Treffinumerot paljastavat

Minä otin käyttäjätunnuksen käyttöön eli rekisteröidyin v. 2003 alkukeväästä, jolloin laitoin galleria-sivuston sekä otin käyttöön suomi24-sähköpostin. Treffiprofiilin laadin (ensimmäisen ja tähän saakka ainoan kerran) kolme kuukautta sitten. Treffiprofiilissa järjestysnumero alkaa vitosella ja siinä on kuusi numeroa.

Missä vaiheessa ja kuinka monen kariutuneen suhdeyrityksen jälkeen ihmisen pitäisi lopultakin uskoa, ettei hän ole ns. parisuhdeihmisiä? Jos on etsinyt vuosikausia tuloksetta tai jatkuvasti epäonnistuen niin pitäisi kovapäisimmänkin uskoa, että ei tule onnistumaan ja on energian haaskausta käyttää aika elämästään kumppanin etsimiseen. Tuli mieleen eräs itseäni 15 vuotta vanhempi naishenkilö (nyt siis viisikymppinen), joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, liitot ovat jääneet lyhyiksi, kestivät n. 10 vuotta ja sen jälkeen hän vielä yrittää ihmissuhdetta. Nyt hän seurustelee kolmatta vuotta miehen kanssa, jonka löysi täältä suomi24treffeiltä. En usko että kahden kariutuneen avioliiton jälkeen kolmas ihmissuhde voisi olla yhtään kestävämpi. Jotkut jaksavat olla niin optimistisia. Jos joskus löydän kumppanin niin aion pitää hänestä kiinni. Ihmissuhteet eivät ole aikuisten leikkikenttä minun mielestäni.

Kyselijä75 kirjoitti:

Missä vaiheessa ja kuinka monen kariutuneen suhdeyrityksen jälkeen ihmisen pitäisi lopultakin uskoa, ettei hän ole ns. parisuhdeihmisiä? Jos on etsinyt vuosikausia tuloksetta tai jatkuvasti epäonnistuen niin pitäisi kovapäisimmänkin uskoa, että ei tule onnistumaan ja on energian haaskausta käyttää aika elämästään kumppanin etsimiseen. Tuli mieleen eräs itseäni 15 vuotta vanhempi naishenkilö (nyt siis viisikymppinen), joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, liitot ovat jääneet lyhyiksi, kestivät n. 10 vuotta ja sen jälkeen hän vielä yrittää ihmissuhdetta. Nyt hän seurustelee kolmatta vuotta miehen kanssa, jonka löysi täältä suomi24treffeiltä. En usko että kahden kariutuneen avioliiton jälkeen kolmas ihmissuhde voisi olla yhtään kestävämpi. Jotkut jaksavat olla niin optimistisia. Jos joskus löydän kumppanin niin aion pitää hänestä kiinni. Ihmissuhteet eivät ole aikuisten leikkikenttä minun mielestäni.

eikä sinulla vielä ole pysyvää ihmissuhdetta!!!!??? pitäisiköhän sinun jo luovuttaa? itse olin tuossa iässä ollut jo toistakymmentä vuotta naimisissa ja pian neljän lapsen äiti... :D Tarkoitukseni on herättää sinut ajattelemaan. Mikä sinä olet arvostelemaan sitä 5-kymppistä, joka ollut kaksi kertaa aviossa ja vielä uskaltaa etsiä kumppania? Siis elä ja anna toistenkin elää!

Kyselijä75 kirjoitti:

Missä vaiheessa ja kuinka monen kariutuneen suhdeyrityksen jälkeen ihmisen pitäisi lopultakin uskoa, ettei hän ole ns. parisuhdeihmisiä? Jos on etsinyt vuosikausia tuloksetta tai jatkuvasti epäonnistuen niin pitäisi kovapäisimmänkin uskoa, että ei tule onnistumaan ja on energian haaskausta käyttää aika elämästään kumppanin etsimiseen. Tuli mieleen eräs itseäni 15 vuotta vanhempi naishenkilö (nyt siis viisikymppinen), joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, liitot ovat jääneet lyhyiksi, kestivät n. 10 vuotta ja sen jälkeen hän vielä yrittää ihmissuhdetta. Nyt hän seurustelee kolmatta vuotta miehen kanssa, jonka löysi täältä suomi24treffeiltä. En usko että kahden kariutuneen avioliiton jälkeen kolmas ihmissuhde voisi olla yhtään kestävämpi. Jotkut jaksavat olla niin optimistisia. Jos joskus löydän kumppanin niin aion pitää hänestä kiinni. Ihmissuhteet eivät ole aikuisten leikkikenttä minun mielestäni.

Hyvä Kyselijä75

Kysyt: "Missä vaiheessa ja kuinka monen kariutuneen suhdeyrityksen jälkeen ihmisen pitäisi lopultakin uskoa, ettei hän ole ns. parisuhdeihmisiä?"

Vastaus: Silloin kun hän itse niin päättää. Kukaan muu ei vois sitä päättää eikä tuollaiselle asialle ole olemassa mitään yleissopivaa "normia".

Kerrot tuntemastasi 50-kymppisestä naisesta. Mielestäsi olisi siis parempi, että hän kolmivuotisen seurustelunsa sijaa olisikin ampunut aivonsa seinälle? Mikä sinä katsot olevasi päättämään tai arvostelemaan toisten ihmisten elämänratkaisuja? Eikä olisi parempi elää omaa elämäänsä ja antaa toisenkin elää?

Kyselijä75 kirjoitti:

Missä vaiheessa ja kuinka monen kariutuneen suhdeyrityksen jälkeen ihmisen pitäisi lopultakin uskoa, ettei hän ole ns. parisuhdeihmisiä? Jos on etsinyt vuosikausia tuloksetta tai jatkuvasti epäonnistuen niin pitäisi kovapäisimmänkin uskoa, että ei tule onnistumaan ja on energian haaskausta käyttää aika elämästään kumppanin etsimiseen. Tuli mieleen eräs itseäni 15 vuotta vanhempi naishenkilö (nyt siis viisikymppinen), joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, liitot ovat jääneet lyhyiksi, kestivät n. 10 vuotta ja sen jälkeen hän vielä yrittää ihmissuhdetta. Nyt hän seurustelee kolmatta vuotta miehen kanssa, jonka löysi täältä suomi24treffeiltä. En usko että kahden kariutuneen avioliiton jälkeen kolmas ihmissuhde voisi olla yhtään kestävämpi. Jotkut jaksavat olla niin optimistisia. Jos joskus löydän kumppanin niin aion pitää hänestä kiinni. Ihmissuhteet eivät ole aikuisten leikkikenttä minun mielestäni.

Mielestäni nyt olis sinun aika katsoa peiliin ja tarkasti.Kirjoituksesi oli itsekäs,lapsellinen vuodatus.Missä sinun ihmissuhteesi???