Jouduin ehkä elämäni vaikeimman valinnan eteen, enkä millään osaa päättää kumman valitsisin tai mitä tekisin, tilanne on todella vaikea senkin vuoksi, koska jos erehdyn, se vaikuttaa koko elämään, eniten minun...
Tunnen siis kaksi ulkomaalaismiestä (ei arabeja, ei muslimeita), toinen on sitoutuvaa tyyppiä ja toinen sitoutumaton, toinen ei halua koskaan (tai ainakaan vielä) naimisiin ja toinen olisi valmis ryntäämään vaikka heti kihloihin!
itse halusin nuorempana kihloihin, kaiken jne. mutta nyt en ole ollenkaan varma asiasta, tulevaisuudessa olisi vain kiva asua jonkun kanssa, ei sormuksilla niin kauheasti väliä ole, vaan tunteilla ja sitoutumisella...
Olen seurustellut vaihtelevasti on-off "suhteessa" 1½ vuotta, mies on vanhempi eikä pysty sitoutumaan muutamaan vuoteen vielä opiskelun takia, se on hänelle kaikki kaikessa ja kuten itsekin sanoo, perhe on hänet lähettänyt tänne opiskelemaan eli kuulostaa ettei viihtyisi ja ehkä palaa takaisin kotimaahansa. Häntä ei voi painostaa tai yrittää saada miettimään vielä tulevaisuutta koska kiivastuu ja hermostuu... Hänen mielestään voisin siis halutessani odottaa häntä muutaman vuoden tai jos olen niin kiireinen sitoutumaan, niin mennä toisen mukaan.
Kumminkin mietityttää, onko mitään järkeä odottamisessa, kun hän ei osaa vielä päättää mitään, jos hän haluaakin jatkaa esim. yksin asumista/yksin oloa? eihän se olisi oikein, että odottaisi toisen vuoksi vuosia ja sitten kaikki ikään kuin peruuntuisi? kumminkaan en voi pyrkiä saamaan häneltä vastauksia, koska hän ei tiedä tulevasta eikä voi alkaa suunnitella tulevaa muiden kiireiden takia, ammatti ensin sitten muu. Mies itse joskus puhuu naimisiin menosta mutta toisinaan "pelkää" sitä ja kieltäytyy edes ajattelemasta asiaa, vaikka en olisi sanonut mitään siihen liittyvää. Pelkää siis sitoutumista ainakin nyt eikä pystykkään oikeasti vielä moiseen, opiskelujen lisäksi hänellä ei ole esim. vielä varaa muuttaa asumaan yksin tai minun kanssa.
Toinen mies on nuori, itseäni vuoden nuorempi, hän on ajatusmaailmaltaan erilainen kuin vanhempi mies tai minä, siis erittäin nopea toimimaan ja kärsimätön kaikki mulle heti nyt -tyyppinen vähänkin, mutta erittäin kohtelias ja mukava silti. Miehen hyviin puoliin kuuluu komeus ja ystävällisys. Mutta mies ei asu samassa maassa ja haluaisi "heti" kihloihin, vaikka olen vasta tavannut hänet yhden päivän ajan ja tuntenut netin kautta yli viikon ainoastaan. Mies on aikaisemminkin, jo vuosia sitten ollut kihloissa (vain 17 vuotiaana!) ja nyt olisi siis kova hinku uudelleen kihloihin, tiedän että pitää minusta oikeasti vaikka niin vähän aikaa näki (ehkä se ulkomaalaisuus kiehtoo?) hän ei vaikuta tyypiltä, jolla olisi kauheasti naisia, vaan jaksaa päivittäin pitää yhteyttä ja haluaisi minun tapaavan hänen perheen.
Mielestäni kihloihin tai muuhunkaan ryntäys niin nopeasti ei ole normaalia, mutta hän tulee erilaisesta (etelä-eurooppalaisesta kuten toinenkin mies) kulttuurista, jossa kihloihin meneminen on kuin virallisen seurustelun merkki jota vanhemmat yms. usein vaativat. Kumminkaan ei sitä niin vain pysty lähtemään, jättämään kaikkea taakse ja hyppäämään uuteen maahan, uuteen elämään ventovieraan kihlatuksi? vielä kun ei tunne ketään muita ja on nuori, on vaikea elää (rahatilanne), vaikea etsiä töitä (töiden vähyys, mahdollinen kieliongelma), vaikea sopeutua asumaan miehen perheen luokse (monta samassa taloudessa).
En tiedä mitä ihmettä tekisin, lähteä vai odottaa? kumpikohan miehistä tulisi olemaan "hirveä virhe".
Tunnen siis kaksi ulkomaalaismiestä (ei arabeja, ei muslimeita), toinen on sitoutuvaa tyyppiä ja toinen sitoutumaton, toinen ei halua koskaan (tai ainakaan vielä) naimisiin ja toinen olisi valmis ryntäämään vaikka heti kihloihin!
itse halusin nuorempana kihloihin, kaiken jne. mutta nyt en ole ollenkaan varma asiasta, tulevaisuudessa olisi vain kiva asua jonkun kanssa, ei sormuksilla niin kauheasti väliä ole, vaan tunteilla ja sitoutumisella...
Olen seurustellut vaihtelevasti on-off "suhteessa" 1½ vuotta, mies on vanhempi eikä pysty sitoutumaan muutamaan vuoteen vielä opiskelun takia, se on hänelle kaikki kaikessa ja kuten itsekin sanoo, perhe on hänet lähettänyt tänne opiskelemaan eli kuulostaa ettei viihtyisi ja ehkä palaa takaisin kotimaahansa. Häntä ei voi painostaa tai yrittää saada miettimään vielä tulevaisuutta koska kiivastuu ja hermostuu... Hänen mielestään voisin siis halutessani odottaa häntä muutaman vuoden tai jos olen niin kiireinen sitoutumaan, niin mennä toisen mukaan.
Kumminkin mietityttää, onko mitään järkeä odottamisessa, kun hän ei osaa vielä päättää mitään, jos hän haluaakin jatkaa esim. yksin asumista/yksin oloa? eihän se olisi oikein, että odottaisi toisen vuoksi vuosia ja sitten kaikki ikään kuin peruuntuisi? kumminkaan en voi pyrkiä saamaan häneltä vastauksia, koska hän ei tiedä tulevasta eikä voi alkaa suunnitella tulevaa muiden kiireiden takia, ammatti ensin sitten muu. Mies itse joskus puhuu naimisiin menosta mutta toisinaan "pelkää" sitä ja kieltäytyy edes ajattelemasta asiaa, vaikka en olisi sanonut mitään siihen liittyvää. Pelkää siis sitoutumista ainakin nyt eikä pystykkään oikeasti vielä moiseen, opiskelujen lisäksi hänellä ei ole esim. vielä varaa muuttaa asumaan yksin tai minun kanssa.
Toinen mies on nuori, itseäni vuoden nuorempi, hän on ajatusmaailmaltaan erilainen kuin vanhempi mies tai minä, siis erittäin nopea toimimaan ja kärsimätön kaikki mulle heti nyt -tyyppinen vähänkin, mutta erittäin kohtelias ja mukava silti. Miehen hyviin puoliin kuuluu komeus ja ystävällisys. Mutta mies ei asu samassa maassa ja haluaisi "heti" kihloihin, vaikka olen vasta tavannut hänet yhden päivän ajan ja tuntenut netin kautta yli viikon ainoastaan. Mies on aikaisemminkin, jo vuosia sitten ollut kihloissa (vain 17 vuotiaana!) ja nyt olisi siis kova hinku uudelleen kihloihin, tiedän että pitää minusta oikeasti vaikka niin vähän aikaa näki (ehkä se ulkomaalaisuus kiehtoo?) hän ei vaikuta tyypiltä, jolla olisi kauheasti naisia, vaan jaksaa päivittäin pitää yhteyttä ja haluaisi minun tapaavan hänen perheen.
Mielestäni kihloihin tai muuhunkaan ryntäys niin nopeasti ei ole normaalia, mutta hän tulee erilaisesta (etelä-eurooppalaisesta kuten toinenkin mies) kulttuurista, jossa kihloihin meneminen on kuin virallisen seurustelun merkki jota vanhemmat yms. usein vaativat. Kumminkaan ei sitä niin vain pysty lähtemään, jättämään kaikkea taakse ja hyppäämään uuteen maahan, uuteen elämään ventovieraan kihlatuksi? vielä kun ei tunne ketään muita ja on nuori, on vaikea elää (rahatilanne), vaikea etsiä töitä (töiden vähyys, mahdollinen kieliongelma), vaikea sopeutua asumaan miehen perheen luokse (monta samassa taloudessa).
En tiedä mitä ihmettä tekisin, lähteä vai odottaa? kumpikohan miehistä tulisi olemaan "hirveä virhe".
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kokemuksella sanon että kumpikin....
vähän läheisyysriippuvaiselta joka haluaa hirveästi miehen.
netin kautta ei oikeasti tutustu siihen ihmiseen samalla tavalla kuin oikeassa elämässä, ja tottakai miehet ovat ystävällisiä netissä.
ja se toinen mies... jos tuo mies sanoo, että etsi toinen mies jos et jaksa odottaa muutamaa vuotta niin sun pitäis oikeasti etsiä toinen mies eikä odottaa muutamaa vuotta ja sitten muuttaa hänen perässään jonnekin vieraaseen maahan asumaan.
unohda molemmat.
"vähän läheisyysriippuvaiselta joka haluaa hirveästi miehen."
hahah niin varmaan!:D tai niinhän sinä luulet.. Ensinnäkin, olen ollut, elänyt aina yksin ja tapaillut niin paljon 'usipäitä, etten haluaisi enää edes tavata uusia miehiä, mutta ainahan heitä kuvioihin ilmestyy.... Minulla ei ole mitään läheisyysriippuvaisuutta, päin vastoin! kyllä sen olisi pitänyt käydä tekstistä ilmi jos sitä luit edes? minulla ei ole mitään pakonomaista tarvetta esim. päästä kihloihin tai naimisiin (sillä toisella miehellä taas on! hänhän se tässä on läheisyysriippuvainen enkä minä kun kihloihin heti pitäisi päästä?) muutenkin ulkomaalaisilla ihan yleisempää tuo läheisyysriippuvaisuus, sitäkin mietin miten voisin edes elää miehen hänen perheen kanssa jos en kestäisi sitä yhdessäoloa jatkuvasti vaan haluaisin "erakoitua" ja olla yksinkin, koska pidän yksin olosta silloin tällöin enemmän kuin porukassa oloa.. Että läheisyysriippuvuutta? sitä en näistä piirteisä löydä!! lähinnä valinnanvaikeutta.
"netin kautta ei oikeasti tutustu siihen ihmiseen samalla tavalla kuin oikeassa elämässä, ja tottakai miehet ovat ystävällisiä netissä."
tuotakaan et tajunnut! en minä nyt niin tyhmä ole, että jonkun "nettitutun" vuoksi lähtisin mihinkään! tutustuin mieheen vain yhden päivän ajan oikeassa elämässä ja oli kohtelias ja mukava ja myöhemmin netissä sama juttu ja sen jälkeen olemme vain jutelleet netissä, viesteillä ja puhelimessa, tajusitko nyt?? eli ei ollut mikään netistä, netissä tutustuttu vieras jota ei koskaan nähty vaan aluksi näin hänet ja vasta sitten vaihdoimme nettiosoitteet..
mulle tuli heti tosta sun aloituksestas aloittaja
varmuus ainakin kumpi sun ajatustes "joita tuli esille" mukaan olis paras valinta tällä hetkellä tässä ja nyt... eli hän joka ei kiirehdi! mutta... ainahan mutta esiintyy tällasessa eli otat riskin jos lähet vakavampaan suhteeseen nopealla vauhdilla! se kun voi niin kuin monesti valitettavasti käy.. kuihtua kokoon myös nopeasti ja sit taas tämä joka ei kiirehdi hänen kanssaan saat aikaa miettiä onko tosissaan sun kanssa ja saatteko tunteet syvenemään ajan kanssa niin et molemmat varmoja toisistaan........
ja tajusin, että tapasit sen miehen oikeassa elämässä yhden päivän, mutta tyttö rakas 1 pv ei ole mitään ja se on suunnilleen sama jos olisitte netin kautta tavanneet kuin 1 pvn keskenään viettäneet.
läheisyysriippuvalta kuulostat, koska sinä tunnut oikeasti haluavan enemmän tuolta vanhemmalta mieheltä, mutta et jätä häntä vaikka et saa suhteelta tarpeeksi, sen sijaan hommaat jonkun ibiza-reissulla tavatun ihanuuden tyydyttämään näitä emotionaalisia tarpeita, jotta voisit tavallaan jatkaa suhdetta herra vanhuksen kanssa ja tuntea, että sinua halutaan.
...sen takia kuulostit mielestäni vähän läheisyysriippuvaiselta.
Samantyylistä kirjoitusta kuin Kahvittarella, mahtaako olla hän??
"läheisyysriippuvalta kuulostat, koska sinä tunnut oikeasti haluavan enemmän tuolta vanhemmalta mieheltä, mutta et jätä häntä vaikka et saa suhteelta tarpeeksi, sen sijaan hommaat jonkun ibiza-reissulla tavatun ihanuuden tyydyttämään näitä emotionaalisia tarpeita, jotta voisit tavallaan jatkaa suhdetta herra vanhuksen kanssa ja tuntea, että sinua halutaan."
Mies ei ole mikään ibizan gigolo! ei ei sieltä päinkään.. Näin hänet kaverina yhden päivän ajan, vain.
"vaikka olen vasta tavannut hänet yhden päivän ajan ja tuntenut netin kautta yli viikon ainoastaan"
Siis mitä? Tuollaisia kosijoita on netti täynnä. Kaipuusi löytää hyvä mies on ihan ok, mutta tarvitset kyllä paremman pohjan suhteelle.
"Siis mitä? Tuollaisia kosijoita on netti täynnä. Kaipuusi löytää hyvä mies on ihan ok, mutta tarvitset kyllä paremman pohjan suhteelle."
Luit/luitte väärin! tapasin miehen (oikeassa elämässä) yhden päivän (ja illan, ei yön) ajan, toivottavasti nyt selvisi... Sitten juteltuamme vaihdoimme puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita ja olemme hieman yli viikon jutelleet netissä (kun hän sai ostettua ja toimiman netin ja pääsi kotiinsa), ihan normaalia toimintaa kunnes mies äkisti sanoi haluavansa kihloihin "nyt". Mies myös tapasi perheeni ja perheeni piti hänestä koska vaikutti mukavalta ja kohteliaalta. Tiedän kyllä että netti on vaikka mikä feikkikosijaa täysi, en ole ihan niin typerä että luottaisin johonkin vain netissä tavattuun... En siis tiennyt miestä ennestään todellakaan mistään netistä.
Mielestäni tein jo aloituksessa asian hyvin selväksi että näimme toisemme, en sitten tiedä miksi jotkut haluavat käsittää ihan välttämättä, että olisin löytänyt netistä pilakosijan. En näe mitään järkeä aloittaa suhdetta kenenkään kanssa vain netistä tai netin kautta, kammoksun.
Siis hetkinen.
Mielestäni tämä mies joka "käski"sinua lähtemään tai odottamaan häntä, ei tunnu välittävän sinusta pätkääkään.
Ei tuollainen ole normaalia käytöstä,jos toista rakastaa ja toisesta välittää.
Siitä toisesta miehestä,joka olisi heti valmis "kaikkeen", ni katso ja tunnustele mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Älä kuitenkaan ryntää esim.kihloihin miehen kanssa ennenkuin olet ihan varma.
Älä pohdi tuollaisia liian paljon :)
Onhan nuo tärkeitä asioita,mutta katsele vähän aikaa.
Kivaa syksyä sinulle :)
No on tuo yhden päivänkin tunteminen aika lyhyt aika. Itse oon vaalee nainen, matkustellut paljon ja noi tilanteet kyllä hyvinkin tuttuja. Aina niitä kuolaajia ja kosijoita löytyy. Onhan se sinänsä kivaa tuntea ittensä suosituksia ja mairittelevaa kun tumma mies sanoo, että vitsi kun oot ihana nainen, oot sellanen jota oon koko elämäni ettiny ja haluisin olla sun kanssa aina. Mutta kuinka vakavasti tollasen voi oikeesti ottaa, jos on tuntenu päivän tai pari? Ei ne tiedä siinä ajassa kuka mä oon tai olisko suhteella tulevaisuutta. Must ainaki tuntuu, että ne on sitte ihastunu pelkkään ulkonäköön ja vois leperrellä samat asiat kenelle naiselle vaan, senkin jälkeen kun olis mun kaa. Toki voin olla väärässä ja kylhän tapauksia on, että tollaset suhteet toiminuki.
En ymmärrä miksi tää juttu sulle ongelma, mun mielest ei tarvis ottaa niin vakavasti. Jos se joka ois valmis menemään kihloihin vaikutti mukavalta, niin nää se joskus uudestaan. Sano, että et suinpäin yhen päivän tuntemisella haluu mennä kihloihin tai ottaa niin vakavasti, mutta meet vaikka käymään sen luona lomalla, vietätte enemmän aikaa yhessä ja sitte katotte miltä tuntuu. Toinen ei vaikuta olevan kovin vakavissaan, mutta niin kauan ku oot sinkku, ni mitä sitäkään suoralt kädelt dumppaamaan, vietätte aikaa yhessä ja elätte hetkessä ja katotte mitä tulee. Asiat kannattaa päättää ja sitoutua vasta sitte ku ne tulee oikeesti eteen, musta vaikuttaa että sulla ei nyt kummankaan kanssa oo tämän päivän asia. Elät hetkessä ja pidät hauskaa, voihan se kohta olla kolmas mies kuvioissa, joka on "helpompi" ku kumpikaan näistä :)
"Aina niitä kuolaajia ja kosijoita löytyy. Onhan se sinänsä kivaa tuntea ittensä suosituksia ja mairittelevaa kun tumma mies sanoo, että vitsi kun oot ihana nainen, oot sellanen jota oon koko elämäni ettiny ja haluisin olla sun kanssa aina. Mutta kuinka vakavasti tollasen voi oikeesti ottaa, jos on tuntenu päivän tai pari?"
Kovin tummia ei kumpikaan mies ole, vanhempi mies on yhtä "vaalea" kuin suomalaiset. Nuorempi, ulkomailla asuva mies ei onneksi mitään tuollaista heti ehdottanut, ei hän mitään "turhia" kehunutkaan vaan asiaa puhui ainoastaan pienine kehuineen ei vitsejä yhtään ja oli ystävällinen ja kohtelias, ei heti juossut pois ollessani perheeni seurassa kuten useat muut ovat tehneet.. Eli ehkä hän on sitten vakava kun halusi perheeseeni tutustua ja haluaisi minunkin tutustuvan hänen perheeseensä??
aika yllättynyt olin!
tiedän kyllä, että hänen maassaan on ihan yleistä nopeasti kosiminen, jos mies haluaa kauniin naisen nopeasti itselleen varatuksi.
"Elät hetkessä ja pidät hauskaa, voihan se kohta olla kolmas mies kuvioissa, joka on "helpompi" ku kumpikaan näistä :)"
Helppoja miehiä ei olekkaan kokemusteni perusteella, kaikissa omat vikansa tai vaikeutensa! En osaa tuolla tavalla elää hetkessä ja hauskan pitäminen on nyt kenenkin mielestä mikäkin on hauskaa riippuu, vaan siinä varjostaa epäilys ja epäluottamus, yleensä usein molemminpuolinen. Ehkä sen takia usein tutustun vanhempiin miehiin kun en juo, käy baareissa, pyöri porukoissa tai muutenkaan mitään mitä nuoret kauhean yleisesti tekee, viihdyn hyvin kotonakin tai yksin välillä ja heihin on helpompi luottaa. Itseasiassa tapailin myös kolmatta mutta aiemmin, hän oli muslimi ja sen vuoksi kovinkin epäileväinen eikä uskonut, etten juo alkoholia. Että se siitä! jos ei usko ja pitää aina epäillä ja kysellä toisen tekemisiä, ei en voi sietää tuollaista keltään, itse kun mies vielä sanoi käyvänsä baarissa juomatta mutta nainen ei kuulemma saisi, että luota sitten moiseen..
Vanhemmassa miehessä kiinnostaa se, että hän on enemmän henkisesti minun tasolla siinä mielessä, että ei häntä sillä tavalla enää kiinnosta mennä ja tulla miten sattuu hermostuneena kuten nuoret. Nuorempi mies taas on niin kärsimätön kuin olla ja voi, menee tulee minne tahtoo, kavereita siellä ja täällä, kaikki pitäisi saada ja tapahtua ihan hetkessä, hän ei siis osaa pysähtyä aloilleen ja rauhoittua ainakin niin luulen.
Annat persettä jätkälle kuin jätkälle, kunhan vaan on ulkomaalainen.
sen, kumpaa todella rakastat ja jonka kanssa oikeasti haluat mennä naimisiin, saada lapsia ja vanheta yhdessä, tai jäät odottamaan, kunnes hän ilmestyy.
Kysy tätä asiaa kahvittarelta, häneltä löytyy vastaus, ja todella perusteltu sekä kritiikin kestävä, samalla elämäkokemusta pursuava,,, kaikkea hyvää, kahvitar on tämän palstan jumalatar..
Mihinkään kuoroon..olen vain lukenut viestejä. Sinulla on aina hyvät vastaukset sekä perustelut, sekä vielä perustelujen perustelut, jos joku on eri mieltä, joten, sinähän tiedät KAIKEN. Miksi asioita pitää kysellä muilta, olet ASIANTUNTIJA.
Jos olet tosiaan noin kahden vaiheilla, sun on syytä miettiä onko olemassa oikeaa rakkautta kumpaankaan..
Ja se toinen dude joka opiskelee..
Mikään opiskelu ei olisi esteenä minulle jos olisin rakastunut naiseen..nainen olisi numero 1 kaikessa.
Nämä kuvailemasi on-off suhteet...ei hyvä nainen,kunnioita itseäs enempi ja anna molemmille rukkaset, ansaitset parempaa!
Äläkä hemmetissä odota vuosia jotain kuuta nousevaa.. Kyseessä on sun elämäs!
ulkomaalainen on laaja käsite. kulttuurieron vuoksi ei mennä naimisiin kiireellä, eikä opiskelu ole este vakavalle seurustelulle... herää vähän, miksi haaskata aikaa huonihin miehiin?
Mies on ihan alusta asti sanonut, että hänet lähetettiin Suomeen opiskelemaan (tosi tärkeää ja vakavaa alaa), eikä hän voi yhtään olla sieltä pois tai mitään ja sen jälkeen hän työskentelee myöhään kustantaakseen elämisensä täällä.. Yöaikaan voisimme siis tavata kun pääsee töistä, mutta minulle sopisi päivät, ongelmana on myös emme kumpikaan myöskään asu yksin ainakaan vielä (kaverit/perhe) joten ei ole mahdollisuutta viettää aikaa aina yhdessä...
Hän on aina sanonut opiskelunsa olevan nyt numero 1 ja kaikkein tärkeintä, edes hänen parhaat kaverinsa eivät tiedä, mitä hän opiskelee vain perhe tietää, eli hän ei mitenkään pysty laittamaan esim. naista tai kavereita etusijalle vaikka kuinka haluaisi. Kyllä minä sen ainakin ymmärrän, että jos on oikeasti todella tärkeät opiskelut, niin ne menee kaiken muun edelle! Eri asia sitten, jos opiskelisi jotain niin helppoa tai ei tärkeää niin voi laittaa muut asiat etusijalle mutta kun näin ei ole.
Itse tekisin varmasti samanlailla jos olisin samassa tilanteessa. Ei se muutaman vuoden odottaminen niin hirveää ole...
Myös se nuorempi mies asuu vielä perheensä kanssa, en usko että hänellä olisi mahdollisuutta muuttaa yksin asumaan kun saattaa jatkaa opiskelua eikä ole sellaisessa työssä, josta kertyisi asuntorahat heti kokoon. Eli molempien kanssa ongelmana sekin, etteivät asu yksin, mutta tuohan voi muuttua myöhemmin.. Tosin nuorempi tuskin pääsee pitkään aikaan yksin asumaan eikä välttämättä edes halua muuttaa pois perheen luota ja minä en sellaisesta vieraan perheen kanssa -yhdessä asumisesta "mitään" tiedä.
sinä et ole valintatilanteessa, kun kumpikaan ei voi aloittaa/halua mitään vakavampaa suhdetta. Eli lepo vaan ja jatka omaa elämääsi!
Minua rupesi kiinnostamaan tuon ensimmäisen jäppisen salaperäiset opinnot ja iltapuuhat. Missä oppilaitoksessa hän opiskelee? Millä kielellä? Miten opinnot sujuvat?
Minä en sinuna viitsisi norkoilla kummankaan miehen perään, kun kerran todellista kiinnostusta ei heidän puoleltaan ole.
minkäikäinen olet ja minkäikäinen on tämä vanhempi dude?
"sinä et ole valintatilanteessa, kun kumpikaan ei voi aloittaa/halua mitään vakavampaa suhdetta."
No onhan kihloihin meno aika vakavaa, jos siis sitä tosissaan harkitsee tai haluaisi... Mutta vaan liian pian..
"Missä oppilaitoksessa hän opiskelee? Millä kielellä? Miten opinnot sujuvat?"
Luultavasti englanniksi opiskelee, koska oman mielistä opiskelua ei välttämättä täällä järjestetä tai minä en tiedä. Opinnot sujuvat hyvin, mitä nyt ne väsyttävät ja rasittavat häntä, niin on sanonut ja väsymyksen huomaa.
"minkäikäinen olet ja minkäikäinen on tämä vanhempi dude?"
olen 19, miehen ikää en viitsi tänne laittaa, mutta vanhempi on.. Nuorempi mies on 18.
Voit huoleti miettiä asiaa pari vuotta. Se kumpi mies jaksaa odottaa ja jota sinä odotat, voisi sopia sinulle. Mutta se on vasta lähtökohta. Älä tee mitään loppuelämää koskevia päätöksiä vielä pitkään aikaan. Todennäköisesti jo vuoden kuluttua ajattelet aivan eri tavalla kuin nyt.
siis kumpi tahansa tulee olemaan HIRVEÄ VIRHE kirjoituksesi perusteella. Usko minua!