Haluaisin kuulla kokemuksia, miten pettämisestä ON selviydytty. Mieheni petti minua
helmikuussa. Asiaa on puitu kyllästymiseen asti. Ja päätettiin että kyllä me tästä
selvitään. Syyt pettämiseen on tiedossa, ja ne eivät ole hepreaa minulle. Eli pystyn
eläytymään mieheni rooliin, ja ymmärränkin (ehkä) häntä jotenkin. Tämä oli ensimmäinen
kerta minulle kun jouduin tällaiseen tilanteeseen. Nyt tapahtumasta on kulunut näinkin
kauan, ja silti mietin sitä päivittäin. Koska helpottaa?? Tiedän mieheni rakastavan minua paljon.
Hän ei ole antanut minkäänlaista aihetta minun epäillä häntä enää. Ja minä rakastan häntä ja paljon.
Nyt on tullut kuitenkin seinä vastaan. Enkö tosiaan pystykään antamaan anteeksi??
Vaikka kuinka haluaisin ja yritän, tuntuu välillä todella vaikealta. Eikö se olekaan
tahtolaji? Olen todella kiitollinen kommenteista.
helmikuussa. Asiaa on puitu kyllästymiseen asti. Ja päätettiin että kyllä me tästä
selvitään. Syyt pettämiseen on tiedossa, ja ne eivät ole hepreaa minulle. Eli pystyn
eläytymään mieheni rooliin, ja ymmärränkin (ehkä) häntä jotenkin. Tämä oli ensimmäinen
kerta minulle kun jouduin tällaiseen tilanteeseen. Nyt tapahtumasta on kulunut näinkin
kauan, ja silti mietin sitä päivittäin. Koska helpottaa?? Tiedän mieheni rakastavan minua paljon.
Hän ei ole antanut minkäänlaista aihetta minun epäillä häntä enää. Ja minä rakastan häntä ja paljon.
Nyt on tullut kuitenkin seinä vastaan. Enkö tosiaan pystykään antamaan anteeksi??
Vaikka kuinka haluaisin ja yritän, tuntuu välillä todella vaikealta. Eikö se olekaan
tahtolaji? Olen todella kiitollinen kommenteista.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Pääsääntö on se, että yleensä nainen ei selviä pettämisestä koskaan täydellisesti. Parissa vuodessa elämän saa sellaiseen järjestykseen, että arkielämä alkaa sujua suhteellisen normaalisti, mutta aina riitatilanteissa mies saa kuulla kunniansa siitä, että on mennyt katselemaan muita naisia. Miehen täytyy tämä tilanne kestää, jos haluaa välttyä lopulliselta erolta.
Jos pettäminen on tullut Sinun tietoosi vasta helmikuussa, niin olet nyt juuri ja juuri toipunut siitä shokkivaiheesta, ja vasta nyt paraneminen on lähdössä käyntiin. Se vaatii Sinulta ja mieheltäsi vielä lukemattomia neuvotteluja, jossa molempien pinna on hyvin kireällä. Täydelliseen lopputulokseen ette koskaan pääse, mutta käyttökelpoisen suhteesta vielä saa. Tarkkasilmäinen naapuri kuitenkin huomaa, että "maljakkonne on liimattu kasaan sirpaleista". Toivon kuitenkin suurta kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä neuvotteluissa. Maljakko kannattaa korjata.
Ja minä kun luulin olevani jo voiton puolella.. Voiko suhteesta tulla vielä 'entisenlainen'?
Ei tietenkään täydellisesti, mutta kannattaako edes yrittää anteeksiantoa, jos tulevaisuus
ei kuitenkaan tule enää olemaan täydellistä? Vai tuleeko?? En haluaisi antaa periksi..
Eikä miehenikään. Eilen hän kysyi tulisinko hänen vaimokseen..:)
Jos mies petti sinua seurusteluaikana, saat tottua siihen avioliitossa. Joten jos vastaat kosintaan kyllä, kehittele nyt hyvä ja toimiva tapa suhtautua pettämiseen. Tulet saamaan siitä kokemusta...
Kyllä se siitä vielä vaikka kuinka hyväksi tulee jos rakastatte toisianne. mutta aikaahan siihen vielä menee. antakaa sinulle aikaa.
n. 1 vuosi siitä kun vaimoni jäi kiinni pettämisestä. Itse pohdin vuodentakaisia asioita lähes viikottain. Olen sanonut vaimolleni että enää ei tarvitse hääpäivää erikseen juhlistaa. Ensinmäiset vahvat epäilyni vaimoni asoista tapahtuivat juuri 10 v hääpäivämme aattona.
Asian kieltämistä ja valehtelua kesti n. 5kk.
Muutimme myös uuteen kämppään viimevuonna. En ole suostunut hääkuvien esille panoon, ovat vielä muuttolaatikoissaan..
Samaa kuvioo pukkaa.
Tyttökaveri kävi vieraissa. Aavistin sen heti, mutta asiasta puhuttiin vasta 1 1/2 vuotta tapahtuneesta. Siihen asti hän kielsi kaiken. Varmaan 1000 kertaa. Asia kun selvisi, ajattelin lähtee tökkimään, mutta olin jo kiintyny niin paljo tähän naiseen. Aluksi tuntu että se menee ohi, mutta ei. Sanoin kanssa että ei kannata merkkipäiviä juhlia. Eikä ole paljoo juhlittukaan. Vaikka sen asian luulee unohtavansa, niin ei sitä unohda. Aina se jollain tapaa tulee mieleen. Vielä ei olla naimisissa eikä mitään, joten olen ajatellu että jos se nyt vielä rupee vaivaamaan suuremmmin, niin lähden tökkimään ja etsin uuden, luotettavan naisen. Tästä tapauksesta on nyt reilu vuosi aikaa kun se selvisi.
Vuoroin vieraissa ei toimi omasta puolestani. Pistän mieluumin vaikka suhteen poikki sitten. Tuon tapauksen jälkeen tytteli otti opikseen ja olen täysin varma, että vastaavaa ei tule käymään. Siitä huolimatta asia mietityttää. En tiedä että miten siitä pääsee eroon.
Mutta toivotan kovasti voimia muille samassa tilanteessa oleville!!!!!!!
Pää pystyyn.
Ainut tilanne, jossa voisin harkita suhteen uudelleenjatkamista pettämisen jälkeen on se, että toinen TODELLA katuu.
Hän heittäytyy lähes kyynelsilmin syliisi ja pyytää anteeksi. Näin sen pitäisi periaatteessa olla, jos toinen on sisimmässään pahoillaan ja katuu tekoaan.
Jos toinen anoen pyytää anteeksi ja vakuuttaa, että tämä ei toistu, niin silloin harkitsisin anteeksiantamista.
Mutta varo olemasta liian kiltti, jos sinusta vähänkin tuntuu, että miehesi ei ole kovin pahoillaan, niin älä pelkää lopettaa suhdetta. Suojele omaa sydäntäsi liioilta sydänsuruilta -- sillä sieltä elämä lähtee.
Voi kuinka surullista!! :(
Olen niin pahoillani puolestasi, sinua on todella luokattu syvästi. Sinulla on oikeus olla vihainen! Älä pelkää osoittaa sitä poikaystävääsi kohtaan. VAikka suutukin, niin muista, että rajansa kaikella. Älä jätä purkamattomia tunteita kytemään sisällesi, sillä ne raastavat ja tekevät tuhojaan. Poikaystäväsi saattaa vasta sitten, kun olet ilmaissut todelliset tunteesi, ymmärtää paremmin tekonsa vakavuuden.
Mutta tuollaista ei kenenkään tarvitse sietää. Jos vähänkin epäilet hänen vilpittömyyttään, niin lopeta suhde.
Toivotaan parasta :)
Luulen, että tuo avoni katumus oli asia, jonka takia päätin antaa anteeksi. Hän
todella katui. Ja katuu edelleen. Hän on itkenyt asiaa minulle, ja lopettanut
kaiken juhlimisen. Yhdessä kyllä voimme käydä. Tosin harvoin enää niinkään.
Olemme keksineet viikonlopuiksi muuta touhua:) Hän kertoo lähes päivittäin rakastavansa
minua, ja osoittaa muutenkin katumuksensa. Sanojensa mukaan hän havahtui silloin,
että haluaa tosissaan viettää minun kanssani loppuelämänsä.
Mielestäni tuo kuulostaa uskottavalta? Tokihan minussa kytee pieni epäilys..
Onneksi hän ei anna mitään aihetta. Hän tietää että jos tämä toistuu, suhde loppuu. Itseni vuoksi, ja myös sen vuoksi, että perheeni jne. tietää asiasta. Enhän kehtaisi
häntä enää edes kotiin viedä.. Olen aika vahva ihminen. Ja nyt tuplaten vahvempi!!
Tuo päivittäinen rakkauden tunnustus ja märinä, että "buhuu, haluan elää sun kanssa loppuelämäni" on vaan paniikissa heitettyä läppää.
Aikaa myöten arki palaa takaisin.
sekään hyvä, että mies vain katuu, lopettaa juhlimisenkin kokonaan ja on vain kanssasi? Voi nimittäin seurata hankaluuksia tuollaisesta ryömimisestäkin.
Olen miettinyt ihan samaa. Ja vähän yrittänyt lykkiäkin miestäni baanalle. Mutta minkäs teet kun
toinen ei halua lähteä. En tiedä onko hänellä vaan olo, että on juoksunsa juossut (ollaan jo sen ikäisiä), vai tekeekö sen
minun takiani. En haluaisi mitenkään pidätellä häntä elämästä. Luulen että yksi syy tuohon kyllä
on se, että mieheni varmasti pelkää minun kostavan. Olen kyllä sanonut, ettei se ole minun juttuni.
Olemme kyllä olleet yhdessä juhlimassa. Olimme myös ennen tätä tapahtumaa melkein aina
samassa porukassa, joten sinäänsä asiat eivät ole muuttuneet. Paitsi että mieheni ei halua
juhlimaan enää ollenkaan. Ystävien luona juopotellen päästämme sitten höyryt:) Luulen, että
minun ongelmani on se, etten pysty antamaan helpolla anteeksi, koska minulle tulee olo,
että siten jotenkin hyväksyisin jutun. Ehkäpä tuosta ajattelusta pitäisi päästä..
Minusta ei olisi pettämisen jälkeen helppo jatkaa suhdetta...ei se helppoa ole, mutta mikä on ihmiselle lähes mahdotonta, se ei ole mahdotonta Jumalalle.
selviäisin mieheni pettämisestä, kun kuvittelisin millainen tilanne olisi jos itse olisin pettänyt. Kärsisin mieluummin itse kuin katsoisin miehelleni aiheutettua kärsimystä.
Mun mieheni petti mua kanssa. Siitä on nyt 4kk. Olen antanut anteeksi ja jossain määrin unohtanutkin tapahtuneen. Toisaalta aina joskus tulee mieleen, että missähän mahtaa mies mennä ja kenen kanssa. Ja tämä on tietty omiaan jo valmiiksi hieman mustasukkaiselle luonteelleni.
Alkushokki oli tuolloin 4 kk sitten aivan järkyttävä. Lamaannuin kutakuinkin totaalisesti. Se meni parissa päivässä ohi, jonka jälkeen halusin puhua mieheni kanssa. Tämä kuitenkin halusi vältellä minua, kun ei kehdannut katsoa enää silmiin tekosiensa jälkeen. Muutaman päivän päästä kuitenkin näimme ja sovimme että tämä oli sitten ainoa ja viimeinen kerta, ja yritetään jättää koko juttu taakse.
Nyt menee tosiaan ihan hyvin. Mies tosin on toisinaan varsin vakuuttunut että minun täytyy olla kostonhimoinen ja haluta antaa samalla mitalla takaisin. Tämä nyt ei omaan luonteeseeni sovi, joten asia nousee aina toisinaan riidoissa esille. Pahin on kuitenkin takana. Tiedän että mieheni rakastaa minua (vastahan hän sen viimeksi eilen sanoi :).
Anteeksi voi antaa, unohtaa ei. Näin sanoin miehelleni, ja siihen uskon.
Niin millä siitä selviäisi sen kun joku osaisi kertoa itselläni on kaksi lasta jotka katselevat itkevää äitiä päivittäin. sain tietää mieheni pettäneen minua joskus pari kolme kuukautta sitten ja vieläkin olen surusta,vihasta ja pettymyksestä sekaisin.totta kai välillä on parempiakin päiviä mutta tänään taas se huono olen itkenyt aamusta asti vähän väliä.asiaa ei auta että mieheni petti minua "parhaan"(lue entinen) ystäväni kanssa. en tiedä miten jaksaa jatkaa...joku jos osaisi kertoa olisin todella kiitollinen...
Yritä vain rauhoittua. Aika yleensä parantaa haavat. Jos silti rakastat miestäsi, kannattaa varmasti yrittää jatkaa lasten takia.
Olen samassa tilanteessa kanssasi. Mieheni tapasi kesällä naisen, suhde alkoi pian. Elokuussa sain tietää tapauksesta. Lupasi lopettaa, mutta yhteydenotot (email, tekstiviestit, puhelinsoitot) jatkuvat yhä. Mitään fyysistä ei ilmeisesti kuitenkaan ole tapahtunut, nainen asuu kaukana.
Mieheni väittää kirkkain silmin, että kaikki on ohi. Käsittämätöntä! Sanoo rakastavansa minua, eikä koskaan halua erota. Seksielämämme on loistavaa, vähintään kerran päivässä.
Missä siis syy?
Kun sanon tietäni viesteistä, suuttuu ja väittää vainoharhaiseksi. Toisen viestejähän ei saa katsoa. Väittää toiselle naiselle, ettei välillämme ole rakkautta eikä seksiä.
Mielestäni uskottomuus ei ole vain fyysistä. Pitäisikö vain hyväksyä ja sopeutua lasten takia? En ole koskaan pettänyt miestäni, enkä haluaisi tehdä sitä edes koston takia. Tuntuu siltä, että uskottomuus on yleisempää kuin uskollisuus.
Olen aina ollut absolutisti, mutta nyt selviän päivistäni viinilasillisella tai Diapamilla. Näinköhän alkoholismi alkaa?
fyysistä ei ole tapahtunut. Tämän sain minäkin kuulla vaimoltani kun hänen oli pakko viimein tunnustaa. Ja minä uskoin. Saamaa tarinaa kertoi tämä mies myös omalle puolisolleen...Kului 3 kk:tta ja mailmani pimeni taas. Vaimo avauti ja tunnusti että fysiikkaakin oli ollut tässä suhteessa mukana. 4 kertaa joista 3 oli tapahtunut meillä himassa.
Olin jo oppinut elämään tapahtuneen kanssa kunnes tuli tämä isku niin kuin olisi isketty pesäpallomailalla takaraivoon.
Kerran pettää – aina pettää. Tulet samaan lisää tätä lokaa niskaasi. Ei pettäjä muutu, vaikka mitä lupaa.
Ei muuta kuin vakoilemaan – tutki kännykkä ja sähköpostit jatkuvasti. Kysele miehen menoista.
Niin tai oikeastaan sinun kannattaa unohtaa koko mies ja hankkia uusi elämä. Tuskaa vaan saat tuollaisen kanssa.
Anteeksi et tule koskaan antamaan ja tapahtumaan palataan aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta olet itsekin samassa kierteessä, eli hakeudut muiden miesten seuraan ja sitten soppa kiehuukin jo yli.
sellaista mitä et voi tietää. Jotkut pettävät ja muuttuvat. Toiset ei muutu. Kuka muuttuu ja kuka ei: sitä ei voi ennustaa.
minua petettiin ja siitä on jo kolme vuotta mutta aina välillä pyörii niin pahasti mielessä että ei loppujen lopuksi tiedä mitä tehdä, unohdu ei koskaan. Tapahtuneen jälkeen meillä on hyvin hyvin kylmä yhteiselo, potkimme elämää eteenpäin, kaikeksi hyväksi mieheni sairastui ja joudun hoitelemaan hänen asioitaan vaikka välillä tuntuu että p...kaako noita hoitamaan, hoitakoon itte. NS.rakkaus kuollut vähin äänin vuosien varrella ei kiinnosta enää tehköön mitä lystää, itse olen vanhanaikainen enkä voi ajatellakaan että hyppisin sänkyyn toisen miehen kanssa, minussa kai vika on.
Jos tuntuu siltä, niin älä anna anteeksi!
Kokemuksesta tiedän, että unohtaa ei voi, mutta asian kanssa oppii elämään, jos ei koko ajan haudo kumppanin nussimisretkiä mielessään.
Tärkeintä on pitää kiinni omista positiivisista tunteista. On järjenvastaista kääntyä pois, kun toinen jälleen hakeutuu luoksesi. Joten älä kosta (olemalla kylmä), vaan hae positiivisia tunteita kumppanistasi. Näin haavoitettu rakkaus ei hitaasti näivety pois. Silloin ei enää ole mitään tehtävissä.
No, oikeastaan jotain on tehtävissä silloinkin, kun rakkaus on näivettymässä. Toisen (petetyn tai harvemmin pettäjän) täytyy vaan nujertaa itsensä ja saada itsestään ulos puhdas pyyteetön rakkaus. Se vaan lienee mahdotonta nykyisen kaikki-mulle-heti-nyt ajattelun aikana, jolloin oma elämä otetaan haltuun tylysti kävelemällä toisen yli.
No odottelehan vähintään pari kolme vuotta, niin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, jos ei ole suhde jo kaatunut siihen mennessä. Luottamus ei oikeastaan palaudu, vaan et yksinkertaisesti välitä koko luottamisesta enää.
Mielestäni on jotenkin niin hölmöä laittaa koko muuten hyvä ja ihana suhde romuksi
yhden virheen takia. Ennen ajattelin että se on kerrasta poikki, mutta.. Varsinkin kun
olen itsekin mokani tehnyt. Se on yksi juttu, jonka takia en allekirjoita väitettä, etteikö
ihminen voisi muuttua. Minä muutuin?! Enää en pettäisi mistään hinnasta. En, vaikka
minulla olisi todella hyvä motiivi. Joku tuolla mainitsi että avoni märisee nyt rakkauden-
tunnustuksia, kun jäi kiinni. Ei se ole niin. Hän on aina ollut sellainen. Paitsi tietenkin sen
parin viikon ajan. Mahtaako yksi virhe kuitenkaan olla niin vakavaa, ettei koskaan enää
voisi luottaa ja rakastaa täysillä? Pohdin miljoonia eri kantoja.. Avoni antoi minulle kaksi
vuotta sitten anteeksi. Ja sen jälkeen hänen mokaansa asti elämämme oli ruusuilla tanssimista.
Pitäisikö minunkin vaan antaa olla ja keskittyä tulevaisuuteen?
Suhde poikki vaan heti?
Näin puhuvat katkeroituneet omista kokemuksistaan.
He ovat kärsineet siitä, että suhde on hitaasti näivettynyt merkityksettömäksi ja rakkaudettomaksi. Ovat jälkeenpäin huomanneet, että tämän ajan olisi voinut rakentaa uutta kuviota kuntoon.
He eivät siis kyenneet elämään asian kanssa. Jos tuntuu, että ei voi elää asian kanssa, niin saattaa olla perusteltua olla radikaali.
Jos pystyy, niin silloin kaksin käsin kiinni positiivisiin ajatuksiin!
"muuten hyvä ja ihana suhde romuksi"
- Muuten hyvä suhde? Katsos, kun ihmiset eivät halua mitään "muuten hyvää" suhdetta, vaan kokonaan hyvän suhteen.
että lukuunottamatta tätä välikohtausta, suhteemme ON ollut hyvä. Kaikin puolin.
Olemme olleet onnellisia. Paitsi avoni ennen pettämistä. Syitä en jaksa täällä alkaa
sepustamaan. Mutta minulla on ne tiedossa, ja se on tärkeintä. Haluan uskoa että tästä selviydyttyämme
suhteemme on taas kokonaan hyvä. Ja kyllähän se aurinko kieltämättä alkaakin paistaa
pikkuhiljaa.. Toivottavasti ensi kesänä se porottaa jo täydeltä taivaalta:) Mieheni
on koko suhteemme ajan pitänyt minua elämänsä naisena, ja kohdellut minua myös niin. On aina ottanut
minut huomioon, ja näyttänyt että rakastaa. Jopa niin että hänen perheensä on ihmetellyt että mitäs
heidän pojalleen on tapahtunut;)
eipä voi muuta sanoa kuin että voi pyhä yksinkertaisuus...
Sivusta katsoja, mitä tarkoitat? Minä II sivusta katsoja pidän tätä tapausta aika
potentiaalisena selviytymään kriisistä. Mies selvästi katuu ja haluaa yhteisen elämän.
Oletko jokseenkin skeptinen?
Sanoit että kärähdit itse pettämisestä pari vuotta sitten.
Taitaa avokkisi syöttää sinulle omaa lääkettäsi. Nyt tiedät miltä hänestä tuntui silloin.
Oletko miettinyt että kyseessä voisi olla kosto ?
Hän petti, jäi kiinni, pyytelee anteeksi ja voittaa luottamuksen takaisin, nostaa sinut taivaisiin jonka jälkeen mäjäyttää takas alas helvettiin...
Jotkut ihmiset voivat olla tällaisissa asioissa todella ilkeitä ja laskelmoivia !
Uskaltaisin sanoa, että jos pettää kerran, pettää toistekin. En halua olla pessimisti, mutta vuosikausia kroonisen pettäjämiehen kanssa elettyäni alan uskoa että kynnys vain madaltuu kerta kerralta.
Siippani vakuuttelee lähes päivittäin rakkauttaan minuun eikä halua erota. Olen kuulemma tärkein hänelle ja loppujen lopuksi hän rakastaa vain ja ainoastaan minua.
Viimeisestä tapauksesta ei ole kauaa aikaa, ja nyt olen päättänyt että kerta oli viimeinen tai lähden varmasti. Pitää vain kerätä tarpeeksi voimaa pysyä päätöksessään. Sitten ei enää itkut auta.
Ensimmäisistä pettämisistä on jo vuosia, enkä tähän päivään mennessä ole voinut unohtaa. Ja jatkuva pettäminen ei kyllä anna siihen aihettakaan.
Mutta toivotaan että miehesi on nyt saanut maistaa nk. kiellettyä hedelmää ja tajuaa mikä on loppujen lopuksi hänelle parasta ja tärkeintä.
... sä todella, että siippasi rakastaa sinua eikä vain sitä tunnetta, jota sanotaan rakkaudeksi. Jokainen voi hairahtaa "kaidalta" tieltä kerran, mutta jatkuva pettäminen on eri asia.
Ihmettelenpä vain, että millainen on se ihminen, joka vakuuttaa, että olet tärkein hänelle ja loppujen lopuksi vain ja ainoastaan hän rakastaa sinua ja samalla tätä sanoessaan hän pettää. Tiedätkö miksi tätä sanotaan? Se on riippuvuutta. Jumalauta, eikö todella sen verran säteile, että ota helvetissä ero. Ja anna kroonikkopettäjä miehen jatkaa etsimistään, et selvästikään ole hänen arvoisensa. Olet ehkä oikeassa sen suhteen, että pitää kerätä tarpeeksi voimaa tähän päätökseen, mutta mitä pidempään sitä odotat sitä vaikeampi siitä on lähteä. Usko pois.
Ja yksi kysymys sulle Toivoton; uskotko sä niinku sanot toiselle neuvoksi, että miehesi tajuaa mikä on loppujen lopuksi hänelle parasta ja tärkeintä, kun hän on saanut maistaa nk. kiellettyä hedelmää? Uskotko sä, että sä olet se paras ja tärkein. Tuskinpa tärkeintään kohdellaan näin, vai kohteletko itse tärkeintäsi noin? Mieti sitä.
se todella on kiinni ja halusta rakastaa eikä anteeksiantamisen pidäkään olla liian helppoa.
Parhain tapa antaa anteeksi on unohtaa. Teko ei varmaan mielestä unohdu, mutta sitten kun sydämmessä ei tunnu enää viiltelyjä, olet voittaja.
"sydämmessä". Paha moka. Yhden miehen sydämeen ei mahdu kahta ämmää, kaikkein vähiten tässä tapauksessa...
"Se mikä ei tapa, se vahvistaaa" pätee pettämisesssäkin. On ikävää huomata kumppanissaan ei toivottuja piirteitä. Tapa miten pettäminen on sattunut, voi vaikuttaa paranemisiseen. Kumppanini laivatarina on jo useita vuosia vanha. Mutta edelleenkään, en muista mitä koko vuonna tapahtui. Masennuin niin totaalisesti. Muutinhan satojen kilometrien päästä hänen vuokseen kaupunkiin ja verkostoa ei siten ympärillä ollut, ja maitojunalla ei tehnyt mieli palata kotia. Päätin selvitä. Asetin itselleni etappeja, "kun olen valmistunut ammattiin jätän hänet". Siten jaksoin. Selvitymistarinamme oli se , että projisoimme pahan olon kolmanteen osapuoleen nk. kaveriin, joka yllytti tähän tapahtumaan, enkä tarkoita tällä laivassa ollutta naista, jolla ei ollut osaa eikä arpaa kumppanini uskottomuuteen. Kumppanini välit nuoruuden kaveriin menivät poikki.Eivätkä ole palanneet ennalleen. Kumppanini osoitti suurta katumusta, mutta suhteemme luonne muuttui. Tapahtuman jälkeen oli pakko miettiä uusiksi ,mikä kumppani on ja mitä itse olen. Ei elämä ole niin mustavalkoista. Kyllähän nuorille naisille ja miehille tuntuisi riittävän tarjontaa, niin työpaikoilla kuin kouluissakin puhumattakaan ravintoloista. Enää en ole niin sinisilmäinen, ja koen oppineeni paljon elämästä tapahtuman myötä. Keskusteluja pitemmälle en ole koskaan mennyt muiden nuorukaisten kansssa, vaikka mieli olisi tehnytkin. Eikö sitoutumista ole se, että tahdotaan pysyä yhdessä ja kunnioittaa kumppania.
Tapahtuman vatvominen voi olla voimia vievää, ja se repii haavat aina uudestaan auki. Puhukaan asiasta, mutta älkää ottako sitä esille riidoissanne. Antakaa sen kuivua pois mielestänne. Haudatkaa se ja jatkakaa elämistä. Sinuna miettisin, sanoisinko noin pian pettämisen jälkeen tahdon. Yrittäisin eheytyä ja tarkkailla tilannetta, ettei avioliitosta tulisi kovin lyhyt.