neuvoja keneltäkään entiseltä tunteisiin syöjältä? syön suklaata jatkuvasti negatiivisten tunteiden tukahduttamiseen. ajattelen vain että "tästä tulee hyvä olo edes hetkeksi". kun ei tule edes hetkeksi jos rehellisiä ollaan. en tajua mikä siinä niin viehättää kun ei se oikeasti ole edes niin super hyvää.
ehkä vain luulen että ihmisillä on tapana syödä suklaata suruunsa, niin alitajuisesti uskottelen itelleni että tällä tulee hyvä olo jos ei muulla.
apua! en voi lopettaa!
ehkä vain luulen että ihmisillä on tapana syödä suklaata suruunsa, niin alitajuisesti uskottelen itelleni että tällä tulee hyvä olo jos ei muulla.
apua! en voi lopettaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin, hyvin tuttua. Laihdutan, mutta, mutta...tänäänkin perjantaina ja alkavan viikonlopun kunjaksi paistoin pannarin. Sitä tuli syötyä kahviasetin kokoinen pala, päälle pakastemarjoja. Tuli ähky olo, kun söin sen kahvin kanssa. Vastahan söin tuossa klo 15 kieppeillä lämpimän ruuan ja yhtään ei olis pannaria mahtunut. Mutta ihan alkavan viikonlopun kunjaksi...tunnesyömistä sekin.
lainaamassa Irene Kristeri: Tunteet ja syöminen-kirja. Ehkä siitä on jotakin apua.
Itsekin kamppailen tunteisiin syömisen kanssa ja yrittänyt ottaa tavaksi, että kun oikein tekee mieli jotain herkkua, niin alan tekemään ihan jotain muuta, kuin annan vallan ruoan ajattelulle. Joskus se tehoaa, joskus taas syödään :( Se on sellaista, ei siitä ole helppoa päästä eroon :(
joo-o..tiedän tunteen kun suklaa auttaa jopa suruun,iloon ,nälkään,ei nälkään siis ihan kaikkeen.Mieki ennen pistin tuhdin päivällisen jälkeen jopa levyllisen(300g)jälkkäriks...kuvittele....juuri syöty ja makian himo silti voittaa.
No nyt oon vaihtanu suklaa-levyn uusiin lenkkitossuihin ja 6kg on jo jääny metsään....ei enää suklaata .piste
Voin puhua tietenkin vain siitä, mikä itselle on auttanut. Minulla on ollut sama ongelma, jonka seurauksena ylipainoa kertyi sellaiset vajaat parikymmentä kiloa. Henkilökohtaisesti, omassa tapauksessani, tärkeintä oli tehdä päätös. Itselläni tämä päätös ulottui tietyllä tapaa koko elämäntilanteeseen, sillä paha olo oli melko kokonaisvaltaista (tyytymättömyys itseen johtui tyytymättömyydestä kroppaan jne.) Päätöksen jälkeen täytyi alkaa kehitellä tunteiden hallinnalle uusia kanavia. Olennaista oli korvaavien tekemisten keksiminen. Itselläni varsinainen himo kestää sen tietyn ajan, ja jos selviän siitä tietystä ajasta, ei ole enää ongelmaa. Aluksi täytyy tietysti mainita se itsestäänselvä tosiasia, ettei kämppään saa missään nimessä hamstrata mitään herkkuja. Itselläni ne ainakin aiheuttavat vain hirveän kärvistelyn. Köyhänä opiskelijana olen myös muistuttanut usein itseäni siitä tosiasiasta, että herkutteluun menee myös rahaa, jota itselläni ei suinkaan ole koskaan liikaa.
Olennaisimpana tunteidenpurkamiskeinona täytyy mainita liikunta. Siihen täytyi opetella, totta kai - mutta lopulta esimerkiksi aggressio ja (suoraan sanoen) vitutus lähtivät oikein kätevästi kuntopyörää polkemalla. (Viimeksi tänään taltutin karkkihimon nousemalla kuntopyörän selkään.) Vastaavasti saatoin kuunnella esimerkiksi hyvää musiikkia tai katsoa hyvää ohjelmaa polkiessani ja sain tämän aiheuttamasta ilon tunteesta hirveästi energiaa. Toisinaan helpottaa ihan vain se, että keksii muuta tekemistä: katsoo televisiota tai leffaa, kuuntelee musiikkia, lukee... mistä nyt pitääkään. Kunhan ne ajatukset saa uppoutumaan muualle. Tällöin se alkuperäinen ryvestelyfiiliskin (joka siis altistaa mässäilylle) ehkä lähtee - tai ainakin sen unohtaa hetkeksi. Yleisesti ottaen pitää ottaa se joku pieni "aikalisä", jonka aikana ehkä tajuaa, mitä onkaan tekemässä. Sillä tavalla ehkä tunnistaa sen toimintamallinsa: nyt on paha mieli ja taas olen lievittämässä sitä totuttuun tapaan. Myös teekuppi on auttanut - itse asiassa minulla on sellainen "sääntö", että aina kun tekee mieli jotain "kiellettyä", pitää juoda ensin kuppi teetä ja sitten vaikka toinen, ja kelailla uudestaan.
Joka kerta nämäkään eivät tietenkään toimi. Jos on oikeasti hirveä herkkuhimo, pyrin turvautumaan johonkin terveelliseen - esimerkiksi marjat ja erilaiset rahkat tai smoothiet ovat sen verran makeaa, että ne käyvät herkuista. Toisinaan repsahdellaan, mutta tärkeää onkin opetella skippaamaan moiset, ja aloittaa seuraavana aamuna siitä, mihin jäätiin. Kyllä minulla on ollut tässä pitkän projektin aikana huonoja ryvestelypäiviä, jolloin on mennyt ihan käsittämättömiä määriä kaikkea mahdollista kaloripommia - mutta sellaista sattuu. Karkkipäivä kerran viikossa on osoittautunut suhteellisen toimivaksi ideaksi pidemmän päälle. Haluan tosiaan painottaa, että nämä ovat itselleni niitä tärkeimpiä keinoja, ja jollekin toiselle jotkut toiset saattavat passata paremmin. Jokaisen lienee parasta itse katsella, miltä tuntuu ja mikä on toimivaa.
Nimim. -15 kg vuoden alusta, ja vielä jatkuu... :)