muistan? Jossain netin chords sivulla mainittiin niin. Minä poloinen en osaa kuin parisenkymmentä. No, kolmekymmentä korkeintaan.
Joo, mutta asiaan. On "tavallinen" D. Sitten katsot jotain nuotteja, niin siellä mainitaan D:ksi sitten sellainen D:n tapainen josta puuttuukin ykköskielen toisen nauhan kohta kokonaan. Siis onko se tosiaankin D vai onko se jokin D:n murto-osa? Siis sellainen jolla on jokin fiini nimi kirjaimen lisäksi.
Joo, mutta asiaan. On "tavallinen" D. Sitten katsot jotain nuotteja, niin siellä mainitaan D:ksi sitten sellainen D:n tapainen josta puuttuukin ykköskielen toisen nauhan kohta kokonaan. Siis onko se tosiaankin D vai onko se jokin D:n murto-osa? Siis sellainen jolla on jokin fiini nimi kirjaimen lisäksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onhan noita otteita melkoisesti. On esim. D (duuri) Dm (molli) D7, D5 jne. ja variaatioita löytyy jokaisesta, ite en laskenu paljonko noita on.
Tarkeintä on osata soittaa hyuvin ja puhtaasti ne mitkä tietää. Tärkeintä ei ole se, muistaako noi kaikki vaan se miten osaa soittaa ne otteet mitä musiikissaan tarvitsee.
Kyllä niitä on D otteita on erillaisia, osassa otetaan D eri paikkaa esim. kitaran kaulalta, osassa D:ta on jokin nuotti vähennetty otteesta pois esim. D5 jne.
oikein? Siis tämä D:ksi merkitty oli jonkin Hanoi Rocksin nuoteissa ... tai siitä en ole niinkään varma. Siis se oli merkitty tabulajohonkin. Enhän minä nuoteista mitään ymmärrä.
Eli onko niin, että D5:nen merkitään D:ksi, vähän samaan tapaan kuin jostain kasvista on monta kansanomaista nimeä? Niin kuin yhtä koristekasvia kutsutaan mustajuureksi. Oikea mustajuuri taas on juures, joka ei ole vähäisintäkään sukua tuolle koristekasville. Eli onko näiden tapsien merkintä välillä vähän sinnepäin - vai onko perin yleistäkin?
Siis D otteita nuo mutta ovat erillaisia, D duurista putoaa siis se yksi sormi pois niin tulee D5
Laitan sulle linkin josta selviää kätevästi noita otteita ym. kivaa. HUOM! duuri = major ja molli = minor, löytyy noilla helpommin kun selaat sitä listaa, lisäksi tuolla voit katella vaihtoehtoisia tapoja ottaa ns. sama ote.
http://www.all-guitar-chords.com/
otteita voit katella Guitar Chords aiheen alta, aiheet ovat siinä sivun ylälaidassa.
Nuottivihon mukaan otteen nimi tabsin yläpuolella C7 (sus4) ja tabsi näytti tällaiselta:
1-kieli vapaa, 2-kielen 1. nauha, 3-kielen kolmas nauha, 4-kielen kolmas nauha ja 5-kielen kolmas nauha. Kokeilin chord namea - ja yllätys, yllätys! Se ei antanut mitään nimeä!
Kyseinen kappale oli jumping jack flash. Se Rolling Stonesien ikivanha. Voi siinä painovirhe olla. Aloittelija vain ei sitä tiedä. Tai sitten minä huolimattomaan tapaani munin taas jotain ...
Mitäs nuo split-soinnut on? Esimerkiksi tuo otsikon Em/F? Jos haluan soittaa bassolla saman sävelen, niin soitanko E:n vai F:n?
tuossa Em/F merkinnässä tuo kauttaviivan oikeella puolella oleva nuotti tarkoittaa nimenomaan bassonuottia.
Ei tuolla otteella synny Csus7-sointua (C,F,G,Bb).
1-kieleltä pitäisi soittaa joko 1. nauhalta F,
tai 3. nauhalta G, tai soittaa vain sisäkielet.
Kvintin (G) voi jättää pois.
jack flash täysin eri soinnuin. Tuossa oli käytössä B5. Hieman toisen näköinen kuin se C7 sus siunakkoon! Soi muuten rokkaavammin ...
Mihin tämä maailma on menossa? Pitää kai uskoa vain omiin korviinsa. Onko rollareiden uran aikana tehty montakin muunnosta edellä mainitusta?
Ainakin näin muistaisin jostain lukeneeni?!
Eli katsoppas niistä nuoteistas, onko siellä merkintää erikoisvirityksestä?
Saattaa olla nuottiviivaston viivojen alkupäähän merkittynä tai sitten aloitussivun ylälaitaan?
Siinä voisi olla selitys tuolle?
muutetaan noihin soinnutuksiin?!
Ymmärtäisin asian, jos haluttais soinnuttaa kappale enempi nuotiokitarameiningille...eli että hyödynnetään mahdollisimman paljon avoimia sointuja, muttakun sävellajiksi on usein valittu esim. Eb, joka on varsinkin kitaralla just sieltä älyttömimmästä päästä!
ovat tavallaan sama "sointu". Näsäviisas sanois, nyt ettei D5 ole edes sointu, koska siinä ei ole kun kaksi ääntä(intervallia...oktaavia ei lasketa). Soinnusta ylensä sanotaa, että vähintään se kolme ääntä(intervallia), pitää löytyä.
D5 soinnusta puuttuu terssi, eli se ei kerro, onko sointu duuri vai molli. Siksi sitä voi käyttää kummankin "päällä" turvallisesti, mutta toki se kuulostaa "kaksiulotteisemmalta".
Jos esim. käytetään säröä, niin kitaristit saattaa soittaa D5:n vaikka soitu ois D. Särön kanssa soinnun kaikki intervallit ei merkittävästi erotu kuiteskaan, joten D5 riittää.
Siksi se on heavyssä hyvin suosittu "sointu".
käyttämällä capoa. Sen kun laittaa 3. väliin, niin Eb:n voi soittaa avoimen C-duurin otteella jne.
Eb ja Cm ovat rinnakkaissävellajeja, joilla on samat etumerkit.
Eb soittetaan siirtämällä C-molliotteesta pikkusormi 3-kielen 5. nauhalta 5-kielen 6. nauhalle. (vrt. C/Am)
Hyvä pikkusormen venytysote...
mutta just sitä ihmettelen, että miksi pitää valita 12 sävellajista juuri se erikoisin, mihin täytyy ruveta ettimään capoa.
Onnistuuhan se ilmankin kyllä..ei siitä oo kyse.
Richards on kyllä kuulemma viritellyt kitaraansa eri tavalla eri kappaleissa ja ainakin yhden tarinan mukaan ottanut yhden ylimääräisen kielen pois kitarastaan ...
Ei muistaakseni ollut mitään merkintää.
periaatteessa lähes rajaton määrä jos otetaan erilaiset sävellajit, vaikkapa semmoinen johon kuuluu kaikki oktaavin 12 säveltä ja laskeskellaan kuinka monta mielivaltaista kombinaatiota niistä voi tehdä (se on tietysti eri asia että kuulostaako ne hyvältä mutta siitähän ei ollut nyt kyse...). Ja sitten jos otetaan vielä huomioon erilaiset säveljärjestelmät, esim. intialaiset ja väsäillään niistä sointuja niin....
Ja kyllä ihan meidän "normaaleista" molli- ja duuriasteikoista melkoisen määrän erilaisia sointuja saa väsättyä.
Kyllä sointuja itse asiassa saa leikiten yli 2000 muodostettua :P Toisaalta normaalissa poppisoitossa 24 on melko hyvä määrä sointuja (12 duuria, 12 mollia).
Cmaj7-9/Bb tai Am9-5, noita sointuja keksii ihan älyttömästi. Eb9 11/F... =D Jazzissa tulee tollasia kieroja useinkin vastaan
Jos osaat yleisimpien sävellajien duurit, mollit seiskat ja molliseiskat
vähintäin kahdesta (miel. 3) kohdasta otelautaa, niin normaalisti se riittää.
Kun lisäksi opettelet mitä erilaiset sointumerkinnät tarkoittavat
ja miten soinnut muodostetaan niin pystyt itse päättelemään miten joku
oudompi sointu soitetaan. (ja mitä ääniä voi jättää pois kun sormet ei riitä). :)
Se on sitten kappalekohtainen sovitus, jos joku sointu pitää soittaa nimenomaan tietyllä tavalla/sormituksella. Sitä ei pelkkä sointumerkki kerro. Siihen tarvitaan nuotit/tabit. Mutta kuten sanottua oleellisimman kyllä. Jos ei muuta, niin ainakin voi tehdä kappaleesta oman version.
Muistaakseni oon joskus törmänny sointukirjaan "10 000 YLEISINTÄ sointua"
Ei niitä kaikkia kukaan osaa, eikä ole tarkoituskaan opetella. Merkistä voi lukea, mitä säveliä sointuun laitetaan.
Teoria tohon ei ole mitään rakettitiedettä. Sen oppii suht helposti, mutta käytänön soveltaminen(että osais heittää heti sointumerkin nähdessään), on sitten kovemman työn takana.
..mutta jatkoa silmälläpitäen kannattaa opetella edes ymmärtämään!