Olen 22-vuotias nainen, asun yksinäni, ja kysyisin ohjeita siihen kuinka päästä eroon tästä jatkuvasta huolehtimisen tarpeesta vanhempiani kohtaan? Olen heidän ainut yheinen lapsensa, äidin puolelta minulla on kaksi yli nelikymppistä siskoa. Vanhempani ovat avioliitossa, joka ei ole erityisen onnellinen, mutta eivät ole eroa koskaan hakeneet, ja tuskin koskaan hakevatkaan. Isäni käyttää alkoholia päivittäin, siitä aiheutuu heidän välilleen paljon eripuraa. Kuinka pystyisin olla huolehtimatta heistä ja keskittyä omaan elämääni? Molemmat kuormittavat minua ongelmillansa, koska olen tehnyt itsestäni jo nuorena heidän "terapeuttinsa". Yritän olla välittämättä ja puuttumatta heidän ristiriitoihinsa, mutten osaa sanoa "ei kiinnosta" jos jompikumpi avautuu, koska koen myös suurta halua tietää missä mennään heidän suhteessa. Onko muilla samankaltaisia perhesuhteita?
vanhemmat..
irtipääsemätön
5701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
1. Lasten ei kuulu antaa terapiaa vanhemmilleen.
2. Terapeutti haetaan ammattilaispiireistä.
Kehottaisin sinua etsimään vanhempiesi paikkakunnan terveydenhuollosta tiedot psykoterapeutille / avioliittoneuvojalle. Printtaat ne netiltä paperille ja joko annat henkilökohtaisesti tai lähetät kirjeenä vanhemmillesi.
Sinähän et ole mikään avioliittoneuvoja, ja vaikka olisitkin, ei sovi lapsen toimia sellaisena omien vanhempiensa avioliiton setvimisessä.
Koveta itsesi. Kun sinulle soitetaan valittamismielessä, vaihda kylmästi puheenaihetta ja sano, ettet nyt ehdi kuunnella koska sinulla on x muuta tekemistä.
olen laittanut pesäeron vanhempiini. En tarvitse heitä.Elän omaa elämääni.
Kiitos vastauksista! Tuntuisi meidän perheen tilanteessa täysin luonnottomalta lätkäistä vanhempieni eteen esim avioliittoneuvojan yhteystiedot, ajatuksena kyllä hyvä!
Koitan vain kovettaa itseni ja olla välittämättä heidän ongelmistaan. Ikänsä siinä sotkussa kasvaneena se huoli vaan on niin jumalattoman kova, että välinpitämättömyys heidän ongelmiaan kohtaan tuntuu mahdottomalta saavuttaa, vaikka tiedän toki ettei se ole minun tehtäväni niitä setviä!
Siinä mielessä olet ihan yksi siinä tilanteessa.
Jos se heidän setvimisensä ei muuten lopu, niin miten ihmeessä saat sille stopin ellet kovetu?
Sano joka päivä mielessäsi aamuin illoin: "En ole vanhempieni avioliittoneuvoja. Minulla on oma elämä rakennettavanani."
Sanotaan, että jonkin tavan hankkimiseen menee noin kuusi viikkoa, samoin kuin jostain tavasta irti pääsemiseen.
Aloita heti, niin olet jo lokakuussa paremmalla oksalla.
Luovu psykologiasta ja niiden fraaseista.
Anna hänelle nämä sivut. www.cchr.org
Älä odota apua seuraavissa elämissäsi.