeasti jotain ongelmia kämpässä jos kerran kissat haisevat.
Kissa ei nimittäin haise yhtään millekään jos se on vain hoidettu hyvin ja jos se ei ole sisälle kuseksija.
Joten hoitakaa kämppänne kuntoon, siivotkaa siellä ja hoitakaa kissatkin kuntoon jos ne kerran haisevat.
Ihmiset eivät kuitenkaan ihan turhasta valita tai arvostele, varsinkaan omat vanhemmat, joten kyllä teissä on varmasti jotakin vikaa.
Jos olet lihava ja saat kuulla siitä, niin sitten lenkille niinkuin olisi jo!
Miehellesi jankuttaminen ei kotiväellesi kuulu, ellet sitä harrasta sitten heidän luonaan. Joten siitä voivat pitää lättynsä kyllä kiinni, se on kuitenkin teidän parisuhteenne.
Edellinen, joka tämän kirjoitti: > Ihmiset eivät kuitenkaan ihan turhasta valita, tai arvostele, varsinkaan omat vanhemmat. <
Tämä kertoo sen, että sinä kirjoittaja, et tiedä koko asiasta MITÄÄN.
Ja kun kehotat ap:ta menemään lenkille. Kirjoittamasi perusteella sinun olisi ehkä parasta aloittaa kaikki alusta. Kun kaikki tähänastinen on kohdallasi näyttänyt menevän täysin hukkaan.
jotakin minua enemmän?
Taidat olla joku meedio?
Eihän tähän mikään meedio tarvitse olla. Pelkkä pitkäaikainen saman kokeminen riittää :)
Meillä ei tosiaan kusi haise kissankusi meinaan. Kissat käy omassa vessassaan. Minun isäni ei ole tottunut siihen että kissalle on oma vessa ja "luulee" haistavansa sen hajun.
Muutenkin saan kuulla mistä milloinkin jotain huomauttamista. Kun menemme esim. sinne käymään kylään niin ensin valitetaan ovista kun muka hakkaamme auton ovet kiinni.
Ja niitä aiheita riittää.
Tuskin aiheet valituksesta lopu ikinä.
Äitni mielestä pitää olla hiljaa ja imeä kaikki "vittuilut" itseensä. Ja olla välittämättä.
Vastaan ei saa ainakaan missään nimessä sanoa kuulemma.
kai se alkoi tuo suunnaton vihanosoitus joskus viime vuoden kevällä kun meidän rakennusprojektista ei tullu mitään koska lainaa ei tullut yms.
Asian piti olla käsitelty ja sovittu ettei olla siitä enää vihaisa vaan kuinka ollakaan viha jatkuu jollain tavalla tai se katkeruus mua kohtaan. Minähän olin syyllinen kun mulla ei ollut töitä silloin tai muutenkaan.
Siinäpä taas utta juttua!
Mullakin on äiti ollut lähinnä kateellinen jos mulle on onnistunut jokin asia. Kaikkein pahinta hänelle on ilmeisesti ollut sietää se, että minun avioliittoni on onnistunut kun hänen ei. Hän ei ikään kuin kykene antamaan sitä minulle anteeksi. Olen siis tehnyt hänelle pahaa kun olen onnistunut avioliitossani.
Hänen tarvitsisi mennä terapiaan mutta eihän sen sukupolven ihmiset hae apua ammatti-ihmisiltä vaan purkavat pahan olonsa lähiomaisiinsa.
On se kyllästyttävää, ilmeisesti myös loputonta. Miten ne jaksavatkin.
Kehottaisin sinua olemaan aikuinen ja irrottautua ainakin hetkeksi koko seurakunnasta. Jos olet normaali aikuinen ihminen (kuten luulen) osaat kyllä hoitaa itse omat asiasi ja myös avoimesti vanhemmillesi asiasta mainita. Itsellehän siitä vain paha mieli tulee, jos jatkat kuuntelua asiaan puuttumatta.
jaksoi moittia sekä vävyään siis miestäni ja veljeni vaimoa, milloin mistäkin asiasta. Tuntui etteivät he kelvaneet ollenkaan.
Kummankin puoliso on hyvässä ammatissa, omillaan toimeen tuleva, itsestään huolta pitävä ja perheensä kanssa viihtyvä "tavallinen" suomalainen. En tiedä millainen olisi se hyväksyttävä puoliso, mitä vielä pitäisi olla. Toinen puhuu liikaa ja toinen liian vähän jen..
Onneksi kummankin meidän puoliso on vahva luonteinen ettei sietänyt kaikkea. äitini oli myös etevin keikista sekaantumaan perheittemme asioihin, jos ne näytti hänen mielestään menevän huonosti tai erilailla kuin hänen mielestään oli hyvä.
No jospa se koira yksinkertasisesti tosiaan haisee ja vanhemmat ajattellee ,ettei kukaan muu kehtaa siitä sanoa.
Luitko viestiä ollenkaan >D
Ensinnäkin.. Lemmikkinä oli 3 kissaa. -.-,
Kissat on ihan siistejä.