olen 27v. naimisissa oleva mies ja olemme vaimoni kanssa muuttamassa erilleen viikon päästä. asumuseroon on johtaneet monet syyt. silti rakastamme toisiamme yli kaiken, eikä haluta erota, kai tää on jonkinmoinen aikalisä.
perheeseemme kuuluu myös pieni tytär. paljon puhuttuamme oon miettinyt että ehkä paras ratkaisu meille olis asua erillään ja pysyä naimisissa. joten haluaisinkin kuulla jos jollakin on kokemusta vastaavasta...
perheeseemme kuuluu myös pieni tytär. paljon puhuttuamme oon miettinyt että ehkä paras ratkaisu meille olis asua erillään ja pysyä naimisissa. joten haluaisinkin kuulla jos jollakin on kokemusta vastaavasta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikä varmaankaan toimi noin nuorella iällä. Vaimos kattelee uuden ukon vaivihkaa ennen pitkää.
Meillä toimii kyseinen järjestely, kun ikää on jo reilummin yli neljän kympin, edelleen kalliksi tulee, miehelle, koskapa hänestä johtuu, saa sitten kulutkin maksaa,(enkä tarkoita nyt pikkurahoja) ja jos ei maksaisi, niin siinä tapauksessa suksikoon kuuseen. Minä en pelleilemään alkaisi, ja vielä maksaisikin siitä.
kuten otsikosta kuuluu, kokemusta on. Jos huomaa esim. kolmen kuukauden päästä, että kaipaa takasin, kannattaa ehkä palata.
Ite hannasin yheksän kuukautta, vaikka välillä teki mieli mennä takas, mut sit totuin oleen yksin, harrastin, biletin... ja löysin "osa-aikarakastajan", jonka kanssa edelleenkin hengailen, vaikka asunkin yksin.
Lapsen kannalta onnellisesti joko yhdessä tai erikseen asuvat vanhemmat ovat paras vaihtoehto.
"rakastamme toisiamme, mutta muutamme erilleen". Rakastatteko oikeasti? Haluatteko sitoutua? Jos olette sentään pystyneet keskustelemaan niin mielestäni teidän pitäisi keskustella lisää. Jotain on selvästikin vielä selvitettävää, tehkää se. Toki tiedän senkin, että yksin on helpompi laittaa asioita oman pään sisällä järjestykseen. Palaset loksahtavat helpommin paikoilleen.
Minä sain mieheni kiinni vieraasta naisesta. Olin kauhuissani, raivoissani. Kuitenkin kaiken keskellä pystyin ajattelemaan suht rauhallisesti. Kerroin hänelle rakastavani häntä ja tein selväksi etten jaa häntä kenenkään kanssa. Paljon puhuttiin sen yhden illan aikana ja asiat selvisi. Mies sanoi ettei mitään fyysistä heidän välillään ollut...vielä. Minun nähteni mies laittoi tekstiviestin naiselle ja lopetti suhteen. Mieheni kertomat syyt siihen satunnaiseen tapailuun päiväsaikaan ja kahvituokioihin olivat minusta lähinnä lapselliset. Tuntui oudolta, että minun piti kertoa hänelle faktoja arjesta ja elämästä yleensä. Mies oli selvästi hukassa jotenkin itsensä kanssa. Mutta meillä rakkaus voitti. Tälläkertaa.
Voiko parisuhteesta nuolla vain kermat pinnasta ja jättää muu kakku kuivumaan? Mielestäni avioliittoon kuuluu koko paketti. Vaikka hillo ei niin miellyttäisi ja pohjakin olisi kuiva, ei voi nauttia vain parhaista osista! On selvitettävä yhdessä koko komeus, että liittoa pystyy jatkamaan pidemmänpäälle.
En niin. Kokemuksesta voin sanoa, että olla yhdessä, mutta kuitenkin erossa, sata varmasti ei onnistu.
Täytyy valita jompikumpi vaihtoehto.
Jos haluaa molemmat, niin suhde on pelkkä "feikki"
Et ollaan vaan leikisti eikö joo.