eroahdistus

Sitä on ollut jo aiemmin ( noin 5kk ) ja jatkuu yhä.
Poika kohta 8kk.
Itkee ihan varmasti aina kun käyn omilla asioilla ja olen pitempään pois kotoa. Vaikka on ihan taatusti tottunut olemaan isänsä kanssa ( samasssa osoitteessa kun kerta asutaan ).

....... kirjoitti:

Sitä on ollut jo aiemmin ( noin 5kk ) ja jatkuu yhä.
Poika kohta 8kk.
Itkee ihan varmasti aina kun käyn omilla asioilla ja olen pitempään pois kotoa. Vaikka on ihan taatusti tottunut olemaan isänsä kanssa ( samasssa osoitteessa kun kerta asutaan ).

Lue lisää

Eroahdistus kestää useimmiten 2 vuotiaaksi saakka. Psykologit suosittelee, että hoitoon mahdollisimman vähän eroahdistuksen ollessa pahimmillaan.

Paljon läheisyyttä ja minimoi turhat omat menot, joissa lapsi joutuu eroon sinusta.

Noin 2 vuotiaana lapsi ei enää hätäänny ja huuda perään, jos vaikka käyt toisessa huoneessa.

Konstit: anna turvallisuudentunnetta. Tässä ei suositella mitään karaistamista, että jätetään enemmän hoitoon. Vaan päinvastoin. Vähemmän hoitoonjättämistä ja enemmän syliä.

ja hoitoonjätöstä kirjoitti:

Eroahdistus kestää useimmiten 2 vuotiaaksi saakka. Psykologit suosittelee, että hoitoon mahdollisimman vähän eroahdistuksen ollessa pahimmillaan.

Paljon läheisyyttä ja minimoi turhat omat menot, joissa lapsi joutuu eroon sinusta.

Noin 2 vuotiaana lapsi ei enää hätäänny ja huuda perään, jos vaikka käyt toisessa huoneessa.

Konstit: anna turvallisuudentunnetta. Tässä ei suositella mitään karaistamista, että jätetään enemmän hoitoon. Vaan päinvastoin. Vähemmän hoitoonjättämistä ja enemmän syliä.

Lue lisää

Pienet lapset vihaavat vanhemmistaan eroon joutumista. Tällaiset pelot ilmaantuvat ensimmäisen elinvuoden loppuun mennessä lasten alkaessa oivaltaa, että heidän vanhempansa eivät tulekaan aina olemaan heidän kanssaan. Samalla lapset alkavat vierastaa itselleen outoja ihmisiä. Tämä normaali eroahdistus huipentuu noin kahden vuoden iässä ja vähenee asteittain 6 - 7 vuoden ikään mennessä.



Jos vanhemmista eroon joutumisen pelko kestää yli kuukauden tai varttuneemman lapsen hätä on jat­kuvaa, voi siitä aiheutua vaikeita ongelmia sekä lapselle itselleen että perheelle. Tällaista oireis­toa kutsutaan eroahdistushäiriöksi. Onneksi häiriön hoitamiseksi on käytettävissä hyviä keinoja, eivät­kä useimmat perheet joudu kärsimään häiriöstä kovin kauan.



Eroahdistushäiriöstä kärsivät lapset saattavat pelätä nukkumaan menoa ollessaan yökylässä. He voivat myös hätääntyä, kun heidät jätetään päivähoitopaikkaan tai kaverin syntymäpäiville. Heillä ilmenee usein eroon joutumiseen liittyviä painajaisunia. Tällöin he voivat yrittää kömpiä öisin vanhempiensa sänkyyn nukkumaan. Vanhemmistaan eroon jouduttuaan he saattavat pelätä, että vanhemmat kuolevat onnettomuuden, sairauden tai rikoksen uhreina tai että he itse katoavat tai heidät siepataan. Eron uhatessa he itkevät, ripustautuvat vanhempiinsa ja saavat raivokohtauksia. Heillä voi myös ilmetä ruumiillisia oireita, kuten päänsärkyä, mahakipua ja kurkkukipua.



Eroahdistushäiriö todetaan usein lapsen ollessa 6 - 7-vuotias, siis hänen tullessaan kouluikään. Joillakin lapsilla häiriö tosin voi ilmetä vasta 12 vuoden iässä heidän siirtyessään ala-asteelta yläasteelle. Häiriö on tytöillä tavallisempi kuin pojilla. Se on yhteydessä masennukseen ja muihin ahdistuneisuushäiriöihin, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon (joka ilmenee lamauttavana ujoutena) ja paniikkihäiriöön. On arvioitu, että Yhdysvalloissa häiriöstä kärsii elinaikanaan noin 4 % väestöstä.



Ahdistuneisuushäiriöt esiintyvät suvuittain. Kaksos- ja adoptiotutkimuksissa onkin osoitettu, että myös eroahdistushäiriössä on mukana perinnöllinen komponentti. Ilmeisesti perinnöllisistä syistä jotkut lapset ovat "käyttäytymiseltään estyneitä". Jopa jo neljän kuukauden iässä heidän sydämensä syke nopeutuu ja he saattavat lamaantua tavatessaan vieraita ihmisiä. Nämä lapset kärsivät todennäköisesti jossakin vaiheessa eroahdistushäiriöstä. Monet tapahtumat ja olosuhteet voivat laukaista oireet. Tällaisia ovat erityisesti isot muutokset, kuten muuttaminen uuteen ympäristöön, uuden vauvan syntyminen perheeseen tai kuolemantapaus perheessä.



Kiintymyssuhde ja ero


Vanhempien antaman rakkauden laatu, tuki ja lapselle asetetut rajat ovat elintärkeitä. Eroahdistushäiriötä selitetään usein John Bowlbyn kehittämällä kiintymysteorialla. Teorian mukaan lapsi pyrkii olemaan lähellä vanhempiaan saadakseen biologisesti välttämätöntä lohtua ja tukea. Turvallinen kiintymyssuhde lapsen tuntiessa vanhempiensa olevan fyysisesti ja emotionaalisesti läsnä tarjoaa hänelle turvallisen pakopaikan. Se on kuin tukikohta, josta käsin lapsen on turvallista tutkia maailmaa. Lisäksi se tarjoaa lapselle mallin muihinkin ihmissuhteisiin. Lapsen varttuessa ja kaivatessa enemmän itsenäisyyttä sekä lapsi että hänen vanhempansa vastustavat eroa. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, tämä vaihe sujuu kitkattomasti.



Jos lapsi ei koe kiintymyssuhdettaan turvalliseksi eikä luota vanhempiinsa, hänelle kehittyy todennäköisemmin ahdistuneisuushäiriöitä, erityisesti juuri eroahdistushäiriö. Jos vanhemmat puolestaan ovat itse ahdistuneita ja masentuneita tai jos heillä on muita ongelmia, tämä voi edesauttaa turvattoman kiintymyssuhteen kehittymistä. Jotkut vanhemmat ovat ylisuojelevia ja haluttomia sallimaan lapselle tämän iän edellyttämää itsenäisyyttä. Toiset vanhemmat voivat puolestaan kohdella lapsiaan törkeästi, laiminlyödä heitä tai häilyä ennustamattomasti kiintymyksen ja hylkäämisen välillä. Tällaiset vanhemmat eivät osaa tulkita lapsen hätämerkkejä oikein ja johdonmukaisesti. Jotkut vanhemmat eivät yksinkertaisesti tiedä, miten he voisivat antaa pelokkaalle lapselle tämän tarvitsemaa lisäkannustusta ja erityisohjausta. Tällöin voi käydä niin, että lapsi ei uskalla hakea omaa tilaa pelätessään tulevansa hylätyksi tai liioitellessaan perheen ulkopuolisen maailman vaaroja.