Hei,
mieheni kuoli kolme vuotta sitten vaikeaan sairauteen, eli syöpään 6 kuukauden sairastamisen jälkeen. Surin sumussa ja hiljalleen pääsin elämään mukaan. Päätin mennä Porin jazzeille ystävättäreni kanssa, extempore niín sanoakseni. Siellä kohtasin miellyttävän tuntuisen porilaisen "paattimiehen" jolla oli oma firma Puinnintiellä. Oli niin kultaisen tuntuinen, että menin sekaisin hänen ystävällisistä sanoistaan ja teoistaan. Toi minulle aina ruusuja kun tuli luokseni, mökilleni satojen kilometrien päähän hän ajeli aina kun hommat "luonasi". Minä en kuitenkaan voinut mennä hänen luokseen Poriin (itse asuin itä-Suomessa) , kun hän kuulemma asui kaverinsa piharakennuksessa,eikä sinne voinut viedä vieraita. No minä hölmö luotin ja uskoin hänen sanoihinsa, koska rakastin häntä. Tuntuihan se ajoittain kummalliselta, mutta.... . Sitten viimein tänä kesänä sain selville että tämä tyyppu asuikin koko ajan toisen naisen kanssa. Se selitti sen miksi minä en voinut mennä Poriin.
No, näitä miehiähän on maailmassa, en vaan uskonut että sellainen sattuisi minun kohdalleni. Ensimmäinen miessuhde oman avuomieheni kuoleman jälkeen olikin tällainen petolinen "kauniskasvo".
Tuntuu , että menetin toisenkin ihmisen niin lyhyen ajan sisällä. Eihän se muuten tunnu niin raskaalta, mutta kun rakastin häntä. Olin hyväuskoinen hölmö.
Ei pidä luottaa kaukosuhteisiin, sen tästä opin.
Koskee vaan kovasti sydämeen yhä vielä.
Varokaa naiset tätä "herttaista" venemiestä Puinnintiellä Porissa !
mieheni kuoli kolme vuotta sitten vaikeaan sairauteen, eli syöpään 6 kuukauden sairastamisen jälkeen. Surin sumussa ja hiljalleen pääsin elämään mukaan. Päätin mennä Porin jazzeille ystävättäreni kanssa, extempore niín sanoakseni. Siellä kohtasin miellyttävän tuntuisen porilaisen "paattimiehen" jolla oli oma firma Puinnintiellä. Oli niin kultaisen tuntuinen, että menin sekaisin hänen ystävällisistä sanoistaan ja teoistaan. Toi minulle aina ruusuja kun tuli luokseni, mökilleni satojen kilometrien päähän hän ajeli aina kun hommat "luonasi". Minä en kuitenkaan voinut mennä hänen luokseen Poriin (itse asuin itä-Suomessa) , kun hän kuulemma asui kaverinsa piharakennuksessa,eikä sinne voinut viedä vieraita. No minä hölmö luotin ja uskoin hänen sanoihinsa, koska rakastin häntä. Tuntuihan se ajoittain kummalliselta, mutta.... . Sitten viimein tänä kesänä sain selville että tämä tyyppu asuikin koko ajan toisen naisen kanssa. Se selitti sen miksi minä en voinut mennä Poriin.
No, näitä miehiähän on maailmassa, en vaan uskonut että sellainen sattuisi minun kohdalleni. Ensimmäinen miessuhde oman avuomieheni kuoleman jälkeen olikin tällainen petolinen "kauniskasvo".
Tuntuu , että menetin toisenkin ihmisen niin lyhyen ajan sisällä. Eihän se muuten tunnu niin raskaalta, mutta kun rakastin häntä. Olin hyväuskoinen hölmö.
Ei pidä luottaa kaukosuhteisiin, sen tästä opin.
Koskee vaan kovasti sydämeen yhä vielä.
Varokaa naiset tätä "herttaista" venemiestä Puinnintiellä Porissa !
Vastaukset 9
Vanhimmat
onko viikset ja noin 50 v?
on, mistäs arvasit
Oli kyseessä mies tai nainen, jos toisen luo ei voi mennä, jotain salattavaa on.
Ymmärrän sinua. Olen itse kokenut saman asian. On kamalaa tulla huijatuksi silloin kun itse uskoo ja on tosissaan. Tätä asiaa ei vaan sellainen ymmärrä, joka sitä ei ole kokenut.
kiitos eijaliini. tunnetkohan hepun ?tuntomerkit ainakin tiesit.
typerähän oli kun uskoin, mutta kun itse on rehellinen luulee että toinenkin on, naiivia.
ihme tyyppi, no nyt on taas "muijansa" suojissa.
en kyllä ymmärrä tuota muijaakaan, onkohan paikkakunnalla kovakin puute ns. miehistä? kun tuollaiset rentutkin kelpaavat ?
aika valesäkki on !
Laittakaa viesti miehestä osoitteeseen [email protected]
vastaan sitten sähköpostitse teille onko sama mies
Lilli , olen kirjottanut sulle tästä huijarista
ja valehtelijasta.
Hei "Manty12",
Ei sitä voi kuin mykistyä taas ihmisen petollisuuden edessä. Otan kamalasti osaa, koska itselläni on ollut myös vastaavanlainen tilanne.
Ensin tuli ihastuminen, rakkaus, onnellisuus, jotka muuttuivat valheen paljastuttua epäuskoksi, vihaksi, katkeruudeksi, suruksi, turtuneisuudeksi. Kestää aikansa, että tuskan ja suruprosessin käy läpi. En väitäkään muuta. Kliseistä sanoa, mutta omien kokemusten kautta aika kultaa muistot.
Mies on kohdellut sinua julmalla tavalla. Romahduttanut luottamuksen. En ole mikään neuvomaan, mutta hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa kun mies väitti ettei voi sinua viedä kotiinsa. Eihän tuollainen ole mistään kotoisin, jos ei voi edes kahvilla käydä. Hyvin läpinäkyvä ja keksitty tekosyy, mutta ymmärrän sinua. Itsellänikin järki kaikkosi tunteiden varjoon samaisessa tilanteessa. Kai se vain niin on, että rakkaudessa on ihanaa kuin tunteet ja jalat vie järjen luovuttaessa. Sitä uskoo mitä tahansa, koska ajattelee toisen osapuolen olevan samoilla linjoilla liikenteessä. Ei kukaan tosin ole mikään siinä vieressä olemaan ja takomaan järjen ääntä, koska jokainen tekee omat valintansa, mutta hyvin usein kuitenkin läheiset ja muut näkevät selvästi tuollaiset merkit toisin kuin ihminen, joka on täysin tunteiden vallassa.
Kauhea ketku tuo tapailemasi mies. Voit ainakin ajatella, ettet menettänyt tuollaisessa yhtikäs mitään. Voit vain sääliä hänen muijaparkaansa.
Vastoinkäymisistä kasvamme ja pohjalta ei pääse kuin ylöspäin.
Sure ja toivu, elämällä on varmasti sinulle vielä annettavaa! Olethan kuullut tunnetun aforismin:
"Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka yrittivät vielä kerran"
Värikästä ja kaunista syksyn jatkoa. Hymyä huuleen! :-)
hei,kiitos ksendra tuestasi. Ymmärrät minua.
Eihän tässä mitään , kyllä tästä selviän.
Olin niin herkässä mielentilassa mieheni kuoleman jälkeen, että minuun "upposi" kaikki kauniit puheet. Eihän miehení kuolemasta ollut kuin 9 kuukautta kun tähän valehtelijaan törmäsin.
Kyllä ihmissuhteissa pitää olla rehellinen jos missä !
kirpeää syksyä sinulle !