Vai että ruikuti ruikuti, kysynkin nyt palstan yli-ihmisiltä olisitteko te yhtä hymyä jos häviäisitte aina. Joka paikassa joka kerta. Tekisikö enää kauaa mieli yrittää?
Kysymys on toisaalta turha koska että sellaista ole joutuneet koskaan kokemaan, mutta kuvitelkaa että niin kävisi. Jaksaisitteko sitten olla pirtsakoita ja yrittää (lue: ottaa turpaan) uudestaan, uudestaan ja uudestaan?
Kysymys on toisaalta turha koska että sellaista ole joutuneet koskaan kokemaan, mutta kuvitelkaa että niin kävisi. Jaksaisitteko sitten olla pirtsakoita ja yrittää (lue: ottaa turpaan) uudestaan, uudestaan ja uudestaan?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vastausten vähäisyys kertoo vastauksen.
Mutta minä olen yleensä puoli viiden ja puoli kahdeksan välillä matkalla töistä salille ja sitten tulen kotiin ja teen ruokaa.
En siis päivystä nettiä. Voiko tämä olla syy siihen, että minulla on suhde?
tasoni uudestaan. Pohjimmiltaanhan on kyse samasta asiasta kuin jos lähtisin tavoittelemaan maratonin Suomen mestaruutta, vaikka minulla olisi edellytykset vain Naisten kympille. Tei jos lähtisin tekemään väitöskirjaa matematiikasta, vaikka olen suuntautumiseltani ja pohjakoulutukseltani selkeä humanisti.
Eli AT ansaitsee vain jonkin kamalan tursun joka ei minnekään muualle kelpaa, vaikka tursu olikin aivan perseestä revitty ja AT:n ainoa synti olisi pehmeys kolinan sijasta.
sitten tasoihin?
Enpä olisi ajatellut sinusta moista.
minä uskon tasoihin. Markkina-arvoteorioihin ihmisten välisissä suhteissa sen sijaan en ole uskonut tähän mennessä enkä usko edelleenkään.
Koeta nyt päättää mitä sanot. Puhut jatkuvasti itseäsi vastaan. Referenssejä kyllä löytyy.
tasoihin riippuen heidän ulkonäöstään ja statuksestaan mutta sitten et voi ymmärtää kun joku valittaa ettei vain löydä seuraa koska juuri tuntee että ihmistä arvioidaan omituisten kriteerien perusteella vähän kuin läskiä lasta kiusattaisiin koulussa?
Kuulostaa ihan normaalilta naisen puheilta joka haaveilee rakkaudesta jota ei ole olemassakaan mutta ihmiset jotka ovat joutuneet kokemaan todellisuuden että heitä hyljeksitään niin heille sinulle on vain lisää rukkasia.
Alkuperäinen kirjoitti siitä, että epäonnistuu kerta toisensa jälkeen. Tarkoittiko hän (vain) ihmissuhteita?
oli miten oli, niin kyllähän sen nyt järkikin sanoo, etteivät kaikki voi voittaa maratonia - useimmat eivät jaksa edes juosta sitä. Heidät voidaan siis asettaa eri "tasoille" riippuen siitä kuinka hyviä he ovat maratonin juoksemisessa.
Mutta kaikilla ihmisillä on tasan sama ihmisarvo. Enkä jaksa aloittaa TAAS samaa MA-teoria-keskustelua uudestaan ja uudestaan.
Missä viestissä minä olen asettanut ihmiset eri tasoihin riippuen heidän ulkonäöstään ja statuksestaan?
Ei jaksa.
sanoit että uskot tasoihin? Mihin nämä tasot sitten mielestäsi perustuvat?
Ei jaksa kuule kukaan muukaan.
Tasot perustuvat opiskeluun, harjoittelemiseen ja geeneihin: kaikista ei tule maratoonareita edes harjoittelemalla.
Mutta ei, se EI tarkoita että olisi olemassa ATM:iä. Ujous ja ulkonäkö voivat olla synnynnäisiä, mutta ne EIVÄT vähennä ihmisarvoa. Sitä paitsi ne ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia asioita, esimerkiksi Aasiassa pidättyvyyttä arvostetaan ihan eri tavalla kuin meillä saati Jenkeissä. Ja se, mikä minusta on kaunista/komeaa, voi jonkun toisen mielestä olla rumaa. Jotkut etniset ryhmät pitävät kauniina mahdollisimman isoa takapuolta naisella, länsimaissa ainakin media tarjoaa malliksi 13-vuotiaiden takapuolia. Jne.
että kerroit juuri kuinka heidän tulisi arvioida uudestaan tasonsa?
Eli jos henkilö on esimerkiksi ujo eikä voi asialle oikeastaan mitään ja tulee dissatuksi ihmissuhteissa niin mitä hänen tulisi tehdä että hänet hyväksytään miehenä naiselle?
Vai pitääkö matkustaa etsimään joku etninen ryhmä joka sattuu pitämään valkoihoisista nörtahtavista ujoista miehistä?
Ymmärsin tämän viimeisen viestisi selityksen mutta tuo edellinen oli hämmentävä.
Mitä henkilö joka ei ole saanut naisilta katseen puolikastakaan vaikka on kaikkensa yrittänyt ujoutensa takia ja kokemattomuus tekee asian vielä hankalammaksi voi asialle tehdä? Arvioida tasonsa uudelleen vai? Eli olla ilman naistako?
tämä keskustelu tulee merkeistä päätellen jatkumaan vielä viikkoja, joten ehdin vastata kysymykseesi monta monituista kertaa. Mutta sen verran kuitenkin, että en jaksa uskoa etteikö maailmasta - ihan täältä Suomestakin - löytyisi naista joka pitää ujosta "nörtahtavasta" miehestä. En usko. Piste.
Kysymys ei ole ainaostaan hypoteettinen, vaan myös turha.
Kerrohan kultaseni mitä sinä tiedät meidän elämästä?
Vastaan itse. Et kertakaikkiaan yhtään mitään.
Oletko käynyt syöpäsairaalassa, siellä on YT:tä.
Oletko käynyt vanhainkodisa, sielläkin on YT:tä.
Oletko käynyt mielisairaalassa...
Oletko käynyt lastenlinnassa, siellä on näiden sinun niin inhoamiesi YT:n lapsia.
Miltäköhän sinusta tuntuisi jos joku inhoaisi sinua vain sen takia että olet olemassa?
Ai niin, näinhän sinä uskot asian olevan ja viis veisaat muista ihmisistä.
Tiedän varsin hyvin miltä tuntuu olla inhottu vain koska on olemassa, missä muusta luulit ATM-ismissä olevan kyse? Jos ihmiset pitäisivät minusta, olisin YT enkä olisi muuttunut tällaiseksi katkeraksi paskpää-marisijaksi.
Ihan pikku vinkki, kaksi vikaa riviä mun viestissä oli vittuilua.
Jos joku on päättänyt jossain vihata minun kaltaisia naisia ja kirjoittelee siitä netissä. Niin saanko minä siitä välttämättä koskaan edes tietää. En. Joten tuo viha on herttaisen yhdentekevää minulle. Ainut joka siitä kärsii on hän joka vihaa.
Ylipäätään ainut joka vihasta kärsii on hän joka vihaa. So simple, so true.
Niin, nyrpistetäänpä nenää typerälle ATM:lle. Jos sinua joku SuuriIsä sattuu inhoamaan etkä välitä niin onnea sinulle. Se on eri asia kuin että kulkisit läpi elämän niin että joka-ainoa planeetan ihminen joitakin perverssejä lukuunottamatta joko ignooraa sinut täysin ellei sitten jollain asteella inhoa sinua. Siitä ATMismissä on kyse.
en osaa arvioida edes tuhansien tarkkuudella montako ihmistä olen tämän päivän aikana kaupungilla nähnyt. Jutellut olen muutaman kymmenen ihmisen kanssa (kun lasketaan kaikki tapaamiset ja asiakaspalvelutilanteet). Yksikään noista ihmisistä ei varmasti tällä hetkellä muistele tavanneensa MINUA. 99,999 % kohtaamistani ihmisistä "ignoorasi" minut. Minä en ilman tätä keskustelua olisi muistellut lainkaan päivän mittaan tapaamiani ihmisiä - puhumattakaan että olisin pohtinut mitä he ajattelivat minusta tai mitä he ajattelivat minun ajattelevan heistä. Jos joku heistä inhosi minua, niin se on hänen päänsärkynsä.
Suuri Isä rakastaa kunnon panoa.
Ja mitä tulee sinuun, niin sinun kannattaisi hankkia jokin muu harrastus kuin tämä ATM rooli. Ja sitten puhua siitä harrastuksesta netissä.
Ja mitä tulee minuun, niin taidan sitten olla perverssi kun täällä sinun kanssa keskustelen. ;)
Olethan tietoinen siitä, että Suuri Isä on virtuaalihahmo? Et kai oikeasti ajattele, että joku täällä soisi hänelle ajatustakaan elävässä elämässä so. tämän palstan ulkopuolella??
ollut täydestä 100%:sta eikä melkein. Aivan kuten on eri asia olla todella harvan ystävä kuin ei kenenkään ystävä.
"Ylipäätään ainut joka vihasta kärsii on hän joka vihaa. So simple, so true".
Eipäs innostuta liikaa. Viha ei toki ole noin harmitonta. Tuossa esittämässäsi tapauksessa se ei nyt ole kauhena vahingollista siinä tapauksessa etten saa siitä ja vihaajasta juurikaan tietää. Mut kylyä se vasikuttaa sellaiselle joka ei ole juuri muuta saanut kokea kuin vihaa ja ynsyttä. Ja älä sano ettei sellaisia ole olemassa, kyllä kuule on, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin.
Perverssi? Olitko sinä se ruotsinlaivan täti joka iskeytyi laivajuottolassa kylkeen ja totesi itsellään olevan saman ikäinen poika ja että nuorta lihaa olisi hyvä välillä saada?
No, vakavasti, olet siinä oikeassa että tällainen ajattelu ei ole terveellistä. Dumppaan muutaman milligramman omatekoisia myrkkyjä verenkiertoon enkä saa edes mitään aikaiseksi ellei elämä lyhentämistä yhden röökin verran lasketa. En toki polta mutta laskin kunkin murehtimissession miinustavan sen seitsemän minuuttia peliaikaa.
Tahtoisin toki ajatella jotenki aivan muuten, ulkona on syksy, pusikot ovat täynnä sieniä ja ilmassa sekä kadulla leijailee kivan värisiä lehtiä ja sateen kastelema asvaltti on illalla autojen valossa jotain upeaa katseltavaa, toki tahtoisin nauttia tästä ja kirmata tuolla ulkona niin että pusikot pölisevät ja vesilätäköt loiskuvat samanlaisessa euforiassa ja hekumassa kuin rakas labradori-vainaani aikanaan.
On vain mutta. Astuin jokin aikaa sitten sen maagisen rajan yli jolloin tajuaa että sinun homma on istua yksin himassa koska sinussa on vain joku pikkuvika joka tuntuu karkottavan ihmisä pois aivan kuin haisisit puliukolle tai kosketuksesi tappaisi perheen esikoisen ja läsnäolosi toisi hallan viljapeltoon.
Mitä jää jäljelle mielenterveyden pitimiksi? Olemassaolonsa todistaminen syytämällä lapsellisia provokaatioita jonnekin moderoimattomalle palstalle minne on osunut vino pino yhtä kovan kohtalon kokeneita sieluja joilla sattuu olemaan samanlaiset mieltymykset.
Miksi en sitten kirjoita jotain mukavaa ja ole ihmisiksi? Mukaviin kirjoituksiin ei vastata jolloin taasen ei ole olemassa ja ihmisiksi oleminen turhauttaa sillä se ei juuri tuottanut tuloksia sekään. Kusipäissä on särmää ja tätä kautta edes häivähdys sitä minullakin.
Nyt kuullostit jo mukavalta, sellaiselta ihmiseltä jonka kanssa olisi kiva keskustella ja kirmata pusikot pölisten.
Ja kyllä mukaviin kirjoituksiin vastataan, esimerkiksi
"Mut kylyä se vasikuttaa sellaiselle joka ei ole juuri muuta saanut kokea kuin vihaa ja ynsyttä. Ja älä sano ettei sellaisia ole olemassa, kyllä kuule on, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin."
Toki sellaisia on olemassa. Toivottavasti saavat apua ongelmiinsa.
Se että on olemassa traumaattisia ihmisiä ei muuta sitä tosiasiaa että, viha synnyttää vihaa.
Se minua on ihemtyttänyt kovasti, että miten ihmeessä on sellaisia ihmisiä, joiden elämässä kaikki näyttää mättävän. Kaikki (ihmiset ja sattumukset) näyttäisivät toimivan huono-onnista vastaan ikään kuin yhteisestä sopimuksesta, vaikka en itse lainkaan usko mihinkään salaliittohin jotakin vastaan. Tapahtuukohan tuollainen jotenkin henkimaailman tasolla, ei oikein muuta selitystä ole. Samoin menestys voi kerääntyä tai kasaantua yhden ihmisen kohdalle sellaisella intensiteetillä ja volyymilla että se käy mahdottomaksi muuten käsittää.
Traumojen parantumisesta olen edelleen sitä mieltä että pyyteetön rakkaus parantaa ylivoimaisesti parhaiten. Myös oikeudenmukaisuuden kokeminen ja tapahtuminen edesauttaa parantumista huomattavasti, seuraavaksi eniten. Tämä tulee esiin esim. oikeustapauksissa missä käsitellään taloudellista petosta, toisen omaisuuden riistoa, henkistä väkivaltaa, vahingontekoa, väkivaltaa ja etenkin kiusaamista (kouluissa). Yleinen kokemus on osoittanut sen voiman.