Ilmoitin noin 5kk sitten olevani ihastunut työkaveriini. Tunne ei valitettavasti ollut molemminpuolinen..:/. No, minä olen asiasta jo selvinnyt mutta vastapuoli ei ilmeisesti ole. Hän
ei tule mulle mitään puhumaan ja kasvoilla on aina
semmoinen "pysy kaukana musta" ilme.. Huomenenkin
sanominen aamuisin tuntuu olevan vaikeaa..
Ajattelin ihan yleisen työviihtyvyyden vuoksi jutella hänen kanssaan asiasta ja kertoa että hänen ei enää tarvitsisi semmoista varautunutta asennetta minua kohtaan pitää ja voitaisiin jo minun puolestani palata "arkeen"...siis ihan ystävällisesti puhuisin asiasta..
Ja kysymyshän on että mitä ajattelisitte naisena
jos tämän ylläolevan suunnitelmani toteuttaisin..?
Meneekö asia vielä pahemmaksi vai..?
Vastapuoli on töissä varsin sanavalmis ja riehakas
mutta uskoisin hänen olevan kuitenkin ihmissuhteissa varsin ujo...
ei tule mulle mitään puhumaan ja kasvoilla on aina
semmoinen "pysy kaukana musta" ilme.. Huomenenkin
sanominen aamuisin tuntuu olevan vaikeaa..
Ajattelin ihan yleisen työviihtyvyyden vuoksi jutella hänen kanssaan asiasta ja kertoa että hänen ei enää tarvitsisi semmoista varautunutta asennetta minua kohtaan pitää ja voitaisiin jo minun puolestani palata "arkeen"...siis ihan ystävällisesti puhuisin asiasta..
Ja kysymyshän on että mitä ajattelisitte naisena
jos tämän ylläolevan suunnitelmani toteuttaisin..?
Meneekö asia vielä pahemmaksi vai..?
Vastapuoli on töissä varsin sanavalmis ja riehakas
mutta uskoisin hänen olevan kuitenkin ihmissuhteissa varsin ujo...
Vastaukset 18
Vanhimmat
ihan vakavissasi ja rehellisesti:
'anteeksi kun mä ihastuin sinuun, lupaan että en tee sitä enää toista kertaa'
annatko mulle anteeksi?
Omia tunteitaan ei ole syytä hävetä tai pyydellä anteeksi, ellei ole tehnyt jotakin todella typerää!
Eikä ihastumisen ääneen sanominen ole sitä, eihän muuten kuin tunteistaan kertomalla voi varmasti tietää saako niille vastakaikua.
Typerä on tämä nainen, joka ei tajua suhtautua empaattisesti yksipuolisen ihastumisen valtaan joutuneeseen.
Typeräksi ihastuminen muuttuu vasta, jos kielteisen vastauksen jälkeen jää piinaamaan ihastuksen kohdetta!
mene ihan oikeasti juttelemaan hänelle. itseäni harmittaa että olen varautunut erään miehen seurassa koska minua vaivaa asia mikä tpahtui meidän välillä. mun pitäisi mennä juttelemaan hänelle siitä mutta en vaan pysty kun menen niin paniikkiin kun vain ajattelenkin häntä/asiaa.
mutta siis olisin erittäin positiivisti yllättynyt/tyytyväinen jos minulle tultaisiin jostain juttelemaan
asiat on hyvä aina puhua selväksi.
nyt on vain paha mennä itse puhumaan tälle miehelle tapahtuneesta (josta on jo aikaa yli puoli vuotta), koska itse sanoin hänelle että ei puhuta siitä mitä tapahtui. nyt kaduttaa että sanoin hänelle noin, koska haluan puhua hänelle
vaikeaa...
jos kertoo tunteistaan ei sen jälkeen voi edes tervehtiä.Itse aloin myöhemmin samanlaiseksi ja ajattelin paska mikä paska.Harmi kun lähti pois olisin halunnut jatkaa samalla linjalla näyttää tyypille ettei ole minkään arvoinen.
Voisin kommentoida kun samaistun nyt helposti tuohon ko.naiseen. Itse näet olen vähän samankaltaisessa tilanteessa.
Mutta. Oliko se niin, että sinä ensin ihastuit ko.naiseen? Mistä se yksipuolisuus niissä tunteissa sitten tuli? Sinäkö lakkasit olemasta kiinnostunut hänestä? En ihan ymmärtänyt...
Itsellä on vaikea tilanne,jonka yli juuri yritän päivä kerrallaan päästä. Olen todennut monet kerrat, että eräällä miehellä töissäni on ollut (ja ehkä vieläkin on,) voimakkaita ihastumisen tunteita minua kohtaan kuten itsellänikin häneen. Tilanteet johtivat siihen, että otin omalla tavallani puheeksi omat tunteeni, mutta tämä taisi kuitenkin olla liikaa hänelle. Ei hän ollut valmis ehkä semmoista ystävällistä juttelua kuuntelemaankaan vaan torjui minut.
Torjunta sattui kamalasti. Olen siis tietyllä tavalla mokaillut, vaikka olen koko ajan ollut korrekti häntä kohtaan. Nyt tämä mies jatkaa samalla tavoin eli ottaa etäisyyttä minuun. Itse välittäisin vielä hyvin paljon hänestä. Sen takia, kun suren, niin minun ainoa keinoni on suojata itseni pahimmalta tuskalta. Ja silloin käytökseni on juuri sitä; että "pysy kaukana, äläkä siis satuta enempää. Pettymys on niin kesken käsittelyssäni, että en pysty nyt muutakuin sanattomalla viestilläni osoittamaan hänelle, että pysy kaukana!
Ymmärrän sitä sinun työpaikan naistasi tässä asiassa hyvin. Joainen päivä on selviytymisen päivä, koska joudun näkemään ko. miestä usein. Ehkä joskus pystyn parempaan, mutta nyt on paha olla. Tämä mies sai minut voimakkaalla "piirittämisellään" itseensä aikaisemmin ihastumaan.
malliesimerkki:
http://www.youtube.com/watch?v=xK7A6imoDc4&feature=related
Voitte polttaa näppinne yllättävästi, vaikka ei etukäteen hölmöillessä voisi ikinä kuvitellakaan.
Kyllä, minä ihastuin häneen ensin.. Meillä sujui
kaikki oikein aluksi (juttu luisti ja hymyiltiin jne.), sitten kun paljastin hänelle että olen ihastunut niin hän löi samantien "jarrut päälle" ja on sen jälkeen käyttäytynyt yllämainitulla tavalla..
Eli alunperin vain halusin tietää että olisiko hänellä mitään vastaavia tunteita minua kohtaan...ei ollut..mitään aktiivista piiritystä en mielestäni harrastanut..suht ujo kun olen.. Ja olen kyllä yhä ihastunut häneen mutta voin jo elää sen tunteen kanssa enkä kuvittele että asia enää mihinkään etenee..
Tarinasi on kyllä hyvin samanlainen kuin minunkin :).
tuntuu olevan samanlaisia reagoimistapojakin. Luulen, että tuo "pysy kaukana"- viestiminen pohjautuu siihen, että on tavalla tai toisella silloin tarve itsensä suojelemiseen. Syitä suojautumiseen voi olla erilaisia. Se on aika vahva keino osoittaa toiselle osapuolelle jotakin.
Olet aika pitkällä, jos osaat jo elää tuon oman tunteesi kanssa. Minä vasta rämmin surun ja menetyksien suossa kun opettelen tätä.
Miksi tuo työpaikkasi nainen käyttäytyy noin torjuvasti sinua kohtaan? Jospa hän on kuitenkin sinuun ihastunut ja käsittelee omia esteitään, ehkä pelkojaankin. Silloin kun tuo mies piiritti minua eli osoitti lukuisilla tavoilla kiinnostustaan, en ollut valmis vastaamaan millään tavalla hänen ilmaisuihinsa. Torjuin hänet, kun en muuta voinut. Nyt kun sitten olisin valmis ja hän tietää vilpittömät tunteenikin, niin torjuminen tuleekin hänen puoleltaan. Kuitenkin pystymme olemaan työasioissa ystävällisiä ja korrekteja toisillemme. Näin täytyy yrittää pärjätä.
Sanohan, miksi mies lähtee voimakkaasti piirittämään työkaveriaan, mutta ei kuitenkaan voi ottaa vastaan sitä kun lopulta piirityksen kohde ihastuukin syvästi ja vilpittömästi häneen? Kyseinen mies ei kuulu kuitenkaan noihin ns. pintaliitäjiin. Mies kuitenkin pakeni minua. Tämä sattuu. Huh, tätä elämää- työelämää!
..."miksi mies lähtee voimakkaasti piirittämään työkaveriaan, mutta ei kuitenkaan voi ottaa vastaan sitä kun lopulta piirityksen kohde ihastuukin syvästi ja vilpittömästi häneen? Kyseinen mies ei kuulu kuitenkaan noihin ns. pintaliitäjiin"
Myönnän: itse olen syyllistynyt kerran moiseen.
Aluksi olin ihan tosissani kiinnostunut tästä naisesta.
Mutta sitten kuulin työkaveriltani "yhtä ja toista" hänestä
ja mielenkiinto lopahti aivan täysin!
Olen tietysti siinä mielessä tyypillinen (ja raukkamainen) mies etten katso tarpeelliseksi selitellä käyttäytymisen muuttumistani tälle naiselle...
naismaisia miehiä jotka uskoo kaiken mitä jotkut toisista juoruvat.Entäs jos he eivät tunne edes millään tavalla kyseistä henkilöä vaan keksivät kateuksissaan ja hölmöyksissään toisesta kaikenlaista pahaa.Kannattais selvittää asiat ko henkilön kanssa.No se taitaa olla myöhäistä jo?!
"Olen tietysti siinä mielessä tyypillinen (ja raukkamainen) mies etten katso tarpeelliseksi selitellä käyttäytymisen muuttumistani tälle naiselle... "
Et siis halua ottaa vastuuta tekemisistäsi. Eikö muut ihmiset merkitse sinulle mitään? Annoit hänen ihastua itseesi etkä vaivadu edes selittämään mitään. Tajuatko ollenkaan mitä olet käyttäytymiselläsi aiheuttanut?
Olen yrittänyt miettiä tuota miehen logiikkaa ratkaista tilanteita kun on kyse vastakkaisesta sukupuolesta työolosuhteissa.
Haluaako mies vain sitä ikuista samaa eli nainen pitää valloittaa, mutta vastuuta omista teoista ei sitten kuitenkaan enää haluta ottaa? En nyt halua syytellä yleisesti miehiä tästä, kun tiedän että meissä naisissakin on vaikka minkälaisia. Mutta kuitenkin silloin on kyseessä ihan elävä nainen, jolla voi olla prosessin kautta kehittyvät tunteet. Miksi mies näkee tilanteen niin yksioikoisesti? Minunkin tapauksessani mies aloitti valloittamisensa ja kissa-hiirileikkinsä jatkaen kovalla piirittämistaktiikallaan.
Sitten kun pitkän ajan kuluttua alankin ilmaista, mitä koen häntä kohtaan, niin mies ei kestäkään sitä. Ko. mies on kyllä korrekti työtilanteissa, mutta jotenkin kai pelkää minua. En ole tietenkään häntä mitenkään ahdistellut, päinvastoin. Vieläkin meillä on jotakin keskinäistä vetovoimaa välillämme. Niinkuin on edelleen niitä selvittämättömiä asioitakin.
Tällaisesta on seurauksena ainakin kohdallani melko pitkä toipuminen. Minulla on inhimillisiä ja raadollisia ajatuksia ja aikomuksiakin. Koska en kestä tilannettani muuten,niin minun on pakko tänä päivänä alkaa kohtelemaan miestä viileästi, niin kuin ilmaa hän olisi. Se on ainoa keino, jolla voin suojella itseäni. Muuten sattuu liikaa!
Tietää kertoa meille kaikille että:
"The Mystery Of Love Is Greater Than The Mystery of Death"
Niinpä niin =´(
edes kiinnostunut ko.naisesta koska kuuntelit ennemmin muita ja annoit niiden vaikuttaa.Olenko oikeassa? asiahan ei minulle kuulu kuhan kommentoin.
selväksi.
Miehen olisi otettava vastuuta sillä tavoin, että kykenee sitten ainakin jossain vaiheessa edes keskustelemaan/selvittämään naisen kanssa omaa aiempaa käyttäytymistään! Jos kerran mies aloittaa ensin yksipuolisena naisen "piirityksen" ja alkaa huomioida häntä erityisen lämpimästi jne. Miehen on se vastuu otettava "näistä teoistaan". Tilanteet varmasti vaativat ajan oloon myös kahdenkeskistä käsittelyä.
Mutta kun mies jättää naisen yksin ja niinkuin "ilmaan" tunteinensa!
Vihjaisitko edes pikkaisen missä päin Suomea tämä *juttu* oikein tapahtui????
....näkökulmia, olisin halunnut kyllä useammankin mielipiteen mutta koska itse asia/kysymys alkaa keskustelussa unohtua niin pitää selvittää asia
ihan itse ja katsoa miten käy...:).
Tämä minun tarinani tapahtui länsirannikolla kaupungissa joka on kuulemma tosi aurinkoinen...:)..