Vanha neuvo vihamiesten hankkimisesta toimii: Itselle tärkeästä ihmisestä tehdään vihamies muuttamalla hänen kanssaan samaan asuntoon. Parisuhteessa tämä ei yleensä päde, mutta ystävyys- ja sukulaissuhteissa kyllä.
Kaikki alkoi siitä, kun suostuttelin sisareni muuttamaan vieraaseen kaupunkiin minun ja miesystäväni luokse, kun hän oli muuttamisesta pitkään haaveillut.
Sovittiin, ettei hänen tarvitse maksaa vuokraa aluksi, saa katsoa kuukauden pari, toimiiko yhteisasuminen ja viihtyykö kaupungissa ja alkaa maksaa vuokraa sitten kun on saanut työpaikan jne.
Puolentoista kuukauden päästä sisareni alkoi omasta aloitteestaan maksaa vuokraa. Jaettiin siis tietenkin vuokra, netti- sähkö- ja kaapelitvmaksu kolmeen osaan minun, siskon ja miesystäväni kesken.
Kotivakuutus oli hankittu jo aikaisemmin, ja siitä tuli nyt maksu joka piti hoitaa jos mielimme jatkaa sopimusta. Siskolle tästä ei ollut ongelmaa, mutta siitä miten maksu suoritetaan nousi haloo.
Miesystäväni on ottanut tehtäväkseen hoitaa laskut, ja pyysi siskolta, että jos hänellä vaan on käteistä, niin hänhän voisi maksaa osuutensa hänelle käteisellä, että hän pääsee ostamaan itselleen tavaran jota hän tarvitsi. Miehellä oli rahaa kyllä tilillä, mutta tässä putiikissa ei käynyt kortti.
Siis, selitän tämän nyt vielä kerran. Miesystäväni pyysi siskolta kotivakuutuksen osuutta käteisellä, maksaakseen erään tarvitsemansa asian ja maksaakseen sitten tililtään koko kotivakuutuksen (sitten kun minäkin olin osuuteni maksanut. Sisko tarjosi isoa seteliä, mutta vaihtorahan puutteessa he jättivät asian siihen.
Myöhemmin sisko sanoi minulle, että tästä lähtien hän haluaa maksaa laskut suoraa siihen osoitteeseen mihin pitääkin. Jos häneltä haluaa lainata rahaa, niin sitä voi kysyä suoraan ja hän kertoo ehdot siihen.
Ymmärtääkseni ei ole mahdollista maksaa laskua firmalle kolmelta eri tililtä (eli minun, poikaystäväni ja siskoni tileiltä). Yksinkertaisintakin olisi maksaa ensin yhdelle
ihmiselle osuutensa, joka sitten maksaisi koko summan laskuttavalle firmalle.
Selitin tämän siskolle, joka vihaisena tokaisi, että kai hänen sitten on pakko rahoittaa mieheni harrastusta. Hän ei siis voinut sietää ajatusta, että mieheni ostaisi hänen rahoillaan itselleen jonkun tarvikkeen, mutta samalla maksaisi omista rahoistaan hänen laskunsa, joka olisi sama määrä rahaa.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minun moraalikäsitysteni varjolla tällaisessa käytännössä ei ole mitään väärää tai hämärää!
Kun sitten kyselin siskoltani syitä hänen epäluuloonsa, hän kertoi tunteneensa siitä asti kun sai työpaikan, että miesystäväni on hänen rahojen perässä. Minun ja miesystäväni kuukausitulot ovat siis paljon pienemmät kuin siskon. Yritin nyhtää perusteluja syytökseen ja hän sanoi, että jos rahasta on puhetta, sanoo mieheni yleensä, että ei minulla ainakaan ole rahaa. Siskoni mielestä tuo nimenomainen lause viittaa suoraan häneen ja tarkoittaa oikeasti, että siskolla on ja siskon pitäisi maksaa.
Mitään tällaista ei ole kukaan kuitenkaan sanonut, eikä missään vaiheessa ole puhuttu siitä, että se maksaisi jolla on rahaa, vaan kaikki jaetaan keskenämme tasavertaisesti.
Olemme myös sopineet ostavamme viikon ruuat jokainen vuorollaan. Eli meillä on 60 euron budjetti, jolla jokaisen on ostettava ruokaa vuorollaan ja pidettävä huoli, että se riittää koko viikoksi.Tästä siskoni oli myös pahoittanut mielensä, sillä hänen mielestään olimme silloin kun hän ei ollut kuvioissa mukana ostaneet 30 eurolla ruokaa meille kahdelle koko viikoksi, ja nyt hän joutui pulittamaan 60 euroa vuorollaan.
Tämä ei ollut totta. Sisko on ollut nyt pari viikkoa tilapäisesti eri osoitteessa (tosin muu syy kuin tämä riita) ja minä ostin ruokaa tälle viikolle 45 eurolla ja mies viime viikoksi 58 eurolla, mikä ylitti budjetin huimasti. Kerran minulla meni vain 35 euroa siskon ollessa viikon poissa, mutta ostin myöhemmin viikolla lopuilla rahoilla täydennystä. Eli yhteensä summa oli 40 euroa ja niillä söimme minä ja mies.
Myös ennen siskon tuloa, käytimme noin 40 euroa ruokaan per viikko.
Saadessaan työpaikan sisko oma-aloitteisesti tarjosi meille ravintolassa ruuat bussimatkat päälle. Mitään emme häneltä pyytäneet. Sisko tietää, ettemme pienillä tuloillamme voi hänelle vastaavaa tarjota. Miesystäväni ei ole koskaan lainannut siskoltani rahaa, saati sitten pyytänyt omaksi. Sen sijaan sisko on lainannut minulle ja minä siskolle ja nämä on hoidettu asianmukaisesti. Itse olen tällä hetkellä bussimatkan velkaa siskolle.
Kuitenkin sisko sanoo, että luottaa kyllä minuun, muttei miesystävääni. Hän myös kertoi, ettei oikeasti edes pidä miehestäni, koska tämä puhuu liikaa.
Mulla alkaa pää seota tässä välissä. Välillä epäilin jo ihan perusteetta miestä. Nyt olen vaan vihainen siitä, että mies joka ei ole mitään väärää tehnyt ja on siskoa kohdellut tosi kauniisti, saa tällaista kohtelua. Toisaalta taas, minä ja mies ollaan siskolle lähimmät ihmiset hänen elämässään tällä hetkellä. Tähän asti olin tosi iloinen ,että hän on täällä.
Rankkaa se on kyllä välillä ollut, sillä sisko on masentunut ja minä haluan silloin olla hänen tukenaan. Tämän takia olen itse ottanut vahvan ja iloisen ihmisen roolin, vaikken olisi itsekään ihan ok.
Nyt ollaan alustavasti sovittu, että me maksetaan siskolle osuutemme ja hän hoitaa laskut. Miehelle tämä sopii hyvin, silloin hän säästyy siltä työltä. Siskokin voi olla varma, ettei mitään livahda kenenkään taskuun.
Minä ja siskoni kärsimme kummatkin mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta. Kai siksi, ettemme ole saaneet kasvaa niin hyvässä perheessä kuin esim mies.
Meidän lapsuudessa lapset huolehti vanhemmista eikä päinvastoin,(huolehtimisen aihetta kyllä riitti ja riittää edelleen) Me olemme siskoni kanssa saaneet pitää itsestämme huolen, emmekä ole esim oppineet käsittelemään asioita terveesti, vanhemmat kun lantrasivat jokaisen tunteen viinalla.
Taas miehen kotona on aina niin lämmin ja hyvä tunnelma, heillä ei alkoholia yksinkertaisesti tarvita. Mieheni luona lapset on aina laitettu etusijalle. On ostettu leluja, vaikka rahaa ei niin ole ollut, vanhemmat on sitten nipistäneet omista menoistaan. Perhe on kokonainen ja välit ovat läheiset. Kieltämättä olen kateellinenkin ja joskus nämä kasvatuserot luo kinaa meidänkin välille.
Myönnän kuitenkin, että haluaisin itsekin omaksua tuollaisen elämän asenteen, mikä heidän vanhemmillaan on. Omasta kodistani ei ole paljoakaan käyttökelpoisia oppeja ammennettu, lähinnä terapeuttien ja ystävien avulla olen oppinut elämään. Mies perheineen on tuonut vain hyvää elämääni ja antanut uskoa siihen, että hyviä ihmisiäkin on.
Onko tässä ainut ratkaisu , että sisko muuttaa? Ja pitäisikö minunkin epäillä miestäni kun ihminen, johon suuresti luotan tekee niin? Auttakaa hyvät ihmiset, itselläni ei ole niin montaa täysjärkistä läheistä joilta mielipidettä voisi kysyä!
Kaikki alkoi siitä, kun suostuttelin sisareni muuttamaan vieraaseen kaupunkiin minun ja miesystäväni luokse, kun hän oli muuttamisesta pitkään haaveillut.
Sovittiin, ettei hänen tarvitse maksaa vuokraa aluksi, saa katsoa kuukauden pari, toimiiko yhteisasuminen ja viihtyykö kaupungissa ja alkaa maksaa vuokraa sitten kun on saanut työpaikan jne.
Puolentoista kuukauden päästä sisareni alkoi omasta aloitteestaan maksaa vuokraa. Jaettiin siis tietenkin vuokra, netti- sähkö- ja kaapelitvmaksu kolmeen osaan minun, siskon ja miesystäväni kesken.
Kotivakuutus oli hankittu jo aikaisemmin, ja siitä tuli nyt maksu joka piti hoitaa jos mielimme jatkaa sopimusta. Siskolle tästä ei ollut ongelmaa, mutta siitä miten maksu suoritetaan nousi haloo.
Miesystäväni on ottanut tehtäväkseen hoitaa laskut, ja pyysi siskolta, että jos hänellä vaan on käteistä, niin hänhän voisi maksaa osuutensa hänelle käteisellä, että hän pääsee ostamaan itselleen tavaran jota hän tarvitsi. Miehellä oli rahaa kyllä tilillä, mutta tässä putiikissa ei käynyt kortti.
Siis, selitän tämän nyt vielä kerran. Miesystäväni pyysi siskolta kotivakuutuksen osuutta käteisellä, maksaakseen erään tarvitsemansa asian ja maksaakseen sitten tililtään koko kotivakuutuksen (sitten kun minäkin olin osuuteni maksanut. Sisko tarjosi isoa seteliä, mutta vaihtorahan puutteessa he jättivät asian siihen.
Myöhemmin sisko sanoi minulle, että tästä lähtien hän haluaa maksaa laskut suoraa siihen osoitteeseen mihin pitääkin. Jos häneltä haluaa lainata rahaa, niin sitä voi kysyä suoraan ja hän kertoo ehdot siihen.
Ymmärtääkseni ei ole mahdollista maksaa laskua firmalle kolmelta eri tililtä (eli minun, poikaystäväni ja siskoni tileiltä). Yksinkertaisintakin olisi maksaa ensin yhdelle
ihmiselle osuutensa, joka sitten maksaisi koko summan laskuttavalle firmalle.
Selitin tämän siskolle, joka vihaisena tokaisi, että kai hänen sitten on pakko rahoittaa mieheni harrastusta. Hän ei siis voinut sietää ajatusta, että mieheni ostaisi hänen rahoillaan itselleen jonkun tarvikkeen, mutta samalla maksaisi omista rahoistaan hänen laskunsa, joka olisi sama määrä rahaa.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minun moraalikäsitysteni varjolla tällaisessa käytännössä ei ole mitään väärää tai hämärää!
Kun sitten kyselin siskoltani syitä hänen epäluuloonsa, hän kertoi tunteneensa siitä asti kun sai työpaikan, että miesystäväni on hänen rahojen perässä. Minun ja miesystäväni kuukausitulot ovat siis paljon pienemmät kuin siskon. Yritin nyhtää perusteluja syytökseen ja hän sanoi, että jos rahasta on puhetta, sanoo mieheni yleensä, että ei minulla ainakaan ole rahaa. Siskoni mielestä tuo nimenomainen lause viittaa suoraan häneen ja tarkoittaa oikeasti, että siskolla on ja siskon pitäisi maksaa.
Mitään tällaista ei ole kukaan kuitenkaan sanonut, eikä missään vaiheessa ole puhuttu siitä, että se maksaisi jolla on rahaa, vaan kaikki jaetaan keskenämme tasavertaisesti.
Olemme myös sopineet ostavamme viikon ruuat jokainen vuorollaan. Eli meillä on 60 euron budjetti, jolla jokaisen on ostettava ruokaa vuorollaan ja pidettävä huoli, että se riittää koko viikoksi.Tästä siskoni oli myös pahoittanut mielensä, sillä hänen mielestään olimme silloin kun hän ei ollut kuvioissa mukana ostaneet 30 eurolla ruokaa meille kahdelle koko viikoksi, ja nyt hän joutui pulittamaan 60 euroa vuorollaan.
Tämä ei ollut totta. Sisko on ollut nyt pari viikkoa tilapäisesti eri osoitteessa (tosin muu syy kuin tämä riita) ja minä ostin ruokaa tälle viikolle 45 eurolla ja mies viime viikoksi 58 eurolla, mikä ylitti budjetin huimasti. Kerran minulla meni vain 35 euroa siskon ollessa viikon poissa, mutta ostin myöhemmin viikolla lopuilla rahoilla täydennystä. Eli yhteensä summa oli 40 euroa ja niillä söimme minä ja mies.
Myös ennen siskon tuloa, käytimme noin 40 euroa ruokaan per viikko.
Saadessaan työpaikan sisko oma-aloitteisesti tarjosi meille ravintolassa ruuat bussimatkat päälle. Mitään emme häneltä pyytäneet. Sisko tietää, ettemme pienillä tuloillamme voi hänelle vastaavaa tarjota. Miesystäväni ei ole koskaan lainannut siskoltani rahaa, saati sitten pyytänyt omaksi. Sen sijaan sisko on lainannut minulle ja minä siskolle ja nämä on hoidettu asianmukaisesti. Itse olen tällä hetkellä bussimatkan velkaa siskolle.
Kuitenkin sisko sanoo, että luottaa kyllä minuun, muttei miesystävääni. Hän myös kertoi, ettei oikeasti edes pidä miehestäni, koska tämä puhuu liikaa.
Mulla alkaa pää seota tässä välissä. Välillä epäilin jo ihan perusteetta miestä. Nyt olen vaan vihainen siitä, että mies joka ei ole mitään väärää tehnyt ja on siskoa kohdellut tosi kauniisti, saa tällaista kohtelua. Toisaalta taas, minä ja mies ollaan siskolle lähimmät ihmiset hänen elämässään tällä hetkellä. Tähän asti olin tosi iloinen ,että hän on täällä.
Rankkaa se on kyllä välillä ollut, sillä sisko on masentunut ja minä haluan silloin olla hänen tukenaan. Tämän takia olen itse ottanut vahvan ja iloisen ihmisen roolin, vaikken olisi itsekään ihan ok.
Nyt ollaan alustavasti sovittu, että me maksetaan siskolle osuutemme ja hän hoitaa laskut. Miehelle tämä sopii hyvin, silloin hän säästyy siltä työltä. Siskokin voi olla varma, ettei mitään livahda kenenkään taskuun.
Minä ja siskoni kärsimme kummatkin mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta. Kai siksi, ettemme ole saaneet kasvaa niin hyvässä perheessä kuin esim mies.
Meidän lapsuudessa lapset huolehti vanhemmista eikä päinvastoin,(huolehtimisen aihetta kyllä riitti ja riittää edelleen) Me olemme siskoni kanssa saaneet pitää itsestämme huolen, emmekä ole esim oppineet käsittelemään asioita terveesti, vanhemmat kun lantrasivat jokaisen tunteen viinalla.
Taas miehen kotona on aina niin lämmin ja hyvä tunnelma, heillä ei alkoholia yksinkertaisesti tarvita. Mieheni luona lapset on aina laitettu etusijalle. On ostettu leluja, vaikka rahaa ei niin ole ollut, vanhemmat on sitten nipistäneet omista menoistaan. Perhe on kokonainen ja välit ovat läheiset. Kieltämättä olen kateellinenkin ja joskus nämä kasvatuserot luo kinaa meidänkin välille.
Myönnän kuitenkin, että haluaisin itsekin omaksua tuollaisen elämän asenteen, mikä heidän vanhemmillaan on. Omasta kodistani ei ole paljoakaan käyttökelpoisia oppeja ammennettu, lähinnä terapeuttien ja ystävien avulla olen oppinut elämään. Mies perheineen on tuonut vain hyvää elämääni ja antanut uskoa siihen, että hyviä ihmisiäkin on.
Onko tässä ainut ratkaisu , että sisko muuttaa? Ja pitäisikö minunkin epäillä miestäni kun ihminen, johon suuresti luotan tekee niin? Auttakaa hyvät ihmiset, itselläni ei ole niin montaa täysjärkistä läheistä joilta mielipidettä voisi kysyä!
Vastaukset 17
Vanhimmat
päästä tuollaisesta siskosta hieman etäämmälle asumaan. Et varmastikaan ole ajatellut jakaa koko elämääsi hänen kanssaan? Katkaise se napanuora väliltänne ja ala elämääm miehesi kanssa sellaista elämää joka nuorelle parille sopiikin.
Siskon kanssa eletään lapsuudessa ja aikuisina löydetään ehkä parisuhde ja siihen ei sisko tai veli mahdu kolmanneksi pyöräksi asumaan.
Taitaa se erilleen muutto olla harkitsemisen arvoista.
Tiesitkö, että nykyään on ihan yleistä jakaa asunto muiden ihmisten kanssa? Ennen sukupolvetkin asuivat keskenään samassa huushollissa. Samoin nykyään on moninaisia tapoja elää ja olla. Vuokralla asuminen on kallista, eikä monella ole koko elämänsä aikana varaa ostaa omaa, varsinkin jos on työn tms puolesta sidottu kaupunkiin, missä hinnat on vielä korkeammalla.
Itse järkeilin, että kenempä muun kuin oman siskon kanssa tällainen yhteisasuminen toimisi, kun sitä on jo lapsina harjoiteltu ja toisten tavat on tutut.
Ehkä päästös siitä, että raha-asioissa yritetään olla niin tarkkoja ja pikkumaisia kuin mahdollista helpottaisi tilannetta. Mielipahaa siitä, että mies leimataan huijariksi se ei kuitenkaan poista.
Voipi olla, että jos tilanne kärjistyy ja siskosi epäilee miestäsi jatkuvasti ihan turhaan, että mies muuttaa. Mites sitten suu pannaan?
Itse en voisi ajatella mitenkään asuvani siskoni kanssa. Meilläkin on ollut vaikea lapsuus, mutta hänellä on hyvin terävät kyynärpäät kun taas minä aina poistun hiljaa takavasemmalle, jos tilanne on jotenkin vaikea.
Ei siitä mitään tulisi.
Eikä minusta olisi mitenkään ihanaa jos olisi koko ajan joku kolmas pyörä noin lähellä. Minä haluan elää rauhassa kaksistaan mieheni kanssa. Rahat on yhteiset ja yhdeltä tililtä maksetaan kaikki laskut. Ei mitään ongelmia.
Muuttakaa nyt jo ihmeessä omiin oloihinne!Sisko omaansa ja Sinä miehesi kanssa omaanne. TOSI OUTOA ASUMISTA! Tilapäisenä ratkaisuna lienee OK, mutta ei nyt sentään pitkityksessä kuitenkaan, uskokaa hyvät ihmiset!
Meidän ratkaisuhan on siis tilapäinen, en ole ajatellut asua siskoni kanssa koko loppuelämääni.
Mä en tiedä millaista se on suomen pikkukylissä ja kaupungeissa.
Tämmöinen KÄMPPIS ilmiö on ollu ihan yleinen. TOSI OUTOA ettet tunne sitä.
Halvoista opiskelija-asunnoista ollut pulaa kautta aikojen ja siten JÄRKEVÄ ratkaisu onkin, että muutetaan vähän isommalla porukalla asumaan samaan asuntoon. Käyäntö on alkanut uskoakseni joskus 60-70-lukujen aikana, kun useammat saivat Suomessa mahdollisuuden kouluttautua pitemmälle.
Purkakaa ihmessä tuo asumisjärjestely ja mieluummin hyvänsään aikana. Nimittäin jos jatkatte, niin kertomasi ongelmat ovat vasta alkusoittoa.
Siinä rytäkässä voi mennä sitten suhteet piloille sekä siskoon että poikakaveriin.
Eikö ole tarpeeksi sopeutumista ja sovittelemista siinä, että saat yhteiselämän rullaamaan poikakaverin kanssa? Jos siinä kuviossa on sisko, niin te ette saa tarvitsemaanne tilaisuutta ja rauhaa rakentaa omaa yhteistä elämää ja omia molemmille sopivia hyviä käytäntöjä.
Nyt sisko etsimään asuntoa kipin kapin. Kumpikin hoitaa asiansa ja raha-asiansa miten haluaa ja sitten olette tekemisissä sen verran kuin haluatte. Silloin kun haluatte.
Ja jos sinulla on tukala olo tuossa kuviossa, niin voin arvata, että poikakaverillasi on vielä paljon hankalampaa. Kannattaako suhdetta laittaa moisten paineitten alle?
Sinulle käy vielä niin, että miehesi saa teistä siskoksista tarpeekseen ja lähtee. Alkoi oikeen harmittamaan miehesi puolesta, hän ilmeisesti on fiksu mies ja on nyt teidän kahden "kaltoin lapsuudessa kohdellun" naisen sopassa mukana.
Sinä selität asiaa ihan fiksusti (toisto oli kyllä tarpeetonta, lukijat ovat ihan täyspäisiä), mutta olet vielä valitettavan kaukana terveestä tavasta elää. Auttamishalu ei ole hyvä selitys siskosi teillä asumiseen. Todellinen auttaminen ei ole toisesta riippuvuutta, vaan toisen tukemista itsenäiseen elämään. Ilmeisesti olet myös itse riippuvainen, koska olet tuollaiseen järjestelyyn lähtenyt. Riippuvuus voi verhoutua myös auttamishaluun.
Jos siskosi on hyväpalkkainen kykenee hän maksamaan ihan itse vuokransa ja menonsa. Omaan kotiin ja mitä pikimmiten!
Anteeksi toisto, en ole tottunut täysipäiseen yleisöön;)
Miestähän mun tässä sääliksi käykin! Puhut kyllä asiaa tuosta auttamishalusta/riippuvuudesta.
jos laskussa on vitenumero.
Kaikki vain käyttävät samaa viitenumeroa ja tilinumero laskulta ja maksaa osuutensa.
Laskun vastaanottaja pystyy omassa kirjanpidossa katsomaan onko laskun loppusummaa vastaava summa tullut tilille eräpäivään mennessä. Tämä pätee myös silloin, jos haluaa maksaa laskun vaikka osissa. Eli tällä viikolla osa ja ensi viikolla osa, kunhan koko summa on eräpäivänä maksettu laskuttajalle.
Tosin lasku on syytä säilyttää ja epäselvyyksissä voidaan tarvita kaikkien osapuolien tiliotteita selvittämään asiaa eli todistamaan se, että lasku on suoritettu laskuttajalle.
Itse en pystyisi asumaan sisareitteni kanssa, jo siitä syystä, että olemme kaikki tempperamettisiä ja asuneet yli 15 vuotta omissa talouksissa.
Odotinkin täältä vahvistusta sille, ettei tilanne tosiaankaan ole oikeudenmukainen miestä kohtaan. Sisältä käsin tilannetta on vaikea nähdä kunnolla, mutta ainakin keskustelupalstoilla kuulee puolueettomia mielipiteitä!
Idea tähän yhteenmuuttoon oli kyllä kummankin päätös. Poikaystäväni oli kasvanut 4 huoneen ja keittiön talossa enimmillään kahdeksan ihmisen kanssa. Myös hänen vanhempansa olivat 70-luvun alussa asuneet samassa asunnossa sisaren kanssa, eikä siinä ollut ongelmia. Lisäksi meitä kaikkia tietysti houkutteli alhainen vuokra kolmelle ihmiselle jaettuna.
Olisin etukäteen odottanut, että ongelmia tulisi minun ja siskon välille, sillä olen lievästi sottapyttyisempi kuin mies ja sisko. He jopa muistuttavat aika lailla toisiaan pikkutarkkuudessaan ja siisteydessään, joten minäpä hölmö kuvittelin, että tämä olisi loistava ratkaisu.Kukapa sitä olisi arvannut, että sisko yhtäkkiä saa päähänsä, että mies on vaan hänen rahojensa perässä.
Sanoinkin tuossa poikakaverille, että parempi kun sisko muuttaa, mutta hän haluaisi vielä katsoa. Ei minun mielestäni tarvitse, haluan kyllä säilyttää välit kumpaankin, enkä ottaa riskejä sen suhteen.
Kiitoksia teille, jotka annatte ajattelun aihetta asiallisilla vastauksillane ja neuvoillanne.
Päivittelevät mielipiteet sen sijaan huvittavat ja ärsyttävät. On vaikea ottaa vakavasti ihmisiä, jotka luulevat, että on vaan yksi ja ainut oikea tapa elää.
Miltä nuo sun selittelysi näyttävätkään meistä ulkopuolisista?Koetat puolustella asumisratkaisujasi, mutta et liene ihan oikeassa kuitenkaan, koska Sinulle on syntynyt siitä ongelma, josta pitää valittaa täällä yleisellä keskustelupalstalla. Jos olet mielestäsi tehnyt oikean ratkaisun, en ymmärrä, miksi täällä valitat kun on hankaluuksia... Olet oikeastaan aika hupaisa tyyppi.
En ole sitä mieltä,että olisin tehnyt oikean ratkaisun, annoinkohan ymmärtää niin vahingossa?
Tarkoitus oli selittää, miksi alunperin tätä ratkaisua pidimme hyvänä ideana, ennen kuin siis totuus valkeni. Mutta kiitos tuosta "hupaisa tyyppi" kommentista=)
Jos nyt yhtään lohduttaa, niin tilanteenne ei poikkea yhteisasumisen ongelmista sen suuremmin.Ja kuvittele millaisia riitoja sisarukset saavat vanhempien perinnöistä, yhteismökeistä yms ihan vain jonkun typerän laskun takia? Sen vuoksi suosittelen ettet jää pohtimaan siskosi mielipiteitä miehestäsi, koska joskus sitä vain sanoa töksäyttää jotakin kuin oikeasti niin tarkoittaisi.Sisaruksien puolisoiden arvostelu on helpompaa kuin alkaa keskenään kaivelemaan kipeitä asioita, jotka saattavat ulottua lapsuuteen asti.Sen vuoksi sinäkin ehkä purat tunteesi olemalla loukkaantunut miehesi puolesta, vaikka sinun pitäisi puhua siitä mistä teillä on todellakin ongelmia eli rahasta tai yhteisasumisesta.
Olette sisaresi kanssa yhtä tarkkoja rahaihmisiä ja luin vaikuttuneena, miten laskette euron tarkkuudella velkanne. Se on hyvä ominaisuus, mutta tässä tapauksessa siitä on tullut välillenne vaikeuksia ja väännätte kättä aika turhasta.
Mielestäni miehesi idea ottaa raha vastaan käteisenä oli hieman ajattelematon, koska teidän kaikkien kannalta näyttäisi olevan järkevää todistaa osuutensa mustana valkoisella. IHmisen muisti on lyhyt ja käteen työnnettyä rahaa ei voi millään todistaa, jos teille joku päivä tuleekin tarve tarkistaa kuka mihinkin maksuun on rahansa laittanut. Kyse ei ole epäluottamuksesta, vaan näin ylipäätään toimitaan jos maksajia on monta (kuitti vähintään).
Yleensä yhteisasumisessa laaditaan tiukat säännöt, vaikka olisi maailman ihanin sisko siinä vieressä. Mitä nopeammin säännöt luodaan sen vähemmän riitoja. On tapauksia, joissa sovitaan vessapapereita myöten aivan kaikki ja homma toimii. Teilläkin näyttäisi tarkan euron ihmisinä syntyvän yhä uusia ongelmia mitä enemmän te yhdessä asutte.Sopimalla ihan kaikista asioista säästyisitte myös henkilökohtaisilta loukkauksilta, joita käyttää mielellään aseena saadakseen oman tahtonsa läpi.
Pyritte luomaan liian solidaarisen idyllin, vaikka kyse on aikuisista (aikuistuvista) ihmisistä ja jokaisella on jo omat kujeensa.Sinä olet kohdellut siskoasi reilusti ja hän on selvästikin koettanut olla reilu takaisin viemällä teidät syömään, mutta koettakaa nyt antaa toisillenne anteeksi ja pohtikaa olisiko muutto erilleen ajankohtaista.
Ja ajan kanssa tällaisille kinoille nauretaan hyväntahtoisesti. Selviätte kyllä ongelmienne ylitse ja vaikka onkin ikävää nähdä ikäviä puolia sisarestaan on teidän joka tapauksessa opittava siihen, ettei samankaan perheen kasvatit ole yhtä suurta harmoniaa.Sen minkä te nyt pystytte järkevästi selvittämään luo pohjaa teidän hyville väleille tulevaisuudessa. Joudutte joku päivä purkamaan vanhempien perintöä sunmuuta ja jos muistatte nuorempana pystyneenne setvimään tämänkin jutun, niin se antaa voimaa setviä vielä vaikempia asioita.
Onnea jatkoon!
Ruokakuluissa paras ratkaisu on perustaa omat hyllyt ja kukin täyttää ne omien tarpeittensa mukaisesti. Näin siskosi ei koe jääneensä jotakin paitsi, jos sattuisi olemaan kaksi viikkoa muualla. Sama etu myös sinulle ja miehellesi kun te olette pitempään pois. Esim. työpaikkojen kahviringeissä on lista, jossa on kaikkien nimet ja se joka ostaa kahvipaketin ruksaa nimensä kohdalle ostaneensa kahvipaketin. Näin kaikki voivat laskea kuinka monta kahvipakettia on kukin maksanut ja se joka on vähiten ruksannut huolehtii osuutensa myöskin. Jonkinlainen suurpiirteisyys on toivottavaa, koska työpaikoillahan ihmiset lomailevat eri tavoin ja niin kuin teilläkin on teidän ostoksia miettiessänne laskettava useamman kuukauden ajalta kuin tuijottaa vain tiettyä viikkoa.
Ylipäätäänkin yhteisissä kustannuksissa on _aina_ se huono puoli, että se pitää sisällään kuluja myös silloinkin jos ei itse siitä erityisesti hyötyisikään. Asia pitäisi siksi jo ennen sopimusta ymmärtää, eikä vaatia kesken kaiken korvauksia ns menetetyistä eduista. Vähän kuin menisi ravintolaan syömään ja tilaisi kalliin annoksen, josta ei haluakaan syödä kaikkea ja ryhtyisi vaatimaan alennusta sen takia.
Kirjoituksesi selvitti päätäni jonkin verran.
Kirjoitit: "Sisaruksien puolisoiden arvostelu on helpompaa kuin alkaa keskenään kaivelemaan kipeitä asioita, jotka saattavat ulottua lapsuuteen asti.Sen vuoksi sinäkin ehkä purat tunteesi olemalla loukkaantunut miehesi puolesta---"
Tuossa piilee suuri viisaus. Sisko on tulossa huomenna käymään ja tarkoitus oli puhua ja tehdä tarkat sopimukset asioista silloin. Huomasin hänen kanssaan puhelimessa puhuessani, että jotenkin tuntui houkuttelevalta kaivella asiaa ja ehkä hieman piruillakin...Mikä olisi todella typerää !
Pitää siis yrittää säilyttää mielenrauhansa. Aikuisia ollaan ja koitetaan kunnioittaa toisiamme, vaikka helppohan sitä olisi taantua, kun ollaan niin monet kerrat tapeltu pieninä ja mukiloitu toisiamme aseina pesäpallomailat sun muut;)
Ehkäpä tosiaan teemme vaikka käsinkirjoitetut kuitit itse kullekin jokaisesta rahansiirrosta. Pääasia, että ne voi jostain tarkistaa. Tuo ehdotuksesi ruokaostoksista on kuitenkin ihan yhtä selvä tai epäselvä kuin nykyinenkin käytäntö, joten tuota pitää kyllä ajan kanssa pohtia.
Terapeutinkin kanssa tästä puhuin ja hänkin oli sitä mieltä, että siskolle oma kämppä ja pian, mutta mies taas sanoo vieläkin, että hän ei tahtoisi siskon muuttavan.
Kunhan nyt saadaan toistaiseksi toimiva ratkaisu ensin, että voidaan hyvissä väleissä puhua tulevaisuudesta. Tässä kaupungissa asunnon hankkiminen ei nimittäin ole niin yksinkertaista. Emme asu Suomessa.
Kiitos kullanarvoisista neuvoista!
Hyvä, että siskosi alkaa maksaa laskut. Selviää ainakin se puoli epäluuloista.
Kolmantena pyöränä ei ole helppoa. Sinä olet lämpimin sitein sidoksissa mieheesi, mutta siskosi tietenkään ei. Hän tuntee tervettä pelkoa siitä, että menettää sinut.
Nyt hän ei osaa ajatella selkeästi ja huomata, että mies on hyvä ja luotettava. Hän on epäluuloinen varmaan ihan syyttä suotta. Mutta mielikuvitus tekee kepposia. Hän on alkanut epäillä, ja nyt ei osaa asettua.
Onneksi jo alun alkaen sovitte, että sisko hankkii oman asunnon. Olisi ehkä nyt aika siihen, ennen kuin rutiinit iskevät teidät johonkin muotteihin. Sitten on jo vaikeampia irrottautua.
Mitä tulee ruokalaskuihin, niin miettikää rseptejä, edullisia ostoja ja seuratkaa ruokaohjelmia TV:stä. Ruuan hinta voi muuttua piankin, on syytä kaikkien olla perillä hintojen noususta. Maitotuottet ovat jo nousseet, samoin liha.
Totta!
Paitsi, kröhöm, voin hieman kerskaista,että ties kuinka monentena opiskeluvuotenani olen kehittänyt pihiydestä melkeimpä taidetta=)
Pihiys piristää!
Niin ja kun kirjoitit menettämisen pelosta...
Mä olen tuota pienessä päässäni miettinyt ja todennut, että kaikki pahuus maailmassa saa pohjimmiltaan alkunsa pelosta. Rohkeus ja luottamus voi edistää kaikkien hyvinvointia. Yllättävä johtopäätös!
Kiitos vastauksesta=)