Takerruin viestiisi kuin oljenkorteen. Tajuan kyllä, että normaalit ihmiset jatkavat elämäänsä.
misä olet biker
she lives on lovestreet
231441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hei !
Täällä ollaan taas...monenlaisten omien tapahtumien sekamelskasta vapautuneena...hetkeksi.
Asiahan ei ole ihan noin yksinkertainen, mitä kuvailet...varsinkaan pitkän suhteen jälkeen. Et vain näe sitä nyt, mutta puolisosi tulee tuntemaan samoin kuin sinä...vaikka nyt näyttäisikin/kuulostaisi toiselta. Meissä kaikissa on samanlainen perusihminen sisällä ja juuri tuo perustyyppi tuntee aina samalla tavalla. Kukin sitten vain itse maustaa fiilareita omalla minällään. Näitä ei kukaan osaa kaivaa esille silloin, kun kriisi on päällä. Siihenkin pystyy, kun saa ulkopuolista apua "kallonkutistajalta"....kokemusta on ja hyvä niin...hulluksihan tässä jo muuten olis tullut ja vaikka mitä.
Siihen kuitenkin sinunkin tulee varautua, ettei toista voi väkisin pitää/kahlita...tätä olen itsekin joutunut käymään läpi noin tuhat kertaa. Loppujen lopuksi se alkaa mennä jakeluun, mullakin.
Eli tiivistettynä...ei ole normi-ihmistä, joka vain jatkaa eteenpäin. Jokainen tekee sen tavallaan. Tsemppiä !
Hei:O)
Nyt sinä sait minut liikuttumaan kyyneliin. Omien murheittesi keskellä lohdutat ja välität kohtalontovereistasi..aidosti.
Oljenkorsia pitää olla ja niihin tuleekin takertua. Valitettavasti en ole voinut olla avuksi tämän enempää, oman vaikean tilanteeni vuoksi. Aina, kun mieli on todella maassa, on sinne pääkojuun hyvä saada toisenlaista näkökulmaa...ja eihän sitä sinne saa muuten, kuin kuuntelemalla/keskustelemalla jonkun ulkopuolisen kanssa.
Sullakin on itsesi sisällä kaikki tarvittavat selviytymispalikat, joita ei vaan saa total-säpäleinä itse esille....aika toki tuo nekin esille, mutta miksi pitää aina odottaa...ei miksikään.
Ja muista: Saadaksesi jotain todella saavuttamisen arvoista,
voi olla tarpeellista luopua kaikesta muusta.
Toi on tietty vaikeaa...kun kyseessä on rakkaus, voimista suurin. No, eteenpäin on silti mentävä !
..eteenpäin. Nää fiilarit pitää vaan käydä läpi.
http://www.youtube.com/watch?v=xzlfKts8Xx4&feature=related
Anna siis palaa, kaikella tunteella !!!
..vanhassa kodissa. Olen lukenut uudelleen ja uudelleen kirjoituksiasi. Ilman niiden tuomaa tukea ja lohtua ajautuisin varmasti omiin harhoihini ja synkimpiin mieleni syövereihin. Huomenna suljen oven takanani tähän taloon. Se pelottaa. Se on lopullista. Tulevaisuus on silloin konkreettisesti edessä. Paluuta menneisyyteen ei ole. Olen vailla vakinaista osoitetta, ties kuinka kauan. Nettiin pääseminenkin on erittäin hankalaa. Ehkä voit käyttää telepatiaa, kun kaipaan auttajaa. Minä puolestani lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia ja empatia-aaltoja. Ehkä vielä muistat minut, jos/kun huhuilen taas? Olet mielessä.
...viimeinen iltasi. Kenties siinä osoitteessa, mutta on aistittavissa se mikä on sisälläsi. Se sama joka pilkistää välillä omasta itsestänikin..."selviytyjä".
Kun tilanteesi on nyt se mikä on, usko huomiseen. Kaikkihan tuntuu nyt "ei miltään", mutta se on harhaa...koska et voi/pysty juuri nyt muuhun. Anna aikaa, edes silmänräpäyksellinen...kuten Tommi Läntinenkin joighaa.
Kaikki tulee kääntymäänn parhain päin, asioillahan on tapana järjestyä. Tsemppiä, tsemppiä!!!
Ja enhän muuten voisikaan auttaa sinua...ellen kokisi samoja fiiliksia juuri nyt. Ilmeisesti autan tällä tavoin myös itseäni :=)
Käyn täällä välillä kurkkaamassa...jos tarvitset sanoisko "tilannepäivitystä" tai jotain. Nuku kuitenkin levollisesti !
En tiedä voinko sanoa näin, mutta olet lohduttavinta mitä minulle on tapahtunut viime aikoina. Pyydän anteeksi, jos tunkeudun liian lähelle yksityisyyttäsi. Kiitos kuitenkin kuuluu sinulle, että päässäni pyörii nyt muutakin, kuin aatokset sameat. Olet antanut ajattelun aihetta ja uusia näkökulmia..puhumattakaan henkisistä voimavaroista. Rauhaisaa yötä toivotan myös ja voimallisia varoja! Kurkkaamisiin.
..kuuluvat myös sinulle!!!
Olen saanut jotain myös minäkin, tästä kirjeenvaihdostamme....hyvä niin.
Kirjoitustapasi jo osoittaa sen, että osaat ja omaat kaikenlaista. Harvemminhan niitä edes itse tiedostaa.
Taas on edessä monimutkainen ja vaikea päivä, mutta on vaan otettava vastaan se mikä tulee.
Kun tekee kaiken mitä on tehtävissä, enempää ei voi vaatia...edes itseltään.
Tsemppiä ja voimia...where ever u are !
..mutta se on vahvistunut. Vaikkakin se on sirpaleina, kykenen jollain tasolla luottamaan, että se vielä eheytyy. Yritän tehdä parhaani! Lähdön hetki lähestyy..
Toivottavasti uskot telepatiaan, sillä aion syötellä positiivista energiaa sinun suuntaasi sen välityksellä:O)
Otsikon mukaisesti, sullahan on tehtaan takuu...spirittisi eheytykseen, jos näin voi yleensä kuvailla :D
Ja tokihan se sirpaleiksi menee tästä päivästä, taitaa mennä vielä pienemmiksikin paloiksi.
Yläkerran poitsu on vaan aikoinaan luonut sellaisen luontokappaleen, että melko monesta selvitään. Kaikessa viisaudessaan on tajunnut täräyttää meille kaksin kappalein lähes kaikkia ruumiin osiakin...ihan niinku vaan varalle toiset. Harmi ettei sydämiä ole kahta, aina joudutaan laastaroimaan tuota ainoaa.
Telepatiasta yleensä...se toimii. Se on tämän elämän aikana tullut todennettua myös monesti eri yhteyksissä. Jos en olisi kokenut, todennäköisesti epäilisin. Vastavuoroisesti poweria lähtee myös täältä päin tiettyyn suuntaan :=).
Alunperinkin tartuin ensimmäisiin viesteihisi, koska kirjoitit kuten olisin itse kirjoittanut. Tunnistin tuskan ja ahdistuksen, joita kävit/käyt läpi...ja niitä ei ole kiva kelailla itsekseen yksin.
Lopuksi lyhyt niitti "ei niin mukaviin hetkiin", koska tiedän mielesi aaltoliikkeet nyt:
Älä ajattele, ettet olisi kyllin hyvä.
Sinun ei milloinkaan tulisi tehdä niin,
sillä muut ihmiset näkevät sinut juuri
sellaisena kuin sinä itse näet itsesi.
olen ..Selvisin seuraavalle rastille. Tässä pisteessä vain tämä viestintäväline on todella uskomattoman hidas..olen toki erittäin iloinen, että tällainen masiina edes on. Nyt täytyy jo haihtua, että nukkumaan pääsevät huoneen omistajat. Iloiseksi tulin loppuniittauksestasi. Unia levollisia:O)
Ei oikeastaan hassumpaa..tykkään kuunnella sateen ropinaa peltikattoon..tänään siihen on oiva tilaisuus..Oikeastaan voisi ajatella, että olen jollain lailla etuoikeutettu, kun vain köllötän ja möllötän. Samanaikaisesti alitajuntani tosin ahkeroi menneessä ja tulevassa. Tuntuu, että olen täällä tavallaan piilossa/turvassa. Sijainti on aika syrjäinen, joten aika pienellä todennäköisyydellä tulee törmättyä epämieluisiin henkilöihin tai asioihin. Varjopuolena syrjäisyys on aika eristävä elementti; ilman omaa autoa täältä ei juuri pääse minnekään. Vielä se puoli ei ole aiheuttanut suurempaa surun aihetta. Vastahan tässä on toinen päivä menossa..En tiedä johtuuko tästä syksyisestä säätilasta vai mistä, mutta toisen ihmisen kosketus on se mitä nyt kaipaisi eniten. Ainahan sitä voi ottaa tyynyn kainaloon ja rutistaa:O)
Sain tänään asuntotarjouksen samasta kaupungista, josta pari päivää sitten läksin..viikko on kuulemma mietintäaikaa ottamisen tai jättämisen suhteen. Kovaa pohdintaa eessä..Tänään oleskeluosoitteessani on koko päivän satanut ankarasti. Ja nyt kun istun tässä huoneessa peltikaton alla, niin tuntuu kuin pisarat rummuttaisivat päätäni mielipuolisella kiihkolla. Aivan kuin se nyt nopeuttaisi tätä ajatustentaontaa aivoissani. Kummallinen tuntemus siitä, että aika olisi pysähtynyt ympärilläni ja pidättäisi ikäänkuin henkeä on vallannut mieleni. Ja kun se vihdoinkin päättää jälleen uskaltaa uloshengittää, niin tuokohan se rauhallisen hyvänolontunteen muassaan vai tuntuuko kipeää kipristystä masussa..
Tiedäthän...koskettaisin, jos saisin...halaisin, jos voisin...silittäisin, niinkuin osaisin...en vain voi, muuten kuin näin virtuaalisesti. Ajatuksissani siis.
On tukalaa, olla olotilassasi. Mutta, sekin taitaa kuulua prosessiin...haluttiin sitä tai ei. On tärkeeä kuitenkin, ettet ole liiaksi aivan yksin.
Asuntoasiassa on kenenkään muun vaikea sanoa, mikä olisi tai on oikea vaihtoehto. Vain sinä itse voit sen määritellä ja päättää. Vaikeita päätöksiä edessä. En voi muuta sanoa, kuin että kuuntele sydäntäsi....mutta käytä myös hieman järkeä. Sydän ei aina ole ihan järkevä.
Korostan aiemmin sanottua...tilanteesi ei ole kaiken loppu, vaan jonkun uuden alku.
Täs viel yx biisi, joka vois sopia hetkeen. Musiikin kautta on hyvä käydä asioita läpi, vaikka en tiedä sopiiko kaikille.
http://www.youtube.com/watch?v=gmDWvGKLzBE
Toivottavasti en ammenna sinua aivan tyhjäksi..
Tiedäthän, että olet erittäin ainutlaatuinen:O)
Ilman musiikkia en voisi olla. Kate Bush oli ensimmäinen idolini, kun olin
jokelteluikäinen. Jammasin kuulemma aina mukana.
Aikuisikäisenä olen erikoistunut sekalaisten sikermien esittämiseen. Mieluiten ei keskellä mitään. Musiikki ja vilkas mielikuvitukseni auttavat yksinäisyydessä. Eiväthän ne kyllä toista ihmistä korvaa..
...ympärillämme paljon. Jokainen me ollaan erikoisia, omalla tavalla kukin. Erikoisuudet tulee vain esiin silloin, kun hyppää ulos elämän oravanpyörästä...siitä kaaosmaisesta elämänrytmistä, mihin kaikki ikään kuin totutetaan.
Kiitos mairittelevasta "erikoisuus"-tittelistä ! Sehän vain kertoo sen, että olen tehnyt oikein viestitellessäni kanssasi. Osittain kyllä tiedänkin erikoisuuteni...siihenkin rooliin on vaan täytynyt kasvaa, tuskinpa kukaan ihan speciaali on jo syntyessään. No, voihan joku olla sitäkin.
Mullakin takana erittäin vaikea ja vaikuttava viikko, joka on taas ollut vertaansa vailla...mutta kaikesta on selvitty ja eteenpäin mennään. Ei tässä muukaan auta.
Voimia ja jaksamista, sinne jonnekin !
Edellistä viestiä leimasi otsikon mukaisesti KIIRE. Tuo melkeimpä jo vihaamani sana "kiire". Omalta osaltani radikaaliliikkeet parin viime vuoden aikana ovat kuitenkin saaneet oman elämäni nyt aika kivalle tolalle...siis ajankäytön osalta. Muutenhan tätä "soppaa" riittää, ilmeisesti finaaliin saakka. Missä se finaali sitten on, sitä en haluakaan tietää. Tulkoot ja olkoot siellä, mihin se on määrätty olevaksi.
Jos huomaat, emme tunne toisiamme vielä kovinkaan paljoa. Silti sanot minua erikoiseksi. Jos kuitenkin ajattelet asiaa toisin, eli huomio se mitä olen sinulle kirjoittanut. Olen vain "tönäissyt" sua oikeaan suuntaan...hope so. Se ainakin on/oli tarkoitus. Sellaista olisin itsekin tarvinnut tämän vuoden aikana pariinkin otteeseen, jouduin kuitenkin etenemään yksin...lähes yksin. Eli haluan sanoa, että erikoisuus sinun sisälläsi on nyt vain tullut esiin. Sen pitääkin tulla esiin, jotta pääset eteenpäin. Nyt vaan on niin, että olet itse itsellesi tärkein. Vaikka kuinka olisi ikävä toista ihmistä.
Sitten kun olet itse ehjempi, vasta sitten on mahdollista saada jotain...jotain, joka on muutakin kuin vain toinen ihminen.
Miksi edellä mainuttua "soopaa" kirjoitan...koska myös täällä on käyty/käydään armotonta ajatustyötä. Muu työnteko onkin ollut viime viikkoina aika vaikeaa. No, tehdään niitä sitten taas kun muut asiat on reilassa...paitsi enää koskaan en tee niitä liikaa, mielummin liian vähän. Tämä elämä on liian lyhyt haaskattavaksi 11 kuukauden ajalta työntekoon vuodessa...ei käy.
Aika... aikaa on rajallisesti, sitä ei vaan nuorena tahdo huomata. Vaikka en mikään ikäloppu olekaan, tiedän sen jo nyt. Käytetään sitä harkiten, sellaisiin asioihin joista nautimme, joista läheisemme nauttivat.
Kaipuusi toisen ihmisen luokse on koskettava, se tulee yli äyräiden. Selvästikin huomaa, että olet aika paljon kaltaiseni. Syvempi itsetutkiskelu kuitenkin osoittaa, että olisi järkevää ajatella enemmän omaa itseä. Tähän tulokseen minä olen tullut...saatan olla väärässä, eikä pohdiskelu tuolta saralta ole vielä päätöksessä.
Tyhjäksi et mua saa ammennettua. Sen luokan ja mittakaavan juttuja on tässä käyty läpi...etten tyhjene, en sitten mistään. Seuraavassa elämässä (jos sellainen yleensä on olemassa) tiedänkin jo paljosta paljon...jos sillä nyt siellä sitten kuitenkaan mitään tekee :D.
Saat paljon ajatuksiani osaksesi...vaikka pureskeltavaa riittää näissä omissakin askareissa. Ilmeisesti meillä molemmilla on helpompaa näin...ja onkin :).
Jos jotenkin vielä voin rohkaista ja antaa uskoa huomiseen...sanoisin kolme sanaa: usko, toivo ja rakkaus. Kaikki kolme elämän peruselementtiä, muita sanoja ei tarvita...niistähän löytyy kaikki mitä me poloiset tarvitaan.
Levollisempaa mieltä taas sinne jonnekin...where ever u are!
Vaikka olemme lähes tuntemattomia toisillemme, niin olet piirtynyt "erikoisena", erityisen tärkeänä muistini filminauhalle. Tulla tupsahdit jostain avuttomuuteni ja lohduttomuuteni äärimmäisellä hetkellä..Onnistuit "tönäisemään"!..itsestänihän se pystyssä pysyminen on viime kädessä riippuvainen. Oman itsensä löytäminen ja tunnistaminen..siinä tavoitetta. Erikoisuudellasi tarkoitin myös kykyäsi pukea sanoiksi syvimpiä tunteita ja ajatuksia, taitoasi tukea ja lohduttaa. Itseasiassa en ole koskaan kohdannut kaltaistasi. Niin, olemmehan kaikki ainutlaatuisia ja erityisiä omalla tavallamme. Sen vain niin helposti unohtaa..
Samoin kuin ajan rajallisuuden, josta kirjoitit.
Elämä on tässä ja nyt..
Ja sitten kohti viikonloppua :-), arjetsa poikkeavaa toimintaa...jes.
Olipa imartelevaa, kirjoituksesi. En itsekään tiedä, mistä "putosin" sua jeesimään. Hyvä kuitenkin, että putosin. Sain sillä tavoin itsekin osoittaa itselleni sen, minkä tiedän olevan sisälläni...ja millä voi myös helpottaa/jeesata toisen pahaa oloa.
Nythän olen kirjoittanut sinulle tukiviestejä ilman ulkopuolista häirintää. Tällä tarkoitan, että kaikki sanat ovat tulleet kuin itsestään, mikään ei ole häirinnyt niiden tuloa...ei ole ollut mitään ulkopuolisia elementtejä vaikuttamassa ajatuksen lentoon.
Kaunis kiitos myös sinulle, kun olet jaksanut vastailla/kommunikoidan kanssani näinä niin ei-seesteisinä aikoina. Myös minä olen kaivannut tukea, joskin olet akuutimmassa tilassa nyt.
Valoisampaa viikonloppua meille molemmille ja miksei kaikille muillekin !!!
Lopuksi hyväksi todettu sanoma: Kaikki järjestyy.
Ja kaiken lopuksi...
Se kaikki, mitä ihailet toisissa, on sinussa.
Ajattele, miten ihana voisitkaan olla.
Viikonloppuni on alkanut pienellä yllätys viihteellä..paras kaverini aikojen takaa, minun kanssani..pitkästä aikaa.. todella kivaa!!! Rentoa toimintaa sinullekin soisin, jos vain voisin...En haluaisi takertua, mutta kanssasi on uskomattoman mukava kommunikoida. Aiotko kadota lopullisesti?
On hienoa, että olet saanut seuraksesi juuri nyt vanhan ystävän. Paljoa enempää ei voisi juuri toivoakaan...hienoa!
Olet muuten aika hyvä tulkitsemaan, vaikken suoranaisesti mitään katoamisesta kirjoittanutkaan...ilmeisesti aavistat sen.
Ei kai mulla ole mitään tarvetta kadota, tuli vain sellainen olo/fiilis, että olen nyt tehnyt tarvittavat asiat kanssasi. Sain sinut "pinnalle" ja nyt ilmeisesti pystyt jo käymään asioita läpi myös toiselta kantilta..tai jopa kolmannelta.
Tuleehan sullekin niitä huonoja hetkiä vielä monesti ja pitkään, se on varma. Kuitenkin hyvä asenne ja monitahoinen ajattelu saa mielen pirteämmäksi.
Elämä on elämisen arvoista, jos ei muiden takia niin ainakin oman itsensä takia.
On ollut ilo olla avuksi ja olen myös kiitollinen, koska sain näin myös itse apua !
Eiköhän tässä vielä tavata...I Think So :-)
Mukavaa viikonloppua ja muutenkin hauskoja hetkiä ystäväsi kanssa !
Olisin enemmän kuin iloinen, jos haluaisit joskus keskustella asioista(ni/si) kaikenlaisilta kanteilta. Harrastat aika aktiivista pörräämistä pääni sisällä. Vaikenen nyt.
..ja sen rajoitusten takia on vastattava tänne alkuperäisen viestin taakse. Samapa tuo, löytänet tämänkin :).
Vaikenemiseen ei liene tarvetta...anna tekstiä tulla vaan, jos siltä tuntuu. En sitten tiedä, onko tämä oikea paikka tuntoja purkaa...saatetaanhan tässä toki samalla jeesata jotakin muutakin, kohtalotoveria.
Toivottavasti en liiaksi ole sinua häirinnyt, et nimittäin saa olla liikaa vaikutukseni alainen...vaikka kuinka pääkojuparka pöriseekin.
Kaikki on sinussa itsessäsi, muista se !!! Et tarvitse oikeasti muita, kun vain tiedostat sen. Sitten kun sen tiedostaa, on helppoa ja antoisaa olla myös muiden kanssa...vaikka kuinka rakentavassa suhteessa tahansa.
Oma kaaosmainen elämäni alkaa myös tässä selkiintymään, pari vuottahan tätä on jo täytynyt selkiinnyttää...homma on toki vielä kesken, kuten aiemmin kerroinkin.
Laitan nyt tähän yhden meiliosoitteeni, koska kaikkeahan tänne ei voi / ei kannata / ei saa / ei halua edes kirjoittaa. Tuon sahköpostin käyttäminen on täysin vapaaehtoista, enkä tiedä onko se edes viisasta. Tässä se nyt kuitenkin on... [email protected]