olen kärsinyt masennuksesta jo useita vuosia, kohta 10 vuotta. Välillä menee hyvin ja välillä tosi huonosti.Masennus vaikuttaa kaikkeen mitä teen. Mulla on sosiaalisten tilanteidenpelkoa, olen arka, en luota ja mun on vaan kerta kaikkiaan niin vaikea tutustua uusiin ihmisiin.
Aloitin opiskelut tammikuussa 2008. En tuntenut täältä ketään muita kun muutin paitsi avokkini perheen ja avokin kaverit. Mulla on muutama "hyvä päivän tuttu" meidän luokassa. Luokassa on muuten aika negatiivinen ilmapiiri. Kyse on liiketalouden opiskelijoista, on paljon kilpailua ja tänne hakeutuu tietyn tyyppiset ihmiset. On kaksinaamaisuutta ja mustamaalamista. toki joukossa on ihan mukaviakin ihmisiä. olemme tästä ongelmasta puhuneet parin meidän luokantyypin kesken.
Silti tuntuu että vaikka saan yhteytden ihmisiin se jää pintapuoliseksi eikä syvene siitä mihinkään. toki voi olla että minä omalla ruumiinkielellänikin viestitän tiettyjä singnaaleja. pelkään ja olen arka. totta kai haluaisin kavereita täältä mutta silti olen yksin.
Onko kellään muulla tällaisia ongelmia. miten olette pärjänneet "yksin olemisen kanssa". Oletteko päässeet pelon yli ja miten?
Aloitin opiskelut tammikuussa 2008. En tuntenut täältä ketään muita kun muutin paitsi avokkini perheen ja avokin kaverit. Mulla on muutama "hyvä päivän tuttu" meidän luokassa. Luokassa on muuten aika negatiivinen ilmapiiri. Kyse on liiketalouden opiskelijoista, on paljon kilpailua ja tänne hakeutuu tietyn tyyppiset ihmiset. On kaksinaamaisuutta ja mustamaalamista. toki joukossa on ihan mukaviakin ihmisiä. olemme tästä ongelmasta puhuneet parin meidän luokantyypin kesken.
Silti tuntuu että vaikka saan yhteytden ihmisiin se jää pintapuoliseksi eikä syvene siitä mihinkään. toki voi olla että minä omalla ruumiinkielellänikin viestitän tiettyjä singnaaleja. pelkään ja olen arka. totta kai haluaisin kavereita täältä mutta silti olen yksin.
Onko kellään muulla tällaisia ongelmia. miten olette pärjänneet "yksin olemisen kanssa". Oletteko päässeet pelon yli ja miten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
samassa tilanteessa, kärsin ajoittain masennuksesta.. mutta en usko sosiaalisen tilanteeni riippuvan siitä .. Ajattelen elämässäni niin, että ihmisiä pitää kohdella niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Ikäväkseni tämä ei ole toiminut..
olen kohdannut elämässäni aivan erilaisia ihmisiä mitä itse olen.. enkä oikein osaa etsiä nk. kaltaisiani. Ikävä tosiasia taitaa olla se, että kun löydät minuutesi ja paikkasi maailmasta - oikeat ihmiset ilmestyvät elämääsi. Toki olen huomannut sen, etten kuitenkaan ole koskaan joutunut olemaan yksin.. kerroit että sinäkin olet löytänyt muutaman ihmisen luokaltasi jolle puhua - ehkä elämällä on tarkoitus tuoda elämäämme juuri niitä ihmisiä joita sillä hetkellä tarvitsemme, ystävyys ei välttämättä ole pysyvää - mutta sen hetken sitäkin antoisampaa.
Nykyään on vain jotenkin niin vaikeaa löytää ihmisiä joiden kanssa on asmalla aallonpituudella.
Jotenkin tuntuu, että ihmisisuhteita siis kaveri/ystävyyssuhteita on vaikeaa solmia näin aikuisena. Miksi se oli niin paljon helpompaa nuorempana?
Mullakin on muutama hyvä ystävä jooita näen silloin tällöin kun satutaan kotipaikkakunnalle jost aollaan kotoisin. Muuten elämä on vienyt meitä eri suuntiin, toiset on menneet naimisiin ja toisilla on jo perhe. Tällaiset ystävyyssuhteet jotenkin laimenee kun ei ole enää samoja intressejä kuin aikaisemmin. Surullista mutta niin totta.
Hei! Täytyy sanoa,että alkuperäinen viesti oli kuin ote minun elämästä. Aloitin opiskelut ihan vasta ja ongelma,mikä on vaivannu minua jo pari vuotta,nousee väkevästi esiin: En uskalla tutustua ihmisiin. En ymmärrä mistä ongelma juontaa juurensa,ennen olin tosi sosiaalinen. Nyt pieninkin sosiaalinen tilanne saa ahdistuksen pintaan,en osaa oikein olla uusien tai aina vanhojenkaan kavereiden/tuttujen/ystävien kanssa. Joten aloin kai ensin alitajuisesti,sitten tietoisesti,vältellä sosiaalisia tilanteita,kun ne olivat niin hankalia! Ja sehän nyt ei ainakaan ratkaise ongelmaa,tulee vaan huonompi olo,kun toteaa olevansa yksin.. Ja kun tietää että ongelma on omassa päässä ja haluaisi ratkaista sen mutta kun ei tiedä miten. Turhauttavaa. Mutta en aio lvuovuttaa vaan yritän etsiä keinoja ja toivon etten olisi menettänyt kaikkia ystäviäni..