Entä jos..

olimme seurustelleet reippaan puolivuotta kun mies tunnusti itse. pitkällisen keskustelen jälkeen yhtenä kesä yönä..ja monien kyynelien jälkeen lupasi että ei pidä siihen naiseen enään ikinä yhteyttä. anoi anteeksi antoa.. oli katuva pitkän aikaa... rakkaus voitti ja nyt ollaan oltu 4 vuotta yhdessä. petetty ei ole tämän jälkeen.
luottamus menia luksi, mutta vuosien varrella luottamus on kasattu uudelleen kasaan. kovaahan se on... aluksi olin hyvin mustasukkainen..tätä ennen en ollut ollut..no tämäkin mustasukkaisuus katosi..osaksi...eli kai sitä elämän realiteetit astui silloin kuvaan ja kuvitelmat ruusunlehdillä hyppelystä katosivat.
ei sillä meillä menee nyt hyvin. näinkin voi käydä.

Mies on pettänyt mua valehtelematta sen kymmenen kertaa, ja minä idiootti pysyn aina vain kuvioissa mukana -lapsen takia. Joka kerta selitykset on olleet mitä sattuu, mutta aina olen antanut uuden tilaisuuden.

Viimeisestä tapauksesta on nyt pari viikkoa. Hakeuduin hoitoon jotta saisin vahvuutta päästä ko. riippuvuudesta eroon, jotta olisin todella vahva eroamaan, enkä sortuisi enää palaamaan MILLÄÄN selityksellä.

Siis jos kertoja on yksi tai korkeintaan kaksi, niin toivoa on. Mutta jos kyseessä on enemmän sääntö kuin poikkeus niin alkaa jo uskoa...