Kysyin alla olevaa myös miehen logiikka palstalla ja siellä yleisilmapiiri näytti olevan, että suurimmalle osalle miehistä soitteleminen ei ollut niin tärkeää, osalle jopa ahdistavaa... Miten täällä? Eli kysymys kuuluu:
Miten on miehet, kuinka usein pidätte yhteyttä soittamalla tai viestillä tyttöystäväänne/tapailukaveriinne olettaen, ettette voi nähdä joka päivä?
Jos miehestä ei kuulu mitään viikkoon onko sama heittää lusikka nurkkaan?
Logiikkani mukaan mies soittelee minulle jos on kiinnostunut minusta. Eli siis haluaa kuulla minusta, on kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu jne ja etenkin haluaa tehdä minulle selväksi että yhä kiinnostaa. Jos mies ei soita, hällä ei kiinnosta. Melko yksinkertainen yhtälö, eikö?
Itse kyllä soitan miehelle. En siis odottele vain hänen soittavan. Mutta jos en itse soita niin miehestä ei kuulu viikkoon.
Eräs miespuolinen ystäväni ei pitänyt viikon taukoa kummallisena ja siispä kysynkin: kuseeko logiikkani?
Miten on miehet, kuinka usein pidätte yhteyttä soittamalla tai viestillä tyttöystäväänne/tapailukaveriinne olettaen, ettette voi nähdä joka päivä?
Jos miehestä ei kuulu mitään viikkoon onko sama heittää lusikka nurkkaan?
Logiikkani mukaan mies soittelee minulle jos on kiinnostunut minusta. Eli siis haluaa kuulla minusta, on kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu jne ja etenkin haluaa tehdä minulle selväksi että yhä kiinnostaa. Jos mies ei soita, hällä ei kiinnosta. Melko yksinkertainen yhtälö, eikö?
Itse kyllä soitan miehelle. En siis odottele vain hänen soittavan. Mutta jos en itse soita niin miehestä ei kuulu viikkoon.
Eräs miespuolinen ystäväni ei pitänyt viikon taukoa kummallisena ja siispä kysynkin: kuseeko logiikkani?
Vastaukset 20
Vanhimmat
huoleta et jos et itse soita niin mies ei sitten soita viikkoon. Ei kuulosta hyvälle! Ei taida olla oikeesti kiinnostunut susta..
Huolettaa! Ja paljon! Se ei minustakaan ole normaalia ja itse en tekisi niin ihmiselle josta välitän.
Logiikkani taitaa siis pitää paikkaansa...
yleensä soitellaa joka toinen päivä toinen ja joka toinen päivä toinen, siis vuorotellen. Joskus minulla meinaa itselläni käydä niin etten muista soittaa niin hänpä soittaakin vaikka olisikin tavallaan "minun vuoro". Olisin kyllä ihmeissäni jos miehestä ei kuuluisi mitään, toteasin ettei välitä. Onneksi näin ei ole vielä käynyt ja toivotaan ettei käykään.
ja soitamme päivittäin 10 - 15 kertaa.
Olemme rakastuneita emmekä haluaisi olla ollenkaan erossa - kieltämättä muut nauravata meille;)
Voi elämä...viitsittekö tosiaan pohtia tuommoista asiaa? Eikö tuo kuulu johonkin epävarmaan teini-ikään?
Katsokaas, arvon leidit, kun miehillä on muutakin tekemistä kuin soitella naisilleen päivittäin. Suurin osa käy töissä, opiskelee tai jopa toimii yrittäjinä. Jotkut jopa kaikkea tuota. Voi olla lapsia edellisestä suhteesta, exäkin ehkä tarvii apua jossain. Kaverit ja harrastukset vie oman aikansa. Ihan yksinkin tekee mieli välillä olla.
Jos suhde on sellainen, että viikottain edes nähdään niin ei kai tarvi soitella ja kysellä päivittäin MITÄ NAISELLE KUULUU ?
Eiköhän se kiinnostus osoiteta sitten tavatessa ihan muilla tavoilla.
" huokaa ja pudistaa päätään "
Mutta tuo ei välttämättä päde, jos luottamus ja / tai varmuus puuttuu... Sen rakentamiseen menee kuitenkin aikaa. Ja kyllä kai on syytä keskustella, jos toinen tuntee olonsa epävarmaksi? Näin minä ajattelen. Siinä on kummankin tehtävä töitä, että päästään siihen ihannetilaan, ettei tarvitse soitella kuuntelemaan... öööh ei mul oikein mitään, kiva kuulla äänesi -juttuja. (Kun ei päivittäin voi olla mitään järisyttävää asiaa toiselle). -N-
ja pudistaa päätään...
"Katsokaas, arvon leidit, kun miehillä on muutakin tekemistä kuin soitella naisilleen päivittäin."
Ja höpö, höpö.Jos mies on todella kiinnostunut naisesta(ja toisinpäin), niin tuo ei ole syy olla soittamatta.Eihän sitä tarvitse minuuttikaupalla jutella ja kysellä kuulumisia.Lyhytkin puhelu riittää ja tekee toiselle hyvän mielen, kertoo jonkinlaisesta kiinnostuksesta ja välitämisestä iästä riippumatta...
Ei todellakaan ole ajasta kiinni. Ei kellään.
Kai se on kiinni tavasta ja tottumuksesta ja jos kaksi eri tavoille tottunutta tapaa, ei siitä synny mitään. Toinen loukkaantuneena ihmettelee eikö se toinen sittenkään välittänyt, eikö sillä sen vertaa kiinnosta mitä minulle kuuluu, toinen taas ei edes huomaa että viikko on kulunut.
Etenkin miehelle voi olla vaikeaa puhua puhelimessa, mutta edes viesti... Vaikuttaa ihan välinpitämättömältä. Niinkuin hän varmaan sitten onkin.
Minä vain tarvitsen sellaisen suhteen, jossa sillä toisella kiinnostaa minä. Muuten en oikein ymmärrä koko suhteen pointtia. Kiinnostaahan minulla hän ja hänen kuulumisensa.
miestä puhelimella? Olla hiljaa ja huokailla kun ei kellään voi olla niin mielenkiintoinen elämä että tarvii jatkuvasti kilautella. Päivittäin soittelu muuttuu niin helposti vartin välein piinaksi joka näyttää olevan hyvin yleistä nykynaisille, ikään katsomatta.
( oletin että vastaaja on mies). Tuollaisen miehen olisin lempannut jo ajat sitten!
En tiedä nykynaisista, epäilen tiedätkö sinäkään. Kyllä minulle ainakin viikossa tapahtuu sen verran asioita, että niistä riittää 160 merkkiin asiaa. Siis voi ainakin sen viestin lähettää! Pelkkä hyvää yötä, tai minulla on ikävä olisi jo paljon.
Kyllä minulla asiaa riittäisi ihan puheluun asti. Hiljaa ei siis tarvitse olla. Ja puhelimessa voi jutella muutakin kuin siitä, että kävin töissä ja tulin kotiin, sitten söin... argh... Miten se voi olla niin vaikeaa?!
Ihmettelen vain miten viestin lähettäminen tai soittaminen liitetään ensimmäisenä kontrollointiin. Eikö se nyt ole vähimmäisvaatimus suhteessa, että ollaan tekemisessä sen toisen osapuolen kanssa? Eri asia on tietysti, jos se suhde pelkistyy sitten vain niihin hetkiin kun voidaan panna. Se ei ihan riitä minulle.
koska en ehtis soitella sulle tarpeeks ;)
Joo, ei ollu tarkotus loukata teitä, arvon leidit, mutta kun AIKUSILLA miehillä piru vie on muutaki tekemistä elämässään kuin rimpautella tai tekstailla naisilleen. Uskokaa nyt ettei se välttämättä merkkaa sitä, ettei olis kiinnostunut.
Eiks toi tekstailu oo muutenkin enemmän teinien juttu...tai semmoisten jotka ei uskalla/osaa puhua??
Onneks oon löytäny naisen, jolle ei tarvi soitella tai tekstailla päivittäin. Ja yhdessäoloomme kuuluu PALJON muutakin kuin panemista, tiedoksi vaan...
Mulla on kuukauden puhelinlasku alle 2 euroa.
Puhelinta käytän vain todella tärkeisiin asioihin.
Ihmissuhteita ei hoideta koneilla.
miehelle. Kerro että olet epävarma hänestä. Kun ei se soittaminen pelkästään tee olosi varmemmaksi. Ehkä hetkellisesti joo, mutta ei pidemmän päälle. Jos pystyt, puhu siitä hänelle suoraan. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin.
noin kerran pvssä ja tekstataan kerran pvssä, jos hän ei soita niin minä soitan, ja illalla mesetetään 30 min-4h ku ollaan kaukosuhteessa.
ens vkolla hän tosin muuttaa pk-seudulle hurraa.
mieheni lähettää vähintää 2-3 teksiviestiä päivittäin ( minulle töihin). Hän soittaa useimpina päivinä, joskus vain sanoakseen että on ikävä. En voisi kuvitellakaan ettei mieheni pitäisi minuun yhteyttä!
Toki minäkin saatan lähettää hänelle "yllätysviestin" tai soitan vaikka tiedänkin että näemme illalla.
niin ehkä ei niin syviä tunteita ole vielä syntynyt. jos taas jo ollaan tapailtu kuukausia niin silloin pitäisi jo suunnilleen tietää mihin suuntaan ollaan menossa.
jos kiinnostusta on niin sitä ajattelee sitä toista silloin tällöin ihan koko päivän. muutaman minuutin puhelu päivittäin on melkein jo
liian vähän. saati sitten viikko.
ainakaan itse en usko silloin kiinnostusta olevan. tai ainakin se kiinnostus on hyvin laimeaa.
Siis juttuhan menee niin, että ollaan asuttu samalla paikkakunnalla n. kk, jonka jälkeen mies muutti pois töiden perässä. Suhdetta oli tarkoitus jatkaa tämän jälkeenkin. Tätä ennen nähtiin joka päivä enemmänkin miehen aloitteesta. Kun mies lähti, tuli tämä pelottava hiljaisuus. Yhteydenpito loppui kuin seinään...
Eli suhde on alussa, mutta en tiedä olisiko myös lopussa.
Tietysti otan puheeksi tämän miehen kanssa seuraavan kerran kun nähdään. Tässä vaan mietiskelen että hermoilenko turhasta ja vaadinko jotain ihan liikaa. Ihan uusi ilmiö minulle nimittäin. Mukava kuulla toisten mielipiteitä.
Itselläni oli vastaava tilanne muutama vuosi sitten. Tavattiin miehen kanssa kesän loppupuolella niin että reilu kuukausi ehdittiin tapailla samassa kaupungissa asuen. Tuolloin nähtiin melko paljon ja yhteydenpitokin oli säännöllistä. Kun mies muutti sitten opiskelujen alettua takaisin opiskelupaikkakunnalleen, sekä näkeminen että miehen puolelta yhteydenotot alkoivat vähitellen harventua, jopa mesessä puhuminen alkoi tuntua kummallisen hankalalta. Ennen muuttoa mies oli kyllä valitellut, että ei haluaisi joutua tällä tavalla eroon, mutta en tajunnut, että se olikin ehkä tapa vihjata minulle, että tämä juttu taisi olla nyt sitten tässä. Toisaalta kun vähän myöhemmin syksyllä kyselin, että haluaako enää ollenkaan edes tapailla, ei pystynyt kuitenkaan siihenkään mies vastaamaan että ei halua. Koko syksyn olinkin sitten ihan rauniona roikkuvan ja epämääräisen tilanteen takia, kunnes joulun jälkeen itse laitoin pisteen pelleilylle. Tämä selkärangattomaksi osoittautunut miesyksilö ei sitä varmaan koskaan olisi itse tehnyt vaan olisi luottanut monen miehen ilmeisestikin hyväksi havaitsemaan liukenemistaktiikkaan...
Oho, onnistuinpa kuulostamaan katkeralta, vaikka asia on ollut jo iäisyyden menneisyyttä :D Alkoi vain kiukuttaa noiden epämääräisyysmiesten takia taas ja sinunkin puolestasi! Toivottavasti teille löytyy jokin selkeys!
Soittaa jos on jotain todellista ( uutta )asiaa.