Hei! Jos haluat kommentoida tilannettani, niin ole hyvä!
Olen keski-ikää lähestyvä 2 lapsen äiti. Olen seurustellut 6 vuotta, viimeisen vuoden olemme miehen kanssa asuneet yhdessä. Ongelmia tuottavat lähinnä raha-asiat.
Keväällä ostin paritalonpuolikkaan omiin nimiini. Mies muutti mukana, ja sovimme että hän maksaa 150 e kuussa lähinnä sähkökuluja. Itse kustannan lainanlyhennykset- ja korot, kiinteistöveron, vakuutukset, vesilaskut yms. Eli mies asuu käytännössä puoli-ilmaiseksi. Lisäksi ruoista maksan suurimman osan, onhan tässä minun lapseni syömässä. Huonekaluista kaikki muut ovat minun paitsi sohvat ja 2 televisiota.
No niin, tämä pohjustukseksi seuraavalle: mies on pitemmän aikaa rähjännyt lähinnä pojalleni sähkön käytöstä, jos poika on 'liian kauan' netissä, alkaa varma raivoaminen asiasta,että kuluu liian paljon sähköä (minä maksan nettilaskut) ikäänkuin asiasta ei voisi puhua asiallisesti. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, että miehen ja poikani (16v) välit ovat jo huomattavan kiristyneet. Hän arvostelee poikaani kaikessa vaikka poika on ihan tavallinen nuori lukiolainen, ei tahdo pahaa kenellekään ja menestyy koulussakin ihan hyvin. Miehen oma poika (13v) joka asuu muualla äitinsä kanssa, on vaikeuksissa ja joutunut näpistelystä poliisin kanssa tekemisiin yms, ja lähellä on jopa joutua sijaiskotiin. Hänestä mies ei sano pahaa sanaa eikä arvostele/hauku/rähjää pojan meillä ollessa silloin tällöin. Haluaisin kohdella hänen poikaansa kuten mieskin kohtelee minun poikaani, mutta en pysty koska ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa hänen lastaansa kohtaan. Koska lapsihan hän vielä on, ja kaipaa rakkautta.
Muutenkin mies pauhaa pienemmästäkin asiasta, ja minä kun haluaisin vain rauhallista kotielämää.
Olen moneen kertaan sanonut, että jos ei kelpaa asua luonani puoli-ilmaiseksi, hommaa sitten oma asunto josta maksaa yksin paljon enemmän kuin 150 e/kk. On luvannut, mutta mitään ei tapahdu.
Taas tänään rähjäsi, kun HÄNEN sohvaltaan köytyi viinirypäle; KUKA SOTKEE SOHVAANI???????????? Ja taas vetoaa olemattomaan, että kyllä hänellä on asunto tiedossa...
Olemme molemmat työssä käyviä, ja heikommallakin laskupäällä varustettu voi päätellä, kumpi meistä viulut maksaa ja kummalla on sananvaraa...Silti hönellä ei ole koskaan ylimääräistä rahaa, kun ulosottomies vie osansa.
Vielä lisäksi, hän käy töissä minun autollani, josta minä maksan verot, katsastukset ja vakuutukset, itse ajan töihin pyörällä.
Miten saisin kovan kallon tajuamaan, että parempi olla hiljaa pienistä asioista kuin joutua taivasalle. En haluaisi aikuista ihmistä elättää loppuelämääni, vaikka rakkautta onkin jäljellä niin kyllä se kärsii näistä ikuisista ongelmista...
Olen keski-ikää lähestyvä 2 lapsen äiti. Olen seurustellut 6 vuotta, viimeisen vuoden olemme miehen kanssa asuneet yhdessä. Ongelmia tuottavat lähinnä raha-asiat.
Keväällä ostin paritalonpuolikkaan omiin nimiini. Mies muutti mukana, ja sovimme että hän maksaa 150 e kuussa lähinnä sähkökuluja. Itse kustannan lainanlyhennykset- ja korot, kiinteistöveron, vakuutukset, vesilaskut yms. Eli mies asuu käytännössä puoli-ilmaiseksi. Lisäksi ruoista maksan suurimman osan, onhan tässä minun lapseni syömässä. Huonekaluista kaikki muut ovat minun paitsi sohvat ja 2 televisiota.
No niin, tämä pohjustukseksi seuraavalle: mies on pitemmän aikaa rähjännyt lähinnä pojalleni sähkön käytöstä, jos poika on 'liian kauan' netissä, alkaa varma raivoaminen asiasta,että kuluu liian paljon sähköä (minä maksan nettilaskut) ikäänkuin asiasta ei voisi puhua asiallisesti. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, että miehen ja poikani (16v) välit ovat jo huomattavan kiristyneet. Hän arvostelee poikaani kaikessa vaikka poika on ihan tavallinen nuori lukiolainen, ei tahdo pahaa kenellekään ja menestyy koulussakin ihan hyvin. Miehen oma poika (13v) joka asuu muualla äitinsä kanssa, on vaikeuksissa ja joutunut näpistelystä poliisin kanssa tekemisiin yms, ja lähellä on jopa joutua sijaiskotiin. Hänestä mies ei sano pahaa sanaa eikä arvostele/hauku/rähjää pojan meillä ollessa silloin tällöin. Haluaisin kohdella hänen poikaansa kuten mieskin kohtelee minun poikaani, mutta en pysty koska ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa hänen lastaansa kohtaan. Koska lapsihan hän vielä on, ja kaipaa rakkautta.
Muutenkin mies pauhaa pienemmästäkin asiasta, ja minä kun haluaisin vain rauhallista kotielämää.
Olen moneen kertaan sanonut, että jos ei kelpaa asua luonani puoli-ilmaiseksi, hommaa sitten oma asunto josta maksaa yksin paljon enemmän kuin 150 e/kk. On luvannut, mutta mitään ei tapahdu.
Taas tänään rähjäsi, kun HÄNEN sohvaltaan köytyi viinirypäle; KUKA SOTKEE SOHVAANI???????????? Ja taas vetoaa olemattomaan, että kyllä hänellä on asunto tiedossa...
Olemme molemmat työssä käyviä, ja heikommallakin laskupäällä varustettu voi päätellä, kumpi meistä viulut maksaa ja kummalla on sananvaraa...Silti hönellä ei ole koskaan ylimääräistä rahaa, kun ulosottomies vie osansa.
Vielä lisäksi, hän käy töissä minun autollani, josta minä maksan verot, katsastukset ja vakuutukset, itse ajan töihin pyörällä.
Miten saisin kovan kallon tajuamaan, että parempi olla hiljaa pienistä asioista kuin joutua taivasalle. En haluaisi aikuista ihmistä elättää loppuelämääni, vaikka rakkautta onkin jäljellä niin kyllä se kärsii näistä ikuisista ongelmista...
Vastaukset 10
Vanhimmat
miks se puusilmä asuu teillä ?
Ja vastaus on yhäkin sama: Sinun velvollisuutesi ovat omat lapsesi, EI joku typerä mies rihumassa kodissasi.
Mitähän jos kulkisit vaikka sähkölampun kanssa takaisin tehtyjä askeleitasi ja oikein kunnolla etsisit pudonneet ruuvisi. Toivottavasti pääsi ei ole vielä niin lahonnut että ne ruuvit voi vielä ruuvata takaisin. Ei sinun itsesi vaan lastesi takia.
näistä tänne kirjoittanut, nyt vaan tuntui siltä että ajatukset pitää saada sanoiksi mustaa valkoisella.
Taitaa se pää olla jo niin laho ettei ruuvit pysy, rakkausko sen lienee lahottanut :)
Kiitti kuitenkin kommentista.
Olen joskus itse ollut samassa elämäntilanteessa. Pyysin miesystävän asumaan luokseni. Minun ja lasteni luokse. Olin niin rakastunut että halusin hänen muuttavan meille. Sitten riideltiin paljon siitä, että maksaako hän mistään mitään. En vaatinut häntä maksamaan ensin mistään koska hän teki keikkatyötä ja niitä oli vain joskus. Joskus antoi sitten rahaa ruokaan tai muuten vaan mutta hyvin vähän. Kävi juhlimassa itsekseen tai kaveriensa kanssa kun minä vuorostani olin töissä. Yhdessä pidettiin hauskaa todella harvoin. Hän joi paljon ja riidat meni usein kiinnikäymiseen hänen puoleltaan-kun väitti rakastavansa mua kauheesti kun minä sanoin, että ala vetää meidän kotoota kun et teoillasikaan näytä rakastavan mua. Lopulta hän muutti ja me jatkettiin yhdessä eri osoitteissa. Sitten tuli ero mutta palasimme yhteen parin vuoden jälkeen ja hän lupasi olla muuttunut mies! Eipä ollut henkinen väkivalta jatkui-olin todella sinisilmäinen ja tyhmä. Vieläkin joskus ajattelen häntä. Oli hän puoleensavetävä-pahapoika joista naiset tuntuu eli me tunnumme tykkäävän. Kiltti mies kun ei kelpaa...Lapsistani hän välitti satunnaisesti-se loukkasi. Ei huutanut heille mutta ei myöskään huomannut heidän olemassaoloa useinkaan.
Nyt olen avoliitossa ja kihloissa eri miehen kanssa ja meillä ongelmia mutta ei tästä toisen siivellä elämisestä.
Mietippä-jos sinä olisit siinä tilanteessa kuin nykyinen miehesi. Loukkaisiko sua jos hän sanoisi sulle, että elätkö mun siivellä? Mua ainakin loukkaisi. Minusta miehesi elää sun kustannuksella. Olin itsekin riippuvainen siitä, että on mies ja kainalo mihin käpertyä.. Siinä sokeutuu ja ei huomaa lapsiaankaan enää...
Huomaatko miten kiero sinä olet omia lapsiasi kohtaan?
Sinä asetat todella sikamaisen ja röyhkeä olion (miehen?!!) sinun omien lapsiesi edelle? Mihin ihmeeseen olet pudottanut lahonneet aivosi? Rakkaus ei niitä ole lahottanut! Paremminkin oma typeryytesi.
Sinun velvollisuutesi on rakastaa lapsiasi. Jos todella olet noin miehenkipeä, käytä silloin tällöin vaikka maksullisia palveluita, saa ne halvemmalla kuin mitä siitä nykytilantessa maksat säästät lapsesi tuon hirviön riehunnalta.
Lapsesi harrastukset, kirjat, matkustelut ym tarvitsevat pennisi paljon enemmä kuin tuo valitsemasi vieras jätkä.
Sinä olet huolellisesti ja harkiten hankkinut lapsesi. He ovat sinun ainut velvollisuutesi niin kauan kuin he ovat sinusta riippuvaisia, taoisin sanoen vähintään ensimmäiset 18 vuotta!
Sen jälkeen kun he ovat omillaan, on oma asiasi vaikka laahaat kikki Suomen typerimmät miehet kotiisi. Mutta malta siihen saakka kunnes saat lapsesi pois kotoa.
poismuuttoa, niin ala perimään maksu kaikesta mitä se käyttää.
saavat nyt hienon miehen kuvan ansiostasi! Toivottavasti poikasi on niin fiksu kuin kerroit ja ymmärtää ettei miehen kuulu olla tuollainen elätti toisten kodissa.
Jos miehesi olisi MIES hän osallistuisi PERHEENSÄ kuluihin yhtä paljon kanssasi. Hänet on otettu osaksi perhettäsi mutta hän silti asuu kuin jossain opiskelija kommuunissa.
Oikeasti hei alkuperäinen kirjoittaja.. Lopeta tuollainen suhde. Siinä sulle tulee vain paha mieli lopuksi ja samaten huono miehen malli pojallesi. Varmasti on parempiakin miehiä olemassa. Ja tuo loinen, joka luonasi asustaa ei todellakaan ole hyvä mies eikä tiedä rakkaudestakaan mitään. Rakkaus on tekoja ei sanoja.
Minun elämässä oli kans samatyyppinen tilanne, mies muutti luokseni asumaan, eikä maksanut asumisesta/elämisesta pennikää, yritin hienovaraisesti aina huomoutta asiasta, mutta sit kuin vielä yksi kaunis päivä huomasin textiviestin jollekille naiselle kännykässä,(olin huomannut, että kännykkä oli joko äänettömänä tai pois päältä)niin seuravaaksi pyysin laittamaan vaateet kassiin ja siirtymään ulkoruokintaan! Oli siinä kuule mies nöyränä, mutta lähti!! Se siitä ja kummasti helpotti!
Mun sanoma on yksinkertanen... minä pistäsin miehen pihalle. Ensinnäkin uusioperheessä omat ja toisen lapset pitää olla samalla tasolla. Heitä pitää kohdella niinkuin kohtelisi omia lapsiaan. Minä luulen, että sinä kaipaat vierellesi toista ihmistä, etkä sen takia ole valmis luopumaan tuosta mikä sinulla on. Itse olen eroni jälkeen päättänyt nousta ja seisoa omilla jaloillani. Minulla on oma auto ja asunnon aion ostaa heti kun hyvä tulee vastaan. En aio kenenkään käyttää itseäni hyväksi. Koska siltähän tuo sinun miehesi tapaus kuullostaa. Otat auton omaan käyttöösi, keksiköön miehesi oman konstin töihin menoon..... ja jos kerta sohvat on niin tärkeitä miehellesi, käske viemään ne pois tai kanna itse ne pihalle..... istuisin itse mielummin vaikka lattialla.
Ota hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni ja päästä se iilimato menemään. Et sinä tarvitse tuollaista miestä, ja jos tosissaan rakastat häntä, niinkuin väität, sano että haluat suhteen jatkuvan, mutta yhdessä asuminen tuo hyvin äkkiä suhteen siihen pisteeseen ettei kohta enää rakkaus riitä..... siinä sinulla myös hyvä mittari miehen tunteista sinua kohtaan, jos hän rakastaa hän ymmärtää antaa sinulle tilaa ja ymmärtää vetäytyä ennenkuin on liian myöhäistä antaa happea parisuhteellenne.