Te kaikki, jotka olette työssänne ihastuneita enemmän ja vähemmän sekä pitemmän aikaa tai vain vähän aikaa!
Miten koet ja luulet, että sinun ihanan kipeä ihastuminen/rakastuminen olisi kehittynyt, jos olisitte tavanneet muualla kuin työpaikallanne?
Moni niin syvällisesti kirjoittaa, että "Hän on minun kaikkeni. Hän on toinen sydämeni puolisko. Kuulumme yhteen jne. Ja kuitenkin kyseisten työkavereiden tutustuminen saatikka suhteen eteneminen menee harvalla eteenpäin toivottuun suuntaan. Sitähän on juuri moni täällä kommentoinutkin.
Siispä kysynkin nyt: Olisiko mielestäsi se kaikki ihana, josta olet haaveillut, toteutunut, jos olisit tavannut tämän "ihanuutesi" muualla kuin töissä?
Luulen, että itselläni olisi käynyt juuri niin, että olisimme tutustuneet ja rakastuneet ihan tosissamme. Oi niitä ihania unelmia, mitkä olisivat toteutuneet. Uskon jostain syystä tähän
Miten koet ja luulet, että sinun ihanan kipeä ihastuminen/rakastuminen olisi kehittynyt, jos olisitte tavanneet muualla kuin työpaikallanne?
Moni niin syvällisesti kirjoittaa, että "Hän on minun kaikkeni. Hän on toinen sydämeni puolisko. Kuulumme yhteen jne. Ja kuitenkin kyseisten työkavereiden tutustuminen saatikka suhteen eteneminen menee harvalla eteenpäin toivottuun suuntaan. Sitähän on juuri moni täällä kommentoinutkin.
Siispä kysynkin nyt: Olisiko mielestäsi se kaikki ihana, josta olet haaveillut, toteutunut, jos olisit tavannut tämän "ihanuutesi" muualla kuin töissä?
Luulen, että itselläni olisi käynyt juuri niin, että olisimme tutustuneet ja rakastuneet ihan tosissamme. Oi niitä ihania unelmia, mitkä olisivat toteutuneet. Uskon jostain syystä tähän
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos tapaa ihastuksen muissa ympyröissä, on se huomattavasti rennompaa. Haluaako työtoverilleen paljastaa "kaiken"? Entä jos suhde ei onnistukaan? Ovatko asiat, jotka on uskonut rakkaalleen suhteen aikana, koko työyhteisön tiedossa? Eli luottamus, voiko luottaa toiseen 100 %? Mitkä ovat kostotoimenpiteet jos suhde kaatuu?
Entä jatkuva seurannan kohteena oleminen? Saattaa hieman sttessata...
Tässä jotain ajatuksia...
""Entä jos suhde ei onnistukaan? Ovatko asiat, jotka on uskonut rakkaalleen suhteen aikana, koko työyhteisön tiedossa? Eli luottamus, voiko luottaa toiseen 100 %? Mitkä ovat kostotoimenpiteet jos suhde kaatuu?
Entä jatkuva seurannan kohteena oleminen? Saattaa hieman sttessata... ""
Täähän on vasta kakkosvaihe, jos suhde alkaisi. Sitä mietitään sitten jos sinne edetään ja tuskaillaan taas..
Muuten ajattelen positiivisesti että työ toi meidät yhteen ja minulla on ollut mahdollisuus tutustua häneen rennosti ja luonnollisesti, arkisesti, mikä on mielestäni vahvuus. siis mitään suhdetta ei valitettavasti ole minulla..vielä..
Näin minäkin olen alkanut ajattelemaan, kun hänet kohtaan töissä aina silloin tällöin, ehkä tulevassa vähän enempikin...
Kehittyy ystävyys ja tietynlainen arki...näkee toisesta muitakin puolia...
...........
]]]]
Olen varsin iloinen, että tavattiin työn merkeissä, sillä töissä on helppo tutustua ihmiseen vaikka olisi muuten jollain tavoin ujo tai hiljanen ihmisenä. Tämä siitä syystä, että kyseisessä työssä joutuu jatkuvasti keskustelemaan keskenään, ja työpiste ei ole kooltaan mikään suuri. Meininki on nuorehkon keski-iän takia muutenkin hyvinkin rento.
Uskon, että minulla itselläni on paremmat mahdollisuudet hänen suhteen töiden kautta, kuin mistä vaan muualta. Molemmat olemme suhteellisen nuoria, joten molemmat olemme elämässä siinä vaiheessa, ettei kyseisestä työstä olla hetkeen poistumassa suuntaan eikä toiseen, eli lopettamassa. Tästä syystä aikaa tutustumiseenr iittää, ja itse jaksan paremmin kyseistä työtä hänen takiaan, kuin mitä ihan näin muuten jaksaisi työ kiinnostaa. Töissä on hiljaisia hetkiä, jolloin on helppo jutella niitä näitä ja tustua henkilöön vähitellen enemmän ja paremmin.
Samanlaisessa työssä olevia nuorehkoja pareja tiedän monta, joissa molemmat ovat samassa työpisteessä töissä. Työ on yleisestikin nuorehkojen ihmisten suosima, joten suhteita ja hyviä ystävyyksiä niistä kyllä löytyy - niinpä odotan tältäkin jotain, vähintään hyvää ystävyyttä työpaikan ulkopuolellakin, mielummin jotain vielä enemmän.
Kaikki tämä siis kyseisen työn takia, tuskin olisi edes tähän pisteeseen päästy muualla tutustuessa.
Tavattiin työn merkeissä, ja olen siitä varsin iloinen, sillä töissä on helppo tutustua ihmiseen vaikka olisi muuten jollain tavoin ujo tai hiljanen ihmisenä. Tämä siitä syystä, että kyseisessä työssä joutuu jatkuvasti keskustelemaan keskenään, ja työpiste ei ole kooltaan mikään suuri. Meininki on nuorehkon keski-iän takia muutenkin hyvinkin rento.
Uskon, että minulla itselläni on paremmat mahdollisuudet hänen suhteen töiden kautta, kuin mistä vaan muualta. Molemmat olemme suhteellisen nuoria, joten molemmat olemme elämässä siinä vaiheessa, ettei kyseisestä työstä olla hetkeen poistumassa suuntaan eikä toiseen, eli lopettamassa. Tästä syystä aikaa tutustumiseenr iittää, ja itse jaksan paremmin kyseistä työtä hänen takiaan, kuin mitä ihan näin muuten jaksaisi työ kiinnostaa. Töissä on hiljaisia hetkiä, jolloin on helppo jutella niitä näitä ja tustua henkilöön vähitellen enemmän ja paremmin.
Samanlaisessa työssä olevia nuorehkoja pareja tiedän monta, joissa molemmat ovat samassa työpisteessä töissä. Työ on yleisestikin nuorehkojen ihmisten suosima, joten suhteita ja hyviä ystävyyksiä niistä kyllä löytyy - niinpä odotan tältäkin jotain, vähintään hyvää ystävyyttä työpaikan ulkopuolellakin, mielummin jotain vielä enemmän. Saa nähdä mihin ystävyys johtaa.
Kaikki tämä siis kyseisen työn takia, tuskin olisi edes tähän pisteeseen päästy muualla tutustuessa.