Siellä se on ollut alun toista kuukautta, treffi-ilmoitukseni biottiviidakossa tuhansien muiden joukossa.
Aina kun avaan koneen, teen sen hartaudella ja syntyperäisen pessimismin vallassa kertaan klassisen tarinan puhjenneesta autonrenkaasta..... pidä perkele tunkkisi!!!
Ensin lyhyt kuvaus tunnoistani ja lyhyt analyysi sieluni sisällä:
Olen lukenut keskustelupalstoilla nettitreffien vaaroista. On enemmän kuin normaalia, että tarjokkaat maalaavat profiilinsa kirkkain, peittävin värein häivyttäen näin mieleen kavalasti hiipineen epätoivon kasvoille uurtamat juonteet.
Feikkaavat viestit luovat ajanmittaan uskon luodun mielikuvan oikeellisuudesta, kirjoittajalle itsellekin
.
Kun maalaan omaani, olen kiitollinen, etteivät narsistit ole vielä kehittäneet yhdistettyä näyttöruutua ja peiliä, enkä siis mielikuvaa luodessani voi nähdä harmaantunutta partaani enkä kaljuuntuvaa kalloani, josta kiharat ovat siirtymässä vääjäämättä karvoittamaan karhein jouhin korvakäytäviä ja sieraimia. Pikkuhiljaa pyöristyvä vatsa peittyy näppärästi lähelletuodun tuolin ansiosta pöydän alle ja kämmenselkien maksalaäiskät katoavat kädenkäänteessä valaistusta himmentämällä.
Puolin ja toisin kynällä pistellään treffattavaa niin kovin sieluun, että huonosti nukuttujen öiden jälkeen unelmat tuntuvat aamulla puristavana kipuna kyljissä. Se kipu ei poistu kevyellä aamuvoimistelulle eikä pesuhuoneen ovenkarmiin asennetussa rekissä roikkumalla. Kivusta huolimatta se tunne tekee sielulle hyvää ja ruokkii itse itseään.
Hyvänolontunnetta pitkittääkseni kaivan levykokoelmasta mielimusiikkiani ( nuoriso tosin luokittelee sen syvälle jonnekin) ja vaivun transsinomaiseen tunnelmaan unohtaen menetetyt mahdollisuudet, vien itseni lähelle kuolemattomuutta, hippikulttuurin ja Beatlesin huolettomaan maailmaan. Vien itseni Vittulanjärven rannalle, istun laavunuotiolla käristetty poronkylki toisessa kädessä ja toisessa aamulla ammutun riekon siipi mäkäräparven hyökkäysten torjuntaan.
Hörppään viilenevässä illassa iltausvan kostuttamasta piimätölkistä palanpainiketta, ylähuulen ja viiksen väliin jää kuivuessaan mukavasti kutitteleva vaalea raita.……istun nasta persukseni alla, ettei kyljissä tuntuva kipu hellittäisi, ei ihan vielä.
Lemmentuskassani joikaan tunturiin kutsuen kumppania tulille ja kuivunut piimänkohva rapisee ylähuulesta leijuvina hiutaleina syliini kuin talventuloa enteillen.
Koska olen pienisieluinen mies ei vaatimustasoni morsion suhteen ole kovin suuri. Pienikin riittää ja haluan uskoa, että sään kiusaaman vaivaismännyn takaa kirmaa pian huonojalkaisen Lapinukon kodasta karkaama naimaikäinen ja verevä tytär mukanaan sylyksellinen nuotiopuita.
Odotuksen tuska on kova, siksi lisään jakkaralleni toisen nastan kupeiden jomotuksen tueksi. Kun toisi edes puita… riittäisi lämpöä yön yli.
Narkkarin tavoin haluan lisää, enemmän ja parempaa, siksi klikkaan netistä auki linkin:
Bring back time when girls were Ours….. surun ja toivon ( lue kaihi) sumentamin silmin luen kissankokoisen mainoksen
Enlarge Your penis….. Miracle of blue pills…. Viagra only 4,80/pill.
Ja lumous haihtuu, kaivan nastat syvältä lihastani ja toteutan sohvanpohjalta kaikuvan tiukan komennon…. Ruokaa!!!!!!!
Oikeasti tunnen, että olen ajoittain aavistuksen väsynyt, tunteitteni lukkoonlyömä, periaatteellinen mies. Haluan uskoa olevani hyväsydäminen ja rehti kuin hyvä työhevonen. Moraalinenkin, vaikka tekoni joskus sotivat käsitystä vastaan, mutta haluan uskoa olevani kiltti, ellen ole vahingoittanut toimillani muita.
Surullisen hahmon ritarin tavoin joudun summaamaan puhumattoman miehen tunnot ja ihmettelen maailmaa, jossa ahkera työnteko ei enää riitä naiselle, pitäisi osata myös päättymätön määrä parisuhdetemppuja.
Miehekkäät ajat ovat ohi ja olisi osattava elää kuin saippuasarjojen pehmomiehet ja lipevät supliikkisankarit. Erämetsien ahavaoittama mies ei yksinkertaisesti riitä, vaan kädessä pitäisi olla syntymälahjana saatu kyky avata muotiliikkeiden pariovet sujuvasti visakortti hampaissa kommunikoiden ja hymyssäsuin.
Tunnustan tunne-elämäni vajavaisuuden, minulle flipperi on yksi elämän herkimmistä asioista, ranteet aukiviiltävä golf ja kyyneleet silmiinnostavat tunteenpurkauset lätkäpelissä kiilaavat parisuhdekurssilla opetetetun nöyryyden ohi.
Olen siis kuitenkin tunteva, omat heikkouteni tiedostava, erakoitumiseen taipuvainen perussuomalainen juntti, joka kaikesta huolimatta tarvitsee läheisyyden tunnetta.
Rakas nettideittini, jos tällaisena kelpaan…. ehdotan treffejä
Jään tuijottamaan ruutua, yksin, näyttöä säästävän taukokuvan hyppiessä silmilleni.
Kyllästyn ja lähden golffaamaan.
jussipussi
Aina kun avaan koneen, teen sen hartaudella ja syntyperäisen pessimismin vallassa kertaan klassisen tarinan puhjenneesta autonrenkaasta..... pidä perkele tunkkisi!!!
Ensin lyhyt kuvaus tunnoistani ja lyhyt analyysi sieluni sisällä:
Olen lukenut keskustelupalstoilla nettitreffien vaaroista. On enemmän kuin normaalia, että tarjokkaat maalaavat profiilinsa kirkkain, peittävin värein häivyttäen näin mieleen kavalasti hiipineen epätoivon kasvoille uurtamat juonteet.
Feikkaavat viestit luovat ajanmittaan uskon luodun mielikuvan oikeellisuudesta, kirjoittajalle itsellekin
.
Kun maalaan omaani, olen kiitollinen, etteivät narsistit ole vielä kehittäneet yhdistettyä näyttöruutua ja peiliä, enkä siis mielikuvaa luodessani voi nähdä harmaantunutta partaani enkä kaljuuntuvaa kalloani, josta kiharat ovat siirtymässä vääjäämättä karvoittamaan karhein jouhin korvakäytäviä ja sieraimia. Pikkuhiljaa pyöristyvä vatsa peittyy näppärästi lähelletuodun tuolin ansiosta pöydän alle ja kämmenselkien maksalaäiskät katoavat kädenkäänteessä valaistusta himmentämällä.
Puolin ja toisin kynällä pistellään treffattavaa niin kovin sieluun, että huonosti nukuttujen öiden jälkeen unelmat tuntuvat aamulla puristavana kipuna kyljissä. Se kipu ei poistu kevyellä aamuvoimistelulle eikä pesuhuoneen ovenkarmiin asennetussa rekissä roikkumalla. Kivusta huolimatta se tunne tekee sielulle hyvää ja ruokkii itse itseään.
Hyvänolontunnetta pitkittääkseni kaivan levykokoelmasta mielimusiikkiani ( nuoriso tosin luokittelee sen syvälle jonnekin) ja vaivun transsinomaiseen tunnelmaan unohtaen menetetyt mahdollisuudet, vien itseni lähelle kuolemattomuutta, hippikulttuurin ja Beatlesin huolettomaan maailmaan. Vien itseni Vittulanjärven rannalle, istun laavunuotiolla käristetty poronkylki toisessa kädessä ja toisessa aamulla ammutun riekon siipi mäkäräparven hyökkäysten torjuntaan.
Hörppään viilenevässä illassa iltausvan kostuttamasta piimätölkistä palanpainiketta, ylähuulen ja viiksen väliin jää kuivuessaan mukavasti kutitteleva vaalea raita.……istun nasta persukseni alla, ettei kyljissä tuntuva kipu hellittäisi, ei ihan vielä.
Lemmentuskassani joikaan tunturiin kutsuen kumppania tulille ja kuivunut piimänkohva rapisee ylähuulesta leijuvina hiutaleina syliini kuin talventuloa enteillen.
Koska olen pienisieluinen mies ei vaatimustasoni morsion suhteen ole kovin suuri. Pienikin riittää ja haluan uskoa, että sään kiusaaman vaivaismännyn takaa kirmaa pian huonojalkaisen Lapinukon kodasta karkaama naimaikäinen ja verevä tytär mukanaan sylyksellinen nuotiopuita.
Odotuksen tuska on kova, siksi lisään jakkaralleni toisen nastan kupeiden jomotuksen tueksi. Kun toisi edes puita… riittäisi lämpöä yön yli.
Narkkarin tavoin haluan lisää, enemmän ja parempaa, siksi klikkaan netistä auki linkin:
Bring back time when girls were Ours….. surun ja toivon ( lue kaihi) sumentamin silmin luen kissankokoisen mainoksen
Enlarge Your penis….. Miracle of blue pills…. Viagra only 4,80/pill.
Ja lumous haihtuu, kaivan nastat syvältä lihastani ja toteutan sohvanpohjalta kaikuvan tiukan komennon…. Ruokaa!!!!!!!
Oikeasti tunnen, että olen ajoittain aavistuksen väsynyt, tunteitteni lukkoonlyömä, periaatteellinen mies. Haluan uskoa olevani hyväsydäminen ja rehti kuin hyvä työhevonen. Moraalinenkin, vaikka tekoni joskus sotivat käsitystä vastaan, mutta haluan uskoa olevani kiltti, ellen ole vahingoittanut toimillani muita.
Surullisen hahmon ritarin tavoin joudun summaamaan puhumattoman miehen tunnot ja ihmettelen maailmaa, jossa ahkera työnteko ei enää riitä naiselle, pitäisi osata myös päättymätön määrä parisuhdetemppuja.
Miehekkäät ajat ovat ohi ja olisi osattava elää kuin saippuasarjojen pehmomiehet ja lipevät supliikkisankarit. Erämetsien ahavaoittama mies ei yksinkertaisesti riitä, vaan kädessä pitäisi olla syntymälahjana saatu kyky avata muotiliikkeiden pariovet sujuvasti visakortti hampaissa kommunikoiden ja hymyssäsuin.
Tunnustan tunne-elämäni vajavaisuuden, minulle flipperi on yksi elämän herkimmistä asioista, ranteet aukiviiltävä golf ja kyyneleet silmiinnostavat tunteenpurkauset lätkäpelissä kiilaavat parisuhdekurssilla opetetetun nöyryyden ohi.
Olen siis kuitenkin tunteva, omat heikkouteni tiedostava, erakoitumiseen taipuvainen perussuomalainen juntti, joka kaikesta huolimatta tarvitsee läheisyyden tunnetta.
Rakas nettideittini, jos tällaisena kelpaan…. ehdotan treffejä
Jään tuijottamaan ruutua, yksin, näyttöä säästävän taukokuvan hyppiessä silmilleni.
Kyllästyn ja lähden golffaamaan.
jussipussi
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=sNX_-AgylPQ&feature=related
...kaunis kappale ja sit kiiruhtaa töihin...
http://www.youtube.com/watch?v=OQm39D9brkY&feature=related
Oi MISTÄ saan Sinut kiinni Sinä ihanainen mies?
Kuka osaa kirjoittaa noin tenhoavasti?
Hieno teksti ja kiinnostava mies. Tämän takia kuitenkin dumppaisin sinut aika nopeasti:
"ranteet aukiviiltävä golf ja kyyneleet silmiinnostavat tunteenpurkauset lätkäpelissä kiilaavat parisuhdekurssilla opetetetun nöyryyden ohi."
Minullakin on vaativa ja antava työni, ihanat extremeharrastukseni ja ystäväni, joita en koskaan jättäisi - mutta olen jo sen verran kypsä että tiedän, ettei mikään ihmissuhde toimi ilman nöyryyttä, toisen kunnioittamista ja vastavuoroisuutta.
Ai niin unohdinkin, että golfkausi vetelee viimeisiään - tuliko isolla miehellä talven kynnyksellä yksinäistä? Tiesitkö että nainen on tunteva ihminen, jota ei voi tarvittaessa käyttää ja laittaa välillä odottamaan?
kaikkea hyvää...
Kiitos, Aikuinen, tarkkanäköisyydestäsi. Olet aivan oikeassa ja kyllä minäkin, känsäkoura, ymmärrän huomioonottamisen ja kunnioituksen arvon parisuhteessa.
Viittaukseni parisuhdekurssiin oli puolittainen provo ja juontaa entisestä elämästäni, jossa minun haluttiin ymmärtävän että, nöyryys tarkoittaa nöyristelyä.
Korvaisin mielelläni nöyryys-sanankin käsitteillä erilaisuuden hyväksyntä ja sallivuus.
Sallivuuden rajapinta on kuitenkin herkkä, jos se muuttuu sietämiseksi, olen taas polulla, jolle en halua eksyä.
Omista harrastuksistani en halua luopua (täysin) hyvänkään parisuhteen vuoksi, koska jokaisella täytyy olla oikeus myös elämään suhteen ulkopuolella. Vastavuoroisuuden nimissä ymmärrän sallia kumppanilleni omat harrasteet ja tietenkin parasta jos ne edes jollaintapaa ovat yhteisiä tai tukevat toisiaan.
Ymmärrän myös yhteisen ajan ja tavoitteiden arvon, aikoinani luovuin prätkästä ja purjehduksesta puhtaasti perheeni vuoksi, eikä se tehnyt edes kipeää koska tunsin saavani enemmän kuin antavani.
Ei muuten tule yksinäistä… vaikka golfkausi hiipuu. Niin kauan kun sulaa riittää, pelaan täällä ja sitten pakkaan laukun ja matkustan 2-3 kertaa talvessa lämpimään ja annan näytössä putkien pomppia ihan rauhassa.
kiitos kannanotosta ja sinullekin kaikkea hyvää
"Niin kauan kun sulaa riittää, pelaan täällä ja sitten pakkaan laukun ja matkustan 2-3 kertaa talvessa lämpimään ja annan näytössä putkien pomppia ihan rauhassa."
Noilla eväin et sitten naista tarvitsekaan, ainakaan vapaata naista.
Toivomus olisikin, että kaltaisesi itseriittoiset ihmiset jättäisivät meidät tositarkoituksella kumppania hakevat sinkkunaiset rauhaan ;)
Hyvä Aikuinen Nainen, annan Sinulle kernaasti viimeisen sanan, mutta edelliseen en voi olla vastaamatta.
Kerron Sinulle lyhyesti omasta itseriittoisuudestani:
Lapseni olivat 9- ja 10 vuotiaita kun jäimme kolmisin täysin yllättäen (liikenneonnettomuus)
Yrittäjänä olin oppinut kantamaan vastuuta sekä taloudellisella, että henkisellä tasolla, mutta silloin tunsin olevani täysin hukassa. Muutamassa vuodessa olin saattanut itseni tilaan, jota en toivo kenellekään. Onneksi sosiaalinen turvaverkkoni nappasi minut kiinni ja ammattiauttajien avulla selvisin niin syvästä masennuksesta kuin alkoholismistakin.
Vaikka olen edelleen alkoholisti, olen elänyt viinatonta elämää 9 vuotta.
Nämä vuodet ovat opettaneet minulle enemmän kuin koko muu elämä yhteensä, nöyryyttäkin ja ennekaikkea suvaitsevaisuutta. Itsekkyyttäkin, niin, että minulla on oikeus tehdä asioita, jotka tekevät minulle itselleni hyvää loukkaamatta muita.
Nämä kokemusteni vuodet olen antanut lapsilleni: koulureppuja, murkkuiät, ensi-ihastukset, lemmensurut, ratsastusta, kaunoluistelua, jääkiekkoa, futista, suunnattomia määriä pyykkiä ja aktiivista osallistumista lasteni seurojen järjestötoimintaan ja kaiken tämän ohella sain nostettua yritykseni juoppovuosien kurimuksesta taloudellisesti hyvään tilaan.
Sosiaalinen kanssakäyminen tosin supistui niihin isiin ja äiteihin, joihin törmäsin lasteni harrastusten parissa, muuhun ei ollut aikaa… eikä voimiakaan, koska työ vei kaiken lopun tarmon.
Ammattiavun jälkeen olen terapoinut itseäni yön synkkinä tunteina kirjoittamalla, kirjoittamalla ja taas kirjoittamalla tuhansia liuskoja pöytälaatikkoon niin kauan, ettei tuska ja ikävä toisen ihmisen lähelle enää satu.
Nyt kun molemmat lapseni seisovat ”omilla tolpillaan” olen jälleen hukassa, kuin tyhjän päällä.
Pakenen tänne nettiin, etsimään… mitä, en kai oikein itsekään tiedä, mutta tunnen kuitenkin sisälläni viiltävän yksinäisyyden aina kun muksut lähtevät viikonlopun jälkeen opiskelupaikkakunnilleen.
Nyt kun minulla olisi aikaa lämpimälle parisuhteelle, huomaan, että olen kadottanut luonnollisen kyvyn luoda pysyviä, lämpimiä ihmissuhteita, kommunikointini on töksähtävää, olen yli-itsekriittinen…..itseironia on vahvin lajini… tunneherkkä, jopa niin että ihan oikeasti pahoitin mieleni komentistasi.
Noilla eväin et sitten naista tarvitsekaan, ainakaan vapaata naista.
Toivomus olisikin, että kaltaisesi itseriittoiset ihmiset jättäisivät meidät tositarkoituksella kumppania hakevat sinkkunaiset rauhaan ;)
jos se, että minulla ei ole ollut aikaa tai kykyä löytää lasteni huolenpidolta parisuhdetta ja se, että yksin ollessani hukutan ikäväni golffiin ja talvisin matkustamiseen, on itseriittoisuutta, jätän nämäkin keskustelupalstat ”tositarkoituksella kumppania etsiville”, heille nämä kuuluvat.
Nuolen haavani ja menen nukkumaan, hyvää yötä.
ystävyydellä
jukka
Hyvinhän sinä kirjoitat, tiedän, koska kirjoitan itse työkseni. Ja osaan myös provosoida.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut loukata, vaan sanoa että parisuhde syntyy LÄSNÄolosta. Ei terve, itsetuntoinen vapaa nainen mitään sen ihmeellisempää odota. Ei odota 2000-luvulla, eikä varmaan odottanut edes 1950-luvulla. (varatuthan ovat eri juttu, mutta kuka todella voi syödä kakun ja säästää sen?)
Uuden parisuhteen luominen ja vanhan vaaliminen ja säilyttäminen vaatii aikaa ja paneutumista, ja jos aikataulu on jo valmiiksi buukattu, jostainhan on pakko karsia jotta se suhde edes syntyy. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, viikossa 7 päivää, vuodessa 52 viikkoa ja yhdessä ihmiselämässä ehkä noin 80 vuotta. Kaikkea ei kukaan saa, eikä aikaa ole rajattomasti.
Kannattaa miettiä onko golf nyt elämäsi prioriteetti numero 1. Se voi ollakin, eikä siinä ole mitään väärää. Ehkä löydät jopa golfaavan naisen. Golfleskeksi tai työnarkomaanin vaimoksi tuskin kukaan ajatteleva nainen kuitenkaan haluaa - ja se kannattaa sinunkin pitää mielessä.
Kaikkea hyvää ja jatka ihmeessä etsimistä!
Kerro kuitenkin deittikumppaneillesi mille sijalle heidät elämäsi prioriteeteissa päästät. Se on reilua niitä naisia kohtaan, joiden prioriteeteissa tasavertainen ihmissuhde on ykkössijalla.