Olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa reilun vuoden. Olemme sitä ennen olleet ystäviä noin vuoden ja sitä ennen seurustelimme noin kuukauden päivät ennen kuin menin typeränä pettämään häntä. Nyt mies on kuitenkin antanut anteeksi ja rakastaa minua täysillä. Taidan minäkin rakastaa häntä mutta viime aikoina olen yhä enemmän ajatellut exääni. Olen kokenut exäni kanssa enemmän kuin jotkut koko elinaikana. Jaoimme niin ilot kuin surutkin mutta suhteemme ei vain toiminut. Harrastin n.8 kk sitten pari kertaa seksiä tämän exäni kanssa (eli petin siis nykyistäni) ja oli helppo olla kertomatta nykyiselleni. Tekeekö se minusta jonkinlaisen psykopaatin tunnetasolla? Nyt olen siis taas alkanut miettimään tätä exää ja näin hänet ohimennen tänään. Moikkasimme, siinä se hetki oli. Minulle ehti kuitenkin tulla sata tuhmaa ideaa päähän siinä lyhyessä ajassa. En ymmärrä mikä minulla on. Nykyisen miehen kanssa pitäisi kaikki asiat olla suht kunnossa mutta miksi sitten haaveilen exästä???? En tajua enää itseäni. Mulla on aina ollut tietty heikkous tätä henkilöä kohtaan, johtuu ehkä osittain siitä mitä olemme yhdessä kokeneet. Tuntuu pelottavalta että jos tämä ihminen nyt tulisi ehdottamaan seksiä ym. niin en ole yhtään varma osaisinko kieltäytyä. Olemme kyllä kavereita, mutta emme ole nyt oikein viime aikoina olleet tekemisissä. En tajua miksi olen edelleen polvet heikkoina kun tämän ihmisen kanssa tulee jotain kontaktia.
En halua pettää nykyistäni joten ainoa keino on kai vältellä exää ja kaikkea kontaktia hänen kanssaan. Nykyisessäni ei vain ole sitä jotain kai, mitä exässä löytyy. Huh huh. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? :(
En halua pettää nykyistäni joten ainoa keino on kai vältellä exää ja kaikkea kontaktia hänen kanssaan. Nykyisessäni ei vain ole sitä jotain kai, mitä exässä löytyy. Huh huh. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
No miks sä jätit aikoinaan sen exäs? Jos siinä on sitä jotain niin ota se takasin ja anna tuhmien ajatuksies lentää! Turha tollases tilantees muuta tehä ku kuunnella sydäntään!
niin muistuu taas mieleen kaikki ne syyt, miksi se yhteiselo ei toiminutkaan ja taas haavekuvat romuttuu. Turvallisempaa on vain jäädä haikailemaan niitä hyviä muistoja ja kuvitella että sellaista se yhdessäelo aina olikin...
Exässä nimenomaan on sitä jotakin, niin kauan ja siksi kuin sitä ei itselleen takaisin saa. Jos saa niin sekin huima tunne laimenee nopeasti.
että exäsi kanssa ero jäi kesken ja tunteet jäi vellomaan, kun juttu ei onnistunutkaan loppujen lopuksi. Vaikeat tunteet ja saavuttamattomuus joskus kiehtoo juuri siksi että saavuttamatonta koittaa saada saavutetuksi. Toisaalta kun taas tietää että pelkoa saavuttamisesta eli todellisesta yhteenpaluusta ja ihanasta arkielämästä (sitähän se ei kai sitten kuitenkaan aiemminkaan ollut)ei teidän välillänne ole, on turvallista heittäytyä haaveilemaan menneistä ja nauttia kaipauksesta. Nauttia siitä, että kaikki jäi kesken. Tuskin edes haluaisit selvittää välejänne niin että kaikki olisi selvää ja molemmat jatkaisivat tahoillaan elämää eteenpäin?
Kaiken tämän ratkaisemattoman jännityksen keskellä oma turvallinen kumppani tuntuu siltä, että siitä puuttuu jotain. Pidät häntä helposti itsestäänselvyytenä, koska hän on nyt lähelläsi. Jos eroat, hänkin saattaa ruveta viehättämään sinua enemmän kuin nyt, kenties sitten kun sinulla on joku uusi kumppani taas. Onhan hänkin saavuttamaton sitten.
Tämä nyt oli aika karrikoitu kirjoitus mutta oletko miettinyt kohdallasi että voit kärsiä jostain läheisyydenpelosta kenties? On helppo kaivata jotain kun tietää että sitä ei todella (tarvitse) lähelleen saa enää? Samalla normaali läheinen parisuhde ei oikein ota onnistuakseen, kun se tuntuu niin "tylsältä"?
kauan sitten totesin että siittä ei tule mitän.. ja aina kun olemme kohdanneet ja jutellet siinä ilmassa on vaan sitä jotain.. menen ihan sekasin aina.. pieni vilaus ja olen ihan sekasin..
ja sitten haaveilen monta kuukautta jopa vuosia.
mikä siinä sitten on??
olen itse juuri eronut kun haikailin ja haikailin exän perään ja siinä samalla säädin vaikka mitä..
Kuntarpeeksi mietin niin mikään ei tuntunut enää miltää siinä pitkässä suhteessani...ei sitoumisia ja ainaista sinkkuelämää paitsi että se toinen oli minkä viereen piti joka yö kömpiä..
ja alkoi vaan haluta muuta.
No mutta olen kuitenkin päättänyt että nyt nautin elämästäni ja säädän mitä haluan..
ja jos se ex sieltä tulee niin sitten tulee..
en jaksa murehtia liikaa tulevaa..