Onko suunnitelmat jo valmiina olemassa?
ps. en puhu nyt hautajaisjärjestelyistä
ps. en puhu nyt hautajaisjärjestelyistä
Miten suhtaudut omaan kuolemaasi?
kysymys-
27793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei tänne kukaan ole jäänyt, joten se nyt vain on väistämätön tosiasia, että loppu tulee joskus. Uskon vain häviäväni, joten en ole huolissani sen enempää taivaspaikasta kuin helvettiinkään joutumisesta. Olen aina yrittänyt elää niin, että vaikka kuolisin tänään, ei minulta olisi jäänyt mitään oleellista tekemättä tai sanomatta elämässäni.
Suunnitelmia on sen verran, että olen tehnyt testamentin. Eikä minulle ole väliä, muistaako joku minut tai tekemiseni kuolemani jälkeen. Kunhan muistaisivat minua edes eläessäni.
olevasi pelkkä ruumis vailla sielua?
Minä uskon, että sielu lakkaa olemasta kun ihminen kuolee.
sielu sinulle pelkkä tietoisuus- ilman hengellistä aspektia?
Ilmaisit asia selkeämmin kuin olisin itse kyennyt. Pisteet siitä.
En edes usko oikeasti mihinkään sieluihin vaan aivot on se kapistus joka ylläpitää kaikkea myös sitä tunnepuolta tms jonka kuvaamiseen käytetään sanaa sielu.
Oli miten oli, niin ihan samaa mieltä. Ihminen kun kuolee niin se oli siinä eikä uusintaottoja oteta.
Minusta sielu on vain yksi tapa ilmaista mainitsemaasi aivojen sähkökemiaa.
jollain vanhalla kapistuksella on "sielu," esim. vanha auto voi olla sielukas, joka taas minulle on vain kauneutta ja (nykymittapuiden mukaan)kömpelöä, mutta huolellisesti toteutettua nerokkuutta. Itäautoilla ja englantilaisten autojen sähköillä tosin saattoi olla sielu ihan oikeasti... Taide voi olla minulle sielukasta, jos se tekee vaikutuksen.
Ihmisillä on vain aivot, jotka ylläpitävät sähkökemiallisesesti henkisiä (ajattelu, muisti)ja muita toimintoja, kuten muillakin eläimillä.
Kun on tullakseen. Ei sitä sen kummosemmin tarvi ihmetellä. Ei mulla ole mitään suunnitelmia koska muahan ei silloin enää mitkään ongelmat kosketa. Häviän tuuleen ja maadun uudelleen mukaan luonnon kiertokulkuun.
kuolevasi jollain tietyllä tavalla?
Sen kummemmin, kuhan on nopea eikä tukehdu. Tosin on sekin nopea tapa mutta silti ei sitä.
Yritän olla ajattelematta asiaa.
ihmisen ajatukset kuolinhetkellä?
En usko. Joku tiibettiläinen tapa sopisi joillekin ehkä paremmin kuin länsimainen angsti, mutta en usko, että ajatuksilla sinänsä merkitystä, mitä nyt kuolemaan suhtautumiseen tulee. Hyväksyä/kieltää, uskoa jatkuvuuteen/myöntää lopullisuus. Pelko/rauha.
Tiedän kyllä periaatteessa mitä aion tehdä ennen sitä.
sitä...no mitä aiot tehdä?
Arvaa
positiivisella välinpitämättömyydellä. On lohdullista ajatella, että jonain päivänä on kaikki huolet sun muut on yhtäkkiä pyyhkäisty pois, eikä tarvitse enää olla olemassa, yrittää jaksaa.
Täs sitä vaan ruikutetaan, vaikka 90% maailman väestöstä elää paljon huonommin. Oisin voinut jäädä syntymättä, niin ehkä joku toinen osais arvostaa enemmän. Noh, ehkä mä synnyin jonkun massamurhaajan sijasta...
kuolemaan mielestäsi liian synkästi meidän kulttuurissamme? Siitä ei oikein uskalleta edes puhua.
Se voi johtua siitä, että ihmiset ovat maallistuneet, eivätkä pidä kuolemaa siirtymänä paratiisiin tms. parempaan uuteen elämään, mitä se ei olekaan. Kuolemasta ei juuri puhuta, vaikka se on kuitenkin yhtä yleistä kuin syntymä. Tosin en tiedä, mitä siitä jauhamaankaan, silloinhan elämä on ohi, vastasyntyneellä se on edessä. Jatkaahan ihminen elämän kiertokulkua tietenkin ravintona muille ja mikäs on sen kauniimpaa kuin yhtyä luontoon.
Sanoin miehelleni, että polttohautaus tai tulen kummittelemaan.
En tahdo matoja luikertelemaan kimppuuni ja näen aina painajaisia elävänä hautaamisesta..
kuolen sitten aikanaan, mikäli huolivat.
Voi olla, jos joudun taivaaseen, Jumala hakee turvapaikkaa helvetistä ja toisinpäin.
ajattelen asiaa kun on tapahtunut ystävien äkillisiä kuoleman tapauksia. Tuleehan sitä mietittyä et mitä jätän jälkeeni jne. Mitään suunnitelmia ei ole olemassa.
Yksi hyvä ystäväni teki miehensä kuoleman jälkeen lapsiaan varten huoltajuus testamentin. Eli kelle muksut menee jos hän äkillisesti kuolee.
Ehkäpä pitäis ajatella asiaa enemmänkin. Elinluovutustestamentti löytyy jos vaikkapa kuolen tapaturmassa jne. Menevätpä elimet ainakin hyötykäyttöön. (Suosittelen kaikille)
kuolemaani, antaa kohtalon ratkaista se. Joskus vain tulee mieleen että kauheaa jos minulla olisikin lyhyt elämä, jos kuolen vaikka vuoden sisällä... Toivon saavani elää pitkän elämän.
Kuolema ei sinällään pelota, koska se tapahtuu kaikille ja on jollekin tosi läheiselle tapahtunut. En tiedä enää voiko ajatella niin että pääseen hänet jälleen näkemään, pikemminkin olen alkanut ajatella että ei ole mitään tuonpuoleista vaan meidät vain haudataan ja maadumme... Toisaalta haluan uskoa että kuolleella on hyvä olla, ja lapsenmielisesti uskoa kuolleiden tavallaan olevan taivaassa ja pääseväni sinne itsekin.
En ole ajatellut sen enempää. Ei se suhtautumisesta muutu. Minulle (ja sinullekin) on jo aikataulu, josta ei onneksi edes tarvitsekaan tietää.
tatuoitu rintaan.
koska uskon nimittäin semmoseen, että kuoleman jälkeen tapaa oman sukunsa. Mä en tiedä että haluanko olla niiden mulle nyt tuntemattomien ihmisten (isovanhempien jne.) kanssa siellä mihin ikinä sitten menenkin. Ei kai sitä kuitenkaan ole pakko olla jos ei halua, mutta mihin sitten mennä? Helvettiinkö? =D