Onko sinulla lempivirttä vai suhtaudutko kaikkeen hengelliseen laulantaan välinpitämättömästi?
Omani olkoon tuo "Oi Herra, jos mä matkamies maan Lopulla matkaa nähdä sun saan..." Kolahti taas kovaa kun Kotikatua katselin. Kotikadusta en oikein tykkää, mutta ajankuluksi sitäkin taas vaihteeksi katselin.
Omani olkoon tuo "Oi Herra, jos mä matkamies maan Lopulla matkaa nähdä sun saan..." Kolahti taas kovaa kun Kotikatua katselin. Kotikadusta en oikein tykkää, mutta ajankuluksi sitäkin taas vaihteeksi katselin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
körttiläinen tai lestadiolainen virsi. Vai onko? Ainakin melko synkkä.
En tiedä, mutta ei se mun mielestä ole synkkä. Enemmänkin lohduttava.
Sitten niin minkäännäköistä muistikuvaa virsistä. Noh, se nyt on muutenkin ihan sama koska en missään tapauksessa ikinä laulaisi ensimmäistäkään hengellistä virttä. En laula edes normaaleista biiseistä sellaisia kohtia joissa mainitaan joku uskontoon liittyvä sana. Liikaa uskontoon liittyvät biisit joutuu mun boikottilistalle välittömästi kuten one of us.
On erilaisia suosikkeja eri tilanteisiin. Esimerkiksi uusin suosikki on dramaattinen 177. Sitten muutamat englantilaiset virret kuten 510 ja 555, Henry Francis Lyten lähtövirsi, jonka hän kirjoitti muutama päivä ennen kuolemaansa. Siis tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=7Mfumq24RE0&feature=related
koskettaa virsi 338, joka alkaa: päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa Isä hoitaa lasta armollaan...
Tuo virsi upposi muhun kuin veitsi voihin, kun kuulin sen eräässä kammottavassa elämäntilanteessa. Vieläkin sen sanat pätee ja muistuttaa tärkeistä asioista.
Suvivirsi taas tuo aina mieleen oman elämän filminauhan ekasta luokasta, eri luokkien päättäjäistunnelmiin ja erilaisiin häihin ja hautajaisiin...